Axopar 37 SC (2017–)Uusi mahti

Mitä uutta?

Designiltaan Axoparit ovat olleet kymmenen pisteen ja papukaijamerkin arvoinen esitys päivästä yksi lähtien. Muotokieli on raikas, moderni ja erottuva. Kaikkia ei tietenkään voi miellyttää, joten joillekin Axoparin kulmat ovat yksinkertaisesti liikaa. Menestys kertoo kuitenkin siitä, että Axopar onnistuu puhuttelemaan sopivaa kohderyhmää.

Axopar 37 on muotoilultaan ja konseptiltaan hyvin yhtenevä 28:n kanssa. Runko näyttää pitkältä, kapealta ja ennen kaikkea matalalta, mitä se onkin. Keula on veitsen terävä ja ylväästi pystyssä.

Muotoilun lisäksi 37 SC erottuu muista vastaavan kokoisista ohjaushyttiveneistä perämoottoreillaan. Ajatus 700-hevosvoimaisesta, bensiiniä ryystävillä perämoottoreilla varustusta isosta yhteysveneestä olisi vielä viisi vuotta sitten tyrmätty täydellisenä typeryytenä, mutta nyt alkaa olla toinen ääni kellossa.

Runko on suunniteltu alusta pitäen perämoottorien ehdoilla, joten sekin on perinteisistä ohjushyttiveneistä poikkeava: melko syvä, keulasta hyvin kapea ja terävä sekä varustettu kahdella isolla portaalla.

Isojen ohjaushyttiveneiden luokassa ainutlaatuista on myös Axoparin iso haitarikattoluukku. Lujitemuovi- tai lasiluukkuun verrattuna kangaskattoluukku mahtuu avautumaan reilummin, lähes koko katon matkalta. Axoparin kaksikerroksinen kattoluukku on myös tiivis. Testiveneessä se oli vielä käsikäyttöinen mutta nykyisin kattoluukku liikkuu sähkötoimisesti.

Kuvat

Axopar taitaa olla markkinoiden ainoa valmistajalla, jolla on valikoimissa haitarikattoluukulla ja jokaiselta sivulta suljetulla ohjaushytilla varustettu venemalli.

37 SC:ssä on monia daycruisereita parempi loikoilutila keulassa. Huomaa loikoilua tukeva muotoilu.

Axoparin muotoilu on modernia, erottuvaa ja puhuttelevaa.

Jossain päin maailmaa aurinkoa voi olla liikaakin. Sinne Axoparin hyttiveneet myydään ilmastoituina ja parkkeerauksen ajaksi pystytettävällä aurinkokatoksella varustettuina.

Matala, solakka ja keulasta terävä runko on suunniteltu perämoottorien ehdoilla niille sopivaksi.

Miten kulkee?

Axoparin pitkä ja teräväkeulainen runko ratsastaa vauhdilla aaltojen harjalla ja halkoo aaltoja vaivatta. Ulkona puhkuu pienoinen kesämyräkkä, joka on nostanut Vaasan vesille tyypillisen terävän metrisen aallokon. Vastaan poukkoilevien kanssaveneilijöiden menoa huomaa seuraavansa Axoparin hytin hiljaisuudesta, suojaisuudesta ja eleettömästä mukavuudesta vähän osaa ottavin tuntein.

Maisema vaihtuu 37 SC:llä lähes kelissä kuin kelissä todella vauhdilla. Testipäivän olosuhteet eivät ole lähelläkään 37 SC:n suorituskyvyn maksimaalisen hyödyntämisen äärirajoja. Ja suorituskykyä todellakin riittää, kun perässä on moottorivalikoiman ässäparin muodostavat 350-hevosvoimaiset koneet.

40 solmun matkanopeus on Axoparilla arkipäivää, sillä se asettuu vielä taloudellisen liukunopeusalueen piiriin. Taloudellisin liukunopeus ei ole 20 solmun kieppeillä vaan 30–35 solmun alueella, jolloin bensaa kuluu 2,6 litraa meripeninkulmalla. Kulutus pysyy kolmen litran tuntumassa kiitettävän laajalla, 20–40 solmun nopeusalueella. Huippunopeus nousee tyrmäävästi yli 50 solmuun, mutta niin nousee kulutuskin.

