Silver Tiger BRZ & DCZ (2019–)– Tiikerin loikka

Mitä uutta?

Tigereista, kuten muistakin Z-sarjan Silvereistä, piti alunperin tulla Yamarineja. Kun Kesko päätti pari vuotta sitten luopua veneliiketoiminnasta, se myi Yamarinin Yamahalle. Mutta kauppaan ei kuulunut uusimpia, lanseeraus- ja tuotekehitysvaiheessa olleita uutuuksia. Ne Kesko myi myöhemmin Silvereitä valmistavan TerhiTecin omistavalle Brandtille. 

Kaikki Z-sarjan mallit on vesilinjan yläpuolelta norjalaisen Eker Designin suunnittelemia. Patentoitu runkomuoto on puolestaan ruotsalaisen Petestepin käsialaa. Silver valmistuttaa veneet Valkeakoskella Fenix-Marinilla, joka tunnetaan pitkäaikaisena Yamarinien sopimusvalmistajana.

Tigerit ovat toistaiseksi pienimmät Petestep-pohjalla varustetut venemallit. Missään toisessa kuusimetrisessä päiväristeilijässä ei samanlaista runkoa ole, ja erilaiset porraspohjaratkaisutkin ovat vielä tässä kokoluokassa harvinaisia. Siihen onko erikoisesta runkomuodosta hyötyä, paneudutaan Kuinka kulkee? -osiossa.

Muotoilultaan Tigerit ovat moderneja ja jokseenkin selkeästi omanlaisiaan. Mitään mullistavaa erilaisuutta ei muotoiluun sen enempään kuin tilaratkaisuun sisälly. Muutamia tässä kokoluokassa harvinaisempia yksityiskohtia on kuitenkin löydettävissä. Niihin kuuluvat esimerkiksi DCZ-mallin keulakannelta esiin taittuva rantautumisporras ja peräkulmien kannelliset lepuutinlokerot ja lepuuttimien näppärät kiinnityshelat. 

Miten kulkee?

Petestep-rungon ideana on hallita rungon syrjäyttämän veden virtauksia ja roiskeita tavallista runkoa paremmin. Kyse ei siis ole porraspohjasta, jossa ideana on ohjata rungon alle ilmaa. Petestepin tavoitteena on ollut etenkin kulkumukavuuden parantaminen, mutta virtauksien ohjaamisella saavutetaan Petestepin mukaan myös taloudellisuutta parantavaa nostetta ja työntöä. Väitteiden tukena on Tukholman teknillisen korkeakoulun tutkimuksia sekä pohjarakenteelle myönnetty patentti.

Käytännössä tilanne on mainospuheiden lennokkuutta arkisempi. Koeajon puitteissa Petestep-teknologia toimivuutta on vaikea todentaa, muuten kuin arvioimalla Petestep-pohjalla varustettua Tigeria kokonaisuutena ja lähimpiin kilpailijoihin verrattuna. Kukaan ei tiedä millainen Tiger olisi jonkun muunlaisella pohjalla.

Suorituskyvyltään tai taloudellisuudeltaan Tiger ei ole teho- ja kokoluokassaan mitenkään käänteen tekevä vene. Se ei silti tarkoita, etteiko Tiger olisi suoritusarvoiltaan erittäinkin kilpailukykyinen.

Kumpikin testivene oli varustettu 150-hevosvoimaisella Hondalla, jolla molemmat saavuttivat yli 40 solmun huippunopeuden. BRZ oli kaksikosta marginaalisesti nopeampi.

Polttoaineenkulutus on varsin hillittyä, sillä taloudellisimmalla 18–28 solmun matkanopeusalueella kulutus jää 0,8 litran tuntumaan meripeninkulmalla. Myös melu on kiitettävän vähäistä, sillä desibelilukemat jäävät samalla nopeusalueella 74–78 desibeliin.

Tiger ylittää liukukynnyksen melko voimakkaasti keulaa nostaen, mutta asettuu liukuun jo 12 solmun nopeudessa. Kokonaiskuva kiihtyvyydestä jää vähän tahmeaksi.

Petestep-pohjan ylivoimaisesti parhaat puolet ovat kulkumukavuus ja runkoäänien hiljaisuus. Etenkin suoraan vastaiseen tai myötäiseen ajettaessa Tiger on kuin kotonaan aallonharjalta toiselle loikatessaan. Runko halkoo aaltoja pehmeästi ja ilman suurempaa pauketta, vaikka koeajolla aallonkorkeus lähenteli metriä.

Sivuaallokossa suuntavakaus jää hiukan puutteelliseksi veneen hakiessa aaltojen ylityksissä välillä omia linjojaan. Myös kaarroksissa ilmenee aallokossa ajoittaista levottomuutta. Pieneksi haitaksi arvioitiin myös keulan edestä ajoittain ylösnousevat roiskeet, joista toisinaan osa päätyy myös tuulilasin yli avotilaan. 

