Nimbus Weekender 9 (2018–)– Tyyliä ja tunnelmaa

Mitä uutta?

Nimbus oli ensimmäisiä pohjoismaisia venevalmistajia, joka otti epäsymmetrisen sivukannet käyttöön Nova S -malleissaan. Sama periaate on käytössä W9:ssä. Pääkulkuväylä on styyrpuurin laidalla, jonka sivukansi on paapuurin vastaavaa leveämpi ja syvemmällä laidan suojassa.

Styyrpuurin sivukansi on helppokulkuinen. Etenemistä turvaa sivulasin kehyksen päällä oleva kaide, mutta sen ja laitakaiteita korkeammaksi nousevan keulakaiteen väliin jää kädensijaton alue. Paapuurin puolikin on kuljettavissa mikäli tarve niin vaatii, mutta askellus vaatii enemmän tarkkuutta ja kulkuyhteys sivukannelta avotilaan ja uimatasolle on selvästi styyrpyyrin puolta huonompi.

Daycruiserien tai asuttavampien sportcruiserien luokassa epäsymmetrinen sivukansiratkaisu on perin harvinainen. Valtaosassa DC-veneitä ei sivukansia ole lainkaan, vaan kulku keulaan on järjestetty avattavan tuulilasin läpi. Kulkemisen kannalta on pitkälti maku- ja tottumisasia, kumpaa ratkaisua pitää parempana: tuulilasin läpikulkua vai hyvin toteutettua sivukantta tai sivukansia.

Nimbus ei ole liikoja perämoottoriveneitä valmistanut, mutta nykyinen perämoottorilla varustettujen päivä- ja retkiveneiden buumi on saanut senkin muuttamaan mielensä. Niinpä koko 9-sarja on alusta asti suunniteltu sekä sisäperä- että perämoottorille.

Vielä muutama vuosi sitten yhdeksän metrinen liukuvarunkoinen Nimbus varustettiin lähes itsestäänselvyytenä dieselsisäperämoottorilla. W9:iin dieselmoottoria ei enää edes saa, vaan kaikki sisäperämoottorivaihtoehdotkin ovat bensiinikäyttöisiä. Perämoottoriversion odotetaan muodostuvan selvästi suosituimmaksi vaihtoehdoksi.

Kuvat

Styyrpuurin sivukansi on leveyden ansiosta ja korkeuseroista huolimatta helppo kulkea. Laitakaiteet ovat matalat, mutta sivuikkunan kehyksen päällä on hyvä kiinnipitokaide. Sen ja laitakaiteita korkeammalle kohoavan keulakaiteen väliin jää alue, jossa kädelle ei ole tukea.

W9 näyttää tuoreelta ja erottuu aikaisemmista Nimbuksista selvästi. Runko on matala mutta leveä. Tuuli- ja sivulasien lujitemuoviset kehykset ovat osa kansimuottia. Ohjaamon kattava ajokuomu laskostuu leveän ikkunakehyksen päälle.

Epäsymmetriset sivukannet ovat daycruisereissa harvinaiset, mutta Nimbukselle tuttu juttu jo aiemmista Nova S -malleista. W9 on ensimmäinen yhdeksänmetrinen Nimbus, jonka saa perämoottoriversiona.

Miten kulkee?

Nimbus otti jo 2000-luvun alussa käyttöön ensimmäiset porraspohjansa, joten on luontevaa että myös W9:ssä on "ilmavoideltu" runko. Portaita on kaksi ja ne ovat melko keskellä runkoa ja suhteellisen lähekkäin toisiaan. Portaiden tehtävä on ohjata rungon ja veden väliin ilmaa ja siten vähentää kulkuvastusta.

Nimbuksien konehuoneissa on totuttu näkemään Volvo Pentan tuotteita, ja siltä osin tilanne on W9:n sisäperämoottoriversiossa ennallaan. Perämoottoripartneriksi Nimbus on valinnut Mercuryn.