Arkiajossa isoilla bensakoneilla varustettu Axopar ei ole juurikaan sen janoisempi kuin vaikkapa oheiseen kilpailijataulukkoon nostettu Nord Star 32 Patrol. Se kuluttaa kahdella 370-hevosvoimaisella sisäperämoottorilla varustettuna 30 solmun marssinopeudella Axopar 37:n tavoin noin 2,6 litraa meripeninkulmalla – tosin dieseliä. Etu käyttökustannuksissa syntyy siis lähinnä polttoaineen hintaerosta.

Perämoottoriveneistä esimerkiksi selvästi Axoparia pienempi (9,5 m) ja kevyempi (1 950 kg) Buster Phantom kuluttaa vain kolme desilitraa meripeninkulmalla vähemmän kuin 37 SC. Lähempänä Axoparin mittoja olevat, mutta selvästi painavammat Boston Whaler 320 Vantage (10,21 m, 4 445 kg) ja Jeanneau Cap Camarat 10.5 WA (10,57 m, 4 250 kg) ovat jo tuntuvasti janoisempia: 3,6 ja 4,1 l/mpk.

Axoparin kohdalla voi hyvin todeta, että tiukan kilokontrollin ja porraspohjan suunnitteluun panostetut tunnit eivät ole menneet hukkaan.

Runko on tehokas myös ajettavuudessa. Painopiste on perämoottoreista huolimatta matalalla, minkä voi todeta esimerkiksi tiukoissa ja vauhdikkaissa kaarroksissa sekä sivuaallokkoajossa, joissa 37 SC käyttäytyy mallikkaasti.

Kevyet perämoottorit eivät sotke myöskään 37 SC:n pituusbalanssia, sillä kahdella portaalla varustettu runko nousee pintaan ja trimmaantuu hyvään kulkuasentoon luontevasti. Keveyttä taas kompensoidaan runkomuodon jyrkkyydellä ja terävyydellä, mikä pitää huolen siitä että kyyti aallokon läpi on pehmeää ja mukavaa.

Oleellinen osa mukavuutta on alhainen melutaso, joka Axoparin kohdalla toteutuu erinomaisen hyvin, vaikka koeajopäivä oli olosuhteiltaan haastava. Tyhjäkäynnillä tai uppoumanopeuksilla moottoreita ei 37 SC:ssä kuule vaikka oikein yrittäisi. Dieselkoneilla varustetuissa kilpailijoissa moottorien käynnistyminen tai käynnissä ole ei jää epäselväksi.

Matkanopeuksilla tilanne kuitenkin tasoittuu, eikä 37 SC kuulosta enää täysin suvereenilta. Silti äänitasoa voi hyvin kuvailla kiitettävän alhaiseksi ja täysin vertailukelpoiseksi isojen ohjaushyttiveneiden parhaimmistoon.

Axoparin kohdalla selkeimmäksi äänilähteeksi muodostuu runkoäänet. Etenkin aallokkoajossa ja kaarroksissa rungon ja aaltojen kohtaamiset tuntuvat tapahtuvan juurikin ohjaushytin etureunan kohdalla ja välittyvän siten ajoittain selvästi ohjaamoon.

Ajamisen osalta eniten parannettavaa on ohjaamossa, sillä siihen nähden että näkyvyys on hyvä, penkki mukava ja hallintalaitteet sijoiteltu sinänsä toimivasti veistokselliseen ja kalustemaiseen kojelautaan, on ajoasento ja ergonomia istuen melko heikko.

Kuvat

Lintuperspektiivi paljastaa solakan rungon ja pitkältä matkalta kapenevan keulan.

Axoparin ajo-ominaisuudet ovat erinomaiset, sekä kuskin että matkustajien kannalta.

Kaksi isoa perämoottoria takaavat porraspohjalla varustetulle 37 SC:lle hulppean suorituskyvyn vähin äänin ja kohtuullisin kuluin.

Ohjaamo tyylikäs ja hallintalaitteet kutakuinkin hyvillä paikoilla. Istuma-asento on kuitenkin ongelmallinen: joko jalat kanittaa kojelautaan tai hallintalaitteisiin joutuu kurottamaan.

Näkyvyys on hyvä ja leveistä ovista on helppo kulkea. Kojelaudassa on tilaa useammallekin monitoiminäytölle.

Mahtuuko mukaan?

Tilaratkaisun perusteilta 37 SC:tä voi pitää hyvinkin Targojen, Sargojen ja Nord Starien kanssa samankaltaisena: kaikissa on iso ohjaushytti, jonka ympäri voi helposti kulkea, sivuliukuovet sekä enemmän tai vähemmän sisä- ja ulkotilaa.

