Silver Viper DCz (2020–)– Enemmän kokoa, enemmän vauhtia

Mitä uutta?

Viper on luokkansa ainoa vene, jossa hyödynnetään Petestep-runkomuotoa. Se ei ole varsinaisesti porraspohja, vaikka siinä portaita onkin. Petestep-rungoissa pohja on porrastettu v-kirjaimen muotoisiin alueisiin, joita kutsutaan deflektoreiksi eli virtausohjaimiksi. 

Ne ohjaavat eri nopeuksilla veden virtauksia pohjan alle ja taakse, minkä tavoitteena on parantuneet suoritusarvot ja kulkumukavuus. Aiemmissa Petestep-pohjissa deflektoreita on ollut kolme, mutta Viperin rungossa niitä on neljä.

Idea tuntuu toimivan myös käytännössä, sillä Viper ylittää aallot pääsääntöisesti pehmeästi ja runkoäänet ovat hyvin hillittyjä. Myös mittaustulokset ovat numeroiden valossa päteviä.

Eker Designin kynästä syntynyt muotoilu on nykyaikaista ja sopivasti persoonallista. Viperin oppii erottamaan kilpailijoista, vaikka oman sarjan sisällä sukunäkö on ilmeinen. 

Kilpailijoista erottumista tukee myös arkikäyttöön liittyvät omanlaisuudet, kuten peräkulmien kannelliset lepuutinlokerot sekä helppokäyttöiset lepuuttimien kiinnityshelat, joihin naru vain kietaistaan kiinni. Nämä löytyvät muistakin Z-sarjalaisista.

Kuvat

Perän laitoihin upotetuilla lepuutinlokeroilla on kookkaat kannet.

Muotoilussa on aimo annos omaperäisyyttä. Varsinkin keulan pokkaukset ja pitkän sivulasit erottavat Viperin muista. Keulan ja perän ylitykset ovat vesilinjaan nähden pitkät.

Petestep-rungolla varustetun Viperin kulkuasento on tasapainoinen, vaikka vene trimmaantuu korkealle. Sivuroiskeet ovat poikkeuksellisen pienet ja suoritusarvot hyvät, joten rungon virtausohjaimiin perustuva idea tuntuu toimivalta.

Lepuuttimien kiinnitys ja irrottaminen on ripustushelojen ansiosta nopeaa. Riittää kun narun pyöräyttää helan ympäri ja läpi.

Miten kulkee?

Ensivaikutelma Viperin ajettavuudesta on laadukas. Eteneminen on koeajopäivän pienessä aallokossa ja suuremmissa peräaalloissakin mukavaa. Kipparin iloksi ajofiiliksestä löytyy myös aimo ripaus urheilullisuutta, joka syntyy etenkin tarkasta hallittavuudesta ja silkasta nopeudesta. Ajettavuus antaa ymmärtää, että Viperiä voi olla hauska ohjastaa reippaalla matkanopeudella vähän isommassakin aallokossa.

Testiveneen sähköisellä tehostimella varustettu ohjaus on kevyt ja Viper reagoi ohjausliikkeisiin täsmällisesti. Hyvä kulkuasento löytyy kuin itsestään ja Viperin ratin taakse kotiutuu nopeasti.

Ja mikäpä on kotiutuessa, sillä ohjaamon ergonomia on pääosin mallikasta. Ajoasento on mukava, istuin tukeva ja etenkin kojelaudan alla on riittävästi jalkatilaa ja kookas jalkatuki. Ratti, plotteri ja  kaasukahva ovat sujuvasti käsillä, mutta kaasukäden kyynärtuki tulee mukaan vasta lisävarusteena, ja ainakin isokokoiselle ratti voisi olla inauksen ylempänä.

Tuulilasi antaa hyvän viimansuojan, mutta suhinoi suuremmissa nopeuksissa ja kojelaudan valkoiset pinnat peilaavat kirkkaana päivänä ajoittain häiritsevästi ikkunoihin. Korkeampi, istuimen ylös nostettavaa etureunaa hyödyntävä ajoasento, joka mahdollistaa havainnoinnin tuulilasin yli, ei ole ainakaan yli 185-senttiselle kuskille istuma-asennon veroinen. 

Moottorivaihtoehdot alkavat 150-hevosvoimaisesta, maksimitehosuositus on tuplasti enemmän. Se on Viperiin jo ehkä turhaakin, mutta palataan siihen  vähän myöhemmin.

