Finnmaster T7 ja Yamaha F250 vauhdittajaksi

Day Cruiser vaihtoehtoja oli muutamakin ja loppujen lopuksi Finnmaster T7 järjestyi muutamaksi päiväksi käyttöön. Reittisuunnittelua tein muistellen ja karttaohjelmia hyväksikäyttäen. Retkestä tulisi muutaman päivän mittainen. Säätäkään ei voi valita. Veneilyssä hauskinta onkin, ettei koskaan ei voi tietää eteneekö matka vai odotellaanko satamassa. Lähtöpaikaksi vahvistui Turku ja päätepisteeksi Espoo, noin 126 merimailia suorinta reittiä. Kaikki sillä välillä oli omasta tahdosta, uteliaisuudesta ja säästä kiinni. Vaikka maileja kertyisi, aika ei huolettanut. Finnmaster T7 vauhditti Yamahan F250 hv:n moottori, jolla matkavauhti pysyy helposti 24-26 solmussa.

Pieni meriseikkailu alkakoon

Mukaan lupautui seikkailuihin valmis veneilijäystäväni ja näin paketti pieneen meriseikkailuun oli valmis. Junaliput Turkuun ja kohti laineita. Paitsi, ettei se sitten mennytkään niin. Lähtöä edeltävänä iltana ystävä soittaa kertoen lapsen sairastuneen ja nyt tarvitaan plan B. Kello näytti puolta yhdeksää ja lähtö oli Helsingistä 6.29 junalla. Siirretäänkö vai hankitaanko toinen gasti ensimmäiselle päivälle, hän tulee toiseksi päiväksi. Siirto ei houkuttanut, sääennuste viikolle oli muuttunut kovemman, 12-13 m/s tuulen suuntaan. Kuin taivaanlahjana toinen, veneilevä ystäväni pystyi tällaiseen ex tempore -lähtöön.

Lähtöpäivänä oli kaunis auringonpaiste, tuulta lounaasta noin 6-7 m/s. Varsin normaali kesäsää. Veneen tankkaus ja köydet irti. Vene ei ollut tuttu, tunnustelin ensin veneen luonnetta. Varagasti oli vielä aamusellakin hämmentynyt muuttuneesta päiväohjelmastaan, hän otti kuitenkin paikkansa paatissa ja päätti nauttia vesillä olosta. Meille muodostui varsin luonteva tehtävänjako, hän navigoi, minä kipparoin ja tähystin.

Finnmaster T7 soveltuu hyvin myös yön yli retkeilyyn. Veneen tilat niin hytissä, ohjaamossa kuin matkustajillekin ovat riittävän ja kaikki tarvittavat toiminnot löytyvät.

Airiston aaltoja pitkin lounaalle

Finnmaster T7 on selvästi suunniteltu enemmän päiväkäyttöön, vakiona veneessä on makeavesisäiliö ja pieni allas, lähinnä käsienpesua ja pientä tiskausta varten. Keitintä ei ole vakiona, mutta tähän malliin voi halutessaan ottaa myös pentterielementin. Vetolaatikkomallinen jääkaappi retkieväille löytyy. Retkikeittimen voi tarvittaessa laittaa avotilan pöydän päälle. Päätin jo varhain, että sen verran luksusta retken pitää sisältää, että jätämme kokkaamisen veneessä välistä. Käymme sen sijaan saariston ravintoloissa ja kahviloissa.

Seuraavaa legiä suunnittelimme lounaan aikana. Päivän päätesatama oli Hanko, jota kohden päätettiin edetä Paraisten portin kautta. Matkalla pysähdytään Högsåraan ja siitä jatketaan sisäväylää Käsnäsin pohjoispuolelta kohti Hangon läntistä selkää.
Ensimmäinen legi päätyi lounaalle Airisto Marinaan, jonka annoksia olivat veneilijät kehuneet somepalstoilla. Myönnetään, nautinto silmälle, nautinto masulle oli Airiston savulohilankku ja rapuaiolia.

Paraisten Portin jälkeen Gullkronan selällä nousi jo kunnon aallokko antamaan käsitystä T7:n keliominaisuuksista. Sivuvastainen ja vaahtopäinen aallokko vaati enemmän ajamiseen keskittymistä, nopeuden säätämistä ja trimmitasoilla veneen kölillään pitämistä. Finnmaster T7 ei silti missään kohtaan tuntunut liian pieneltä vallitsevaan olosuhteeseen nähden ja se käyttäytyi loogisesti joka tilanteessa.
Vinkkinä muuten muillekin, että kesäkuussa Farmor´s Cafen keittiö kokeilee uusia reseptejä ja tarjolla on erilaisempia leivonnaisia kuin huippusesongin aikaan. Tänne kannattaa myös poiketa lounaalle.