Huomionarvoista on kuitenkin se, että Axoparissa on takahytti tai taka-avotila, mutta ei molempia. Takahytin katolle saa toki patjat, joten loikoilutyyppiseen oleskeluun on mahdollisuus, mutta se ei kaikissa tilanteissa tietenkään vastaa kunnon avotilaa.

Axoparin sivukannet ovat pääosin helppokulkuiset ja turvallisesti syvällä laitojen suojassa. Ainoa porras ja pienoinen pullonkaula osuvat samaan kohtaan, eli ohjaushytin etunurkkien kohdalle.

Etenkin takahyttiversiota vaivaa hienoinen kansitilojen väljyyden puute, mikä tulee esiin jo kahden henkilön touhutessa veneessä. Kulkuväylillä ei oikein mahdu ohittamaan, joten kohtaamistilanne johtaa peruuttamiseen tai pidemmän kautta kiertämiseen. Kansilla liikkuminen vaatii hitusen enemmän ennakointia tai kompromisseja kuin isossa veneessä ehkä odottaisi.

Ohjaushytin sivuliukuovet ovat poikkeuksellisen leveät ja kattoluukku suuri, joten sisäsalongissa tunnelma on parhaimmillaan kuin suojaisella terassilla. Hytin erillisistuimille ja kulmasohvalle mahtuu tiiviisti asettuen 7–8 henkilöä istumaan. Pöydän ääreen luontevat paikat järjestyy neljälle–viidelle. Lattia on sisällä matalalla, joten ulkoa laskeudutaan sisään astinlautojen kautta ja sohvalle tai penkeille noustaan istumaan.

Näkyvyys ulos on kaikilta istumapaikoilta erinomainen. Vakiomallin vaihtoehdoksi on tarjolla pentteripaketilla sisustettu versio. Siinä on vähemmän istumapaikkoja, mutta styyrpuurin pitkittäisen sohvan tilalla mielenkiintoisesti taittolevypöytään integroitu pentterimoduuli.

Kulmasohvan kanssa pentterivarustus on hajautettu, jos sitä ylipäätänsä lisävarusteista ruksaa mukaan. Jääkaapille on paikka apukuskin erillisistuimen jalustassa, keittimelle ja pesualtaalle keulakajuutan puolella.

Keulakajuutan oviaukon vieressä olevan laatikon sisältä paljastuu vakiovarustukseen kuuluva wc-istuin. Toiletti on mallia avo, yksityisyyttä muihin keulakajuutassa olijoihin syntyy vain verhon verran.

Wc-istuimen vieressä on kaappi ja sen jatkeena pukeutumispenkki. Se on hyvä lisä, sillä täytä seisomakorkeutta keulakajuutassa ei ole.

Keulavuode on parisänkymäisen tilava, sillä se kapenee keulaa kohti tavanomaista v-vuodetta vähemmän. Vuodeosaston saa suljettua muusta kajuutasta tyylikkäällä laskosverholla.

Vaikka täyttä seisomakorkeutta ei ole, on keulakajuutta paljon suuremman ja avaramman tuntuinen kuin etukäteen odottaisi. Vaikutelmaa on luomassa ja korostamassa kookkaat katto- ja runkoikkunat.

Takakajuutta on huomattavasti keulakajuuttaa kompaktimpi. Arkkumallisen tilan pinta-ala täyttyy täysimittaisesta (200 x 160) parivuoteesta. Ilmatilaa patjan ja katon väliin jää kauttaaltaan lähes metri, mikä isojenkin matkaveneiden kakkoskajuutoissa olisi hyvä lukema. Ahdistavalta tai ahtaalta takakajuutan vuoteella makoilu ei tunnu, mihin osaltaan vaikuttaa sivuikkunat ja kaksi avattavaa kansiluukkua.

Kuvat

Vuodeosaston saa "suljettua" näppärällä laskosverholla. Kookkaiden katto- ja runkoikkunoiden pimennykseen on säleverhot.

Wc-istuin on piilotettu keskellä kaikkea olevaan sievään boksiin.

Pienessä pentterikaapissa on kaappi ja paikka pesualtaalle ja keittimelle.

Takakajuuttaan käynti avautuu peräsohvan keskelle.

Takahytin katossa on kaksi avattavaa kansiluukkua.

Takakajuutta on tarkasti parivuoteen kokoinen. Tila on arkkumallinen, mutta silti kohtuullisen avaran tuntuinen.

