Viknes V10 (2025–)– Hyvin vaalittu salaisuus

Mitä uutta?

Viknes 770 Combin alkuperäinen konsepti on V10:ssa yhä hyvin tunnistettavissa, vaikka mallien välissä on lähes 40 vuotta. Se ei ole mitenkään huono juttu, sillä samanlainen hallittu alkuperäisen konseptin vaaliminen ja hiljaisen evoluution kautta kehittäminen on nostanut esimerkiksi Targan nykyiseen loistoonsa. Viknes kuuluu niihin perheyhtiöihin, joka selvästi uskoo omaan konseptiinsa ja tietää mitä tekee. 

Koska Viknes on jäänyt Suomessa vieraammaksi, otetaan vielä toinenkin vertaus tutumpiin merkkeihin. Aivan samaan tapaan kuin Suomessa monikäyttöisistä Minoreista kehittyi koko kauden Sargo-matkaveneitä, myös Viknesin evoluutio on vienyt sen monikäyttöveneistä perhekeskeistä mukavuutta painottaviin ja kaikenlaista säätä sietäviin matkaveneisiin.  

Siinä missä mainitut suomalaismerkit ovat tyypiltään ympärikuljettavia ohjaushyttiveneitä, on Viknes perinteisempi cabincruiser, jonka kansiratkaisu on toki nykyaikaiseen tapaan epäsymmetrinen. Se mahdollistaa styyrpuurin puolelle leveän ja syvän kulkuväylän sekä sivuliukuoven ohjaamoon.

V10:n muotoilu peittää epäsymmetrisyyden hyvin. Lopputulos on varsin seesteinen ja kokonaisuuden tunnistaa nykyaikaiseksi ilman erikoistehosteitakin, kuten pystyä tai tylppää keulaa sekä ylisuuria runkoikkunoita. Eteenpäin kallistettu tuulilasi ja pitkä, avotilan ylle jatkuva kattolinja tuovat muutoin hieman möhkälemäiseen muotoon jämäkkyyttä ja ryhtiä.

Viknesin konseptissa on tärkeää, että vene mukautuu Pohjolan vaihteleviin olosuhteisiin. Siksi avotilan katossa oleva haitarimallinen kangaskattoluukku ja avotilan kuomu ovat vakiovarusteita. 

Ja millaisen kuomun Viknes onkaan tehnyt? Se on loistava. Kuomussa on kolme verhokiskolle asennettua seinämää (perä ja sivut), jotta avataan liu’uttamalla ne perään ja rullaamalla ylös katossa oleviin syvennyksiin. Sulkiessa alareuna kiinnitetään ja kiristetään piukaksi muutamalla näppärällä salvalla.

Kokonaisuus on huomattavan helppokäyttöinen ja monipuolinen: avotilan saa suljettua tarpeen mukaan kokonaan tai osittain, ja juuri siltä suunnalta mitä oleskelumukavuutta häiritsevä tuuli tai tihku vaatii.

Kuomu suljettuna ja lämmitettynä avotila on kuin sisätilaa, jonka toki voi avata elementeille hetkessä. Vähän samaa teemaa on koettavissa keulakannella. Iso aurinkopatja on mukava ajatus, muttei vaihtelevissa olosuhteissa välttämättä kovinkaan käytännöllinen. Viknesissä on vakiona patjan sijaan keulakannen luukkuun integroidut kansituolit, joita ei tarvitse suojata tai siirtää sisään, sen kun vaan sulkee tai avaa luukun.

Kuvat

Viknesillä on vahva konsepti, jota se on uskollisesti noudattanut. V10 on lähes 40 vuoden evoluution tulos. Muotoilu vastaa hyvin todellisuutta, sillä siinä korostuu jykevyys ja käytännöllisyys.

