Sinilevä voi piinata tänäkin kesänä– Merialueilla sinileväkukintojen riski on kesällä huomattava
Sinileväriski on huomattava Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Selkämeren eteläosissa. Riski pysyy tänä kesänä edellisten kesien tasolla.
Laajojen sinileväkukintojen riski Suomen merialueella pysyy tänä kesänä edellisten kesien tasolla, sillä Itämeren ravinnetilanne on pitkälti ennallaan. Sinilevälauttojen muodostumisriski on huomattava pohjoisella Itämeren pääaltaalla, Suomenlahdella, Saaristomerellä ja eteläisellä Selkämerellä. Selkämerellä sinileväkukinta ei välttämättä rajoitu vain eteläiselle alueelle. Perämerellä riski on edelleen vähäinen.
Lopullisen levätilanteen ja pintalevälauttojen esiintymisen ratkaisevat kesän sääolot. Tämä sinileväennuste antaa kesän sinilevätilanteesta vain yleisarvion. Sinilevätilanne voi muuttua nopeasti, ja sen paikallinen vaihtelu voi olla suurta.
Kesän sää vaikuttaa sinilevien pintalauttojen esiintymiseen
Sinilevä viihtyy lämpimässä vedessä. Runsaan kukinnan muodostuminen vaatii noin parin viikon suotuisat olosuhteet. Avomerelle muodostuvien pintalevälauttojen kulkeutuminen rannikolle riippuu tuuli- ja virtausoloista. Esimerkiksi Suomenlahdelta levälautta voi kulkeutua Suomen saaristoon ja etelärannikolle etelänpuoleisten tuulten vallitessa. Paikallisia sinileväkukintoja havaitaan kesäisin pitkin koko rannikkoaluetta.
Sinileväkukinnat runsastuvat tyypillisesti heinäkuun alkupuolella, ja kesäaikainen huippu ajoittuu heinäkuun jälkipuoliskolle ja elokuun alkuun.
Pintalautan muodostuminen ja sekoittuminen voi tapahtua nopeasti
Leväkukintoja esiintyy etenkin pitkän tyynen ja lämpimän jakson aikana. Tyynellä säällä veteen sekoittuneet levät nousevat pintaan ja kerääntyvät laajoiksi lautoiksi. Heikkokin tuuli voi kasata sinilevää rantaveteen ja rannoille. Voimakas tuuli sekoittaa sinilevät vesimassaan, jolloin niitä on vaikeampi havaita.
– Tulevan kesän sääolot vaikuttavat oleellisesti siihen, millainen leväkesä meille kehittyy. Tämä kesän alussa tehty riskiarvio pystyy kuvaamaan todennäköisiä sinileväkukinta-alueita, mutta alueellista levätilanteen kehittymistä on syytä seurata viikoittaisista levätiedotteista. Paikallista tilannetta kannattaa seurata myös itse. Havainnot sinilevästä ja myös levättömyydestä kannattaa tallettaa Järvi-meriwikiin, missä ne ovat muiden nähtävissä, toteaa erikoistutkija Jouni Lehtoranta Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE).
Itämeren pääaltaan tilanne pitää leväriskin huomattavana
SYKE on tehnyt sinileväennusteen vuosittain kymmenen vuoden ajan. Tänä aikana Itämeren pääaltaan suolakerrostuneisuus on heikentänyt veden sekoittumista ja pitänyt pääaltaalla syvän veden happi- ja fosforitilanteen huonona. Tätä pääaltaan vähähappista ja runsasravinteista vettä päätyy ajoittain Suomenlahdelle, Saaristomerelle ja myös Selkämerelle asti. Pääaltaan huono tila pystyy ravinnekuormituksen vähenemisestä huolimatta pitämään yllä Suomen merialueiden nykyistä rehevyystasoa ja sinilevien esiintymisen riskiä.
– Viime vuosikymmenen aikana sinilevien alueellinen esiintymisriski on pysynyt pääosin ennallaan. Eteläisellä Selkämerellä riski on kuitenkin kasvanut. Vasta Itämeren pääaltaan tilan parantuminen vähentäisi sinilevien esiintymisriskiä merkittävästi, sanoo kehittämispäällikkö Mika Raateoja SYKEstä.
Kaikkiin sinileväkukintoihin tulee suhtautua varoen, sillä ne voivat aiheuttaa terveyshaittoja ihmisille ja kotieläimille. Sinilevissä on myrkkyjä tuottavia levälajeja, eikä levien myrkyllisyyttä pysty arvioimaan silmämääräisesti.
Sinileväkukintojen riskiarvio perustuu Suomen ympäristökeskuksen, Ruotsin Ilmatieteen ja hydrologian laitoksen ja Uumajan yliopiston viime talvena mittaamiin ravinnemääriin. SYKE arvioi leväkukintojen riskin Itämeren ekosysteemimallilla. Lopullisessa arviossa hyödynnetään Itämeren seurannan tuottamia ravinnetietoja keväältä 2022.
Levätiedotus alkaa
Suomen ympäristökeskus SYKE tiedottaa yleisestä sinilevätilanteesta viikoittain torstaisin elokuun loppuun saakka. Kesän ensimmäinen leväkatsaus julkaistaan tänään 2.6.2022 klo 13.
