XO 260 Cabin (2020–)– Syksyn sankari

Mitä uutta?

Vanhaa 240 Cabinia leimasi etenkin kapeus (2,2 m) ja pituuteen nähden suhteellisen lyhyt ohjaushytti. Uusi 260 Cabin on selvästi suurempi ja massiivisempi, sekä rungoltaan että hytiltään.

Liki metrin pituuskasvun lisäksi myös leveys on kasvanut 30 sentillä eli vähintään yhtä merkittävästi. Silti 260 Cabin on yhä solakka. Jotkut kahdeksan metriset ohjaushyttiveneet ovat hyvinkin vielä toiset 30 senttiä leveämpiä.

Runko ja kansirakenne ovat myös entistä korkeammat, minkä huomaa sekä keulassa että perässä. Etuavotila on syvällä laitojen suojassa ja perän uimatasot korkealla vedestä. Axoparin aloittamaan ja Nimbuksen jatkamaan matalalaitaisuuteen nähden XO on tyystin eri linjoilla.

Kasvaneet mitat on hyödynnetty etenkin sisätiloissa. Hytti on kaikkiin suuntiin entistä suurempi, joten mukaan on saatu mahtumaan entistä enemmän istumapaikkoja ja mukavuuksia. Siinä missä 240 Cabin oli parhaimmillaankin käytännössä neljän hengen vene, on 260 Cabinin hytissä tilaa seitsemälle tai jopa kaikille kantavuuden sallimille kahdeksalle matkustajalle.

Rungon volyymista kertoo jotain se, että apukuljettajan pulpetin uumeniin on saatu sijoitettua toimivan kokoinen wc-tila, ilman että pömpeli on muuhun sisustukseen nähden korostuneen suuri. Retkeilyvalmiuksia parantavat myös pentterioptio, pöytä ja mahdollisuus pedata hyttiin parivuode. Ne kaikki puuttuivat edeltäjästä.

Kuvat

Kattoikkuna avartaa kummasti kajuuttaa. Sähkötoiminen lasikattoluukku on uusi lisävaruste ja kookkaampi kuin käsin operoitava vakioluukku.

Styyrpuurin pitkittäisen sohvan tilalle saa lisävarusteena lieden, pesualtaan ja kaappitilaa sisältävän pentterimoduulin.

Vaikka leveyttä on tullut 30 senttiä lisää, on 260 Cabin yhä yli kahdeksan metriseksi veneeksi solakka. Uimatasot ja peräpeili ovat reilusti aiempaa korkeammat, eikä vesi nouse uimatasoille edes voimakkaasti peruutettaessa.

Ohjaushytin tilavuus ja käytettävyys on 260 Cabinissa aivan eri luokkaa kuin edeltävässä 240 Cabinissa. Istumapaikkoja on jopa kahdeksalle.

Pöytä, sohvaryhmä ja kääntyvä kartturin istuin mahdollistavat myös hytissä oleskelun.

Wc-komero on yllättävän tilava olematta muuhun sisustukseen nähden liian massiivinen. Varsinainen wc-varustus eli vesi-wc ja septitankki, painevesijärjestelmä sekä pesuallas ja hana valitaan erikseen lisävarustelistalta.

Korkea runko ja entistä kookkaampi hytti muodostavat tyylikkään ja tasapainoisen kokonaisuuden. Suunnittelutoimisto on vaihtunut, mutta muotoilu ja tyyli on aiemmista XO-malleista tuttua.

Miten kulkee?

Syvä v-pohja ja jäykkä runkorakenne antavat hyvät lähtökohdat ikävänkin aallokon taltuttamiseen, ja siinä XO myös onnistuu. Se jyrää isojenkin aaltojen läpi ja yli eleettömästi mukavasti, turhia pomppimatta tai roiskimatta. Mercuryn silkinpehmeästi käyvä 300-hevosvoimainen V8-perämoottori sopii kokonaisuuteen mainiosti. Potkua on riittävästi ja ääntä vähän.