Testiveneen 250-hevosvoimainen Honda tuottaa korkean, liki 48 solmun huippunopeuden. Hetken hurman sijaan kiinnostavampaa on poikkeuksellisen laaja, 18–35 solmun matkanopeusalue, jolloin kulutus pysyttelee varsin kohtuullisesti 1,0–1,2 litrassa meripeninkulmalla. Kulutuksen on tosin syytäkin olla kunnossa, sillä 140-litrainen polttoainesäiliö on luokan pienin. Melutaso pysyy miellyttävästi alle 80 desibelissä aina 35 solmun nopeuteen saakka. 

Paikaltaan lähtö ei ole ihan niin ripeää kuin korkea huippunopeus perusteella voisi odottaa, mutta vähän samaa raskaslähtöisyyttä on ollut havaittavissa muissakin Petestep-veneissä. Jyrkkä liukukynnys näkyy myös kulutuskäyrässä, joka käväisee yhdeksän solmun kohdalla korkeammalla kuin huippunopeudella. Käytännössä kynnys ylittyy kuitenkin 250-hevosvoimaisella Hondalla nopeasti ja vaivattomasti, vaikka se leikkaa alkukiihdytyksestä terävimmän tunteen pois. 

Uppoumanopeuksilla Viper kulkee liikoja kiemurtelematta ja hakeutuu liukuun nousun jälkeen luontevaan ja tasapainoiseen asentoon. Sivutuulta tai miehistöä ei koeajopäivänä niin paljoa ollut, että trimmitasoihin olisi tarvinnut turvautua muuta kuin kokeilumielessä. 

Moottoritrimmin käyttö vaikuttaa kulkuasentoon kokonaisvaltaisesti. Moottorin ylöstrimmaaminen nostaa koko venettä ylös vedestä, ei vain keulaa. Trimmausalueen laajuus tuntuu vähintäänkin riittävältä.

Viimeisen viiden solmun nopeusalueella meno tuntuu jo tyynessäkin varsin lennokkaalta ja ohjausliikkeiden kanssa saa alkaa olla tarkkana. Väistö- ja kaarroskokeet sujuvat normaaleilla matkanopeuksilla mallikkaan rauhallisesti ja ilman odottamattomia kuvioita, mutta ääritilanteissa käytös muuttuu selvästi levottomammaksi ja liikkeet rajummiksi.

Etenkin tiukoissa kaarroksissa moottorin 250 hevosvoiman, pitävän teräspotkurin ja lyhyen vesilinjan yhdistelmä laittaa Viperin rungon kaarrospito-ominaisuudet koville, ilman tehosuosituksen sallimaa viimeistä 50 hevosvoimaakin. Viime syksynä Viperin rungon peräosaan tehtiin pieniä muutoksia, millä valmistajan mukaan onnistuttiin ääritilannekäytöstä rauhoittamaan.

Kuvat

Ääritilannekäytös on hallittua aina lähes 40 solmun nopeuksiin saakka. Sen jälkeen väistö- ja kaarroskokeissa liikkeet muuttuvat rajummiksi, eikä ainakaan matkustajilla ole enää välttämättä kaikissa tilanteissa mukavaa.

Tuulilasi antaa ohjaamoon hyvä suojan, mutta kojelaudan valkoiset pinnat peilaavat kirkkaassa säässä ikkunoihin. Ajoasento istuen on mainio ja ergonomia miellyttävällä tavalla tyköistuvaa. Selkeimmät puutteet ovat kaasukäden kyynärtuki ja pientavaralokero.

250-hevosvoimainen Honda takaa korkean huippunopeuden, mutta myös poikkeuksellisen laajan taloudellisen matkanopeusalueen. Kiihtyvyys ja kaasuun reagointi on vaivatonta, mutta paikaltaan lähteminen ei ole erityisen rivakkaa.

Viperin ajo-ominaisuudet ovat tavanomaisessa ja vähän vauhdikkaammassakin käsittelyssä mallikelpoiset. Runko ottaa aallot mukavasti ja hallittavuus on kunnossa.

Kojelautanäkymä on selkeä ja päähallintalaitteet ovat hyvin käsillä. Kojelaudan alla oleva kookas jalkatuki on erinomainen. Karttaplotteri on vakiona 9-tuumainen, päivityksen koeajoveneen 12-tuumaiseen saa lisävarusteena.