Esittelyveneeseen oli valittu tehokkain, 350-hevosvoimainen Mercury, jolla saavutettiin varsin mallikkaasti 46 solmun huippunopeus. Se on samaa luokkaa kuin vastaavan tehoisilla Yamarin 88 DC:llä tai Silver Raptor DCz:lla, jotka kuitenkin ovat selvästi Nimbusta kevyempiä veneitä.

Taloudellisuudessa ei sen sijaan ole erityistä kehuttavaa, joskaa ei mitään kauhisteltavaakaan. 25 solmun vertailunopeudella W9 kuluttaa 1,7 litraa meripeninkulmalla, mutta taloudellisin liukunopeus löytyy vasta viitisen solmua korkeammalta, noin 30 solmun nopeudesta, jolloin kulutus putoaa desilitralla. W9:n taloudellisin liukunopeusalue, jolloin polttoainetta kuluu siis 1,6–1,7 litraa meripeninkulmalla, osuu tavanomaista korkeammalle ja laajemmalle 24–36 solmun nopeusalueelle.

Huippunopeudella bensaa palaakin sitten jo 2,5 litraa meripeninkulmalla, liukukynnykselläkin lähes yhtä paljon. Alle litralla meripeninkulman pääsee vain aivan tyhjäkäyntikierrosten tuntumassa.

Ero dieseliä polttaneisiin edeltäviin Nimbus-malleihin on selvä. Esimerkiksi 27 Nova S kulutti 260-hevosvoimaisella Volvo Pentan D4-dieselillä 25–30 solmun nopeudessa 1,1–1,2 litraa meripeninkulmalla, 36 solmun huippunopeudella ja liukukynnyksellä 1,5 litraa ja uppoumanopeuksilla puolesta litrasta litraan meripeninkulmalla.

Melutasoltaan uusi W9 on hillitty. Mercuryn suora kutonen käy samettisen pehmeästi, joten ajossa korva poimii suurimmaksi äänilähteeksi aaltojen mäiskeet runkoon. 75 desibelin mittaustulos 25 solmun vertailunopeudella on avoveneelle mainio.

Tasapainoisesta ajettavuudesta huomaa heti, että perämoottoriversio on ollut suunnitelmissa alusta asti. W9:n kohdalla kyse ei ole vain sisäperämoottoriveneen perämoottorimuunnoksesta.

Rungon v-kulma on kohtuullisen syvä ja keula on leveästä kansimuotista huolimatta melko terävä, joten aallot tasoittuvat W9:n alla varsin mallikkaasti ja vauhdikaskin eteneminen on kohtuullisen mukavaa. Mikään äärimmäinen aaltojennielijä W9 ei kuitenkaan ole, vaan pikemminkin suorituskykyinen perhevene, jonka suorituskykyä on helppo hyödyntää, vaikka tuuli ja aallokko vähän nousisikin.

Sunnuntaikurvailussa W9:n kaarroskäytös supervarmaa ja vielä äärirajojen tuntumassakin kohtuullisen rauhallista. Tarkoitushakuisesti ajettuna veneen keulan saa kaarroksissa hieman kaivautumaan veteen ja perän nousemaan. Potkurin pidon katoaminen päättää kuitenkin tilanteen ennen kuin keula varsinaisesti leikkaa tai perä pyrkii sivulle.

Arkiajossa selkein miinus menee moottoritrimmin käyttötuntumalle, jossa on puutteita sekä veneen kulkuasennon takapuolituntumassa että Mercuryn kaukohallintalaitteen trimminappulan peukalotuntumassa. Monen porraspohjaveneen tavoin myös W9:ssä moottoritrimmin käyttö vaikuttaa kulkuasentoon kokonaisvaltaisemmin kuin vain keulaa kohottaen tai laskien. Toisaalta kiihdytyksissä on mukavaa, kun keula ei nouse liukukynnyksellä pystyyn, vaikka liukukynnys etenkin kulutuslukemissa selkeänä erottuukin.

Trimmitasoina on vakiona automaattiset Zipwaket, jotka pitävät huolen siitä, että vene on vaaterissa sivutuulessa ja toispuoleisesti kuormattunakin.