Tyvenessä tiukatkin väistökokeet sujuvat sen sijaan ilman yllätyksiä, jopa poikkeuksellisen sulavasti. Edes kaiken mielikuvituksen käyttäminen ratin ja kaasun käsittelyssä ei aiheuta epämiellyttäviä tai vaarallisia seurauksia.

Kuskin paikalle kotiutuu nopeasti, vaikka istumakorkeus on pari senttiä tavanomaista matalampi. Ergonomia on pääosin kunnossa, eli istuin on kohtuullisen mukava, hallintalaitteet tavoitettavissa eikä näkyvyydessä ole merkittäviä esteitä. Pientä petrattavaakin jää: hyvin kehittynyt takalisto noteeraa penkin kapeuden, kaasukäsi kyynärnojan puutteen ja ohjauspyörän kallistuskulman säätö toisi ajoasentoon viimeisen silauksen.

Kuvat

BRZ:n keulasta puuttuu DCZ-versioon verrattuna noin 70 kiloa painoa. Ajettavuuteen sillä ei ole suurta vaikutusta, vaikka BRZ:n saakin trimmattua hitusen DCZ-versiota korkeammalle.

Kaarroskäytös on hyvissä olosuhteissa moitteetonta, mutta vauhdikkaassa sivuaallokkoajossa ja -kaarroksissa liikkeistä tulee laajempia ja äkkinäisempiä.

Kojelaudassa on tilaa sekä 12-tuumaiselle monitoiminäytölle että perinteisille mittareille. Tuulilasinpyyhkimien kytkimet jäävät ohjauspyörän kehän alle.

Tigerin kulkumukavuus on suoraan myötä- tai vasta-aallokkoon ajettaessa erinomainen.

Kiihtyvyys ei ole erityisen räväkkää edes tehokkaimmalla, 150-hevosvoimaisella konevaihtoehdolla varustettuna. Huippunopeus nousee sen sijaan useimmille riittävästi yli 40 solmuun.

Ohjaamo on molemmissa versioissa samanlainen. Näkyvyys on esteetön ja ajoasento hyvä, vaikkakin tilttiratti, penkin korkeussäätö ja kaasukäden kyynärnoja toisivat kokonaisuuteen sen viimeisen silauksen.

Mahtuuko mukaan?

Kuten alussa todettiin, ei Tigerit tuo tilankäytöllisesti mukanaan mitään mullistusta, vaan molemmat ovat perusratkaisuiltaan varsin tyypillisiä lajinsa edustajia. Toimivaa konseptia on turha lähteä muuttamaan, joten Silverilläkin on keskitytty kokonaisuuden hiomiseen.

Ja siinä on myös onnistuttu. BRZ:n keulatila on toimiva. Kulkuväylä on hyvä, ja lisävarusteena valittavat istuinpehmusteet mukavat. Korkeiden ja vähän tavallista muhkeampien selkänojien ansiosta laitapenkeillä on mukava istua pulpettiin nojaten ja jalat sohvalle nostaen.

Sohvien alta löytyy tuttuun tapaan säilytystilaa, joka jatkuu molemmilla puolilla pulpettien alle. Isompia ja pidempiäkin esineitä mahtuu siis mukaan.

DCZ-version keulakajuutta on niin niukka kuin suinkin, ollakseen kuitenkin kahden aikuisen yövyttävissä. Ylimääräistä tilaa mihinkään suuntaan ei kuitenkaan ole, eikä mukaan ole mahtunut asennus- ja käyttöpaikkaa edes kemialliselle wc:lle, vesivessasta puhumattakaan. Avotilan alle työntyy kuitenkin säilytystilana hyödynnettävä onkalo, jossa tarvittaessa avotilan puolelle nostettavaa kemssaa pystyy säilyttämään.

Bowridereissa ja daycruisereissa tärkein tila on perän avotila, ja se on Tigerissa osunut maaliin. Etenkin leveyssuunnassa olemassa olevat sentit on hyödynnetty hyvin, minkä ansiosta tilaratkaisuksi valittu u-sohva ei ahdista. 

Veneessä oleskelua ajatellen u-sohva on seurallinen ratkaisu, varsinkin kun myös avotilan pöytä kuuluu Tigerissä vakiovarustukseen ja sohvan istumamukavuus on korkeiden selkänojien ansiosta kohdillaan. 

Selkänojapehmustus kätkee täysin taakseen kuomun kaaret sekä tavanomaisen kuomutallin. Kuomuun pääsee käsiksi varsin helposti avaamalla kuusi nepparia ja taittamalla selkänojat auki. Kuomu on varsin linjakas, mikä tarkoittaa myös suhteellisen rajoittunutta, reilun 160 sentin seisomakorkeutta.

Kuvat

Keulasohvien ja pulpettien alla olevat säilytystilat ovat yhtä ja samaa tilaa, jonne on suhteellisen helppo lastata suurempia ja pidempiäkin esineitä.

Pöytälevyn ja täytepatjan avulla u-sohvasta muodostuu aurinkotaso.

Vuoteen alla on säilytystiloja, joihin pääsee käsiksi vuodelevyä nostamalla.

U-sohva muodostaa mukavan ja reilun kokoisen seurustelutilan.