V10:ssä vakiona oleva kuomusysteemi on uniikki ja onnistunut. Tässä kuvassa styyrpuurin sivu liu’utettu perään ja rullattu ylös kattolokeroonsa. Keskimmäisessä kiskossa on kuomun takaseinä, jota on kuvassa avattu vaakasuunnassa vähän yli puoliväliin. puoliväliin. Paapuurin sivu on paikallaan, mutta senkin voi vetää kulman yli kolmanteen kiskoon ja rullata ylös. Mustat salvat pitävä kuomurullat paikallaan.

Kuomuseinämien alareunat kiinnitetään ulkopuolen helaan, joka on yhteydessä sisäpuolen salpaan. Salvan painaminen alas kääntää helaa ja kiristää siihen kiinnitetyn kuomun.

Norjalaistyyliin V10:ssa on avotilan ohjauspiste – vakiona kaikkine herkkuineen. Styyrpuurin syvennetty sivukansi alkaa sopivasti ohjauspisteeltä, ja sinne on vaivatonta siirtyä myös kuomuoven kautta. Vakiovarusteisiin kuuluva laitaportti helpottaa maihin kulkua kylkiparkkitilanteissa.

Avotilan styyrpuurin laita on jätetty paksuksi. Sen päällä on varoiksi pätkä sivukantta ja sisällä kaksi säilytystilaa, joista etummainen on lämmitetty kuivauskaappi.

Kaulakannen kulku- ja oleskelumahdollisuudet ovat tätä kuvaa paremmat. Keulan ankkurilaatikon kannen alta löytyy esiin taitettava ankannokka teleskooppiportaineen. Suurempi, kansiluukun etupuolella oleva kahvallinen kansi ei ole lastausaukko vaan…

…sen alta paljastuu selkänojalliset kansituolit, joilla on yllättävän mukava istuskella ja ihailla ympäristöä.

Miten kulkee?

Norjalaiset pitävät akselivetoisista veneistä. Ja miksipä ei, tekniikka on luotettavaa ja huollon tarve vähäinen myös karussa ja suolaisessa meriympäristössä. Akselivetoisuuden lisäksi Viknes on V10:ssä pitänyt kiinni myös puoliliukuvasta runkomuodosta, vaikka käytännössä V10:llä liukunopeuksiin ylletäänkin. 

V10 on kookas ja massiivinen vene. Pituutta on yli 10,5 ja leveyttä 3,5 metriä, kuivapainon noustessa yli seitsemään tonniin. Moottoreita on silti vain yksi, valittavana on joko 370- tai 440-hevosvoimainen Yanmar. ”Silti” ja ”vain” siksi, että vastaavissa mitoissa olevat Sargot ja Targat varustetaan lähes poikkeuksetta kahdella moottorilla, vaikka hinnastoista yksimoottorivaihtoehdot löytyvätkin.

Käytännössä toista moottoria Viknesin ei kaipaa, yksi riittää oikein hyvin. Satamamanöövereissä apuna ovat keula- (vakio) ja peräpotkurit (lisävaruste), joiden avulla venettä on helppoa ja tarkkaa pyöritellä ahtaissakin paikoissa. Testiyksilössä ohjailupotkurien hallinta on yhdistetty Yanmarin joystick-järjestelmään, mikä tekee hommasta vieläkin helpompaa: joystickilla ajaessa voi kaasukahvan, ratin ja ohjailupotkurien sauvat jättää rauhaan, kaikki hoituu yhdellä joystickilla.

Puoliliukuvan ja liukuvan runkomuodon ehkäpä merkittävin ero on puoliliukuvan köli. Se tuo V10:n etenemiseen mairittelevaa suuntavakautta koko nopeusalueelle. Rattia ei tarvitse turhaan pyöritellä. 

Negatiiviseksi miellettäviäkin puolia on: kölivene voi olla kankea kääntymään, kallistua mutkissa epämiellyttävästi ulkokaarteen puolelle ja olla suuremmissa nopeuksissa epävakaa. Viknesin kohdalla mikään näistä ei muodostu ongelmaksi, ei edes vaivaksi.