Kaarroskäytös on ääritilanteisiin asti varsin rauhallista ja ennakoitavaa. Kallistuminen on rungon leveys ja kansirakenteen korkeus huomioiden jopa yllättävän pientä. Entistä leveämmät palteet pitävät 260 Cabinin hyvin pystyssä, mutta tuntuvat myös toisinaan ajossa, etenkin aaltoja kohti kaarrettaessa.

Kuskille välittyvä ajotuntuma jää kuitenkin etäiseksi. Siinä missä edeltävä 240 Cabin oli ainakin aktiivisesti ajamiseen suhtautuvan kipparin käsissä nautinnollisen herkkä ja tarkka ajaa, on 260 Cabin pikemminkin tahmean jähmeä. Esimerkiksi ohjausliikkeisiin reagointi on melko hidasta eikä optimaalisia trimmiasetuksia tahdo löytyä pelkällä takapuolituntumalla, vaan tarvitaan vilkuilua sekä mittariin että potkurivirtaan.

Trimmaamisen ulkoistaakin tässä tapauksessa mieluusti hyvin kalibroidulle automatiikalle. Mercuryn Active Trim -moottoritrimmiavustin on 260 Cabinissa vakiona ja vakiovarusteisiin trimmitasoihin saa lisävarusteena Mente Marinen automatiikan.

Vaikka 38 solmun huippunopeus on sinänsä kelpo lukema, on 260 Cabinin suorituskyky numeroiden valossa enintään kohtuullinen ja kulutus runsaan puoleinen. Parhaat kilpailijat yltävät samoihin ja parempiinkin lukemiin, vaikka 300 hevosvoiman vietävänä olisi kookkaampi vene.

Käytännössä sekä ajotuntuma että suoritusarvot saavat vähintään epäilemään testatun 260 Cabinin moottorin rikauksen ja potkurivalinnan optimaalisuutta. Moottorin pudottaminen pykälää alemmas voisi ainakin teoriassa sekä parantaa trimmattavuutta että vähentää voimakasta vesisumun pyörteilyä taka-avotilassa, ja paremmalla potkurivalinnalla voisi olla vaikutuksensa suoritusarvoihin.

Ohjaamon ergonomiassa XO:lla on aiemmin ollut vähän oma linja, jonka pyrkimyksenä on ollut luoda yhdenvertainen ergonomia sekä seisoma- että istuma-asennolle. 260 Cabinissa istuma-asento on asetettu selkeästi etusijalle ja hyvä niin.

Penkillä istutaan yhä tavanomaista korkeammalla, mutta näkyvyys on hyvä ja ajoasento pääpiirteittäin kunnossa. Jalat saa asetettua kookkaalle jalkatuelle ja ratti sekä kojelaudan painikkeet ovat sopivasti käsillä. Kaasukahva on sen sijaan sen verran ylhäällä ettei kaasukädelle ole tukea ja kosketusnäytön sormeilu vaatii reilua kurottelua. Jälkimmäiseen auttaa lisävarustelistalta löytyvä kaukohallintapaneeli, joka sijoitetaan luontevasti kaasukäden sormenpäiden ulottuville.

Ohjaamon istuin on asennettu jo vakiona mukavuutta parantavalle jousitetulle ja arvokkaalle statiiville. Vastaavan saa lisävarusteena myös apukuskille. Penkki on pehmustukseltaan mukava mutta muotoilultaan levymäinen. Sivutukea tarjoaa lähinnä kyynärnojat, joiden mitoituksessa ja toteutuksessa on vielä petrattavaa. Penkkiin integroitujen kyynärnojien toimivuus ja kestävyys ovat ylipäätään asioita, jotka eivät ole veneohjaamoissa mitenkään itsestäänselvyyksiä.

Kuvat

Vaikka runko on suhteellisen syvä ja kapea, on kallistuminen tiukoissakin kaarroksissa maltillista. Kaarroskäytös on muutenkin 300-hevosvoiman teholla varmaa ja yllätyksetöntä.

Ajoasento on mukava, kunhan sivutuen muodostavat kyynärnojat saadaan justeerattua vähän leveämmälle toisistaan. Näkyvyys on ohjaushyttiveneiden luokassa varsin hyvä ja jalkatuki ja ratti mukavasti kohdillaan. Plotteri jää sen sijaan kauas ja kaasukahva himpun turhan ylhäälle.

