Toinen aamu Kerimäellä aukesi jo tuttuun tapaan harmaana ja tasaisen sateisena. Jos Kerimäen satama on kauniilla kelillä hiljainen, ei nyt aamun parina ensimmäisinä tunteina satamassa näkynyt ketään.
Vilkaisu säätiedotukseen ei kauheasti piristänyt: sadetta koko päivä.
Sadepäivä päätettiin hyödyntää tavallista pidempänä ajopäivänä ja siirtyä ainakin Heinäveden reitin huulille. Koska Petrin luonnonsatamassa vietetty sadepäivä oli vielä miehistön mielessä, päätettiin sinänsä odotettu ja kovasti kehuttu Linnansaari sivuuttaa ja kurvata suoraan Oraviin.
Ajopäivästä ei paljon raportoitavaa kertynyt. Kerimäeltä lähdettiin sateessa, Savonlinnassa tankattiin sateessa ja Oraviin rantauduttiin sateessa. Vastaan tuli Kuopion ja Savonlinnan väliä liikennöivä m/s Puijo ja etäämpää nähtiin yksi purjevene, vaikka reittimme ei sen kanssa ei kohdannutkaan.
Oravi osoittautui tämän reissun toistaiseksi vilkkaimmaksi satamaksi. Toki sieltäkin löytyi vaivatta kylkiparkkipaikka. Vierasveneitä oli ainakin yli kymmenen eli Saimaalaisen mittapuun mukaan kyse on todellisesta veneilymetropolista. Kyläkauppa, hyvät saunat ja kaksi kelpo ravintolaa houkuttavat, mutta lapsille sataman pihapiiri ei liikoja virikkeitä tarjoa.
Toinen ravintoloista on avokanavan toisella puolella, jossa Thaimaasta savolaistunut Miki kokkaa paikallisesti pyydettyä kalaa thaityyliin. Kannattaa kokeilla. Viikonloppuisin molemmissa ravintoloissa on myös iltaohjelmaa. Me olimme paikalla torstaina, jolloin äijäporukka jaksoi viritellä jodlauksia sataman puoleisen rannan ravintola Ruukinrannan terassilla vielä vähän aikaa ravintolan sulkeutumisen jälkeenkin. Nämäkin huru-ukot halusivat olla "aikuisia naisia".
Oravista suuntasimme Heinäveden raitille, jota mainostetaan kappaleena kauneinta Suomea. Aika nopeasti kävi selväksi että niin varmasti onkin, mutta me katselimme sitä väärään suuntaan eli vastavirtaan. Valtaosa muista tuntuu suosivan toista kiertosuuntaa, mikä tietysti on ihan ymmärrettävää. Me vain emme sitä oikein Saimaan keltanokkina etukäteen tajunneet.
Mutta eipä vastavirrasta oikeastaan mitään haittaa ole ollut. Keskimäärin tappio on vaikuttanut olevan noin solmun luokkaa. Maisemiin virran suunnalla ei ole vaikutusta. Ne ovat vehreydessään upeat, vaikka alkumatkalle osui myös muutama paljaaksi hakattu harjanne.
Heinäveden reitin luonteeseen kuuluu lukuisat kapeikot ja niihin liittyvät väylän tiukat mutkat sekä tietysti lukuisat avo- ja sulkukanavat. Etelästä aloittaen aloitus on sulkujen osalta aika lempeä, sillä ensimmäisinä vastaan tulevien Pilpan ja Vihovuonteen kanavien sulutuskorkeus on vain metrin luokkaa.
Meidän seuraava määränpää oli Heinäveden Kermanranta, jonne Oravista tulee matkaa vajaat 35 meripeninkulmaa. Pilpan ja Vihovuonteen lisäksi matkalle mahtui myös yli kahden metrin korkeuseron omaava Kerman kanava.
Heinäveden satamassa on erittäin tukevat betonilaiturit, joista pisin on noin satametrinen ja poikittain sataman suulla, suojaten koko satamaa mikäli Kermajärven selältä sattuu tuulemaan. Vieraspaikkoja on sekä kylki-, aisa- että poijumallisina. Aisapaikoista suuremmat riittävät hyvin kolme metriä leveillekin veneille, mutta aisat ovat paljaita metalliaisoja, jotka vaativat parkkeerauksessa tarkkuuttaa, jottei kylkiin tule uusia naarmuja.
Edullinen satamamaksu (10 €) sisältää sähkön ja perusmukavuudet suihkua lukuun ottamatta, ja maksetaan kännykällä tekstiviestinä. Satamassa toimii kesäkahvila, joka vuokraa myös saunaa, jonka edustalta johtaa portaat järveen pulahdusta varten. Varsinainen uimaranta hyppytorneineen on parin sadan metrin päässä satamalahden sivulla.
Heinäveden päänähtävyys on Kerimäen tapaan kaunis puukirkko, joka seisoo korkealla kirkonmäellä. Kirkolta aukeaa näkymät aina Kermajärvelle saakka.
Kirkonkylältä löytyy kaikki palvelut eli apteekki, alko, muutamia kauppoja ja niin edelleen. Matkaa satamasta kertyy vain vähän turhan paljon eli yli kilometri. Reissun tekee raskaammaksi sitkeän pitkään jatkuva ylämäki. Paluu sujuu toisaalta sitten alamäkeen.
Kirkonmäeltä Kermanrantaa johtavasta pitkästä alamäestä otetaan ilo irti vuosittain järjestettävissä Heinäveden Vauhtiajoissa. Se mäkiautokilpailu, jossa kisataan eri luokissa vähän vakavammissa tai leikkisämmissä tunnelmissa. Tämän vuoden osalta kisa meni jo, mutta ensi vuoden ajankohtaa voi seurata tapahtuman facebooksivuilta.
Meidän "kirkkokierros" jatkuu poikkeamalla Heinäveden reitiltä Juojärvelle, jossa odottaa Uusi Valamon luostari. Sinne noustaankin sitten kymmeniä metrejä nelikammioisen Varistaipaleen ja kaksikammioisen Taivallahden kanavan kautta. Jännittävää.
