Atlantic Rally for Cruisers 2025– Atlantin karnevaali lähti liikkeelle
145 purjevenettä lähti sunnuntaina 2 700 merimailin matkalle yli Atlantin Kanarialta Karibian St. Lucialle. Mukana oli kuusi venettä Suomen lipun alla ja monien veneiden vahvistuksena suomalaista miehistöä. Saattelimme purjehtijat matkaan paikan päältä.
Pähkinänkuoressa ARC-tapahtuman idea on seuraava: Kootaan yhteen regattaan talveksi Välimereltä Karibialle siirtyvät purjeveneet. Hoidetaan yhdessä ja johdetusti lähdön ja perille tulon muodollisuudet. Järjestetään mahdollisuus huoltoon ennen lähtöä ja organisoidaan ylityksen ajaksi yhteinen turvaverkosto, jossa ensikertalaiset saavat tukea kokeneemmilta ja kaikki toisiltaan.
Ajatus osoittautui niin hyväksi, että ensimmäisen, vuoden 1986 Atlantic Rally for Cruisersin jälkeen ARC on pidetty joka vuosi, joten nyt purjehditaan jo 40. kerran. Samalla tapahtuman ohjelma ja osallistujamäärä ovat kasvaneet enemmän kuin kohtalainen pullataikina.
Tapahtumaa organisoivan World Cruising Clubin ohjelmaan kuuluu jo kuusi vastaavaa tapahtumaa maailman merillä, mukaan lukien kokonainen pallonkierto. Alkuperäisen Kanarialta suoraan Karibialle suuntautuvan ARC:n rinnakkaisregatta ARC+ kiertää Kap Verden kautta ja leppoisamman reitin takia se on noussut nopeasti etenkin perhepursien suosioon.
Suurin ja kaunein regatoista on silti yhä alkuperäinen ARC. Sen mukana Atlantin yli on purjehtinut varovaisesti arvioiden kymmeniä suomalaispursia. Tällä kertaa kaikkiaan 145 veneen fleetissä siniristilippua liehutti kuusi venettä. Yhdessä tosin miehistö oli enimmäkseen muista maista, mutta vastapainoksi eräästä purresta löytyi lähes kokonaan suomalainen porukka. Se vene tulee myös ennakkoon arvioituna olemaan yksi kilpailun nopeimmista. Kisasta nimittäin on pohjimmiltaan kyse, luonnollisesti, kun purjehditaan samaa maalia kohti. Aivan vakavasti asiaan tosin suhtautuu vain pieni joukko. Enemmistö tavoittelee yhä alkuajatuksen mukaisesti turvallista valtameren ylitystä hyvässä seurassa.
Odotuksia kärkisijoista
Britannian lipun alla purjehtiva Swan 82 Stella of RORC on kerännyt miehistöönsä hyvän kattauksen suomalaisen avomeripurjehduksen rokkitähtiä. Martin Gahmberg, Ari Kokko, Simo Lemmetyinen, Patrik Neuhaus, Pasi Palmu, Kenneth Thelén, Sampo Thesleff ja Kim Westman ovat tuttuja nimiä niin kippareina kuin miehistöinä monesta veneestä. Stellan vakiogasteihin he ovat kuuluneet kymmenisen vuotta, Ari Kokko kertoo.
– Käymme noin kerran vuodessa purjehtimassa veneellä yhden kilpailun ja tänä vuonna se tämä ARC.
Omistaja ottaa kisat vakavasti, mutta pitää muuten matalaa profiilia. Siksi emme ota kuvia, kun Kenneth Thelén vie lyhyelle kierrokselle veneeseen.
– Täältä on riisuttu kaikki ylimääräinen kalustus, Thelén kertoo. Jopa turkkilevyt on kisan ajaksi vaihdettu tiikkisistä hiilikuituisiin ja laipiot sekä veneeseen jätetyt kalusteet on peitetty suojateipeillä ja voimapaperilla.
Veneelle on juuri tehty iso remontti Nautorin tukikohdassa Espanjan Badalonassa. Pasi Palmu oli mukana sitä valvomassa ja muun muassa pakkasi kisassa tarpeettoman varustuksen kontteihin rahdattavaksi Karibialle. ARC:n jälkeen Stella muuttuu taas luksuspurreksi ja suomalainen kisamiehistö lentää kotiin.
Toinen ennakolta kilpailun nopeimpiin kuuluva vene on katamaraani Marsaudon TS42 Squid, ja senkin miehistössä on tuttuja nimiä meikäläisiltä kisaradoilta. Tällä kertaa taustaa on etenkin Formula 18 -luokasta. Veneen omistavat Markus Ahonen, Janne Kjällman ja Marko Mäki, miehistöksi ylitykselle lähtevät myös Oskari Alho, Janne Riihelä ja Kennet Rehn.
Päivä ennen lähtöä sääreititys lupaili noin 11 vuorokauden tavoiteaikaa, jos venettä pystyisi ajamaan koko ajan polaarien mukaan.