Oven paksut kehykset muodostavat suurimman näköesteen, mutta A-pilarit ovat puolestaan hyvin ohuet. Tuulilasinpyyhkimen keinukytkin on fiksusti muista painonapeista erillään kojelaudan oikeassa reunassa. Kosketusnäytön hallintaa helpottava kauko-ohjainpaneeli on sijoitettu ikkunalaudalle aivan kaasukäden sormenpäiden ulottuville. Näitä pystyy käyttämää vaikka keli äityisi kovemmaksi ja kulku pomppuiseksi.

38 solmun huippunopeus on sinänsä hyvä lukema, mutta 260 Cabinille mitatut suoritusarvot eivät ole teho-paino-kokoluokka huomioiden mitenkään mairittelevia.

260 Cabinin ajotuntuma on melko jähmeä ja etäinen, mutta alhainen melutaso ja pehmeästi aaltoja halkova runko pitävät huolta matkustusmukavuudesta kovemmassakin kelissä.

Mahtuuko mukaan?

XO 260 Cabin kuuluu läpikuljettavien ohjaushyttiveneiden heimoon. Sivukannet ovat siinä määrin kapeat, ettei niitä ole oikein edes tarkoitettu kuljettaviksi.

Hyttiä lähestytään sekä perässä että keulassa avotilan kautta. Etuavotila on pitkä ja kapea, taka-avotila lyhyt ja mutta leveä. Kumpaakaan ei oikein osaa mieltää oleskelu- tai matkustustilaksi, joten kyse on lähinnä kulku- ja kuljetustiloista.

Keulasta kulkemista turvaa korkeat kaiteet, mutta niiden väli on terävästä keulan muodota johtuen kapea ja askelmat keulatasolta penkille ja turkille ovat melko korkeat. Toisaalta syvä avotila on suojaisa ja korkeat laidat muodostavat avotilan penkeille mukavan korkeat selkänojat. Penkkien ja keulatason alla on reilusti kuivaa säilytystilaa.

Tavanomaiseen tapaan saranoitu etuovi on syvällä hytin muodoissa. Oviaukko on melko kapea ja matala, minkä oppii parin kuhmun jälkeen. Loppumatkan hytin läpikuljettavuus toimii jouheammin, vaikka keskikäytävällä ei liikoja senttejä leveyttä olekaan. Seisomakorkeus on kuitenkin useimmille riittävä ja takaovesta pujahtaa ulos etuovea luontevammin.

Testivene oli varustettu kuskin penkin kaltaisella jousitetulla apukuskin erillisistuimella. Sen saa käännettyä kohti kulmasohvaa ja lisävarustepöytää, mutta istumapaikka jää sohvaa korkeammalle. Jos oleskeluryhmälle on paljon käyttöä, voi käännettävällä selkänojalla varustettu vakiopenkki olla sopivampi vaihtoehto.

Styyrpuurin puolella on pitkittäin ohjaamon jatkeena kahden istuttava sohva, jonka tilalle saa lisävarusteena pesualtaan, lieden ja kaappitilaa sisältävän pentterimoduulin. Jääkaapille on asennuspaikka ohjauspulpetissa, joten sen voi ruksata lisävarustelistalta mukaan myös sohvalliseen vakioversioon.

Yöpymistä ajatellen hytin takaosaan saa pedattua poikittaisen parivuoteen, muttei kovin helposti. Se vaatii äheltämistä pöydän, irrotettavien selkänojien ja kulmasohvan syövereistä esiin kaivettavien täytepalojen kanssa.

Taka-avotila on vakioasussaan yhteysajoa ajatellen tarkoituksenmukaisen pelkistetty. Varsinainen avotila on takareunasta avoin mutta sen verran syvä, että se sopii ainakin jossain määrin tavaran kuljettamiseen. Liikkuminen on muutoin sujuvaa, mutta harppaus avotilan turkilta varalaidan päällä olevalle askelmalle on sen verran korkea, että väliaskel uimatasolle voi tulla tarpeeseen. Uimatasot ovat kookkaat ja tasaiset, mutta sivuilta kulkua hankaloittaa uimatasojen takareunaan saakka jatkuvat laidat.

