Finnmaster T9 (2022–)– Mukavasti massiivinen

Mitä uutta?

Uusi T9 nostaa Finnmasterin kokonaan uuteen kokoluokkaan. Liki metrin T8:a pidempi T9 on yli 3,2 metrin leveydellään luokkansa levein vene eli rungossa on rutkasti tilavolyymia.

Vaikka T9:llä on paljon enemmän kokoa kuin T8:llä, on tilat järjestelty pitkälti samalla tavalla, mutta kaikki on suurempaa ja väljempää. Sen ansiosta T9 tuntuu paikoin jopa poikkeuksellisen väljältä. Etenkin avotila, toiletti ja keulakajuutta ovat viiteryhmässään avaria.

Koon mukana kasvavat – tai itse asiassa T8:aan verrattuna tuplaantuvat – myös tehot. "Ysi" on T-sarjan ensimmäinen malli, joka on suunniteltu ensisijaisesti kaksimoottoriasennusta ajatellen. Tehot ovat saman tien tapissa, sillä alkuun ainoa moottorivaihtoehto on kaksi 300-hevosvoimaista V6-Yamahaa, jotka syöksevät T9:n liki 50 solmun huippunopeuteen. 

T9:n tehoalueeksi mainitaan 300–600 hevosvoimaa, mutta näillä näkymin maksimituplien ainoaksi vaihtoehdoksi on tulossa 425-hevosvoimainen sinkkuvaihtoehto.

Molemmat moottorivaihtoehdot on varustettu Yamahan täysin moottoriin integroidulla DES-sähköohjauksella, ja molempiin saa lisävarusteena Yamahan HelmMaster EX -sauvaohjausjärjestelmän. Joystickin edut tosin tulevat toki parhaiten esiin kaksimoottoriasennuksessa. 

Muotoilullisesti T9 liittyy läheisesti olemassa olevaan T-sarjaan. Merkittävimmän muutokset on nähtävässä entistä pystymmässä keulassa sekä kulmikkaammassa tuulilasissa.

Miten kulkee?

Liukuvarunkoisissa veneissä tuijotetaan joskus turhankin korostuneesti pohjan V-kulman perässä kertovaa astelukua. Muuttuvakulmaisella V-rungolla varustetuissa veneissä yhtä oleellista on se, kuinka pohjakulma syvenee keulaa kohti, millaiset palteet ja nousulistat rungossa on sekä veneen massa.

T9:ssä perän V-kulma on "vain" 17,5 astetta (esimerkiksi T8:ssa se on 21 astetta), mutta muuttujat kohtaavat erittäin onnistuneesti. Ensimmäiselle koeajopäivälle Finnmasterin kotivesille Kokkolaan saatiin kunnon puhuri, jossa aallonkorkeus oli jo Kokkolan sataman edustalla metrin–puolentoista luokkaa. Noin 200 kiloa ylipainoinen protovene oli kelissä kuin kotonaan.

Kulkuasennoltaan ja trimmattavuudeltaan T9 on perinteinen. Rungolla on selkeä liukukynnys, joka näillä tehoilla ylittyy kuitenkin sähäkästi parissa sekunnissa. Liukunopeuksilla kulkuasento asettuu tukevasti rungon takaosan varaan, keula sopivasti ja hiukan ylväästi koholla. Moottorien trimmaus ylös tai alas vaikuttaa selkeästi keulan asentoon lyhentäen tai pidentäen vesilinjaa.

Keula tekee työnsä mainiosti ja halkoo aallokkoa tehokkaasti. Aallokkoajossa keulan liikeradat ovat hyvällä tavalla suuret. Se tekee isojenkin aaltojen kohtaamisesta miellyttävän pehmeää, kun liike ei pysähdy äkkitärskähdykseen. Myös roiskeet pysyvät hyvin veneen ulkopuolella, ainoastaan aallokossa tehdyissä hidasvauhtisissa kaarroksissa tuulilasille saatiin muutama pisara.

Moottoritrimmien apuna on vakiona Zipwaken automaattiset trimmilevyt. Niiden avulla keulaa saa painettua vieläkin tehokkaammin aaltoihin, jos tarve vaatii. 

Automatiikka toimii hyvin ja nopeasti, kunhan järjestelmän asetukset ja kalibrointi on kohdallaan. Manuaalikäyttökin onnistuu, vaikka T9:ssä käyttöpaneelin asemointi ei sitä suosi eikä Zipwaken säätörullien käyttö ole perinteisten keinukytkimien tai joystick-vivun veroista.

