Mereisten uhanalaisten lajien kartoitus paljasti, että erityisesti rantarakentaminen ja ruovikoituminen lisäävät Itämeren lajikatoa– Suomenlahdelta tehtiin myös ilahduttavia löytöjä
Itämeren uhanalaisten lajien elinympäristöt ovat monin paikoin kadonneet pitkälti rantarakentamisen ja rehevöitymisestä johtuvan rantojen ruovikoitumisen vuoksi. VELMU-ohjelman kartoituksissa tehtiin onneksi myös uusia lajihavaintoja muun muassa Raaseporista ja Porvoosta.
Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma VELMUn kartoittajat selvittivät tänä vuonna, missä ja kuinka paljon Suomen rannikkoalueella esiintyy uhanalaisia lajeja. Kartoitusten kohteiksi valittiin seitsemän uhanalaista tai silmälläpidettäväksi luokiteltua lajia, ja niitä etsittiin Suomen ympäristökeskuksen tekemien levinneisyysmallien perusteella.
Kartoituksia tehtiin koko Suomen rannikolla Merenkurkusta Itäiselle Suomenlahdelle. Otalehtivitaa, lietetatarta, tähtimukulapartaa, nelilehtivesikuusta, vesipaunikkoa, upossarpiota ja meriuposkuoriaisia etsittiin rannikkoalueilta systemaattisemmin kuin koskaan aiemmin. Mallinnusten pohjalta lajeja etsittiin alueilta, joilta niitä ei ole aiemmin etsitty tai havaittu.
Näiden kartoitusten lisäksi Metsähallitus teki pääosin hyvin vanhojen lietetattaren ja hentonäkinruohon havaintojen tarkastuskartoituksia Itäisellä Suomenlahdella, sekä potentiaalisten piikkinäkinparran esiintymien kartoituksia Selkämerellä. ELY-keskukset osallistuivat osaltaan uhanalaisten lajien kartoituksiin Itäisellä Suomenlahdella, jossa etsittiin useita lajeja, muun muassa vesikasvi upossarpiota, sekä Perämerellä, jossa vesikiikarissa olivat vesikasvien lisäksi meriuposkuoriaiset.
Kartoitukset paljastivat, että näille uhanalaisille lajeille soveltuvat elinympäristöt ovat vähentyneet huomattavasti, eivätkä lajit ole pääsääntöisesti pystyneet sopeutumaan muuttuneisiin elinolosuhteisiin.
– Järviruoko on vallannut rehevöitymisen seurauksena monin paikoin rannikon, ja rantarakentaminen sekä liian voimallinen ruoppaus ovat tuhonneet lähellä rantaa kasvaville lajeille, kuten vesipaunikolle ja nelilehtivesikuuselle tärkeitä elinympäristöjä. Lisäksi ruovikko vie tilaa esimerkiksi vita- ja ärviäyhteisöiltä, jotka ovat puolestaan elintärkeitä meriuposkuoriaiselle, kertoo VELMU-ohjelmassa suunnittelijana toimiva Jaakko Haapamäki Metsähallituksen Luontopalveluista.
Esimerkiksi Merenkurkussa ja Saaristomerellä, joissa merenranta on hyvin tiheästi rakennettua, uhanalaisia lajeja löytyi niukasti.
Merenkurkun ainoat uudet uhanalaisten lajien havainnot olivat kaksi meriuposkuoriaista, jotka meritiimi löysi Luodon saaristosta. Selkämeren tiimi teki neljä havaintoa: kaksi nelilehtivesikuusesta Merikarvialta ja Porista, meriuposkuoriaisen Luvialta ja otalehtivitaa Eurajoelta. Saaristomeren ainoa havainto oli otalehtivitakasvusto Salossa.
Suomenlahdelta löytyneet meriuposkuoriaiset ilahduttivat
Itäisellä Suomenlahdella kartoittajat ilahtuivat Porvoon jokisuistosta löytyneestä tähtimukulaparran esiintymästä. Uhanalaisia lajeja löytyi myös Haminan Itälahdesta ja Porvoon Seitlaxfjärdenistä. Hentonäkinruohoa havaittiin Kotkan alueella muutamalla vanhalla kasvupaikalla, ja lisäksi tehtiin havainto alueella, josta lajin on luultu hävinneen jo kauan sitten, sekä löydettiin kokonaan uusi esiintymä.
Läntisellä Suomenlahdella tehtiin myös kiinnostavia löytöjä. Tammisaaren Pohjanpitäjänlahdessa alueelliset erot olivat hyvin nähtävissä lajistossa: ihmispaineisessa pohjoisosassa sataman ja rakennetun ympäristön läheisyydessä lajisto oli niukkaa ja vieraslajejakin esiintyi, kun taas lahden luonnontilaisemmissa osissa viihtyi muun muassa tähtimukulapartaa ja otalehtivitaa.
Raaseporista taas tehtiin uusia havaintoja meriuposkuoriaisista. Meriuposkuoriaishavainto tehtiin myös pääkaupunkiseudun sykkeestä Espoonlahdelta.
– Uudet meriuposkuoriaishavainnot ilahduttivat ja osoittivat, että uhanalaisten lajien etsintätyötä on tärkeää vielä jatkaa, iloitsee suunnittelija Anna Lyssenko Metsähallituksen Luontopalveluista.
Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Louise Forsblom on hyvillään siitä, että mallit toivat toivottua apua uhanalaisten lajien etsintään.
– Vaikka kaikilta kohteilta ei löytynytkään etsittyjä lajeja, esimerkiksi meriuposkuoriaista löytyi välillä erikoisistakin paikoista, joista ilman malleja niistä ei olisi etsitty, hän sanoo.
Useita havaintoja vieraslajeista
Metsähallituksen meritiimin kartoittajat tekivät uhanalaisten lajien havaintojen lisäksi useita uusia vieraslajilöytöjä.
Merenkurkussa sekä Läntisellä Suomenlahdella elintilaa muilta lajeilta valtaa kanadanvesirutto. Nopeasti leviävä lammikki taas on päässyt kasvamaan Paimionlahden jokisuualueella, ja valesinisimpukka Mynälahdella Saaristomerellä. Uusia havaintoja rangiasimpukasta tehtiin Eurajoen edustalla Selkämerellä sekä Itäisellä Suomenlahdella Loviisassa ja Porvoossa.
– Vieraslajilöydöt kielivät osaltaan Itämeren ilmastonmuutoksen aiheuttamasta lämpenemiskehityksestä, kun veden lämpötilan noususta hyötyvät lajit, kuten valesinisimpukka, pystyvät levittäytymään uusille alueille, kertoo Jaakko Haapamäki.