Lisävarustelistalta löytyy liikkumista turvaava peräkaide, erilaisia istuinpehmustekokoonpanoja sekä testiveneeseen valitut laitojen klaffipenkit.

Kuvat

Kylkiparkkitilanteissa etuavotilaan pääsee reilujen askelmien kautta. Kulkua saisi olla turvaamassa kaiteet katon etukulmissa. Etuovi on melko matala ja kapea.

Lisävarustelistalta löytyvät klaffipenkit tarjoavat tilapäiset istumapaikat.

Kulmasohvalle mahtuu tiiviisti asettuen neljäkin henkilöä matkustamaan, mutta lisävarustepöytä hankaloittaa sohvalle kulkua ja verottaa jalkatiloja.

Perän ulkotilat muodostuvat uimatasoista ja syvemmällä olevasta avotilasta. Lisävarusteena saatava peräsohva syntyy ankkurilaatikoiden ja moottorikaivon päälle. Laitojen päättyminen knaapien kohdalle jättäisi uimatason peräkulmat auki ja helpottaisi sivuilta kulkemista.

Keulapenkkien alla on reilusti säilytystilaa.

Keulan avotila on syvällä korkeiden laitojen suojassa. Lisävarusteisiin kuuluvan pöydän ja istuinpehmusteiden kanssa syntyy oleskelutilaa, jolloin keulakaiuttimillekin saattaa olla käyttöä. Korkeat laidat muodostaisivat hyvät selkänojat, mutta istuinpehmustesarjaan ei kuulu selkänojapehmusteita.

Tilaviin peräbokseihin mahtuu ankkurivarustuksen lisäksi myös köysiä ja lepuuttimia.

Sohvan uumenissa on syvä säilytystila, johon mahtuu vuoteen täytepatjat. Vuoteen muodostus ei ole ihan helpoimmasta päästä.

Vastinetta rahalle?

260-sarja edustaa suomalaisomisteiselle ja -johtoiselle XO Boatsille uutta alkua myös suunnittelun suhteen, sillä yhteistyökumppani on vaihtunut suomalaisesta Naviasta slovenialaiseen J&J Designiin. Molemmat ovat maailmanmainetta nauttivia suunnittelutoimistoja. XO:n sopimusvalmistajana jatkaa puolalainen Slepsk, joka tekee XO:n lisäksi muun muassa Axopareja, Bustereita, Yamarineja, Quicksilvereitä, Sea Rayta ja Baylinereita.

Muotoilultaan 260 Cabin on selvää sukua aiemmille XO-malleille. Ulkonäkö on yhä valtavirrasta poikkeava ja enemmän designtuotetyylinen kuin monessa muussa ohjaushyttiveneessä. Silmämääräisesti ja näppituntumalla arvioitavissa oleva laatuvaikutelma on 260 Cabinissa tavanomaisella tavalla kohdallaan: muovi-, metalli- ja verhoilutyön on siistiä ja sisustuksen rakenteet tuntuvat tukevilta.

Sen sijaan ihan käytännön detaljeissa ja suunnittelussa on havaittavissa siellä täällä hapuilua. Esimerkiksi etuoven kehyksessä olevat huullos ja hytin etuseinän ja etuavotilan penkin välissä oleva ura paljastaa selvästi, että etuoveksi on alunperin suunniteltu muotoihin sopivaa liukuovea, mutta siitä on jossain vaiheessa luovuttu.

Se, että etupenkin säilytystilan luukkua ei saa kuin raotettua mikäli laitapenkin luukku on avattu, lienee puhdas kömmähdys. Köysilaatikoiden luukuista puuttuvat köysien juoksu-urat sekä helposti jäätyvät ja patjojen alle hankalasti käytettäväksi jäävät luukkujen vaakapintaan asennetut salvat ovat lähinnä pieniä ajattelemattomuuksia tai välinpitämättömyyksiä, jotka saattavat käytössä harmittaa.

Moni muu pikkuvaiva on helposti muutettavissa ja veistämö on niihin myös puuttumassa. Ja on 260 Cabinissa monta sujuvaakin detaljia, kuten helppokäyttöisesti ohjaamoon tuodut päävirtakytkimet, kajuutan seinällä hyvin esillä mutta pois tieltä oleva sulaketaulu sekä molemmilla laidoilla sijaitsevat polttoaineen täyttöhelat.