Mahtuuko mukaan?

Kuten sanottua, Viper muistuttaa tilaratkaisultaan hyvin pitkälle Tigeria. Vaikka Viper on reilut 60 senttiä Tigeria pidempi, ei kokoero tiloissa ole mitenkään valtava. Se ei silti tarkoita, etteikö Viper olisi omassa segmentissään kilpailukykyinen. 

Viperin tilankäytön priorisointi on tehty järjestyksessä avotila, uimatasot ja kajuutta. Aloitetaan tärkeimmästä.

Avotilan U-sohva on paitsi tilava myös asiallisen mukava. Jälkimmäisen vaikuttaa riittävän pitkä istuinosa ja korkea selkänoja, joka on kulmista sopivasti pyöristetty. Sohvan keskelle saa tuttuun tapaan pöydän, jonka avulla sohvan saa pedattua myös aurinkotasoksi tai varavuoteeksi.

Kuskin penkki kääntyy osaksi oleskeluryhmää. Sohvan pidempi paapuurin sivu päättyy puolestaan "heittoselkänojaan", jonka asento määrittää sen kumpaan suuntaan tuplaleveällä päätypaikalla istutaan.

Selkänojan etureunaan on muotoiltu sivutuet, jotka tukevoittavat istuma-asentoa, kun penkillä istutaan ajon aikana  kasvot ajosuuntaan. Selkänoja etuasennossa  sohvan päätyyn muodostuu puolestaan oleskeluryhmän istumapaikka, johon voi hakeutua luontevasti myös vähän rennompaan asentoon, joko poikittain tai pitkittäin ja vaikka jalat sohvalle nostaen.

Avotila on suojaisan syvä kaukalo, jossa perheen pienempikin väki pysyy turvallisesti kyydissä. Suojaisuutta parantaa osaltaan pitkälle sivuille jatkuva tuulilasi, joka pitää ajoviiman ja tuulenpuuskat keskimääräistä paremmin poissa avotilasta.

Kulkuyhteydet avotilasta keulakannelle ja uimatasolle ovat tavanomaisella tavalla toimivat. Keulakannelle siirrytään kolmiaskelmaista portaikkoa, joka Viperissä on kiinnitetty liukuoveen. Portaat ovat leveät, mutta liikkuvat siis oven mukana, joten oven tulee olla kiinni kun portaita käytetään.

Pitkiksi venytetyille uimatasolle on jätetty kulkuväylä styyrpuurin peränurkkaan. Reitti on selkeästi merkitty askelmilla, mutta kulkee korkean selkänojan ja kuomutallin yli. 

Perän uimatasokokonaisuus muodostuu kaksista kookkaista mutta selkeästi eri korkeudella olevista tasanteista, vaikka nykytrendi on jo tovin vienyt kohti yhdessä tasossa olevaa kokonaisuutta. Viperin toteutuksen hyvänä puolena on, että ylempien askelmien uumeniin jää poikkeuksellisen tilavat ankkurilaatikot, joiden päällä mahtuu vaikka istahtamaan ja kuivattelemaan pulikoinnin jälkeen.

Kulku puolelta toiselle käy kohtuullisen sujuvasti moottorin etupuolelta, sillä moottorikaivon muoto kapenee eteenpäin, mikä lyhentää tarvittavaa harppausta. Lisävarustelistalta löytyy vesiurheilun vetokaari, joka nimellistehtävänsä lisäksi toimii myös uimatasoilla liikkuvalle kaiteena ja kädensijana.

Harpotaan seuraavaksi avotilan poikki kohti kajuuttaa. Liukuoven lisäksi avattavana on pieni kansilippa, mutta sen jälkeenkin oviaukko on verrattain pieni. 

Kajuutta on mitoitettu juuri ja juuri kahden aikuisen maattavaksi. Kajuutan pituus on käytännössä vuoteen pituus, joten yli 180-senttisten on luontevinta nukkua viistosti v-vuoteen pidempiä sivuja hyödyntäen. Väliin mahtuu tarvittaessa jälkikasvuakin, mutta ylimääräisiä senttejä ei ole.

Kajuutan verhottomuus ja ohuenpuoleiset patjat kielivät osaltaan siitä, että kajuutassa yöpymisen oletetaan olevan satunnaista ja tilapäistä mallia.