U-sohvan alla on paljon säilytystilaa. Luukut aukeavat kiitettävästi.

BRZ:n keulan läpi kulkee sujuvasti.

Korkeiden selkänojapehmusteiden ansiosta istumamukavuus on hyvä, mutta niin pitää ollakin, kun patjat maksavat peräti 1 480 euroa.

DCZ:n keulakajuutta on viimeistelty viihtyisäksi. Täytepatjan saa säilöttyä näppärästi pystyyn laipiota vasten, kun sitä ei tarvita.

Vaikka apukuskin paikka on tehty sohvan päätyyn, on se kohtuullisen mukava. Selkänojassa on jopa hiukan sivutukea ja laidassa olevastakin pehmusteesta on apua.

Vastinetta rahalle?

Suomalaiset venevalmistajat tuntuvat olevan varsin yksimielisiä siitä, että kuusimetrisen, 150-hevosvoimaisella moottorilla varustetun daycruiserin hintaneuvottelut tulee aloittaa noin 50 000 eurosta. Silver on puristanut Tigerissa hintaan mukaan myös varsin hyvän vakiovarustuksen. Esimerkiksi tiikkiturkki, paapuurin tuulilasinpyyhin, pöytä ja aurinkotaso eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Myös suunnittelu ja toteutus kohtaavat Tigerissa suotuisasti. Lopputulos on toimiva ja koeajoyksilöiden laatuvaikutelma kestää vertailun pääkilpailijoihin. Muutamissa yksityiskohdissa Tiger onnistuu jopa erottumaan joukosta, kuten taka-avotilan pääsäilytystilojen luukkujen lukoissa ja salvoissa. Tigeriin valitut nuppisalvat ovat käyttömukavuudeltaan perinteisiin salpoihin verrattuna ylivertaiset.

Tigereista saa valmiin paketin kohtuullisen vähillä lisävarusteilla, joten pakettihinta ei karkaa pilviin. Lisävarusteista yksi ilmeisimpiä on retkimukavuuksista ehkäpä oleellisin eli jääkaappi. Joitakin lisävarusteita saattaa jäädä kaipaamaankin, kuten jo mainittua vessaa, avotilan valaistusta tai uimatason suihkua, jota Tigerin makeavesijärjestelmään ei kuulu.

Silti hinnan, varusteiden ja ominaisuuksien voi todeta olevan Tigerissa varsin hyvässä tasapainossa. Markkinoilla on uusi peto, johon kannattaa suhtautua vakavasti.

Kuvat

DCZ:n keulakannelle johtaa leveät portaat. Ne ovat kiinni kajuutan ovessa, jonka on oltava kiinni, kun portaita käytetään.

Vetolaatikkomallinen jääkaappi löytyy lisävarustelistalta, ja sille on asennuspaikka apukuskin penkin alla.

Ritilä muodostaa keulan ankkuriboksiin välipohjan, joten märät köydet eivät tuki tyhjennysreikää eivätkä lillu lokeron pohjalle kertyvässä vedessä.

Kuomua voi käyttää kolmella tapaa. Tässä takaosa ja osa sivuista on auki, mutta katon takaosa vielä paikoillaan. ja kuomu kiristetty taaemmilla kiristysremmeillä.

Pieni mutta elämää helpottava yksityiskohta. Kuomutallin kannen neppareissa on näppärät vetolenkit.

Kuomu ja kaaret kätkeytyvät täysin omiin lokeroihinsa selkänojien taakse. Selkänojien avaaminen ja sulkeminen sujuu kohtuullisen vähällä eli kuudella nepparilla.

Perässä on askelmia kolmessa kerroksessa. Uimatasoille pääsee astumaan sujuvasti sekä perästä että sivuilta. 420 euroa maksava vetokaari toimii myös kaiteena.

Tasaista ja keinotiikillä verhottua keulakantta on hyvä kulkea.

Apukuskin pulpetissa on kannelliset säilytyslokerot. Isompaan saa keittimen ja pienempi muuttuu pesualtaaksi, jos ne ruksataan mukaan lisävarustelistalta.

Integroiduilla Abloy-lukoilla varustetut vetonuppisalvat ovat käytettävyydeltään parasta mitä tällä hetkellä markkinoilla on tarjolla. Luukkujen avaaminen ja sulkeminen on erittäin sujuvaa, kun salvan kanssa ei tarvitse näperrellä.

Ajokuomu istuu kokonaisuuteen varsin hyvin. Melko matalalinjaisen kuomun alla on reilun 160 sentin seisomakorkeus.

Avotilan vakiovarusteisiin kuuluu kookas pöytä. Sen pöytälevy on yksiosainen, joten aina paikallaan ollessa pöytä rajoittaa avotilan läpikuljettavuutta.

Keulaporras voi pienessäkin veneessä olla kulkemista oleellisesti helpottava varuste.

BRZ:n keulan säilytystilojen luukut aukeavat takareunastaan pystyyn, joten tavaroiden lastaus ja purku käy näppärästi.

• Teksti ja kuvat: Jan Sjölund