RORC Baltic Sea Race 2026– Itämeren iso kisa käynnistyi
Ainoa RORC-sarjaan kuuluva ja pituudeltaan yli 600 merimailin mittainen avomerikilpailu Itämerellä, Baltic Sea Race ammuttiin onnistuneesti liikkeelle perjantaina kello 12. Lähdössä sää oli kaikin puolin erinomainen, mutta vaikka varsinaisia myrskyjä ei odoteta, luvassa on rankanpuoleinen kierros mukaan lähteneelle 24 venekunnalle.
Hieno sää on hellinyt Helsingin Katajanokan Marina Bayn kisasatamassa keskiviikosta asti valmistautuneita venekuntia. Aurinkoa on riittänyt ja tuulta ollut sopivasti pienillä harjoituskierroksilla viimeisiä trimmejä säätäneille. Moittteen sijaa ei ollut myöskään lähtöviivalla Suomenlinnan ulkopuolelle heleän poutataivaan alla, kun Harmajan asema näytti 8-10 m/s lounaistuulta.
Mikäli perjantai-illan kipparikokouksen ennuste pitää paikkansa, fleetille on kuitenkin luvassa sangen työntäyteinen kierros. Tuulen odotetaan pysyvän suunnilleen samalla voimakkuudella ja suunnalla sunnuntaihin asti, jolloin kärkijoukko pääsee kääntymään Ruotsin rannikolla Almagrundetin jälkeen etelään ohi Gotlannin.
Luoviosuus ei välttämättä kuitenkaan ole silloin ohi. Rintama kääntää tuulta kohti etelää, joten valkoiset purjeet pysyvät todennäköisesti kaikilla ainakin melko kireällä vielä Hoburgin majakalle asti. Siihen mennessä letka on varmuudella kasvanut pitkäksi, ja olosuhteet tulevat vaihtelemaan jyrkästi sen eri kohdissa seilaavien välillä.
Maanantaina Hoburgille ennättävät saattavat päästä avaamaan pisimmän avomeriosuuden kohti Tallinnan matalaa ja sieltä maaliin Helsinkiin myötäisellä. Mitä pidemmälle tiistaihin menee Hoburgin kierto, sitä suuremmaksi kasvaa mahdollisuus, että luoteeseen kääntyvä tuuli pakottaa ajamaan koko kierroksen vastatuulessa.
Kävimme kyselemässä ennakkotunnelmia kisaveneistä perjantaina ja vielä lauantain aamunakin. Koko fleetin etenemistä voi seurata reaaliaikaisesti YB Tracker -sovelluksella tietokoneella tai mobiililaitteilla. Linkki seurantaan löytyy myös kilpailun nettisivuilta ja tämän artikkelin lopusta.
Moana
Marten 49, pituus 15,04 m, rating 1,279, Kiel Yacht Club, Saksa
Kielistä saapunut Hanno Ziehmin kipparoima Marten 49 Moana on tullut Helsinkiin loogisena jatkona veneen kisaohjelmaan.
"Me keräilemme RORC 600 -kisoja", sanoo kipparin poika Robert Ziehm. Se on tärkein syy osallistumiseen ja sopii juuri nyt, kun veneellä on muutenkin Itämerelle keskittyvä kausi. Takana on jo Gotland Runt ja visiitti Suomeen on sille sopivaa jatkoa.
Aiemmin vene on viettänyt paljon aikaa ja kerännyt runsaasti merimaileja kaukaisemmilla vesillä. Muista kuusisatasista he ovat käyneet Fastnetin, Caribbeanin ja Middle Sea Racen, kaikki juuri viime kaudella. Ohjelmaan kuului silloin myös Trans Atlantic Race.
Miehistö tähän kisaan on iältään keskimäärin nuorehkoa, Robert Ziehm kertoo, vaikka kippari itse on 70-vuotias. Kokemusta yhdessä kilpailusta juuri tällä veneellä on silti paljon. Vahvuudet tunnetaan, ja tuuliennuste näyttää kohtuullisen hyvältä. Haastavimpana osuutena Moanalle he pitävät kryssiä Almagrundetille, etenkin jos tuuli on kevyttä. Viimeistään Gotlannin jälkeen takaisin itään suunnatessa venekunta odottaa plaaninopeuksiin nostavia reippaita myötäisiä.