Kaarroksiin T9 taittuu hanakasti mutta hyvätapaisesti. Kallistuminen tapahtuu hallitusti, eikä rungossa ilmene leikkaustaipumusta tai muita yllätyksiä hätäisemmissä tai vauhdikkaammissa väistökokeissakaan.

Yamahan sähköohjaus tuntuu kurvaillessa erityisen hyvältä. Ohjausvaste- ja -tunto säilyy kaikissa tilanteissa erittäin tarkkana ja prikulleen samana.

Suorituskyky on varmasti riittävällä tasolla, vaikka protoveneestä muutama solmu ehkä uupuukin. Jo yli neljään litraan meripeninkulmalla nouseva kulutus pitänee huolen siitä, että huippunopeuskokeilut jäävät harvoiksi ja lyhytkestoisiksi. 

Taloudellisin liukunopeusalue alkaa vasta 25 solmun tuntumasta ja jatkuu aina 32–33 solmuun. Silloin kulutus asettuu 2,5–2,8 litraan meripeninkulmalla. Lukema on janoisan puolella, ja tekee reilun 400 litran tankista alimitoitetun. Toimintasäteeksi muodostuu vaatimattomat 150 meripeninkulmaa.

Melutaso on huippunopeuksia lukuun ottamatta korvien sietämällä tasolla. 77–78 desibelin moottorimelu matkanopeuksilla ei ole vielä haamulukemia, mutta tekee yhdessä vähäisten runkoäänien kanssa matkustamisesta mukavaa.

Kuskilla valitettavaa on vielä vähemmän. Ohjaamon erillisistuimet näyttävät erinomaisilta, ja myös ovat sitä. Istuma-asento on mukava mutta myös hyvin vartaloa tukeva. Istuinosan ylösnostettavan etureunan koko ja selkänojan korkeus riittävät myös mukavaan korkeampaan istuma-asentoon. 

Massiivinen tuulilasi suojaa hyvin ajoviimalta ja tuulelta, myös sivuilta. Näkyvyys on silti hyvä ja ohjaamon ergonomia muutenkin kunnossa. Vasen käsi lepää luontevasti ratilla, oikealle kädelle on puolestaan kyynärnoja ja tekemistä kaasukahvojen, trimmien, keulapotkurin, joystickin ja plotterin käyttelyssä. 

Aivan kyynärnojan vieressä on plotterin kaukohallintapaneeli, joten kosketusnäytölle ei enää tarvitse kurotella. Tuulilasinpyyhkimien kytkimet sen sijaan saisivat olla muusta ratin vasemmalla puolella olevasta painonappirivistöstä selkeästi erillään. 

Kuvat

Perä kantaa ja keula halkoo. T9:n rungon tehtäväjako on selkeä. Tiukat ja kovavauhtiset kaarroksetkin sujuvat mallikkaasti.

Ohjaamon recaromaiset penkit näyttävät ja tuntuvat hyviltä. Massiivinen tuulilasi suojaa hyvin myös sivulta. Kojelaudan tummat sävyt ei peilaa ikkunoihin kirkkaanakaan päivänä. Hansikaslokeroon saa lisävarusteena langattoman latauspisteen.

600 hevosvoiman maksimitehoilla siirtymät käyvät ripeästi, mutta soppakin maistuu. Yamahan uusi täyssähköohjaus on mainio.

Kojelautanäkymä on suuresta tavaramäärästä huolimatta selkeä ja ergonomia kunnossa. 16-tuumainen plotteri on vakiona, toisen saa lisävarusteena.

Hyvin aaltoja halkova runko ja riittävä massa tekevät T9:stä mukavan keliveneen.

Mahtuuko mukaan?

Kookkaan daycruiserin tilojen keskiössä on luonnollisesti avotila, jossa lääniä riittää. T9:ssä isoin elementti on perästä paapuurin laidalle kaartuva kulmasohva, jonka pidempi sivu on yli kaksimetrinen ja lyhyempikin vain karvan alle. Iso kulmasohva on myös mukava. Sohvan ääressä oleva pöytä on asennettu sähköiselle jalalle.

Pentteri on puristettu monessa daycruiserissa mahdollisimman pieneksi, mutta T9:ssä se on runsas. Yhtenäisen kannen alla on lieden ja pesualtaan lisäksi poikkeuksellisen paljon laskutilaa. Pentteriin kuuluu vakiona iso jääkaappi, jonka ovi aukeaa molempiin suuntiin. 