Hieman yli 100 000 euron lähtöhinnallaan 260 Cabin on vain vähän edeltävää 240 Cabinia kalliimpi, mutta kooltaan ihan eri kaliiberia. Vakiovarustukseltaan 260 Cabin on tosin sen verran karsittu, ettei tehtaalta valmistu varmasti koskaan yhtään perusmallia. Vasta puolilleen lisävarusteilla ladatun testiveneen hinta pomppaa jo 150 000 euron luokkaan.

Arvokkaammista tai harvinaisemmista varusteista vakiona on oikeastaan vain kuljettajan jousitettu istuin. Ensimmäinen kymppitonni palaa jo keulapotkuriin, karttaplotteriin ja lämmityslaitteeseen, ja jatkoa seuraa herkästi lisää.

Testiveneen kahden kilowatin keulapotkuri osoittautui toivottoman alitehoiseksi, ja se vaihtuukin jatkossa tehokkaampaan. Neljän kilowatin lämmityslaite on sen sijaan mitoitettu reilusti ja karttaplotterin voi valita kolmesta vaihtoehdosta mieleiseksi maksukyvyn mukaan.

Muutaman lisävarusteen kohdalla XO:n logiikka tuntuu taas pettävän. Jos ruksien kanssa ei ole tarkkana, voi saada veneen jossa on vesi-wc muttei käsienpesumahdollisuutta tai maasähköjärjestelmällä varustetun veneen ilman maasähköjohdon pistorasiaa. Osa lisävarusteista on myös keskimääräistä kalliimpia. Esimerkiksi käyttövalmiin maasähköjärjestelmän 5 000 euron hinta saa kyllä tosissaan miettimään sen tarpeellisuutta.

XO ei ole, eikä edes yritä olla se ilmeisin vaihtoehto, vaan yksilöllinen ja omaleimainen erikoisvene, joka erottuu myös tyylillään. Siinä on tiettyä tinkimättömyyttä esimerkiksi kovan kelin ominaisuuksien tavoittelussa, mutta myös lieviä ristiriitaisuuksia arjen käytettävyydessä. Tilaa ja mahdollisuuksia 260 Cabinissa on kuitenkin selvästi edeltäjäänsä enemmän.

Kuvat

Kuskin penkissä on vakiona järeä ja hintava säädettävällä jousituksella varustettu statiivi. Apukuskille vastaavan penkin saa lisävarusteena.

Sivukannet ovat sen verran olemattomat, ettei niitä ole tarkoitettu kulkemiseen.

Polttoainetankin voi täyttää kummalta laidalta tahansa. Styyrpuurin puolella korkki on etuavotilan ja paapuurin puolella taka-avotilan laidalla. Kuvassa vihreällä merkitty styyrpuurin korkki, jonka vieressä on septitankin imutyhjennyshela.

Oviaukon reunoissa oleva huullos ja rakon laitapenkin ja hytin välissä kielii selvästi siitä, että alunperin suunnitelmana on ollut hytin muotoja mukaileva liukuovi. Suora saranaovi tuli.

Etuavotilan luukuissa on pieni mitoitus- ja liikeratavirhe. Keulaluukku ei aukea kuin raolleen, jos laitaluukku on avattu. Penkkien alla oleva säilytystila on yhtä ja samaa kokonaisuutta.

Keulakaiteiden väli on kapea, mikä vaatii huomiota etenkin kantamusten kanssa liikkuessa. Ankkurilaatikon isossa luukussa on pienempi luukku, muttei köysiuraa.

Päävirtakytkimet on sijoitettu luontevasti käytettäväksi kuskin penkin viereen. Myös virtalukko on löytänyt paikan kojelaudan sijaan laidalta.

Seinälle nostettu sulaketaulu on hyvin esillä mutta poissa tieltä.

Jääkaappi on sijoitettu ohjauspulpettiin, eikä sen valinta ei ole riippuvainen pentterioptiosta.

• Teksti ja kuvat: Jan Sjölund
• Video: Eeva Hjorth-Hois