Högsåra, Kemiönsaari– Elävä saaristoidylli

Saaristonmeren kansallispuiston itäreunaa vartioiva Högsåra antaa toivoa saariston tulevaisuudesta. Saarella veneilijä kohtaa elävän kyläyhteisön, mutta myös veneilyperinteet, jotka juontavat juurensa jo keisarillisen Venäjän ajalta.

Högsåra on strategisesti oivallisessa paikassa Paraistenportille ja Helsingholmiin johtavan 4,2 metrin laivaväylän varrella. Tämä väylä halkoo Jungfrusundia, joka on yksi Saaristomeren tarunhohtoisimmista salmista.  

Loppukevään kauniina päivänä haahkat mouruavat tyynellä merellä, kun suunnistan  Lillbacka Brygga -vierassataman tänä keväänä remontoituun laituriin. Lillbackan satama punaisine venevajoineen on saariston perinnemaisemaa parhaimmillaan. Vajojen seinillä riippuu verkkoja ja ilmassa leijuu tuoreen tervan tuoksu. 

Kävelyretki Högsåran kylänraitilla on elämys. Tuomet tuoksuvat hyvin hoidettujen talojen pihoilla. Pääskyset tekevät villejä syöksyjä ja lampaat mäkättävät laajoilla hakamaa-alueilla. Rekisteröimätön auto köröttelee rauhallisesti kylän läpi ja pysähtyy tavan takaa jakamaan taloihin päivän postia.

En kävele kuitenkaan postikorttimaisessa saaristokyläkulississa, sillä ympärivuotisia asukkaita on  viitisenkymmentä. Kesäisin saaren asukasluku moninkertaistuu.  

Historiaa ja herkkuja

Högsåra tunnetaan ikivanhana luotsauspaikkana. Jungrowens  Sunde ( Jungfrusund) mainitaan kronikoissa ensi kertaa vuonna 1490, kun Sten Sture ilmoittaa Venäjän uhasta Ruotsi-Suomen itäosiin. 1500-luvulla saarella oli jo viisi luotsia ja he saivat palkaksi viisi kappaa ruista luotsausviikolta. 

Aikakirjoista voidaan lukea, että lokakuussa 1585 Mats Jacobsson sai verovapautta puolen silakkatynnyrin verran, sillä hän oli ”luotsannut Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa muonalaivan Narvaan ja sitten luotsannut Herra C. Gabrielssonin Narvasta Rääveliin ja on näin ollut pitkään matkoilla”.

Näin kirjoitetaan Clara Henriksdotter Purasen ja Juha Ruusuvuoren suomentamassa mainiossa Högsåra-kirjassa, joka on erinomainen opas saaren elämään ja historiaan.

Kulinaristien käyntikohde Hägsårassa on pihakahvila Farmors Café. Siellä voi kokea mitä on Ylva Enbergin ruoka- ja leivontataide parhaimmillaan. Farmors Caféssa on tarjolla kotona leivottuja leivonnaisia. Erityisen tunnettuja ovat Enbergin suussa sulavat täytekakut, piirakat ja tortut, jotka valmistuvat sesongin marjoista.

Keisarillisen veneilyperinteet

Högsåran historian tunnetuin veneilijä oli Venäjän keisari Aleksanteri III, joka vieraili saarella 1800-luvulla kuusitoista kertaa. Keisari perheineen ihaili suomalaista saaristoa ja tunsi olevansa siellä turvassa ja poliittisten juonittelujen ulottumattomissa.

Keisariperhe ystävystyi matkoilla kalastajaeukko Serafina Lindbladin kanssa, jota  myöhemmin alettiin kutsua Kejsar-Finaksi. Hänestä tuli keisarin seurueen hovihankkija. Fina toimitti Aleksanterille kampeloiden lisäksi myös viiliä, joka oli keisarin suurta herkkua.  Kiinteä ystävyys jatkui aina 1920-luvulle saakka, jolloin vanha Kejsar-Fina lähetti vielä tomerasti joulukortin Tanskassa maanpaossa elävälle leskikeisarinnalle. Dagmar vastasi liikuttuneena tervehdykseen ja muisteli Finan kanssa viettämäänsä aikaa.

Lillbacka Brygga -vierassataman lisäksi Högsårassa on kaksi muutakin mainiota satamaa, Cafébryggan (nro 598 ) ja Kejsarhamnen ( nro 599).

• Teksti ja kuvat: Risto Nordell