CAP
Fox 9.50, pituus 9,45 m, rating 1,123, Malmö SS, Ruotsi
Mikael Stammingin Class 9.50 Fox -purressa CAP ratkottiin pieniä sähköongelmia vielä 24 tuntia ennen kilpailun starttia. Neljän hengen miehistö on hakenut yhteistä tuntumaa veneeseen siirtopurjehduksella Tukholmasta. Kaikki ovat purjehtineet veneellä kilpaa aiemminkin, mutta juuri tällä kokoonpanolla Baltic Sea Race on ensimmäinen yhteinen kilpailu.
Taktiikkaa on haarukoitu vetämällä yhteen 4-5 eri sääpalvelun ennusteita. Veneen vahvimpina puolina miehistö pitää kevyen kelin kryssiä ja reippaita myötäisiä, joten haastattelun aikana tilanne näytti varsin lupaavalta. Tavoite on selvittää todennäköisimmät vastatuuliosuudet Ruotsin rannikolle asti "mahdollisimman nopeasti", sanoo Alexander Krokstäde. Varsinaista riemurallia odotetaan paluuosuudelle, sanoo Christoffer Ljung.
"Kun pääsemme kunnon avotuuliin, vene lähtee liukuun ja pääsemme helposti 10-15 solmun nopeuksiin"
C-ME
First 40, pituus 12,24 m, rating 1,099, KSSS, Ruotsi
"Ei ole ideaa lähteä kilpailuun, jos ei aio tavoitella voittoa", tokaisee Håkan Grönvall. Tiukka asenne näkyy reittisuunnittelussa.
"Meillä on ollut navigaattori keskiviikosta lähtien nenä kiinni sääennusteissa ja pitämässä yhteyttä tuttuun meteorologiin", kippari viittaa veneen sisälle.
Tukholmalainen Grönvall on kisan konkari First 40 -veneellään C-ME, sillä hän ollut mukana kaikissa järjestetyissä Baltic Sea Raceissä. Muutenkin vene kilpailee ahkerasti lähinnä kotimaansa paikallisissa tapahtumissa. First 40 -luokkaa ei Ruotsissa ole aktiivisena, mutta IRC, ORC ja SRS kelpaavat yhtä hyvin. Tänä kesänä tosin radalla ollaan nyt ensimmäistä kertaa, kun vene teknisten ongelmien takia meni veteen vasta juhannuksena. BSR:n jälkeen odottaa silti vähintään kolme isompaa kisaa syyskaudella, Grönvall lupaa.
Yksi erityinen side Grönvallin ja BSR:n välillä on se, että hänen isänsä on syntyisin Helsingistä. Täältä löytyy siis sukulaisia ja nyt miehistöön on värvätty serkkupoika Magnus Silén, kilpailijoina ja purjehduskouluttajina tunnettujen veljesten Victor ja Oliver Silénin isä.
Schlüssel Von Bremen
RM 1380, pituus 13,37 m, rating 1,082, SKWB Bremen, Saksa
Saksassa on pursiseuraperinne, joka poikkeaa jyrkästi meikäläisestä. Bremeniläinen SKWB ei ole vain laitureita hallinnoiva yhdistys, vaan omistaa kolme purjevenettä, joilla seuran jäsenet purjehtivat eri kokoonpanoissa. Eikä vain lähivesillä, kertoo BSR-kisaan osallistuvan RM 1380 Schlüssel Von Bremenin miehistö: seuran suurin risteilijä on juuri matkalla arktisilla vesillä (nyt noin 80 leveysasteella pohjoisessa) ja toinen vene valmistautuu kiertämään Brittein saaria.
Schlüssel oli sekin viime kauden lämpimillä vesillä muun muassa Portugalissa, mutta tämän kesän se kiertelee Itämerta. Siirtopurjehdus Helsinkiin oli parin viikon lomareissu yhdelle miehistölle. Helsingissä vaihtui noin puolet kahdeksasta hengestä ja tämä ryhmä ajaa kilpailun läpi. Sitten seuraa taas vaihtoja ennen paluumatkaa Bremeniin.
