Vitters Zero (2026–)– Haaveena hiilivapaus

Seitsemän vuoden projekti saavuttaa maalinsa, kun kesällä lasketaan vesille maailman ensimmäinen megajahti, joka kulussa ja käytössä lupaa olla täysin nollapäästöinen hiilivetyjen suhteen. Siitä huolimatta Vitters Zero ei tingi mukavuuksista ja luksuksesta.

Taustalla on hollantilainen säätiö Foundation Zero, joka kehittää vähäpäästöisiä ratkaisuja ja teknologioita niin maa- ja vesiliikenteeseen kuin kaupunkien infrastruktuureihin. Yhdessä nimettöminä pysyttelevien sijoittajien kanssa se alkoi vuonna 2019 kehittää ideaa jahdista, joka kulkiessaan olisi täysin omavarainen energian suhteen ja käyttäisi pelkästään tuulta ja aurinkoa tarpeidensa tyydyttämiseen.

Se yksin ei tee Project Zero -nimen saanutta hanketta ainutlaatuiseksi. Koko tekee, sillä nyt puhuttiin täyden megaluokan jahdista, pituudeltaan karvan verran alle 69-metrisestä. Sekä se, että myös sisustuksen ja mukavuuksien puolesta piti saavuttaa huippuluokan ylellisyys. Miljonäärejä ei huvita kiertää maailmaa testilaboratoriossa, pääteltiin heti suunnittelun alussa.

Tavoitteen saavuttaminen on vaatinut kosolti uusia sovelluksia vanhalle teknologialle sekä kokonaan uusien ratkaisujen kehittämistä. Suunnittelijoina ovat aiemminkin juuri innovaatioillaan mainetta saavuttaneet insinööri- ja suunnittelutoimistot Vripack ja Dykstra Hollannista. Rakentajaksi valittiin veistämö samasta maasta, ja sen mukaan jahti saa mallinimekseen Vitters Zero.

Pääasiallinen voimanlähde ovat luonnollisesti purjeet. Laskelmat osoittivat, että tässä kokoluokassa niiden tuottama teho lähenee jopa 1,5 megawatin tuulivoimalan tasoa. Osa siitä pitää saada muutettua kulkemisen sijaan sähköksi, ja se tapahtuu hydrogeneraattoreilla. Jahtia varten kehitettiin uusi malli, joka sijoittuu lähelle keulaa ja kääntyy podin lailla myös keulapotkuriksi.

Seuraava vaihe on sähkön varastointi. Tavoitteeksi akustoille asetettiin kahden viikon omavaraisuus veneen kaikkien laitteistojen kulutuksella. Tässä kohdassa projekti on hyötynyt alan vauhdikkaasta kehityksestä viime vuosina. Alunperin suunnittelussa varauduttiin 50 tonnia painavaan akustoon, mutta lopulta riittäviksi katsottiin "vain" 40 tonnia. Niihin saadaan huimat viisi megakilowattituntia energiaa.

Sitten alkoi kulutuksen säästäminen. Onhan turhaa käyttää sähköä siellä, missä se voidaan korvata muuten, tuumivat suunnittelijat. He havaitsivat laskelmissaan, että jopa 30 prosenttia veneen koko sähköntarpeesta häviää tilojen ja veden lämmitykseen sekä ilmastointiin. Ratkaisuksi kehitettiin uudenlaisia aurinkopaneeleja, jotka sähköntuoton ohella lämmittävät käyttöveden jopa 80 asteeseen. Viilennyksessä ne ovat tavallista puhaltavaa ilmastointia tehokkaampia imemällä lämpöä tiloihin asennettujen alumiinipaneelien kautta. Avotiloja suojaavien biminien päälle aurinkopaneeleita mahtui yli sata neliömetriä. 

Hydrogeneraattorit luonnollisesti tuottavat vain silloin, kun jahti on liikkeessä. Se muistaen Vitters Zeron runko tehtiin hyvin herkkäliikkeiseksi. Siitä huolimatta veneen käytössä on olemassa uhka, josta purjealukset käytännössä pääsivät eroon jo reilu vuosisata sitten apumoottoreiden avulla: kun tuuli lopulta loppuu, jäädään paikoilleen odottamaan sen uudelleen viriämistä. Tämän ovat aluksen tulevat käyttäjät hyväksyneet, ja jopa huomauttaneet asian valopuolesta. Liian usein isoissa jahdeissa jäädään loikoilemaan ankkuriin, mutta nyt varausmittarin siirtyminen keltaiselle on hyvä syy nostaa ankkurit ja pistäytyä vähän lataamassa sekä sähköä akkuihin että pirteyttä omaan mieleen.

Sisätiloista ei kerrota vielä muuta, kuin että vieraskajuuttoja tulee neljä ja kukin niistä on sisustettu oman maantieteellisen teemansa mukaisesti, kuten myös omistajien sviitti. Materiaalit ovat kestävästi tuotettuja, esimerkiksi keinonahka valmistetaan metsäteollisuudelta ylijäävästä männyn kaarnasta. Aluksen runko ja rakenteet ovat kierrätettyä alumiinia, puupinnat sisällä sertifioitua eurooppalaista tammea ja kansilla käytetään nopeakasvuista, viljeltyä afrikkalaista tesumopuuta, joka ominaisuuksiltaan on lähellä tiikkiä.

Tilojen tarkemmista järjestelyistä ei ole tietoa, mutta muotokieli näyttää olevan vahvasti 1930-luvun jahdeista ja art decosta vaikutteita ottanutta, toki modernilla otteella.

Vitters Zero on suunniteltu käytettäväksi ammattimiehistöllä, jota ei kuitenkaan tarvita kuin muutama henkilö. Omistajiensa käyttöön se jää vain osaksi aikaa. Muulloin sillä tullaan ajamaan lyhyitä chartereita etenkin Foundation Zeron sidosryhmien kanssa uuden teknologian esittelemiseksi. Lisäksi se jatkaa edelleen testilaboratoriona ja -alustana energiatehokkaiden ratkaisujen kehittelyssä. Sellaisena se lienee tutkijoille harvinaisen miellyttävä työympäristö.  

www.sy-zero.com 

www.foundationzero.org 

• Teksti: Pasi Nuutinen
• Kuvat ja videot: Vripack