Kuvat

Istumamukavuus on kunnossa, mutta ergonomiassa on pieniä kummallisuuksia. Ratti on istumalinjasta selvästi sivussa ja kaukohallintalaitetta sekä kosketusnäyttöä joutuu kurottamaan. Kaasukädelle kaipaisi myös lisää tilaa ja/tai kyynärnojan.

W9 on helppo ja vakaa ajettava, myös vähän kovemmassa aallokossa. Vene reagoi moottoritrimmiin numeroarvojen perusteella selkeästi, vaikka takapuolituntuma on ohut. Taloudellisuuden kannalta trimmaaminen siis kannattaa, vaikka veneen kulkuasentoon sillä ei tunnu olevan suurta vaikutusta.

Kahdella portaalla varustettu runko on suorituskykyinen muttei erityisen taloudellinen. Taloudellisin liukunopeusalue löytyy tavanomaista korkeammalta ja laajemmalta 24–36 solmun alueelta.

Kaarroskäytös säilyy neutraalina ja kallistuminen suhteellisen vähäisenä äärirajoille provosoitunakin. Potkurin pidon loppuminen laukaisee tilanteen ennen kuin keula puree kiinni ja perä lähtee laajempaan luistoon.

Ohjaamossa on kaksi erillisistuinta tiiviisti rinnakkain. Paksut ikkunakehykset aiheuttavat ajoittaisia katvealueita. Kojelaudan näkymä on sen sijaan selkeä. Perinteiset mittarit on korvattu vakiona olevilla navigointinäytöllä ja kojelaudan vasemmassa alareunassa olevalla moottoridatan näytöllä.

Mahtuuko mukaan?

Suomessa daycruiser-kauppa painottuu kuuden metrin kokoluokkaan ja laajempi valikoima tyrehtyy noin kahdeksassa metrissä. Vaikka Nimbuksella on pituutta yli yhdeksän metriä, on se tiloiltaan silti selkeästi pikemminkin daycruiser kuin asuttavampi sportcruiser. Edeltävissä Nova S -malleissa tilanne oli pikemminkin päinvastainen.

W9 on profiililtaan korostuneen matala. Sisätiloissa se tarkoittaa matalaa keulakajuuttaa ilman avotilan alle työntyvää pistopunkkaa tai keskikajuuttaa.

Seisomakorkeutta kajuutassa ei siis ole, mutta vuoteen päädyssä olevalla penkillä ja erillisessä toiletissa mahtuu istumaan selkä suorana. Keulassa on hyvin perinteinen v-vuode, johon mahtuu yöpymään kaksi aikuista ja pikkulapsi.

Kajuutan oviaukko on leveä mutta melko matala, joten etenkin sisään kulkeminen vaatii leveästä askelmasta huolimatta kohtalaista notkeutta.

Avotila on pakattu varsin tiiviiksi kokonaisuudeksi. Melko kookas pentteri on ohjaamon vieressä paapuurin laidalla. Jääkaappi on verrattain iso (65 l), ja lisävarusteena hankittavan lieden ja pesualtaan väliin jää työtaso. Laatikostossa on valmiina Nimbus-astiasto.

Pentterin takareunasta alkaa L-sohva, jonka pidemmän sivun muodostaa poikittainen peräsohva. Istumamukavuus on kohdillaan. Laadukkaan oloinen pöytä on sijoitettu melko tiukasti sohvan kulmaan. Pöydän ääreen asettuu väljästi neljä ja tiiviisti kuusikin, mutta silloin myös ohjaamon takana oleva penkki on käytössä.

Pöytälevyn taittaminen auki tukkii täysin avotilan läpikuljettavuuden. Kulkemista häiritsee alkuun myös lattian muodot ja tasoerot: sivukannen ja avotilan lattian välissä on kynnys, avotilan lattia viettää pentterin kohdalla alas ja ohjaamon lattia on taas pykälän syvemmällä omassa poterossaan.