Nukkumisen lisäksi kajuutassa voi myös lötkötellä vähän pystymmässä asennossa, sillä vuodetta ympäröi käyttökelpoiset selkänojat, vaikka täyttä, aikuiselle selkä suorana istumiseen riittävää 90 sentin istumakorkeutta ei olekaan. 

Kenties oleellisin Viperin kajuutan ero Tigeriin ja myös muutamaan suoraan kilpailijaan on vakiovarusteisiin kuuluva vesi-wc. Se on piilotettu vuoteen styyrpuurin päädyn alle. 

Matalassa kajuutassa riisuutuminen on sen verran haastavaa, että ainakin isokokoisilta uroksilta wc:n hyödyntäminen rajoittuneen todellisiin hätätapauksiin, mutta perhekäytössä wc parantaa veneilymukavuutta jo ihan päiväretkilläkin. 

Kuvat

Vain pöytä puuttuu, mutta senkin saa lisävarusteena yhdessä u-sohvan aurinkotasoksi tai varavuoteeksi muuttavan täytepatjan kanssa. Korkeat laidat ja pitkät sivuikkunat tekevät avotilasta suojaisan.

Kajuutan oviaukko on tiukka, mutta pieni avattava lippa pelastaa sen minkä voi.

Kajuutta tuntuu mukavammalta kuin näyttää, tosin patjat saisi olla yöpymistä ajatellen paksummat. Selkänojat mahdollistavat loikoilun pystymmässäkin asennossa, vaikka täyttä 90 sentin istumakorkeutta ei olekaan.

Apukuskin puolelle mahtuu kokoluokka huomioiden keskivertoa paremmin ja mukavammin kaksikin. Selkänojassa on mukavasti muotoa ja poterot molemmille.

U-sohvan kätköissä on erinomaisen runsaasti säilytystilaa.

Ikkunoista ja pleksiovesta tulee valoisana aikana paljon luonnonvaloa kajuuttaan. Ovi on ilmanvaihtokanavien lisäksi ainoa tuuletusmahdollisuus, kansiluukkua tai avattavia ikkunoita ei ole eikä saa. Vakiovarusteisiin kuuluva vesi-wc on sijoitettu vuoteen styyrpuurin päädyn alle.

Avotilan oleskelu- ja matkustusmukavuus on hyvällä tasolla. Synteettinen tiikkiturkki on vakiovaruste.

Vastinetta rahalle?

Viperillä on ilmiselvästi sanansa sanottavana daycruiser-markkinoilla. Sen laadukkaasta suunnittelusta ja toteutuksesta kielii parhaiten se, ettei Viperistä löydy oikeastaan mitään suurempaa moitittavaa.

Veneeseen kulku ja sieltä poistuminen on sujuvaa, ja ihmisille ja tavaroille on käyttötarkoituksenmukaisesti hyvin tilaa. Avotilasta löytyy mukavat istumapaikat kaikille tyyppihyväksynnän mukaisille kahdeksalle henkilölle, sekä matkustus- että oleskelutilanteissa. Täydellä miehistöllä avotilassa liikkuminen ja toimiminen käy luonnollisesti melko ahtaaksi, joten luontevimmillaan Viper on 4–6 hengen päiväretkillä tai 2–4 hengen viikonloppuristeilijänä. 

Tavaroille on runsaasti tilaa u-sohvan alla, ja säilytystilojen hyödyntäminen on tehty helpoksi: reilusti avautuvat luukut on varustettu kaasujousilla ja erinomaisen helppokäyttöisillä vetonupeilla. Pientavaratiloja sen sijaan jää kaipaamaan vähän sinne tänne, etenkin ohjaamoon ja kajuuttaan. Vakiovarusteisiin kuuluva avotilan kattava ajokuomu on paketoitu tyylikkäästi tavanomaista tilavampaan kuomutalliin ja saranoitujen sivuselkänojien taakse.  

Ajokuomun lisäksi muista kalliimmista yksittäisistä varusteista Viperiin on vakioitu vesi-wc, Raymarinen Axiom karttaplotteri ja tiikkiturkki. Wc istuin on varustettu tilaa ja vaivaa säästävällä sähköhuuhtelulla, vakioplotteri on kooltaan 9 tuumaa ja tiikki aidolta näyttävää ja hyvän pidon tarjoavaa puuta ja muovia yhdistävää WPC-komposiittia.