Kuinka tiukalla otteella vene lähtee radalle, siitä on miehistössä vielä vähän eri näkemyksiä, kun kipparia vasta odotetaan veneelle. 60 prosentin asenteella, arvioi yksi, toinen korottaa heti ja kolmas ei haluaisi asettaa tavoitetta lainkaan. Kippari lopulta päättää, he sopivat, ja ylistävät häntä tapaamisen arvoiseksi purjehtijaksi. 24-vuotias Stefanie Krautwald on seuran jäsen vasta toista kauttaan ja ensimmäistä kertaa tämän veneen päällikkönä kilpailuissa, mutta kaikki vakuuttavat luottavansa häneen enemmän kuin täysin.
Jolene
J/121, pituus 12,19 m, rating 1,130, Ruotsi
Kaikki valmiina lähtöön hyvissä ajoin, tai ainakin melkein.
"Yksi haarukka pitäisi vielä hankkia", nauraa J/121 Jolenen omistajakippari Fredrik Rydin. DH-luokan ennakolta vahvoihin suosikkeihin kuuluva ruotsalaisvene on purjehtinut seitsemän vuotta Rydin / Johan Tuvstedt -miehistöllä. Saavutuksiin kuuluu sijoja palkintopalleilla, mutta myös muita mainetekoja. He olivat ensimmäinen ruotsalainen DH-tiimi koskaan Fastnetissä vuonna 2021, Rydin kertoo. Tällä kaudella takana on jo kolme isompaa kisaa Ruotsissa, mutta Gotland Runt jäi tällä kertaa väliin.
Konkareiden taktiikka perustuu jaksamisesta huolehtimiseen. Pitkä kaksinpurjehduskisa on aina enemmän maraton kuin sprintti, ja näin pitkässä rallissa asia korostuu. Säätilasta täytyy olla yleiskuva, mutta kun se joka tapauksessa elää, muutoksiin pitää olla valmis reagoimaan ja sopeutumaan.
"Jos purjehtijat eivät ole varsinaisia urheilijoita, voi olla vaikea uskoa, kuinka paljon pitää syödä", Rydin jakaa toisen vinkin. "Valvomista tulee enemmän kuin luullaan ja energian kulutus on todella suurta."
Tärkeintä on silti unirytmin säilyttäminen. Rydin ja Tuvstedt pyrkivät purjehtimaan niin, että vahtivuorot pysyvät noin tunnin mittaisina. Ja se joka ei ole pinnassa, on nukkumassa. Kaksin purjehtiessa lepovuorokin pitää hoitaa tosissaan.
Inferna
First 35, pituus 10,67 m, rating 1,021, Espoon pursiseura, Suomi
Arttu Hult on tuttu nimi kotimaisista Offshore-kisoista ja usein tuloslistojen kärkipäästä. Niin myös häneen veneensä Inferna, joka kuitenkin on nyt eri pursi kuin viime kymmenellä kaudella. Inferno 31 meni myyntiin viime kaudella ja nyt alla on First 35.
"Vappuna haettiin Turusta", Hult kertoo. Sen jälkeen kisatuntumaa on haettu KoPun tiistiksistä, Naissaaren kierrosta ja Hangon regatasta. Mikä on muuttunut?
"Ihan kaikki! Mistä alan luetella?"
Uuden tuntuman hakeminen on toisaalta palkitsevaa koko miehistölle, joka on pysynyt varsin tarkkaan samana veneen vaihtuessa. Edellistä purjehdittiin yleensä viidellä, nyt useimmin mukana on kuusi henkeä. Käsipareja ei sinänsä vaadita enempää, Hult kertoo, mutta lisäpaino laidalla ei ole ainakaan haitaksi. Etenkään jos nykyinen ennuste pitää paikkansa, ja tulossa on enemmän ja vähemmän kryssikisa vähintään Almagrundetille, ehkä jopa Hoburgille asti.
"Varsinaista lepokeliä ei taida olla millään osuudella, joten aika rankka kisa voi olla edessä."