Avotilan lattialuukun ja sohvan alla on reilusti säilytystiloja, mutta niidenkin käyttäminen tuntuu ahtaalta, etenkin pöydän ollessa paikallaan. Sohvan muuttaminen aurinkotasoksi käy sen sijaan suhteellisen sukkelasti: pöytä käännetään eri asentoon, minkä jälkeen peräsohvan selkänojan mahtuu taittumaan alas.

Kuvat

Avotila on oleskeluun ja seurusteluun sopiva, mutta ulkomittoihin suhteutettuna kooltaan melko kompakti. Pöytä on tyylikäs toteutus, mutta hankaloittaa sekä sohvalle kulkua että sen alla olevien säilytystilojen käyttöä.

Peräsohvan selkänoja taittuu alas ja eteen aurinkotasoksi. Pöytää ei tarvitse irrottaa. Läpikulku onnistuu, vaikka tiukkaa tekee.

Vuoteen päädyssä on paapuurin sivulla pukeutumispenkki, kaappi ja naulakko.

Keulakannelle saa lisävarusteena toisen aurinkotason. Muodikas mahdollistuu nostaa patjan pääty ylös selkänojaksi puuttuu.

Toiletti on matala, mutta muuten tilaa on hyvin.

Pentteri on daycruiser-mittapuiden mukaan kookas ja toimiva. Vetolaatikostosta löytyvä astiasto ja tilava 65-litran jääkaappi ovat vakiovarusteita, kaksiliekkinen kaasuliesi lisävaruste. Sen tilalle voi valita halutessaan sähkögrillin.

Pöytälevyn avaaminen tukkii avotilan läpikuljettavuuden.

Keulassa on varsin tilava v-vuode, jota ei tarvitse viritellä täytelevyillä.

Vastinetta rahalle?

Nimbukset eivät ole koskaan olleet halpoja tai edes edullisia veneitä. Toisaalta korkeamman hinnan vastapainoksi on saanut osaavasti pieniäkin yksityiskohtia myöten suunnitellun ja laadukkaasti rakennetun veneen. Nimbuksissa on yleisesti ollut korkeatasoinen viimeistely ja laatuvaikutelma, ja ne ovat pitäneet arvonsa hyvin.

W9:ssä ensivaikutelma lupaa tuttua, hyvää laatuvaikutelmaa huokuvaa tunnelmaa, mutta ihan kaikilta yksityiskohdilta W9 ei häikäise. Mukana on muutamia kömpelyyksiä sekä halpuutuksia.

Monen mielestä W9:n ulkonäkö on arvokas. Muotoja jämäköittää paksut törmäyslistat, joista on myös käytännön hyötyä. Toinen erottuva muotoilullinen seikka on lujitemuoviset ikkunakehykset. Sisäpuolelta ne näyttävät paksummilta kuin perinteiset rosteri- tai alumiinikarmit.

Kulkuväylät ovat uimatasojen, styyrpuurin sivukannen ja keulakannen osalta hyvällä mallilla ja kiinnittymisvarusteille on riittävät säilytystilat. Avotilan läpikulku sen sijaan ajoittain kanittaa ja säilytystiloille pääsy on kömpelöä. Leveä styyrpuurin sivukansi lohkaisee osan avotilan väljyydestä.

Ulkotilojen laatuvaikutelma on kokonaisuutena mainio, vaikka esimerkiksi istuinpehmusteet ja niiden verhoilu on pikemmin skandinaavisen käytännöllistä kuin ylellistä.

Kajuutta on yleisilmeeltään varsin pelkistetty, eikä tilan kahdella lukuvalolla ja yhdellä yleiskattovalolla toteutettu valaistus vakuuta. Vuoteen patjat ovat kuitenkin paksut ja seinissä on paljaan lujitemuovin sijaan alcantaraverhoilu, mitkä ovat yöpymismukavuuden kannalta hyviä asioita.

Katto- ja runkoikkunat ovat nykymittapuun mukaan pieniä eikä niissä ole verhoja. Oven lisäksi ainoa avattava räppänä on kansiluukku, eikä siinäkään ole pimennysverhoa saati hyttysverkkoa. Pimennysverhon saa sentään lisävarusteena.

