Yamarin 67 Day Cruiser (2022–)– Bulevardisportti

Mitä uutta?

Ilmeisin uudistus on muotoilu. Uusi 67 DC on piirretty tiukasti Yamarinin uuden mallisukupolven jäseneksi. Selkein ero edeltävään mallisukupolveen syntyy suuremmista runkoikkunoista ja keulan muotoilussa. Aiemmin Yamarinien keula oli terävä, suhteellisen kapea ja keularanka loiva. Nykymuodissa keula on tylppä, melko pysty ja 67 DC:n kohdalla jopa hiukan pullean oloinen.

Rungon lisäksi myös kanteen on tullut lisää korkeutta, ja perään entistä suuremmat uimatasot. Uimatasojen jatkeena on myös 67 DC:ssä uuden sukupolven Yamarineille tyypillinen peräkansi, joka muodostuu ankkurilaatikoiden ja kuomukotelon kansista. Kulku avotilaan käy uimatasojen, peräkannen ja paapuurin takanurkassa olevan kulkuväylän ansiosta sujuvasti.

Ohjaamossa on edeltävän 68 DC:n tavoin paripenkki, mutta vakiovarusteisesta pentterimoduulista on luovuttu. Lisävarusteena sen yhä saa, osana Premium Edition -varustepakettia. Vakiona avotilan paapuurin laidalla on koko mitalta sohvaa.

Teknisesti mielenkiintoisin uutuus on tehokkaimman moottorivaihtoehdon eli 250-hevosvoimaisen V6-Yamahan mukana tuleva uusi hallintalaiteteknologia, joista täysin sähköinen ja moottoriin integroitu DES-sähköohjaus on vakiovaruste ja HelmMaster EX -sauvahallintalaite lisävaruste. Yamaha on ensimmäinen perämoottorivalmistaja, joka on tuonut joystick-hallintalaitteen saataville yksimoottoriasennuksiin.

Miten kulkee?

Ohjaamon paripenkki on alle seitsemän metristen DC-veneiden luokassa melko originelli ratkaisu, johon Yamarin päätyi jo edeltävässä 68 DC:ssä. Ratkaisu ei ole ihan ongelmaton, mutta voi olla seurankaipuisen tai yhdessä veneilevän pariskunnan mieleen.

Istumamukavuudeltaan ja tukevuudeltaan 67 DC:n paripenkki ei ole kuskin kannalta katsottuna erillisistuimen veroinen, muttei huonokaan. Penkin säätäminen on hiukan kuppipenkkiä työläämpää, vaikka etäisyyssäätöä ja ylös nostettavaa etureunaa kummallisempaa ei olekaan tarjolla.

Ajoasento on tyköistuva, eikä ergonomiassa ole suurempaa huomauttamista. Lähinnä kaasukädellä on hiukan ahdasta, eikä kyynärnojaa ole. 16-tuumaisen Q-näytön (10” vakiona) sisältävä kojelauta on sen verran korkea, että lyhytselkäiset kuljettajat joutunevat turvautumaan korkeampaan, ylös nostettuun istuimen etureunaan tukeutuvaan ajoasentoon.

Hallintalaitteista ratti ja keulapotkuri ovat luontevasti vasemman käden operoitavissa, oikealle jää kaasukahvan lisäksi trimmitasojen ja tuulilasinpyyhkimien kytkimet sekä joystick.

Yhden moottorin joytsick-järjestelmä ei luonnollisesti osaa kaikkia kaksi- tai monimoottorijärjestelmien temppuja, mutta kun käyttölogiikkaan tottuu, saa joystickilla veneen käännettyä ahtaassa paikassa nopeammin ja ennen kaikkea vaivattomammin 360 astetta ympäri kuin perinteisin menetelmin rattia ja vaihteita kaksin käsin vekslaamalla.

Lisäksi HelmMaster-joystickiin sisältyy perämoottoriveneissä harvinaisempi autopilottitoiminto ja jatkossa siihen saa integroitua myös portaattomasti toimivan keulapotkurin. 

67 DC:n tehokkaimman moottorivaihtoehdon mukana tulee aina Yamahan moottoriin integroitu DES-sähköohjaus. Kokemukset siitä ovat tuntuman, keveyden ja tarkkuuden osalta erittäin positiivisia, joskin koeajoveneen kohdalla ohjauksen välitys oli asetettu aivan liian hitaaksi. 