Koeajoveneen 440-hevosvoimainen Yanmar nostaa huippunopeuden 28 solmuun. Kulutuskäyrä ei ole uppouma- ja puoliliukuvarunkoisille veneille tavanomaiseen tapaan täysin lineaarinen, vaan uppoumanopeuden jälkeen erottuu loiva liukukynnys, minkä jälkeen taloudellisin nopea marssivauhti löytyy 20–23 solmun rekisteristä. Kulutus asettuu tuolloin 2,7–2,8 litraan meripeninkulmalla. Liukukynnyksellä ja huippunopeudella naftaa palaa 3,3 litraa meripeninkulmalla. Palkitsevinta on ajella 6–7 solmun uppoumanopeuksilla, jolloin kulutus on vain litran luokkaa.

Joku saattaa ennakkoon mieltään puoliliukuvan ilman muuta liukuvarunkoista venettä taloudellisemmaksi, mutta käytännössä yhdellä suurella dieselillä liukunopeuksiin hoputettava puoliliukuvarunkoinen Viknes ei ole yli 20 solmun nopeuksilla sen taloudellisempi kuin kahdella sisäperädieselillä varustettu verrokki.

Ajotuntumassa on silti vissi ero. V10 istuu vedessä tukevasti, vaikka nopeuden kasvun myötä keula nousee ylväästi pystyyn. Näkyvyys säilyy kuitenkin hyvänä. 

Testipäivän keli oli otollinen eli harmaa ja tuulinen. Vielä puolitoistametriseksi nousevassa aallokossa V10:n eteneminen on liukunopeuksillakin täysin mukavaa, sillä V10 ei pompi eikä ryski, vaan halkoo aaltoja runkomuodollaan ja massallaan. Vesi väistyy massiivisina roiskeina, jotka ohjautuvat reippaasti sivuille. Silti tuuli nakkaa vettä toisinaan tuulilasillekin, mutta eipä se sisällä haittaa.

On hyvin mahdollista, että kun isoa selkää lähdetään huonossa kelissä ylittämään, on Viknes perillä ennemmin kuin moni huippunopeudeltaan 10 solmua sitä nopeampi matkavene.

Runkoääniä välittyy aallokkoajossa sisälle vain vähän, ja olemattomat rakenneäänet kertovat laadukkaasta rakenteesta ja sisustuksen kokoonpanosta. Myös moottoritilan eristyksessä on onnistuttu erinomaisesti. Vaikka Yanmar murisee keskellä venettä turkkiluukkujen alla, jää melutaso 20–23 solmun matkanopeudella kiitettävästi alle 75 desibeliin.

Kuvat

Yli seitsemän tonnin paino, akseliveto ja puoliliukuva runko ovat V10:n tapauksessa mukava yhdistelmä kovemmassakin kelissä.

V10 kulkee parinkymmenen solmun marssia ylväästi keula koholla, mutta istuu silti tukevasti vedessä. Suuntavakaus on kaikilla nopeuksilla erinomainen.

Ohjaamossa viihtyy pidempäänkin, vaikka kaasukahvalle ja monitoiminäytölle yltäminen vaatii varsinkin istuessa kurottelua. Ohjaamon läpikulun kannalta kaukohallintalaitteen sijainti on turvallinen, sitä ei ovesta kulkiessa tule kovinkaan helposti vahingossa tökättyä.

Kojelaudassa on verrattain paljon tavaraa, ja osa keinukytkimistä jää ratin kehän alle. Viknes uskoo, että rantautumiset hoituvat aina ulko-ohjauspisteeltä, sillä vain se on varustettu Yanmarin joystick-hallintalaitteella.

Sohvan etupääty taittuu ja nousee matkan ajaksi kahden istuttavaksi kartturinpaikaksi. Edessä on kookas taso kartalle ja lokeroita irtaimistolle.

Mahtuuko mukaan?

Vaikka Viknes V10 ei stiplaa oikeastaan millään osa-alueella, on tilat ja niiden toimivuus helppo nostaa veneen suurimmaksi valtiksi. On kerrassaan hämmästyttävää kuinka paljon V10:ssä on tilaa ja kuinka hyvin kaikki veneen sopukat on käytetty hyväksi.