Kahvipaussi Högsårassa

Högsåra on sympaattinen saaristokylä ja sen ytimessä on pettämätön Farmor´s Cafe. Voiko kukaan nainen oikeasti ohittaa niitä herkkuja. Miettiessäni mitä otan ja mikä on järkevää, sain oivan saaristolaisohjeen ”täällä saaristossa ei tuota järkeä tarvitse niin ajatella, otat nyt vaan sellaisen palan sitä mansikkakakkua, mikä hyvältä tuntuu”. Ja minähän otin, on se ratin veivaaminen kuitenkin niin kuluttavaa...
Kahvipaussimme aikana nostatimme vielä naisellista itsetuntoamme muistelemalla kanssaveneilijän antamaa palautetta kiittäessäni avusta ”mitäpä tuosta, ette te näköjään olisi apua kaivanneet, sen verran taidolla sieltä tultiin”.

Todennetaan päiväristeilijän yöpymisominaisuudet

Hankoon saavuimme juuri sopivasti samaan aikaan, kun gastin paluukyytikin ja minulle jäi tehtäväksi todentaa, onko day cruiserista night sleeperiksi. Takana oli upea päivä täynnä merielämää, hyvää keskustelua, toimivaa tiimityötä ja ylpeyttä onnistuneesta veneilyrupeamasta.
Retken vaikein rasti oli edessä, nimittäin ajokuomun pystytys, yksin. Day cruisereiden ajokuomut ovat isoja kaksine kaarineen ja napittaminen sisäpuolelta on hankalaa. Tähän toivoisi sekä venevalmistajien, että kuomuntekijöiden miettivän innovatiivisempaa ratkaisua. Kuomu meni T7:sa paikalleen, vaikka hetken jo luulin, että lisäapua tarvitaan. Kuomu itsessään oli napakka ja antoi verrattoman suojan tuulentuiverruksen edelleen jatkuessa.
Hymy ei hyydy, vaikka retki keskeytyi, veneiltiinhän me toisena päivänä sentään satama-altaassa.

Vetäydyin etuhyttiin nukkumaan varhain. Lähetin kauniin kiitoksen venesuunnittelijalle punkan viereen asennetuista USB pistokkeista, joihin sain puhelimen ja tabletin lataukseen yöksi. Itse vuode oli tilava täyttäen koko etuosan ja hytti supervaloisa runkoikkunoiden, kattoikkunoiden ja liukuoven kautta tulevan valon ansiosta. Verhoilla tilan sai pimennettyä. Hytissä on myös vesi-wc asuttavuutta lisäämässä.

Tuuli vaan jatkoi tuiverrustaan Hangon aamussa

Aamulla heräsin auringonpaisteeseen, tuuli ei ollut tasaantunut yön aikana, eikä päivän ennuste ollut hyvä. Olimme illalla arvioineet pääsevämme aamupäivän aikana Hangosta Raaseporin sisäväylille suojaan ennen kuin tuulilukemat nousevat yli 10 m/s. Jos Porkkalan selkä näyttäisi pahalta oli seuraava yötä varten mietitty vaihtoehtopaikka. Vähän harmitti vallitseva sää ja katselin niin taivaalle kuin ulapallekin oliko merkkejä pahemmasta. Näkyvyys oli vielä hyvä, eikä aaltojen korkeuskaan näyttänyt pahalta. Iloinen, toisen päivän gasti saapui raiteita pitkin, mutta aamukahvia juodessa tilanne muuttui dramaattisen nopeasti. Taivaanranta oli hetkessä synkeän harmaa, näkyvyys heikko ja vesipisaroitakin jo tipahteli. Puolen tunnin päästä vettä satoi vaakasuorassa, tuuli oli kova ja näkyvyys täysnolla. Aikalisä.

Merisääennuste antoi Suomenlahdelle jopa 15-17m/s lukemat. Saderintama oli kyllä menossa ohi muutamassa tunnissa mutta Hangon satamaan ei tullut, eikä lähtenyt huviveneitä ei itään, ei länteen. Puhelimet piippasivat huolestuneita viestejä sijainnistamme. Me olimme erittäin turvassa, naisten saunan pukuhuoneessa sadetta pitelemässä. Kumpikin kunnioittaa merta ja sen voimaa, ettei tilanne aiheuttanut minkäänmoista turhautumista. Odottelimme rauhassa saderintaman ohikulkua ja laadimme jälleen uuden, plan C -etenemissuunnitelman.

Kipparin velvollisuudet

Kipparin velvollisuus on tehdä päätös vallitsevan tilanteen pohjalta ja tällä kertaa retki keskeytettiin turvallisuussyistä. En halunnut riskeerata sen enempää ihmisiä kuin venettäkään. Veneelle löytyi paikka Hangon satamasta ja loppumatkan se kulkisi kumipyörillä. Kippari ja gasti palaisivat laineilta takaisin raiteille. Jos olisi ollut normaalista perheen lomaveneilystä kyse, niin asiahan olisi hoitunut toisella vuorokausimaksulla satamaan ja matka jatkunut, nyt venettä odotti Helsingissä seuraava innokas käyttäjä.

Joustavuutta ja muutoskykyisyyttä edellyttänyt pieni meriseikkailu ja Finnmasterin T7 jää ikuisesti hyvien muistojen joukkoon hellekesänä 2018, jolloin todistettavasti oli myös päivän verran tuulta, sadetta ja myrskyä.