V6-voimaa on tarjolla myös 225-hevosvoimaisen Yamahan muodossa, joka tulee sähköisellä kaukohallintalaitteella varustettuna, mutta perinteisen hydrauliohjauksen kera. Lähtötason muodostavat nelisylinteriset 150- ja 200-hevosvoimaiset vaihtoehdot.

Kokeilimme 67 DC:tä myös 150-hevosvoimaisella hinnat alkaen -moottorilla, ja paketin voi vahvistaa aivan toimivaksi. 36 solmun huippunopeus on sinänsä aivan riittävä, ja vene taittaa mukisematta matkaa 18–28 solmun nopeusalueella, kohtuullisella 1,1 litran meripeninkulmakohtaisella kulutuksella. 

Sähäkkyyttä liukuun nousuihin ja sporttisempaa tuntumaa kaipaavalle V6 on kuitenkin oikea valinta. Huippunopeutta tulee lähes 10 solmua lisää, mikä mahdollistaa kolmosella alkavat matkanopeudet. Bensakin alkaa tosin silloin maistumaan: 30–35 solmun nopeudella kulutus nousee jo 1,5–1,8 litraan meripeninkulmalla. Tavanomaisemmassa 20–25 solmun marssissa 250-hevosvoimaisella V6:lla varustettu 67 DC kuluttaa kohtuulliset 1,2 litraa meripeninkulmalla. Matkanopeuksilla tehokkaampi kone ei ole siis juurikaan perusmallia janoisempi.

Edes tehokkaimmalla koneella 67 DC ei ole ajotuntumaltaan mitenkään erityisen sporttinen tai kihelmöivä. Siltikin ratin takana viihtyy, mutta pikemminkin suoraviivaisen selkeiden ominaisuuksien ja helposti omaksuttavan ajettavuuden ansiosta. Esimerkiksi trimmaustuntuma on perinteisellä tavalla varsin looginen. Moottorin trimmaaminen ylös nostaa keulaa ja lyhentää vesilinjaa, mikä on helppo havainnoida.

Vasta- ja sivuaallokossa 67 DC on mukavimmillaan, kun keulaa trimmaa ylös melko maltillisesti. Alatrimmistä huolimatta kulku säilyy kuivana. Korkea tuulilasi ja pitkät sivulasit tekevät sekä ohjaamosta että matkustamosta suojaisan. Myötäisessä ja tyynessä konetta voi trimmata ylös reilummin, jolloin kulku kevenee. 

Kaarroskäytös on neutraalia. Kallistuminen on kohtuullista ja tapahtuu rauhallisesti ja luontevasti. Väistökokeissa hallittavuus säilyy hyvänä vielä huippunopeuden tuntumassakin: potkuri pitää otteensa ja vene kääntyy sinne, minne käsketään.

Uppoumanopeuksilla 67 DC:n kiemurtelu on vähäistä, ja liukunopeuksilla suuntavakaus on lähtökohtaisesti moitteeton. Etuviistosta tulevat puuskat tosin tarttuvat aika hanakasti runkoon ja saavat liukunopeuksilla keulasuunnan heilahtamaan. 

Melutaso on pääosin miellyttävällä tasolla. Runkoäänet ovat lähtökohtaisesti vaimeat, joskin palteisiin osuessa aallot aiheuttavat tavanomaista pauketta. Moottorimelu on kohtuullista, mikä tarkoittaa uppoumanopeuksilla alle 70 desibelin ja matkanopeuksilla 75–80 desibelin lukemia. Pidemmän päälle haitalliselle eli yli 85 desibelin tasolle melu nousee vasta huippunopeudella. 

Äänimaailman ikävin piirre on Yamahan V6-moottoreille tyypillinen sävyn muutos 3 700 r/min käyntinopeuden kohdalla, keskellä luontevaa matkanopeusaluetta. Ongelma on hyvin paikallinen ja kyseistä käyntinopeutta oppii nopeasti välttämään.

Kuvat

Kaarroskäytös säilyy ääritilanteissakin varsin neutraalina. Ohjaamo ja avotila ovat daycruiserien luokassa varsin suojaisat.

Kojelautanäkymää hallitsee lisävarusteena saatava, peräti 16-tuumainen monitoiminäyttö. Ajoasento on ihan mukava, vain oikealla kädellä on hiukan ahdasta.

