Puupuhdistamot tekevät ojista ravinnesieppareita ja hyönteishotelleja– Vesien rehevöitymistä pyritään suitsemaan monin keinoin
Puuaineksen lisääminen ojastoihin, vesiensuojelurakenteisiin ja pienvesiin voi vähentää merkittävästi vesistöihin päätyvää ravinne-, kiintoaines- ja humuskuormitusta. Uuden tutkimuksen mukaan esimerkiksi fosforipitoisuudet alenivat jopa 30–50 prosenttia. Puhdistuminen on seurausta puuaineksen pinnalle muodostuvasta päällyskasvustosta ja sitä hyödyntävästä pohjaeläimistöstä. Puupuhdistamoilla on merkitystä myös hiilivarastoina, sillä uppopuu säilyy veden alla jopa tuhansia vuosia.
PuuValuVesi-hankkeessa selvitettiin ensimmäistä kertaa maatalousojiin lisätyn puuaineksen vaikutuksia vedenlaatuun ja vesiluonnon monimuotoisuuteen.
– Puulisäys tekee niin pelto- kuin metsäojistakin ravinnesieppareita. Tämä on todennäköisesti seurausta pohjaeläintuotannon tehostumisesta. Puupuhdistamot toimivat selvästi tehokkaina vesihyönteis- ja nilviäishotelleina. Tuloksemme viittaavat siihen, että Suomen 1,5 miljoonassa ojakilometrissä piilee suuri potentiaali vesiensuojelun tehostamiseen puupuhdistamojen avulla, arvioi SYKEn johtava tutkija Kari-Matti Vuori.
Fosforipitoisuus aleni jopa puoleen
Hanke toteutti yhteistyössä Pro Agria Itä-Suomen kanssa puupuhdistamokokeilut Pohjois-Karjalan Rääkkylässä ja Pirkanmaan Parkanossa yhteistyössä maanviljelijöiden, osakaskuntien, yhdistysten ja kuntien kanssa. Vesinäytteenotto kärsi kuitenkin kuivasta vuodesta, eikä kohteissa vielä havaittu merkittävää vaikutusta vedenlaatuun, joten seurantaa pyritään jatkamaan.
Hankkeessa jatkettiin jo aiemmin käynnistettyä Etelä-Karjalan Taipalsaaren pelto-ojan tutkimusta. Ojan ravinne-, kiintoaines- ja humuspitoisuudet olivat puhdistamolta lähtevässä vedessä huomattavasti alhaisemmat kuin vedessä ennen puhdistamoa, esimerkiksi fosforipitoisuudet olivat jopa 30–50 prosenttia alhaisemmat. Myös pohjaeläimistö oli runsastunut huomattavasti.
Jo aiemmassa PuuMaVesi-hankkeessa metsäojien puupuhdistamojen havaittiin edistävän vesien puhdistumista ja vesiluonnon monimuotoisuutta. ”Nyt jatkohankkeemme seurantatulokset näyttivät, että metsäojissa biologinen puhdistusteho on säilynyt jo kuusi vuotta hyvällä tasolla ja pohjaeläimistön määrä ja lajikirjo on moninkertaistunut”, kertoo Kari-Matti Vuori.
Osana Rääkkylän ja Parkanon kokeiluja tutkittiin viljelijöiden asenteita puupuhdistamoihin. Kyselytutkimukseen vastasi 27 viljelijää. Heistä 82 prosenttia oli kiinnostunut maatalouden vesiensuojelusta ja huomioi suojelunäkökohdat mahdollisuuksiensa mukaan maatilalla suorittamissaan toimenpiteissä. Yli puolelle puupuhdistamo oli tuntematon menetelmä, mutta yli kaksi kolmannesta oli kiinnostunut kokeilemaan sitä.
Menetelmän ilmastohyödyt ovat merkittäviä
Uppopuun tiedetään säilyvän veden alla pitkään, jopa satoja tai tuhansia vuosia. Hankkeessa tehtiin arvio puupuhdistamojen merkityksestä hiilivarastoina. Arvio tehtiin vertaamalla keskiläpimitaltaan ja pituudeltaan erilaisten rankapuumäärien varastoimaa hiilimäärää yhden lentomatkustajan Helsinki-Rooma lennon hiilidioksidipäästöihin.
Selvityksen mukaan yhden matkustajan Rooman lennon hiilidioksidin kokonaispäästöt vastaavat karkeasti kahta rankapuunippua, joissa on 0,3 kuutiota puuta.
– Esimerkiksi upottamalla neljäkymmentä nelimetristä, keskiläpimitaltaan seitsemän senttistä rankapuuta veteen, muodostuu hiilivarasto, joka kompensoi Helsinki-Rooma lennon kokonaispäästöt. Näin saadaan konkreettinen ilmastohyöty, jonka päälle tulevat vielä vesien- ja luonnonsuojelun hyödyt, toteaa Kari-Matti Vuori.
Päästöt arvioitiin sekä kerosiinin polton hiilidioksidimäärän että lennon kokonaispäästöjen eli ns. hiilidioksidiekvivalentin mukaan. Arviointi tehtiin männyn, kuusen, koivun ja haavan kuivatuoretiheyksien ja hiilipitoisuuksien perusteella. Hiililaskelmat toteutti Cleanfi Oy.
Myös riskit arvioitiin
Puuaineksesta tiedetään liukenevan veteen sen laatua mahdollisesti heikentäviä, happea kuluttavia, happamuutta tai biologista haittaa lisääviä yhdisteitä. Tämän takia hankkeessa tehtiin kirjallisuuskatsaus puun uuteaineista ja niiden vesistöhaitoista.
Katsauksen perusteella tehdyn riskiarvion mukaan on epätodennäköistä, että pienimuotoisina puulisäyksinä toteutetut uppopuurakenteet aiheuttaisivat haittaa vedenlaadulle tai vesieliöille. Myöskään kenttämittauksissa ei ole havaittu haittavaikutuksia, vaan pääsääntöisesti vedenlaatu on parantunut ja eliöstö runsastunut.
– Tulosten perusteella voidaan suositella puuaineksen aktiivista lisäämistä vesiekosysteemeihin, vesiensuojelurakenteisiin ja jopa kuivatusuomastoihin. Vaikka puupuhdistamojen toimivuudesta on jo näyttöä, tarvitaan lisää seuranta-aineistoa rehevistä maatalousojista ja myös puupuhdistamojen jälkihuoltotarpeista, arvioi Kari-Matti Vuori.
PuuValuVesi-hanketta veti Suomen ympäristökeskus ja se toteutettiin yhteistyössä muun muassa Pro Agria ItäSuomen, Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n, Parkanon kunnan sekä paikallisten osakaskuntien, yhdistysten ja maanomistajien kanssa.
Hanke on saanut rahoitusta maa- ja metsätalousministeriöltä sekä Maa- ja vesitekniikan tuki ry:ltä. Hanke on osa laajaa maa- ja metsätalouden vesienhallinnan rahoitusohjelmaa ja vesiensuojelun tehostamisohjelmaa. Hankkeen loppuseminaari on Helsingissä 11. lokakuuta.