Hult jakaa miehistönsä vahteihin niin, että koko ajan tilannetta arvioi sekä tuoreita että ajan tasalla olevia henkilöitä. Kolme henkilöä on kannella koko ajan ja lepovuorot pyörivät porrastetusti. Kuuden kansitunnin jälkee odottaa neljän tunnin lepo, joka aiempien kokemusten mukaan on riittävästi.
Tarkkoja ajosuuntia uudella veneellä vasta opetellaan. Ruffin kylkeen on teipattu polaaritaulukot, mutta millä trimmillä parhaat nopeudet löytyvät, on vielä haussa. Uusi fiilis on siinäkin, että fokkaveneenä uusi Inferna vaatii tarkempaa ajamista.
"Entinen vähän enemmän antoi anteeksi kuskin huolimattomuutta."
Nica
Roger Hill 57, pituus 17,54 m, rating 1,6343, Flensburg SC, Saksa
Kisan ainoa katamaraani on saanut purjehtia melkein yhtä yksin koko Itämerellä viettämänsä kauden. Se osallistui alkukesästä regattaan Wismarista Haaparantaan, kierteli sitten Ruotsin rannikkoa takaisin alaspäin ja lopulta Helsinkiin Baltic Sea Racea varten.
Kuinka monta saman kokoista ja saman tyyppistä katamaraania kohtasitte?
"Ei yhtään", sanoo omistaja ja kippari Gorm Gondesen. Puhtaasti risteilykatteja muutamia ja nekin lähinnä Ruotsin puolella, mutta Nican kaltaisia ei. Suunnittelijan mukaan nimetty Roger Hill 57 on "high performance cruiser" ja hankittu omistajapariskunnan pallonkiertoa varten. Viime vuonna he palasivat kotivesilleen.
Suorituskyvystä nautiskeluun Baltic Sea Race on venetyypille melkeinpä ainoa tapahtuma näillä vesillä. Enemmän kisoja ja mahdollisuuksia verrata itseään samankaltaisiin veneisiin löytyisi vasta, kun lähtisi vähintään Britanniaan, mieluummin Välimerelle asti.
Ainakaan lähiaikoina se ei pariskuntaa houkuta. Niinpä fleettiä trackerin kautta seuraavat saavat ihmetellä yhden veneen muista poikkeavaa jälkeä. Gorm arvioi Nican pystyvän juuri ja juuri sadan asteen vendakulmiin. Avotuulilla vene jiippaa genaakkerinsa suunnilleen 165 asteen tuulikulmassa.
Parhaat vauhdit Nica ottaa noin 80-110 asteen suunnilla ja silloinkin jälki saattaa erottua muista veneistä: "Sillä suunnalla meidän pitäisi saada aika helposti vene kulkemaan 16-17 solmua", Gorm Gondesen toteaa.
Toisaalta tuo vyöhyke on haastavin ajettava isolla katamaraanilla, sillä painetta purjeissa on kaikkein vaikein hahmottaa, joten skuuttien nopeaan löysäämiseen pitää olla joka hetki valmiina.
Tegu
Dehler 30 OD, pituus 9,14 m, rating 1,0323, HSK, Suomi
Janne Westerlund ja Timo Kari kuuluvat DH-purjehtijoidemme ehdottomaan kärkikaartiin, vaikka tällä kaudella he ovat keskittyneet vähemmän rankingpisteiden maksimointiin. Kiinnostus on kohdistunut pidempiin kisoihin, joten Baltic Sea Race on luonteva kohokohta kesälle Naissaaren kierron ja syksyllä odottavan Helsinki-Tallinnan välissä.
Rutiinit pitkiin suorituksiin ovat kertyneet paitsi kisoista itsestään, myö siirtopurjehduksista.
"Toissa kesänä veimme veneen Oslon MM-kisoihin yhden pysähdyksen taktiikalla", Timo Kari muistelee raskainta reissua.
"Bornholmissa käytiin jätskillä", Westerlund nauraa.
Opiksi on otettu tässäkin veneessä levon tärkeys. Nyt tarkoitus on lähteä tunnin ajo- ja lepovuoroilla, koska alussa unta on vaikein saada. Kun lähtöpaineet helpottavat, vuorot venyvät jopa neljään tuntiin, mikä tosin edellyttää melko kevyttä ja helposti ajettavaa keliä.