Vaikka pienet loikatkaan eivät haittaa, on kulku mukavinta melko maltillisella trimmillä, jolloin keula halkoo aaltoja pehmeästi, eivätkä aallot pääse lyömään melko aikaisin alkaviin palteisiin.

Apukuski on kulkemisen tiellä, istuipa hän sitten ohjaamon paripenkin toisella puoliskolla tai laitasohvalla. Kummankaan paikan mukavuus ei vedä vertoja erillisistuimelle.

Mahtuuko mukaan?

Avotila on daycruisereissa tyypillisesti veneen tärkein tila, jossa oleskellaan ja matkustetaan. 67 DC:ssä sohva kiertääkin käytännössä koko avotilan. Paapuurin laidalla on vakiona pitkittäinen sohva, jolle mahtuu istumaan vähintään kolme henkilöä. Lisävarusteena saatava sohvan katkaiseva pentterikaappi syö ainakin yhden istumapaikan.

Peräsohva kaartuu styyrpuurin laidalle, ja sen oleskeltavuutta voi laajentaa taittamalla ohjaamon paripenkin selkänoja eteen. Kaiken keskelle saa luonnollisesti pöydän ja sohvasta voi pedata aurinkotason tai varavuoteen. 

Istumamukavuus on pääosin kunnossa, mutta pientä huomioitavaakin on: esimerkiksi kuskin penkistä muodostuvaan U-sohvan päätyyn ei synny selkänojallista kulmapaikkaa, eivätkä paapuurin pitkittäisen laitasohvan istumapaikat ole kovinkaan luontevia ajonaikaisia matkustuspaikkoja.

Sohvien alle jää runsaasti säilytystiloja, joita ei ole kuitenkaan millään tavalla optimoitu esimerkiksi tilaa jakavilla tai lokeroissa olevaa venetekniikkaa suojaavilla välilaipioilla.

Keulakannelle johtavat askelmat on muotoiltu kojelaudan viereen, joten ne ja kajuutan liukuovi ovat käytettävissä samanaikaisesti. Portaikon askelmakoko on riittävä, mutta askellus on jyrkkä ja korkea. Keulakansi on selkeä, mutta kansiluukku sijoitettu siten, että sen päällä seisomista on vaikea välttää keulan ankkuri- ja köysiboksilla asioidessa. 

Kajuutta on suurikokoisten runkoikkunoiden ansiosta avara ja ilmava, vaikka etenkin korkeutta on rajallisesti. Vuoteella makoiluun ja takanurkan kulmaselkänojaa vasten loikoiluun korkeus riittää, sen sijaan selkä suorassa vuoteella tai wc-pytyllä istumiseen ei.

Lisävarusteena hankittavalle wc-istuimelle on paikka vuoteen styyrpuurin sivun alla, ja mukaan tulee yksityisyyttä parantava verho. Käsienpesuallas tulee kuvaan vasta avotilan pentterimoduulioptiossa. Wc on käsin pumpattavaa mallia, vaikka sähkötoiminen nappihuuhtelu-wc olisi niukassa tilassa paljon kätevämpi käyttää.

Vuoteen mitat riittävät koko vuodeala huomioiden pariskunnan ja yhden pikkulapsen satunnaiseen retkikäyttöön. Mukavuutta parantaa vuoteen vierustojen seinäverhoilu. Tavaroille on tilaa lähinnä vuoteen alla olevissa, hyvin viimeistellyissä lokeroissa, joiden käyttö ei pienessä tilassa ole kuitenkaan aina aivan yksinkertaista. 

Runkoikkunoiden verhot ja lattiamatot kuuluvat vakiovarustukseen. Valaistus on hoidettu lähinnä tunnelmaa tuovalla ledivalonauhalla sekä lukulampuilla. Tuuletus tapahtuu ovea tai kansiluukkua avaamalla.

Kuvat

Pentterilipaston kansi taittuu auki aputasoksi, joka on tosin laidaton ja alas viettävä. Kaappi aukeaa vain avaimella ja kaipaisi sisälleen hyllyn.

Vetolaatikkomalliselle jääkaapille on paikka ohjaamon paripenkin alla, ja sen saa myös irtolisävarusteena. Kansimuottia leveämpi paripenkki muodostaa käytävälle pienen pullonkaulan. Vaikutelmaksi jää, että Ikään kuin viime hetkellä penkki olisi päädytty vaihtamaan leveämpään.

Vuoteen alla on siistit säilytystilat, mutta niihin käsiksi pääseminen edellyttää isojen patjakappaleiden ja aluslevyjen liikuttelua.

