Särö yhteisrintamassa– Itämeren suojelu turvallisuuspolitiikan ristiaallokossa
Itämeren suojelu, kuten muukin ympäristö- ja ilmastotyö, vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Itämerellä yhteistyön sävelet ovat kuitenkin muuttuneet Venäjän sotatoimien ja poliittisen vaikuttamisen seurauksena.
Entinen puolustusvoimien komentaja, amiraali Juhani Kaskeala ja Itämeren merellisen suojelukomission HELCOMin puheenjohtaja Evija Šmite kertovat John Nurmisen Säätiön julkaisemassa tiedotteessa, miten turvallisuustilanteen muutos on vaikuttanut Itämeren ympäristöyhteistyöhön.
Itämeri yhdistää sen yhdeksän rantavaltiota. Se on meriliikenteen solmukohta ja tarjoaa nautintoa miljoonille sen rannoilla asuville ihmisille. Samalla matala ja pieni murtovesiallas on ekologisesti haavoittuvainen.
Meren tilan parantamiseksi on tehty pitkään työtä ja paljon on edistyttykin. Suuria ravinnepäästöjen vähennyksiä ei olisi saatu aikaan ilman merentutkimuksen ja -suojelun kansainvälistä yhteistyötä. Venäjän Ukrainassa aloittama sota on kuitenkin luonut särön Itämeren suojelutyön yhteisrintamaan, eikä paluusta yhteistyöhön Venäjän kanssa ole tietoa.
– EU ja HELCOMin sopimuspuolet, jotka ovat myös EU:n jäsenvaltioita, ilmoittivat välittömästi Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen jälkeen niin kutsutusta strategisesta tauosta, joka on toistaiseksi voimassa, toteaa HELCOMin puheenjohtaja Evija Šmite.
Strateginen tauko tarkoittaa, että kaikki HELCOMin tapaamiset ja työryhmät, joissa Venäjä on mukana, ovat toistaiseksi tauolla. Lisäksi Nord Stream -kaasuvuodot ovat herättäneet kysymyksiä Itämeren ympäristön tilaa ja alueen turvallisuutta koskien.
Vaikka sotatoimet ovat lakkauttaneet yhteistyön Itämeren suojelussa Venäjän ja sen liittolaisen Valko-Venäjän kanssa, on Juhani Kaskealan mukaan myönteistä, että merensuojelun yhteystyön perustaa on rakennettu Itämeren maiden välillä jo hyvän aikaa.
– Aiemmin luodut systeemit toimivat, joten luulen, että Venäjän oma intressi on edelleenkin jatkaa niitä, vaikka Venäjä on eristetty tästä yhteistyöstä, Kaskeala sanoo. Vanha jatkuu, vaikka ei pystytä kehittämään uutta tai korjaamaan vanhaa.
Myös Šmite toteaa, että pitkään jatkunutta yhteistyötä pidetään tärkeänä:
– HELCOMin EU:n jäsenvaltiot seuraavat tilannetta jatkuvasti ja määrittelevät asemaansa yhteishengessä. HELCOMissa pyritään jatkamaan lähes 50 vuoden menestyksekästä yhteistyötä Itämeren suojelemiseksi.
Kaskealan mukaan ongelmia voi aiheutua, jos ulkopuolisia tarkkailijoita ei päästetä katsastamaan esimerkiksi Pietarin jätevedenpuhdistamojen fosforinpoiston toimintaa. Toisaalta hänen mukaansa toimivista rakenteista luopuminen ei ole järkevää Venäjänkään näkökulmasta, sillä alkuinvestointien jälkeen käyttökustannukset ovat olleet esimerkiksi Pietarissa maltillisia.
Šmite korostaa, että vaikka yhteistyö säröilee, HELCOMin työ ja tärkeimmät projektit jatkuvat.
Turvallisuus ja yhteistyö Itämerellä
Kaskeala painottaa, että vaikka Mustanmeren suunnalla käydään sotaa, Itämeren alueella on vältytty sotilaallisilta yhteenotoilta, aseellisen voiman käytöllä uhkaamiselta ja läheltä piti -tilanteilta. Nord Stream -kaasuputkien räjäytykset ovat kuitenkin tuoneet energia-aseen vaarallisella tavalla poliittisen vaikuttamisen ja kiristyksen välineeksi.