Joissain kohdissa, kuten kalusteiden muodoissa Viknesin vimma säilytystiloihin ja lokeroihin näyttäytyy ehkä jonkun silmään tietynlaisena sekavuutena, mutta lopputuloksen käytännöllisyydestä se on ehkä kuitenkin pieni hinta. 

Käytännössä Viknes V10 on kuuden tilan vene, sillä siinä on kaksi kookasta oleskelutilaa, kolme erikokoista makuukajuuttaa ja yksi toiletti. 

Salongeista toinen on avotila, joka on suljettavissa jo edellä esitetyillä ratkaisuilla lähes sisätilan veroiseksi. Avotilan vakiokalusteena on kulmasohva, jonka voi laajentaa lisävarustelistalta U-sohvaksi ja täydentää kiinteällä tai aurinkotasoksi/varavuoteeksi pedattavalla pöydällä.

Sohva on istumamukavuudeltaan ja verhoilultaan täysin sisätilojen veroinen. Säilytystilaa on runsaasti sekä sohvan uumenissa, turkkiluukkujen alla ruumassa että laitakaapeissa. Avotilasta johtaa luontevat ja esteettömät kulkuväylät uimatasolle, styyrpuurin sivukannelle sekä kansisalonkiin, jonka takaseinä aukeaa 3/4 leveydeltä. Hyvällä kelillä kansisalonki ja avotila ovat kuin yhtä suurta kokonaisuutta, joka käytännössä jatkuu uimatasolle saakka.

Kansisalongin layout on skandinaavisille cabincruisereille erittäin tyypillinen, mutta miksipä toimivaksi todettua ratkaisu tarvitsisi muuttaa. Viknesillä on kuitenkin tuumattu, että kehittää aina voi.

Sohvaryhmä on tutulla paikalla, vallaten koko paapuurin sivun. U-sohvan keskellä on pöytä, jonka pöytälevy on jaettu kahteen ja jalassa on astiakaappi. Tilaa riittää mukavastikin kuudelle. Sohvan etupääty on nykyaikaiseen tapaan käännettävissä katse ajosuuntaan istuttavaksi apukuskin paikaksi.

Suurimmilta osin avattavaa takaseinää täydentää ohjaamon sivuliukuovi sekä lasikattoluukku ja avattava paapuurin puolen sivuikkuna, joten kesäfiilis pääsee tulvimaan sisään, kun sää sallii.

Pentteri on tutulla paikalla ohjaamon takana styyrpuurin laidalla, mutta siinä on tavanomaista enemmän muotoja. Sen takaosaan on saatu pieni kulma, mikä kasvattaa laskutilaa ja mahdollistaa tupla-pesualtaan, mikä on V10:n kokoluokassa varsin harvinainen ratkaisu. Pentterin etupäädyssä on paikka uunille sekä kalustukseen integroidulle tv-hissille. Väliin jää jääkaappi ja kaksiliekkinen liesi, sekä varsin riittoisasti lasku- ja kaappitilaa.

Makuukajuutoista pienin on piilotettu salongin sohvan alle. Kajuutta on käytännössä yhden henkilön pistopunkka, mutta täysin aikuisten mitoissa (200 x 90 cm). Ahtain kohta on kapea sisäänkäynti.

Muuta asumistilat ovat keulassa, jonka aulassa on kolme ovea. Paapuurin oven takana on toiletti, joka on jaettu märkä- ja kuivatilaan hiukan erikoisesti siten, että wc-istuimen ja allaskaapin kuivatilaan kuljetaan käytännössä märkätilan eli suihkukomeron läpi. Jako tehdään taitettavalla suihkuseinällä. 

Toilettia vastapäätä oleva ovi vie keskikajuuttaan, jossa on poikittainen parivuode (200 x 140 cm). Vuoteen päädyssä on istumakorkeus ja eteisessä seisomakorkeus. Täälläkin viihtyy hyvin, eikä ahtaan paikan kammoa ihan hevillä tule.