Kajuutan ovensuussa on naulakko ja tilava kaappi, jonka päällä on kajuutan ainoa laskutaso. Virtapistoke on sijoitettu järkevästi reunalistoilla varustetun laskutason läheisyyteen. Yksinkertainen asia missä yllättävän moni venevalmistaja menee yllättävän usein pieleen: virtapistokkeen vieressä ei ole säilytystilaa tai säilytystilan vieressä ei ole virtapistoketta.

Yli yhdeksän metriä pitkä ja liki kolme leveä W9 on daycruiseriksi sen verran iso, ettei Suomen markkinoilla ole siihen ihan suoraan rinnastettavissa olevia venemalleja. Niinpä myös oheisessa kilpailijavertailussa on jossain määrin sekalainen joukko verrokkeja.

Niistä Windy 29 on klassinen, sisäperämoottorilla varustettu daycruiser, ja sellaisena ehkäpä W9:n selkein verrokki. Axopar on puolestaan konseptiltaan tyystin erilainen vene, joka rinnastuisi luontevammin testissä olevan W9:n sijaan T9:ään. Askeladden C83, Grandezza 28, Jeanneau Cap Camarat 9.0 ja Yamarin 88 poikkeavat W9:stä ainakin kaksi makuupaikkaa enemmän tarjoavilla kajuutan tilaratkaisuillaan. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että kolme "vertailun" veneistä eli Nimbus, Askeladden ja Windy valmistetaan samalla Model-Artin tehtaalla Puolassa.

Nimbuksen 150 000 euron lähtöhinta tekee siitä suhteellisen arvokkaan vaihtoehdon, jossa osa euroista menee puhtaasti tuotemerkin premium-mielikuvan pönkittämiseen. Vakiovarustelussa on mukana paljon hyvää, kuten keulapotkuri, automaattitrimmit ja karttaplotteri, mutta budjettiin pitää mahtua myös valikoima lisävarustelistan rukseja.

Yksi iso osa W9:n ostoprosessia on löytää lisävarustelistalta omaan käyttöön sopivin kate. Vaihtoehdot alkavat alle tonnin satamapeitteestä ja päättyvät liki 20 000 euron sähkökäyttöisellä haitarikattoluukulla varustettuun t-top-katokseen. Testiveneessä oli vain satamapeite, joten käyttökokemuksia kuomusta ei saatu. Perus-t-topin, jossa ei ole sähköistä kattoluukkua, voisi kuvitella olevan järkivalinta. 

Toinen hetki kannattaa uhrata moottorivalinnalle. 300-perämoottorihevosvoimaa vaikuttaisi tarjoavan parhaan teho-hinta-suorituskykysuhteen, mutta katalysaattorilla ja polttoaineen suorasuihkutuksella varustettu V8-sisäperäkone on vaihtoehdoista vihertävin.

Kuvat

Turkkiluukun alla on tilava ruuma. Luukun saa auki vain etupuolelta ja tavaroiden lastaus ja purku tapahtuu ahtaassa välissä.

Uimatasot ja katettu moottorikaivo muodostavat laajan, yhtenäisen ja helppokulkuisen peräkannen.

Keulakansi on hyvin tilaa toimia ja kulkea. Tylppä keula leveä kaiteiden väli tekee kulkemisesta esteetöntä.

Avotilassa on runsaasti säilytystiloja, mutta niiden käytettävyys ei ole yhtä helppoa kuin perän köysilaatikoiden. Peräsohvan alla olisi perämoottoriversiossa paljon tyhjää tilaa, mutta luukun salvat ovat hankalasti patjan alla. Tila olisi helpommin lähestyttävissä peräkannen puolelta.

Tavaroiden esiin kaivaminen laitasohvan säilytystilasta on hankalaa pöydän ollessa paikallaan.

Paksut laidat pitävät sisällään tilavat ja helppokäyttöiset köysilokerot, johon mahtuu myös lepuuttimia.

Paksu törmäyslista ja runkoa edemmäs ulottuva kansimuotti suojaavat muodikkaan pystyä keulaa varsin hyvin.

• Teksti ja kuvat: Jan Sjölund
• Video: Nimbus