– Tuskin pystyy, mutta ankarasti yritetään, Markus Ahonen kertoo: Muonitus on laskettu noin 12 päivälle, sitten alkaa kaikki olla lopussa. Paitsi karkit ja alkoholiton olut.
Marko Mäki tosin luottaa siihen, että lisää evästä nousee merestä. Venettä Kanarialle tuodessa saatiin jo useampi tonnikala, ja vene on varustettu kunnollisilla kalastusvälineillä, vaikka muuten kilobudjetissa on pysytty tiukkoina. Veneen nopeus perustuu ennen kaikkea sen keveyteen, Markus Ahonen selittää.
– Tämä painaa tyhjänä vain kuusi tonnia. Jos me, varusteet ja tarvikkeet lisätään siihen vaikka 1 500 kiloa, se on jo prosentteina aika paljon huomattavampi kasvu kuin jossain isossa risteilijässä.
Lehtisellä taas nuorisoa
Tapio Lehtisen kisakokemus tunnetaan muun muassa Galianan seikkailuista. Sikäli on pieni yllätys, kun kippari kertoo ARC:n olevan ensimmäinen sekä veneelle että hänelle itselleen.
– Enkä ole muutenkaan koskaan purjehtinut Karibialla, Lehtinen sanoo. En ole koskaan pitänyt kovin kuumista seuduista.
Lehtisen mukaan Galiana on projektina nyt kahden Ocean Globen välissä. Uutta nuorisomiehistöä on jo kerätty vuoden 2027 kilpailuun ja heidän harjoitusohjelmansa on hyvässä vauhdissa. Tämän talven Galiana purjehtii lähinnä maksavien asiakkaiden charteria Karibialla. Ohjelmassa ovat myös kilpailut Caribbean 600 ja Newport-Bermuda ennen paluuta Suomeen Grönlannin ja Islannin kautta.
Joka legillä on silti mukana myös nuorisotiimiä. ARC:ssä heitä edustavat turkulainen Niilo Sipilä, 17, ja espoolainen Emilia Järn, 20.
– Minä olen kaivannut valtamerille varmaan kymmenvuotiaasta asti", Emilia kertoo.
Silloin kimmokkeen antoi tv-dokumentti kaikkien aikojen nuorimpana yksin maailman ympäri purjehtineesta Laura Dekkeristä. Viimeksi kipinää lietsoi Viivi Moision projektiin tutustuminen venemessuilla. Kun Galianan miehistöhaku alkoi kesäkuussa, Emilia oli heti valmis mukaan.
Niilo on meripartiolainen ja kertoo aina halunneensa nimenomaan avomerelle ja suurille vesille. Pisimmät matkat ovat tähän asti olleet Itämeren ylityksiä pohjoisesta etelään, mutta viikkojen jatkuva asuminen veneessä kutkuttaa uteliaisuutta.
– Miten toisilleen ennen tuntemattomien ihmisten vuorovaikutus alkaa toimia, tullaanko kaikki mökkihöperöiksi?
– Hyvä ihmiskoe, nauraa Emilia vieressä.
Eniten kumpikin kuitenkin odottaa oppia aivan käytännön purjehduksesta, veneen käsittelystä ja ylläpidosta valtamerellä, kaukana kaikesta ulkopuolisesta avusta.
Konkarit Swaneillaan
Kokenein ARC-kippari olisi ilman muuta kahdeksan kertaa Atlantin ylittänyt Sebastian Gylling, mutta hän on vuokrannut tällä kertaa Swan 51 Eiran asiakkailleen kapteenin paikkaa myöten. Gylling joutuu palaamaan muutamaksi viikoksi Suomeen työasioissa ja lentää veneelleen vasta, kun se jo odottaa Karibialla.
Miehistöön kuuluu nyt kaksi suomalaista, kaksi puolalaista, kaksi sveitsiläistä, yksi ruotsalainen ja saksalainen sekä brittiläinen kippari Adam Tuffnell. Mikä siis on veneen työkieli?
– Huono englanti, Tuffnell vastaa, maailman puhutuin kieli.
Haastatellessa ihan koko miehistö ei vielä ole edes saapunut veneelle ja paikalla olevat vasta tutustuvat toisiinsa. Ainakin leikinlasku kuulostaa jo sujuvalta: purjehduksen motiiveja arvailaan toisilta, ehdotukset alkavat teinilapsien pakenemisesta.
Tuffnell ei aseta kisan suhteen tiukkoja tavoitteita. Sen muistavat kaikki, että Eiralla on kyllä luokkavoittokin meriittilistallaan.
– Jos purjehdimme kunnolla ilman suuria virheitä, voimme sijoittua aika hyvinkin, Tuffnell arvioi. Etusijalla on turvallisuus ja miehistön oppiminen työskentelemään yhdessä.
– Jos ennen perillepääsyä näen purjeiden trimmausten käyvän sekä sujuvasti että turvallisesti, luulen että voimme kaikki olla matkaan tyytyväisiä.