Keulakajuutta on kuitenkin makuutiloista selvästi suurin. Vuoteen edustalla on varsin reilusti lattiatilaa, mikä tekee pukeutumisesta, vaatekaapeilla ja vuoteen alla olevilla vetolaatikoilla asioimisesta sekä V10:n kokoluokassa poikkeukselliselle saarekemalliselle parivuoteelle siirtymisestä vaivatonta.

Vaikka keulakajuutta on tiloiltaan V10:n kokoluokassa jopa juhlava ja viimeistely sinänsä siistiä ja huolellista, jää ”mastersviitin” tunnelma kuitenkin hieman valjuksi. Se johtunee pitkälti yksitoikkoisen vaaleista seinä- ja kattopinnoista, joille kontrastia luo lähinnä vain tunnelmavalaistu sängynpääty.

Kuvat

Avotila on kookas. Sohvassa on vakiona vain yksi kulma, etuosan U-laajennus vetojääkaappeineen on optio. Avo- ja sisätiloja eriyttää takaseinä, jonka saa suurimmilta osin avattua. Pentterin avotilan ohjaamon välissä on sähkötoimisesti nouseva ja laskeva ikkuna, kolmilehtinen liukuovikokonaisuus niputtuu paapuurin laidalle.

Sohvan sisällä on tutusti säilytystilaa, mutta luukut on saranoitu persoonallisesti etureunastaan.

Sisäsalongin sohvalle ja sen pöydän ääreen mahtuu viidestä kuuteen aikuista. Istumamukavuus on kaikilla kolmella sivulla kunnossa ja yhtä mukava.

Sohvan alle on piilotettu kompakti makuusoppi. Kulkuaukko on kapea…

…mutta vuode on kaikkiin suuntiin aikuisenkin mentävissä mitoissa.

Pentteri on riittoisa, hyvin varusteltu ja kulmikas. Tv-hissin pömpeli rikkoo yhtenäisen työtason, mutta elokuvailtaa ajatellen television sijainti on salongin sohvalta katsottuna mainio.

Lattialuukun alla on valtava varastoruuma, jossa on myös stopparinastoilla varustettu hyllykkö säilöntälaatikoille. Konehuone on tämän ja avotilan ruuman välissä.

Keulakajuutassa on tilaa, ilmavuutta ja avaruutta, mutta myös jollain tavalla kliininen tunnelma.

Lokeroita ja kaappeja riittää vuoteen molemmin puolin. Toisella laidalla on vastaava setti, tosin kaappi on sisustettu hyllyjen sijaan ripustustangoilla.

Vuoteen alla on syvien vetolaatikkojen patteri.

Keskikajuutassa on käyttökelpoinen eteistila ja asiallisen tilava parivuode, mutta myös muutamia terävähköjä kulmia. Toisaalta: täällä käydään lähinnä vain nukkumassa.

Mukavuuslaitos on tilava ja hyvin varusteltu. Kaappitilaa on täälläkin reilusti.

Vastinetta rahalle?

Veneiden hinnat ovat paisuneet viimeisen viiden vuoden aikana kuin pullataikina, mutta aina toisinaan tulee vastaan sellaisia veneitä, jotka tuntuvat jokaisen euron arvoisilta. Viknes V10 on yksi niistä, vaikka euroja tarvitaan yli 400 000. 

Perheen loma- ja matkaveneilyä ajatellen asiat eivät paljon paremmin voisi olla, sillä tilat ja ominaisuudet sopivat käyttötarkoitukseen erinomaisesti. V10:stä löytyy kolme toimivaa makuutilaa ja runsaasti monipuolista ulko- ja sisäoleskelutilaa. Hyvin varusteltu pentteri mahdollistaa ruoanlaiton mielikuvien lisäksi myös käytännössä, ja perhekäytössä yksi toiletti riittää veneeseen aivan hyvin.