Lisävarusteita jää ruksittavaksi aika reilusti, mikä osaltaan selittyy valikoiman monipuolisuudella. Tarjolla on myös yleensä vasta vähän suuremmista veneistä tuttuja varusteita, kuten keulapotkuri, sähköiset ankkurivinssit, maasähköjärjestelmä ja lämmityslaite. 

Hyvään daycruiser-tasoon pääsee selvästi melko täyteen ladattua testivenettä kevyemmälläkin lisävarustuksella. Mallivuodelle 2021 lanseerattu 5 700 euron Comfort-varustepaketti tuo mukanaan trimmitasot, audiolaitteen, kaasukäden kyynärnojan, vetolaatikkomallisen jääkaapin, avotilan pöydän ja aurinkotason sekä kiinnittymisvarustepaketin. 

Kun veneessä on vesi-wc vakiona lienee paikallaan ruksata myös painevesi ja pesuallas (750 €) käsienpesuun. Paineveden mukana päiväretkiveneeseen sopiva lisä olisi uimatason suihku, mutta sitä Viperiin ei saa rahallakaan. Omiin poimintoihin lisävarustelistalta tulisi vielä plotterin päivitys 12-tuumaiseen sekä hirvittävästä lähes 4 000 euron hinnasta huolimatta sähköinen ohjaustehostin, ainakin jos moottorivalinta kohdistuu 200- tai tai 250-hevosvoimaiseen Hondan V6:een. Näillä eväillä lisävarusteiden hinnaksi muodostuu reilu kymppitonni. Kalliimpia mukavuusvarusteita on kasattu 19 500 euron Premium-varustepakettiin.

Viperin alkaen hinnat on painettu hyvin kilpailukykyisiksi. Lähtötaso asettuu 150-hevosvoimaisella Hondalla 60 000 euroon. 250-hevosvoimaisen V6-Hondan saa parhaimmillaan hyvinkin kohtuullisella lisäpanostuksella eli 3 000 eurolla, mutta sähköisen kaukohallintalaitteen ja valkoisen värin hinnoittelu on Hondalla pielessä: niiden lisähinta on peräti 5 000 euroa. Silti Viperin alle 70 000 euroon asettuva lähtötaso V6-moottorilla on hyvinkin kilpailukykyinen verrattuna kotimaisiin, vastaavan laatutason pääkilpailijoihin. AMT 230 DC:n, Flipper 700 DC:n ja uuden Yamarin 67 DC:n hinnat alkavat V6-koneella varustettuna yli 70 000 eurosta.

Kuvat

Apukuskin pulpetissa yhdistyy kannelliset säilytystilat ja pentterivalmius. Pienempi lokero toimii myös pesualtaana ja suurempi on mitoitettu irtolieden mukaan.

Perässä on molemmin puolin kookkaat ankkurilaatikot.

Pieni mutta tärkeä pala istuinpehmustesarjaa. Tarpeeksi pitkälle eteen jatkuva selkänoja parantaa "heittoselkänojalla" varustetun sohvan päätypaikan mukavuutta molempiin suuntiin istuttaessa.

Perän uimatasot ovat kookkaat mutta monessa tasossa. Uimaportaat on uppoasennettu ja sähköisen peräankkurivinssin saa lisävarusteena.

Silverin käyttämät luukkujen lukkosalvat ovat parasta mitä on tarjolla. Luukun avaaminen tapahtuu lukkonupista vetämällä ja sulkeminen painamalla luukku vain yksinkertaisesti kiinni. Abloy-lukkoja hallitaan yhdellä avaimella. Vielä kun niihin saisi keskuslukituksen...

Keulakansi on tasainen ja muotoilun ansiosta liikkuminen myös tiikkiväylän ulkopuolella on mahdollista. Köysiboksin luukkua kehystävä keulaporras on vakiovaruste.

Keulaan saa lisävarusteena pimeässä tapahtuvia rantautumisia helpottavan tehokkaan Zaurac-valonheittimen.

Kuomutallin toteutus on sieltä sivistyneemmästä päästä. Kaaret piiloutuvat saranoitujen selkänojien taakse ja itse kuomutalli on keskivertoa selvästi tilavampi. Kuomun operointi on vähintäänkin kohtuullisen sujuvaa.

• Teksti: Jan Sjölund
• Kuvat ja videot: Eeva Hjorth-Hois ja Jan Sjölund