– Venäjän resurssit ovat kiinni Mustanmeren suunnalla, minkä vuoksi Venäjän meri- ja ilmavoimien toiminta on merkittävästi hiipunut Itämerellä, Kaskeala kertoo.
Vaikka välttämättömien pakotteiden ja yhteistyön katkaisemisen seuraukset näkyvät esimerkiksi ympäristöyhteistyössä, poliittinen vastakkainasettelu ja luottamuksen puute eivät Kaskealan mukaan välttämättä tarkoita siirtymistä aikaan, jossa kaikki yhteistyö sammuu.
Hän nostaa esille, että myös kylmän sodan aikaan pystyttiin sopimaan erilaisista rajoituksista ja säännöistä, joita myöhemmin Neuvostoliiton hajottua purettiin. Epävakaassa ajassa yhteisesti sovitut käyttäytymissäännöt ja rajoitukset ovat tärkeitä kaikkien turvallisuuden kannalta, ja niistä pitäisi jälleen sopia. Säännöt voivat tarkoittaa esimerkiksi sotilaallisista harjoituksista tai lentämisestä ilmoittamista. Niiden tavoitteena on ehkäistä myös tahattomien läheltä piti -tilanteiden eskaloituminen aseellisiksi yhteenotoiksi.
Entä onko Suomen ja Ruotsin liittymisellä Natoon vaikutuksia ympäristöyhteistyöhön?
– Se ei muuta yhteistyön edellytyksiä mielestäni millään tavalla. Ennen sotaa Venäjän yhteistyö Nato-maiden kanssa oli ihan rutiininomaista, HELCOMissa päivittäistäkin. Itseasiassa Norjan ja Venäjän yhteistyö on ollut koko ajan erittäin hyvää Barentsin- ja Norjanmerellä – naapuruussuhteet toimivat, Kaskeala sanoo, mutta toteaa:
– Asenne on tietysti Venäjällä tällä hetkellä sellainen, esimerkkinä Putinin lausunnot, että ’viherpiipertäjät pysykää lestissä’.
Ympäristötyö globaalien kriisien keskellä
Erilaiset kriisit ja turvallisuusuhat eivät odota vuoroaan, vaan limittyvät ja vaikuttavat toisiinsa. Samaan aikaan on sotia, ympäristöongelmia, muuttoliikkeitä, pandemia ja talousahdinkoa.
Šmiten mukaan Latvian HELCOMin puheenjohtajakauden aikana on keskeistä, että alueellinen yhteistyö säilyy tehokkaana ja toimivana. Toimintaan on pystyttävä odottamattomissa ja ylivoimaisissakin tilanteissa.
Venäjän päätöksillä käyttää energiaa aseenaan on myös vaikutuksia niin ympäristöön kuin talouteenkin. Kaskeala nostaa esille Itämeren maista Saksan, joka on ahdingossa energiansaantinsa vuoksi ja joutuu turvautumaan fossiilisten polttoaineiden käyttöön. EU:n talousjätin Saksan tilanne vaikuttaa myös muuhun Eurooppaan.
Vaikka tilanne on monella tapaa vaikea, puhumattakaan tilanteesta Ukrainassa, ei Itämeren suojelun tilanne tunnu olevan Šmiten ja Kaskealan mukaan kokonaisuudessaan uhattuna. Jäissä oleva yhteistyö Venäjän ja Valko-Venäjän kanssa on tällä hetkellä suojelutoiminnan realiteetti.
Tulevaa on vaikea ennustaa, eivätkä erilaiset vaikuttamisen keinot Itämerelläkään ole poissuljettuja, kuten Nord Stream -kaasuvuodot osoittavat.
Aseiden laskeminen ei tarkoita luottamuksen palautumista. Meidän täytyy kuitenkin tehdä töitä sen eteen ja toivoa, että ympäristö- ja ilmastokriisien edessä voidaan käydä dialogia ja tehdä yhteistyötä – vaikka sitten eri leireissä.
Artikkeli on John Nurmisen säätiön julkaisema: www.johnnurmisensaatio.fi
