RORC Baltic Sea Race 2026– Maaliin saakka vain kuusi venettä
Itämeri oli rankka kokemus kolmannen kerran purjehditun yli 600 meripeninkulman RORC Baltic Sea Racen osanottajille. Viikko sitten lauantaina matkaan lähteneistä 23 veneestä loppuun asti selviytyi vain kuusi. Vaivalla ansaitut palkinnot jaettiin perjantaina.
Tärkein ensin: henkilövahinkoja ei tullut kenellekään. Myöskin veneet säilyivät ehjinä, vaikka varustevaurioita raportoitiin jonkin verran. Suurin osa niistä sattui kuitenkin vasta sen jälkeen, kun veneet olivat jo keskeyttäneet ja suuntasivat jo satamien turviin.
Se kertoo, että ikäviä päätöksiä oli tehty hyvin perustein ja riittävän ajoissa. Kisan seurannasta näkyi, että kun keskeytykset alkoivat, ne tapahtuivat verrattain nopeaan tahtiin. Käytännössä jo ennen ensimmäisen kisavuorokauden täyttymistä ja viimeistään Ruotsin rannikolla Almagrundetin majakan kääntöpisteellä peräti 16 venettä matkaan lähteneistä 23:sta päätti lopettaa leikin. Yksi oli jäänyt jo lähtösatamaan sairastapauksen vuoksi.
Syyt keskeyttämiseen johtuivat kelin seurauksista miehistöille, eivät veneille. Tuuli ei sinänsä noussut ylettömän kovaksi, mutta aallokko teki purjehduksesta sietämätöntä. Se oli puhaltanut useita päiviä ennen kilpailua navakan rajoilla lännen puolelta. Pyyhkiessään matalaa rannikkoa pitkin se oli nostanut lyhyttä aaltoa, joka heijastui takaisin merelle saaristosta tuhannessa eri kulmassa.
Tuloksena oli terävä, korkea ja epäsäännöllinen ristiaallokko, joka teki veneissä olemisesta, työskentelystä ja etenkin niissä lepäämisestä tuskaista. Meritaudista raportoitiin useissa veneissä jopa yli puolella miehistöstä.
Suurin osa veneistä oli olosuhteet hyvin tuntevia ja kokeneita suomalaisia sekä ruotsalaisia venekuntia. Niissä oivallettiin pian, että jatkaminen noissa oloissa johtaisi ennen pitkää siihen, että tilanne muuttuisi ikävästä vaaralliseksi. Väistämätön johtopäätös oli vetäytyminen kilpailusta.
Jokaista perille asti purjehdusta voi pitää urotyönä. Se, että näissä oloissa syntyi vielä yksi reittiennätyskin, oli melkoinen yllätys. Kisan ainoa katamaraani, saksalainen Nica (Roger Hill 57) kellotti ajan 3 vuorokautta, 1 tunti, 28 minuuttia ja 56 sekuntia. Monirunkoisessa veneessä aallokkoa oli helpompi sietää ja palkintopuheessaan kippari Gorm Gondersen jakoi sympatiaa yksirunkoisille, joiden laidalla roikkuvia miehistöjä hän oli ohittaessaan katsellut.
"Samalla kun me siemailimme kahvia", Gondersen piikitteli ja sai palkaksi naurua ja aplodeja.
Yksirunkoisista nopein oli kaukaisin vieras, australialainen Bedouin (Swan 53) ajalla 3 vuorokautta, 14 tuntia, 19 minuuttia ja 48 sekuntia. Kippari Linda Goddard on kasvanut kotimaassaan tunnetussa purjehdusperheessä ja osallistunut muun muassa ensimmäisen kerran Sydney-Hobart Raceen isänsä veneessä jo 17-vuotiaana. Perinne jatkuu, sillä nyt hänellä oli mukanaan kaksi omaa tytärtään.
Goddard kertoi saaneensa Itämerestä hyvin miellyttävän ja jopa helpon kuvan, kun he purjehtivat ennen kisaa Helsinkiin. Nyt todellisuus oli niin mieltä avaavan toisenlainen, että kisasta selviytyminen, saati sen voitto, tuntui erityisen palkitsevalta.
Ainoa kaksinpurjehduksen perille päässyt ja siten luokkavoiton ottanut vene oli Tuomas Riskin Bianco (First 35, 4 vrk, 10 h, 47 min, 30 s). Hän määritteli pärjäämisen kaksinpurjehduksessa ja etenkin näissä oloissa edellyttävän paitsi taitoa veneen käsittelyssä ja hyvää kuntoa, myös ripauksen hullua asennetta.
"Luulen, että meiltä löytyy noita kaikkia!"
FinRatingin ykkössijan vei ruotsalainen C-ME (First 40, 3 vrk, 21 h, 45 min, 26 s)) kipparinaan Håkan Grönvall. Hän kiitti tunteikkaalla äänellä miehistönsä kestävyyttä ja kykyä sietää kurjuutta merellä: omalla päätöksellä sinne on lähdetty ja tavoite jaksettiin pitää mielessä.
Grönvall on ollut mukana kaikissa kolmessa järjestetyssä Baltic Sea Racessä ja vakuutti olevansa tulossa myös seuraavaan, vuoden 2028 tapahtumaan. Kilpailu hakee omaa persoonallisuuttaan RORC-kalenterissa, ja sellainen alkaa muodostua kolmen osatekijän ympärille.
Ensimmäinen on ilmeinen, yli 600 meripeninkulman avomerikisoihin kuuluminen on status sinänsä. Toinen näyttäytyi tällä kertaa poikkeuksellisen selvästi. Itämeri voi olla raju rakastaja myös silloin, kun kyse ei ole varsinaisesti myrskyistä, ja olosuhteet saariston tuntumasta avoimelle ulapalle muuttuvat sekä nopeasti että paljon. Järjestelyissä yhteistyökumppaneihin kuuluvan Avomeripurjehtijat ry:n puheenjohtaja Noora Westerlund on sanonut Baltic Sea Racea "pohjoisen helvetiksi", ja nyt kuvaus osui merellä nappiin.
Kolmas omaleimainen piirre on se, että kun veneiden lukumäärä ei ainakaan vielä ole kasvanut valtavaksi, ilmapiiri järjestäjien ja osallistujien välillä on melkein perhemäinen. Ennakkopäivien aikana käytännössä kaikkiin kerkiää tutustua vähintään näöltä, yhteishenkisessä ilmapiirissä moniin paremminkin. Tätä kiittivät etenkin maailmaa enemmän nähneet kilpailijat poikkeuksetta.
Mitä maissa oloon tulee, kisaisäntä Helsinki on onnistunut tarjoamaan "pohjoisen helvetin" purjehtijoille myös annoksen pohjoista paratiisia.