Niinpä kokeneimman läsnä olevan suomalaisen venekunnan titteli lankeaa Swan 441 Carissalle ja sen Ocean Ladies -ryhmälle. Pienestä kahdeksan hengen naisistosta on vuodesta 2017 alkaen kasvanut 270 jäsenen pursiseura, joka kouluttaa naisia avomeripurjehtijoiksi omalla veneellään.
Nyt Carissa suuntaan yli Atlantin jo kolmannen kerran, tutuksi käyneellä kuviolla. Vene on purjehdittu Suomesta Kanarialle aina välillä kippareita ja naisiston kokoonpanoa vaihdellen. Alkuperäisen idean saanut ja koko projektin käynnistänyt Raija Alapeteri on ylityksellä jälleen kipparina, mutta mukana on kaksi muutakin kolmesti Atlantin ylittänyttä ja yksi tupla-ARC-purjehtija.
Ocean Ladiesin Karibian purjehduksista on ainakin kolme jo myyty loppuun, mutta muille saattaa vielä löytyä paikkoja, Alapeteri arvelee. Niitä riittää aina toukokuulle asti. Sitten vene palaa valtameren tälle puolelle ARC-Europe -regatan mukana. Se on loppuunmyyty, minkä voinee tulkita osoitukseksi Ocean Ladies -jäsenten kiinnostuksesta nimenomaan suuria vesiä kohtaan.
Unelmaa toteuttamassa
Puhtaasti yksityinen vene ja puhtaasti kaveriporukalla purjehtiva on Antti Hännisen ja Hanna Jussilan Finngulf 46 Cara Mia. Matka Kanarialle alkoi Suomesta niin hyvissä ajoin, että perillä on oltu jo seitsemän viikkoa ennen lähtöä. Kuten aina viime tingassa, työkaluja on vielä esillä sitloodassa, mutta kaikki oleellinen on jo tehty, Antti Hänninen vakuuttaa.
Ylimääräinen ohjelmanumero tosin tuli, kun kölin laminointia jouduttiin vahvistamaan vielä Las Palmasissa.
– Mutta ei se enää elä, Hänninen sanoo ja jakaa kiitosta paikallisen telakan ammattitaidolle ja ripeydelle tehtävän hoitamisessa.
Ylitykselle lähtevät mukaan Jani Lipponen ja Vesa Tuomala. Neljän hengen miehistö vaikuttaa pienehköltä, kun sillä jouduttaan pyörittämään jatkuvaa vahtijärjestelmää ainakin parin viikon ajan. Käytännössä samankokoisella miehityksellä kuitenkin tultiin koko matka tännekin, Hanna Jussilla huomauttaa, eikä siinä ilmennyt ongelmia.
– Se on vähän kuin kaksinpurjehdusta kahdessa vuorossa, kuusi tuntia kerrallaan.
Reititystä Cara Mialla suunnitellaan eteläisempää kautta, mahdollisimman pian tasaisiin pasaatituuliin pyrkien. Sijoituksenkaan suhteen ei ole kovin tarkkaa, mutta puolivälin paremmalle puolelle olisi kiva päästä. Tosin Finngulfille on ARC-järjestelmässä laskettu yllättävän vaikeat tasoitukset, Hänninen harmittelee.
– Vene kyllä on tunnistettu matkan varrella aika hyvin. Ilmeisesti näillä on kisattu muuallakin kuin Suomessa.
Varmasti tunnisttettuja ovat kaikki Swanit, joita tälläkin kertaa on mukana peräti kymmenen kappaletta. Yksi niistä on Mellum II, Jyrki Korvenrannan Swan 44 MkII. Hän hankki veneen vuonna 2017 sapattivapaata varten, ja on sen jälkeen purjehtinut pitkin poikin Välimerta ja tietty myös Suomeen asti.
Myös Mellum lähtee Atlantille neljän hengen miehistöllä. Mukana ovat omistaja-kipparin lisäksi Tuomo Hovi, Lars Liljestrand ja Mikko Sinivaara. Pienen miehistön vahtikierto pääsi käytännön koeponnistukseen, kun Korvenranta päätti kiertää kaukaa Espanjan ja Portugalin rannikoilla hyökkäilevät miekkavalaat. Englannin kanaalin jälkeen suunta otettiin suoraan Madeiralle ja sieltä Kanarialle.
Miehistö ylityksellä koostuu Korvenrannan kaveripiiristä. Samoin sen jälkeen, kun vene ja kippari jäävät kiertelemään Karibiaa.
– Sinne saa tulla keitä vain kavereita tai tuttuja, joilla sattuu olemaan aikaa ja halua, Korvenranta lupaa.
Itsellään hänellä riittää molempia, kun on vastikään jäänyt eläkkeelle. Niinpä kyselyt jatkosuunnitelmista saavat kasvoille nousemaan salamyhkäisen hymyn.
– En sano siihen sen enempää, kuin että kaikki neljä ilmansuuntaa ovat yhtä avoinna.