Miehet korostavat myös huoltojoukkojen tärkeyttä. Kaksinpurjehdus on oikeastaan joukkuelaji, Timo Kari tiivistää, ja Westerlund korostaa vaimonsa Nooran merkitystä taustatukena valmisteluissa. Kun veneessä on vain kaksi henkeä, kumpaakaan ei ole varaa päästää väsähtämään yhtä pahoin kuin täyden miehistön veneissä.
"Oman vuoron alkaessa pitää aina olla kuivat sukat ja vatsa täynnä", Westerlund sanoo.
Bedouin
Swan 53, pituus 16,46 m, rating 1,110, Cruising Yacht Club, Australia
Sydney on Swan 53 Bedouinin kotisatama ja sinne vene lopulta päätyy, vaikka vielä se ei ole lippuvaltionsa Australian vesillä käynytkään. Kippari Linda Goddard hankki sen Yhdysvalloista ja pikku hiljaa sillä kierretään maailmaa, osallistutaan regatoihin ja tehdään taivalta maapallon toiselle puolelle. Kiertelyn ideasta, nomadimaisesta kuljeskelusta, juontaa myös veneen nimi.
USA:n länsirannikkoa ja Karibiaa koluttuaan Bedouin vietti muutamia vuosia Välimerellä. Siksi 12 hengen miehistö on nyt puoliksi italialainen, puoliksi australialainen. Mukana on kokeneita purjehtijoita ja kilpailijoita, mutta ei täysammattilaisia. Itseään Goddard kuvailee erittäin innostuneeksi harrastajaksi. Kisoihin lähdetään silti aina parasta mahdollista sijoitusta hakemaan.
"Sijoituksia emme halua julistaa etukäteen, mutta jos se on voitto, olkoon sitten niin."
Tämän kauden kohteena on ollut Itämeri muutenkin kuin Baltic Sea Racen takia. Mahdollista on sekin, että Bedouin jää alueelle pidemmäksi aikaa kuin yhdeksi kesäksi. Kun se lähtee taas kauemmaksi, reitti vie Atlantin yli Karibialle, sitten Tyynenmeren yli kohti Australiaa. Matkaa rytmittävät RORC-regatat, etenkin pitkät klassikot. Kotiin päästyä odottaa tietenkin Sydney-Hobart, johon Linda Goddard on osallistunut ensimmäisen kerran jo 17-vuotiaana isänsä veneessä.
Blur
J/99, pituus 9,94 m, rating 1,016, Gothenburg Royal Yacht Club, Ruotsi
Kun odotettavissa on muutama rankka purjehduspäivä, tärkeintä on pitää mieli optimistisena, tiivistää taktiikan Peter Gustaffsson. Hän kipparoi venettä Blur (J/99) ja osallistuu kaksinpurjehdusluokkaan gastinaan Mattias Bodlund.
Paitsi omaansa, pienessä miehistössä on tärkeää tarkkailla myös toisen mielialaa. Siinä auttaa se, että herrat ovat purjehtineet yhdessä yli 15 vuotta. Ensin täyden miehistön köliveneissä RORC-kisoissa molemmin puolin Atlanttia ja viime kaksi kautta nykyisellä veneellä DH-kisoissa. Venekunta on Malmöstä, mutta myös Itämeri on tuttu, viimeisimpänä isona menestyksenä Gotland Runtin luokkavoitto tänä kesänä.
Seurattava asia on Gustaffsonin mukaan asenne suhteessa veneen polaarikäyriin.
"Kun tulee kylmä, nälkä ja väsymys, alkaa helposti antaa periksi pyrkimisestä täyteen sadan prosentin suoritukseen. Silloin täytyy vain muistuttaa itselle, miksi olemme täällä, ja että kyse on omasta valinnastamme."
Blur on nyt ensimmäistä kertaa Baltic Sea Racessa. Uusimmat säätiedot tutkittuaan Gustaffsson arvioi lähtöaamuna, että koko kierrokseen menee noin neljä vuorokautta.
"Odotan aika nopeaa kyytiä, vanhan kokemuksen perusteella 600 mailin kisat vievät meiltä tällä veneellä noin 5-6 vuorokautta.