Kajuutan yleisilme on kookkaiden runkoikkunoiden ansiosta avara. Niukinta on korkeussuunnassa.

Sohvan alla on runsaasti tilaa, jonka jäsentely tavaroille ja tekniikalle on jäänyt tekemättä. Vaikutelma jää sekavaksi ja tilat helposti maksimaalisesti hyödyntämättä.

Avotilaan johtaa selkeä kulkuväylä. Ohjaamon paripenkki täydentää selkänoja eteen käännettynä U-sohvaa.

Vesi-wc on vakioitu jo edullisempaan, Comfort Edition -lisävarustepakettiin

Vastinetta rahalle?

Seitsemän metrin luokkaa lähestyessä DC-tyyppisten veneiden hinnat alkavat käytännössä lähennellä 100 000 euroa. Käytännössä hintalappua kasvattaa etenkin kokoluokkaa pienempiä daycruisereita monipuolisempi varustus ja tehokkaampi moottori.

Yamarinin kohdalla 150-hevosvoimaisella moottorilla varustettu 67 DC on kymppitonnin arvokkaampi kuin pykälää pienempi 63 DC samalla koneella. Maksimikone nostaa 67 DC:n hinnan jo yli 85 000 euroon.

Vakiovarustelultaan 67 DC ei juurikaan pienemmästä poikkea, mutta lisävarustelumahdollisuudet ovat huomattavasti monipuolisemmat. Potentiaalin hyödyntäminen nielee lisää rahaa. 

Varusteita on koottu ensisijaisesti kahteen varustepakettiin. Viiden tuhannen euron Comfort Edition pitää sisällään muun muassa trimmitasot, paapuurin tuulilasinpyyhkimen, vesi-wc:n ja septitankin, pöydän ja aurinkotason sekä ajokuomun. Premium Edition lisää listaan muun muassa keulapotkurin, maasähkön, jääkaapin ja pentterimoduulin varusteineen sekä vetokaaren ja keulaportaat. 

Vakiovarusteista mainittavin on tiikkiturkki, jonka voi valita joko aitona tai huoltovapaana synteettisenä Flexiteekinä ja irrallisista lisävarusteista tonnin arvoinen suurempi, 16-tuumainen Q-näyttö. Lähes kaikella saatavilla olevalla ladatun koeajoyksilön hinta kipuaa liki 115 000 euroon. 

Käytännössä rahanarvoisin paketti syntynee 200-hevosvoimaisen konevaihtoehdon ympärille, varustelua tulevan käyttötarpeen mukaisesti harkiten. Silloin päiväretkeilyyn käyttökelpoisesti varustellun paketin hinta jää noin 85 000 euron tutumaan ja runsaammin mukavuuksin viikonloppuretkeilyyn varusteltunakin alle 100 000 euroon. 

Pääkilpailijoissa juoni on pitkälti sama. Niistä tarkimmin samoissa mitoissa ja varusteissa on Silver Viper, jonka alkaen hintojen haitari on samasta tehoskaalasta huolimatta Yamarinia alhaisempi 65–75 000 euroa. Kalliimpiakin verrokkeja 67 DC:lle löytyy.

Kokonaisuutena 67 DC on tyylikäs ja tasaisen hyvät ominaisuudet omaava paketti, joka täyttää hyvin satunnaisesti yövyttävän päiväretkiveneen tarpeen. Se on mukavan suoraviivainen käyttää ja varusteita ja tilaa on tarjolla myös ahkerampaa viikonloppuretkeilyä ajatellen.

Kuvat

Keulaportaikko on varsinkin laskeutumissuuntaan jyrkkä, alimman askelman jäädessä kokonaan ylemmän askelman alle piiloon. Apukuski on paikallaan istuessaan kulkemisen tiellä.

Laitaverhoilu ja kulmaselkänoja parantavat kajuutan vuoteen loikoilumukavuutta.

Peräsohvan alla on veneen laajin tavaratila, mutta myös esillä olevaa tekniikkaa.

Ankkurilaatikkoon integroidut keulaportaat ovat osa Premium Edition -varustepakettia.

Kuomutallin aukko on kapea mutta itse tila keskimääräistä väljempi.

Tasaisella keulakannella on hyvä kulkea.

• Teksti: Jan Sjölund
• Kuvat: Martti Seistola ja Jan Sjölund
• Video: Yamarin