Tilojen tähtenä tuikkii kuitenkin säilytystilat. Niitä on suorastaan runsaasti ja joka puolella: Uimatasolla, keula- ja sivukansilla, avotilassa, pentterissä, salongissa, kajuutoissa ja jopa toiletissa. Kuvat ja niissä nostetut yksityiskohdat puhukoon puolestaan.

Viknes V10:n yksimoottoriratkaisu ei välttämättä säästä polttoainekuluissa, mutta hankinta- ja huoltokuluissa kylläkin, varsinkin jos yhden akselivetoisen sisämoottorin ratkaisua verrataan perävetolaitteellisten sisäperämoottorien pariasennukseen.

Ja vaikka Viknes V10 on hinnoiteltu kilpailukykyisesti, ei mistään tunnu olevan tingitty, vaan vakiovarustus on monipuolista ja laadukasta. Harvinaisten tai lähes uniikkien vakiona olevien ratkaisujen rinnalla on iso liuta poikkeuksellisen laadukkaasti ja käytännöllisesti toteutettuja yksityiskohtia, jotka eivät tule ilmaiseksi. Siinä missä moni valmistaja ei osaa tai viitsi edes miettiä asiaa, on Viknes paneutunut niihin huolella. Se on aina hatunnoston arvoinen asia ja lämmittää kokeneen veneilijänkin mieltä.

Tässä viestini tiivistettynä: on ihme ettei Viknesillä ole Suomessa myyjää, sillä V10 kuuluu ilman muuta luokkansa kärkituotteisiin, jota ei kannata jättää huomioimatta, kun mietinnässä on kymmenmetrinen matkamoottorivene. Yhteyttä voi ottaa suoraan veistämöön tai lähimpään jälleenmyyjään, joka on pääkaupunkiseudulta katsottuna mielellään Suomea puhuvan Ivar Kõllon Premium Boats Tallinnassa.

Kuvat

Keulan ankannokka teleskooppiportaineen taitetaan tarvittaessa esiin keulan ankkurilaatikon kannen alta.

Styyrpuurin sivukansi on helppokulkuinen, vaikka matkan varrella korkeuseroja onkin. Luukun alla on lokero lupuuttimille.

Kookkalle uimatasolle on hyvä astua sekä sivuilta että suoraan perästä. Uimatason avoinna olevan luukun alla on tila kahdelle pallofendarille. Taaemman, suljettuna olevan uimatason luukun alta nousee sähköisesti esiin taittuva apuveneteline, jos sellaisen on veneeseen lisävarusteena valinnut. Askelmissa on kiinnitysköysille omat pienemmät lokerot ja muille romppeille suuremmat. Maasähköpistoke on suuremmassa lokerossa, ja myös sen johdolle on juoksu-ura. Huomaa myös erinomaiset peräkaiteet, joista saa otteen heti veneeseen astuessa.

Paapuurin sivukansi on styyrpuurin puolta kapeampi ja korkeammalla. Laitakaide on matala, mutta kattokaiteesta saa hyvän otteen, mikä mahdollistaa kulkemisen tilanteen niin vaatiessa. Kuomu istuu erinomaisen hyvin.

Avotilan suurempi turkkiluukku avaa pääsyn konehuoneeseen ja sen takana olevaan varastoon.

Kattoluukut ovat jo vakiona sähkötoimiset. Etummainen on taakse aukeava lasikattoluukku, jonka etu- ja takapuolelle saa lisävarusteena aurinkopaneelit.

Avotilan kattoluukku aukeaa eteenpäin ja on mallia haitari, joten aukeama on reilun kokoinen. Kaksikerrosrakenne on suljettuna kangaskattoluukuksi tiiviin tuntuinen.

Sisäsalongin pöydän jalka pitää sisällään juoma-astiaston.

• Teksti: Jan Sjölund
• Kuvat: Viknes, Terje Bjørnsen ja Jan Sjölund
• Video: Viknes