Lomablogi 2018: Total SaimaaNousu vuorelle

Heinäveden reitiltä on mahdollisuus nousta Juojärvelle Varistaipaleen ja Taivalkosken kanavia pitkin. Se kannattaa tehdä.

Heinävedeltä Kermanrannasta lähdettäessä edessä on kuitenkin vielä yksi Heinäveden reittiin kuuluva sulku, Karvio.

Juojärvelle kulkiessa se toimii ikään kuin lämmittelynä, sillä Varistaipaleen kanavassa on neljä ja Taivalkosken kanavassa kaksi kammiota. Myös korkeuserot ovat ihan eri luokkaa kuin Heinäveden reitin kanavissa: Varistaipeleen sulutuksessa noustaan liki 15 metriä ja Taivalkosken kanavassakin viitisen metriä. Heinäveden reitin suluissa korkeuserot ovat 0,5–2,5 metrin luokkaa.

Toiminta monikammioisissa suluissa on kuitenkin sujuvaa, vaikka kiinnittymisten määrä sulusta toiseen siirryttäessä kertautuu. Virtaukset suluissa eivät ole kuitenkaan lainkaan niin voimakkaita kuin korkeuseroista ja yläporteista kuohuvista laskuvesistä voisi kuvitella, joten kammion reunoilla roikkuvista köysistä on loppujen lopuksi aika vaivatonta pidellä kiinni.

Oikeastaan hankalimmaksi asiaksi osoittautui suluissa korkealla oleva ylävesi, jonka nousee lähes sulun seinämien tasolle. Esimerkiksi veneen keulakannelta kiinnipitoköyteen on siis vaikeaa tai mahdotonta yltää ilman puoshakaa.

Toinen vinkki syntyy lepuuttimien asettelusta. Niitä tarvitaan kyljelle sekä ylemmäs että alemmas. Alemmat suojaavat sulkuun ylävedellä kiinnittyessä, ylemmät sulutuksen aikana.

Aikaa Heinäveden reitiltä Juojärvelle nousuun kannattaa varata pari tuntia. Jos muuta liikennettä ei ole, sujuu sulutus selvästi nopeammin.

Alaspäin sulutus on kaikin tavoin vielä ylöspäin kulkuakin jouheampaa ja nopeampaa. Ainakin meille jäi sellainen tuntuma, että alaspäin mentäessä olimme pikahississä, eikä kiinnipitoköysistä silti tarvinnut pitää kiinni kuin nimeksi.

Varistaipaleen kanavan yhteydessä on maksuton kanavamuseo, jossa kannattaa ehdottomasti poiketa. Museon kuviin ja tarinoihin tutustuessa ei voi kuin arvostaen ihmetellä sitä sisukkuutta, minkä ansiosta isojakin asioita saatiin aikanaan tehtyä.

Taivallahden kanava on keskellä metsää. Matkustajaliikenteellä on etuajo-oikeus, joten Valamon luostarille ja Taivallahden kanavan läpi Varistaipaleen yläportille risteilevän Sergein sattuessa paikalle joutuu tovin odottamaan.

Kaarteen takana häämöttää Varistaipaleen nelikammioinen kanava. Tässä kerätään rohkeutta nykäistä sulutuspyynnön narusta.

Varistaipaleen kanava on yhä miehitetty, vaikka toimiikin itsepalveluperiaatteella, eli sulitusta pyydetään odotuslaiturilla olevasta narusta kiskaisemalla. Valvontatorni on kolmannen kammion kohdalla.

Taivallahden kanavan sulkujen jälkeen matka jatkuu ensin korkeamuurisempaa...

Taivallahden kanavan odotuslaituri ja sulutuspyyntököysi ovat paapuurin puolella.

Varistaipaleen suluilta jatketaan kaivettua avokanavaa pitkin Varisjärvelle.

Maisemat ovat Varistaipaleen ja Taivallahden kanavien välillä ovat kuvan kauniita.

...ja sitten vähän matalampireunaista avokanavaa pitkin Juojärvelle.

Vesi nousee aivan sulun yläreunaan saakka. Ensimmäisen ja toisen kammion väliportit ovat juuri aukeamassa.

Myös Taivallahden sulkuportin mukana aukeaa kääntösilta.

Välikanava johdattaa kohti Taivallahden kanavaa.

Juojärvellä rehevään järvimaisemaan sekoittuu ripaus erämaamaista maisemaa.

Paras paikka kiinnittyä on sulun takaosassa, jolloin yläporttien juoksutuksesta aiheutuva virtaus ja kuohunta on mahdollisimman vähäistä. Tässä yläportit ovat vielä kiinni, vaikka vettä vähän saumoista suihkuaakin.

Huipulla! Ylimmän kammion yläportin mukana avautuu myös maantiesilta.

• Teksti: Jan Sjölund
• Kuvat: Tanja ja Jan Sjölund
• Video: Tanja Sjölund, Jan Sjölund ja Isla Lallukka