Grandezza 30 CA (2023–) – Tyyliä perinteiseen tapaan

Miten kulkee?

Grandezza esitteli 30 CA:n jo reilu vuosi sitten talven venemessuilla, mutta protoveneessä ilmenneet ongelmat rungon ominaisuuksien kanssa viivästyttivät tuotannon ja myynnin aloitusta vuodella. Päätös rungon modifioinnista ja kehitystyön jatkamisesta on varmasti kirpaissut, mutta lopputuloksen kannalta se on ainoa oikea päätös, jonka vastuullinen ja oman arvon tunteva valmistaja voi tehdä. Ja mikä parasta, on lopputulos Grandezzan kohdalla erinomainen.

Moottorivaihtoehtoina on Yanmarin 370- tai Volvo Penta 380-hevosvoimainen dieselsisäperämoottori. Vaikka tehot ovat lähellä toisiaan, ovat konstruktiot melko erilaiset. Yanmar on lyhyempi ja leveämpi, kahdella turboahtimella varustettu 4,5-litrainen V8, Volvo Penta taas pidempi, 5,5-litrainen rivikuutonen, jossa on kompressori- ja turboahtimet. Numeroarvoissa merkittävin ero on massassa: Yanmar painaa noin 560 kiloa, kun Volvo Penta heilauttaa vaa'an viisarin 770 kiloon.

Koeajolle päästiin veneellä, jonka moottoriksi oli valittu Volvo Penta. Liikkeelle lähdettäessä sen olemassaolo ei jää epäselväksi, mutta dieselin rauhallisen taajuuden omaava käynti ei ole millään nopeudella mitenkään häiritsevää: melutaso on kauttaaltaan kiitettävän alhaisella tasolla, kun äänenpaine jää huippunopeudellakin alle 75 desibeliin.

Dieselsisäperämoottoreille ominaiseen tapaan myös kulutus on hyvinkin maltillista. Uppoumanopeuksilla matka taittuu selvästi alle litralla per meripeninkulma, ja tankillisella ajaa laskennallisesti hyvinkin yli 500 meripeninkulmaa. Taloudellisin liukunopeus asettuu varsin luontevaan 25 solmuun, jolloin kulutus jää 1,8 litraan meripeninkulmalla ja toimintamatka vielä yli 200 meripeninkulmaan. 

Huippunopeudella saa kulumaan 2,3 litraa ja "räkäplaanissa" kyntämällä lähemmäs kolme litraa. Tätäkin ajotapaa valitettavasti aina toisinaan näkee.

Satamapyörittelyssä Grandezza on helpontuntuisesti kaitsettavissa oleva vene. Sen ääripäiden hahmottaminen kuskin paikalta on helppoa, ja vetolaitteen sekä vakiovarusteisiin kuuluvan keulapotkurin yhteispelillä veneen saa taittumaan varmaotteisesti myös tiukempiin väleihin, sekä keula että perä edellä. Testiveneessä oli ohjailupotkuri myös perässä, mutta mikään välttämättömyys se ei ole. Uppoumanopeuksilla eteneminen on vaivattoman suuntavakaata.

Liukuun nousu on pikemminkin varmaa kuin ripeää, mutta kevyesti kuormatulla veneellä sen verran vaivattoman tuntuista, ettei ole syytä epäillä ongelmia raskaallakaan kuormalla. Tyhjäkäynniltä kiihdytettäessä 20 solmun nopeus saavutettiin noin 10 ja 30 solmun vauhti noin 17 sekunnissa. Hyvään kulkuasentoon 30 CA asettuu ilman trimmeillä avittamista jo 17–18 solmun nopeudessa.

Luontevimmat matkanopeudet löytyvät kuitenkin 25–30 solmun nopeudesta, jolloin meno on kevyen tunnokasta. Volvo Pentan DPI-vetolaitteeseen kuuluva sähköohjaus on kevyt mutta tunnokas, ja 30 CA reagoi ohjausliikkeisiin miellyttävän auliisti. Ajotuntuma on kokonaisuutena aiemmista Grandezza-malleista tuttu.

Suurempaa aallokkoa koeajopäivälle ei suotu, joten tuntumaa haettiin omista ja perämoottori-Finnmasterin peräaalloista. Lopputulos on ympäripyöreä arvio: runko tuntuu halkovan aaltoja siinä määrin eleettömän tehokkaasti, ettei ainakaan normaaleissa olosuhteissa suurempia ongelmia pitäisi vastaan tulla.

Oikeastaan ainoa yllätys ajettavuudessa tai käsiteltävyydessä on liukuvarunkoisten vetolaiteveneiden luokassa tavanomaista suurempi kääntösäde liukunopeuksilla. Pieni lisäketteryys ei olisi pahitteeksi, ja se toisi lisävirettä myös ajofiilikseen. Toisaalta nykytilanteessa täyskäännökset ja väistökokeet sujuvat eleettömän rauhallisesti huippunopeudellakin.

Huippunopeutta saavutettiin 36 solmua, joten moottorin jatkuvan kuormituksen kannalta myös kolmosella alkavat matkanopeudet ovat mahdollisia.

Mainos

Kuvat