Keulakajuutta on avarampi ja tilavampi kuin osaisi odottaa. Sama pätee keulavuoteeseen.

Ohjaushytti toimii sekä mukava matkustamona että oleskelutilana. Tilaa on kaikkiaan kahdeksalle.

Vastinetta rahalle?

Axopar 37 SC:n vertailu kilpailijoihin ei ole aivan suoraviivaista, sillä pohdittavana on ainakin kolme isoa linjavetoa.

Ensimmäinen niistä on tilat, joiden osalta Axoparin solakan ja matalan rungon tilavolyymi ja asuttavuus ei kaikilta osin vastaa mallimerkinnän numeron luomia odotuksia. Axopar on iso vene, mutta 37:ksi pieni.

Vaikka vertailukohtana on muut "perinteiset" isot ohjaushyttiveneet, tarjoaa esimerkiksi kilpailijataulukkoon nostettu Nord Star 32 selvästi enemmän asuttavuutta. Tilavertailussa takakajuutalla varustettu Axopar 37 loistaa ohjaushytin tilavuudessa ja pärjää makuupaikkojen lukumärässä, mutta häviää toiletti- ja pentterifasiliteeteissa sekä kansitiloissa.

Toisaalta jos käyttö painottuu ihmisten kuljettamiseen yhteys- ja retkiajossa, eikä veneessä juurikaan asustella, ei liikoja asumismukavuuksia ehkä tarvita. Siinä tapauksessa myös takakajuutan hyödyt ja haitat kannattaa punnita tarkasti.

Toinen seikka on moottoriratkaisu. Kaksi isoa perämoottoria tarjoavat 37 SC:lle loistavan suorituskyvyn, jota pystyy erinomaisten ajo-ominaisuuksien ansiosta hyödyntämään myös kovemmassa kelissä.

Silti kulutus jää vähintäänkin kohtuulliseksi ja käyttökuluja alentaa osaltaan perämoottorien dieselsisäperämoottoreita edullisemmat huoltokustannukset. Ja kun moottorin elinkaari tulee täyteen, on perämoottori huomattavasti helpompi ja halvempi korvata uusilla.

Kolmas avaintekijä on onnistunut hinnoittelu. Pienempien Axoparin tavoin myös 37 SC näyttää eksklusiiviselta design-tuotteelta, mutta hinta on ihan muuta.

37 SC:stä pyydettävä noin 180 000 euron lähtötaso on toki suuri summa, mutta lopulta pikkuraha 11-metrisistä moottoriveneistä puhuttaessa. Axoparin noin puolet alhaisempi lähtötaso saakin oheisen vertailutaulukon veneet näyttämään räikeän ylihintaisilta – ainakin joiltakin katsontakulmilta tarkasteltuna.

Kuvat

Toinen perän lepuutinlokeroista on lämpöeristetty, eli se voi toimia myös kylmätilana.

Axoparin brändäys on onnistunut hyvin. Synteettinen Esthec-turkki maksaa 5 700 euroa.

Kookkaasta keulaluukusta on helppo lastata matkatavarakassit suoraan sisään.

Ulkosäilytystilat kattavat kaksi tilavaa lokeroa sekä keulassa että perässä. Keulakaiteet ovat matalat.

Vuoteen laidoilla on tilavat hyllyt.

Axopar näyttää ja paikoin tuntuukin kalliilta design-tuotteelta. Todellisuudessa hinta on erittäin kilpailukykyinen.

Takakajuuttaversiossa ei ole varsinaista avotilaa lainkaan. Uimatasoista ja niitä yhdistävä kansilevystä muodostuu kuitenkin kulkemiseen riittävä peräkansi. Takakajuutan reunaa tarvittaisiin kiinnipitokaide.

Takakajuutan laipioon liimatut kangastaskut ovat ihan näppärä vaihtoehto pientavaroiden säilytystiloiksi, kun kaappi-, pöytä- tai hyllytilaa ei ole.

SC:n varustukseen kuuluu hitusen perus-Cabinia prameampi verhoilu. Esimerkiksi kojelaudan lipassa ja kattopaneelien pinnassa on alcantaraa.

Kojelaudassa on rivi tyylikkäitä ja valaistuja painonappikytkimiä "tavanomaisten keinukytkimien sijaan. Pyyhkimien kytkimet saisi sijaita aina erillään tai vähintään kytkinrivin reunimmaisina, jotta sormi löytää ne kovemmassakin kelissä silloin kun tarvitsee.

• Teksti ja kuvat: Jan Sjölund