Kolmen istuttava komentosilta on matalan askelman verran taka-avotilaa ylempänä, millä on luotu lisää korkeutta kannen alle. Korkeusero tekee kajuutan kulkuaukosta hiukan haastavan, eikä luontevaa askellusta tahdo heti löytyä. Portaikkoa voisi vielä hioa, muutenkin kuin teräviltä kulmiltaan.

Kajuuttaan päästyä kulkuongelmat haihtuvat mielestä nopeasti. Pääkajuutta on isojen ikkunoiden ansiosta avara ja valoisa, ja viihtyisäksi viimeistelty.

Daycruisereille tyypilliseen tapaan kajuutassa ei ole täyttä seisomakorkeutta. Jos sitä kaipaa, tulee katseet suunnata korkeampirunkoisiin ja -kantisiin sportcruisereihin. T9:n kajuutassa on kuitenkin pukeutumista helpottava ja pienimuotoisen oleskelunkin mahdollistava minisohva paapuurin laidalla.

Toiletti on eriytetty muusta kajuutasta ovella ja laipioilla, ja on kooltaan hyvinkin tilava. Pinta-ala riittää isonkin ihmisen kääntymiseen ja liikkumiseen, mutta pumppaamiselle ei ole tarvetta: wc-istuin on varustettu sähköisellä huuhtelulla.

Kajuutan 165 sentin seisomakorkeus on riittävä suhteellisen sujuvaan toilettiin siirtymiseen ja siellä asioimiseen.

Loput kajuutasta on valjastettu makuutiloille. Keulassa on styyrpuurin sivulle levittyvä, aikuisten mitoissa oleva parivuode. Avotilan alle työntyvä keskivuode on sen sijaan pienehkö: sen pituus on vain 180 ja leveys 120 senttiä. Ilmatilaa vuoteen yläpuolella on 75 senttiä, mikä on daycruiserien luokassa huomattavan runsaasti.

Kuvat

Paapuurin reunalla oleva kartturin penkki on tavanomaista leveämpi. Kyynärnojan eteen kaipaisi kiinnipitokahvaa.

Noin 2x2-metrinen kulmasohva ja tyylikäs pöytä kutsuvat vieraita. Kyypparilla on oma penkki pöydän päässä ja pentterin vieressä.

Toiletti on tilava, siististi viimeistelty ja suihkua lukuun ottamatta hyvin varusteltu.

Sohvan paapuurin sivun alla on tilava säilytystila. Luukku aukeaa käyttöä helpottavasti 90 asteen kulmaan patja paikoillaankin.

Komentosillan penkkien jalustoissa on vetolaatikot.

Avotilan alle työntyy pikemminkin pistopunkka kuin kajuutta. Ikkuna ja 75 senttiä patjan ja katon välissä ovat daycruiserien luokassa harvinaista herkkua. Omaa rauhaa saa sulkemalla verhon.

Kuusikulmaisella keulavuoteella on hyvin kokoa.

Ovenpielessä oleva kulmakaappi on tilava, muttei käy vaatekaapista.

Tilavassa hansikaslokerossa on pehmyt alusta ja virtapistoke. Kansi toimii avattuna pienenä aputasona.

Pentterissä on tavanomaista enemmän laskutilaa ja tavanomaista suurempi 70-litran jääkaappi.

Vastinetta rahalle?

Ollakseen ensimmäinen valmistunut yksilö, oli koeajettu T9 jykevän, tukevan ja hyvin viimeistellyn tuntuinen. Myös perussuunnittelu ja toteutus on tehty laadukkaasti, eikä käyttöominaisuuksissa ole merkittäviä puutteita. Osaaminen paistaa veneestä läpi.

T9:n vakiovarustelu on keskimääräistä kattavampi, mutta se huomioidenkin T9 on selvästi kotimaisia pääverrokeita eli Flipper 900 DC:tä ja Yamarin 88 DC:tä kalliimpi. Etelä-eurooppalaisia vaihtoehtoja saa T9:n hinnalla metrin enemmän.

Hinta on T9:n kohdalla ehkä kuitenkin lähinnä hidaste. Se tarjoaa loistavat ajo-ominaisuudet kovaankin keliin, keskimääräistä kattavamman varustelun ja daycruiserien luokassa mainiot tilat selvästi keskimääräistä tyylikkäämmässä ja viimeistellymmässä paketissa. Silloin kai korkeammalle hinnallekin voi sanoa olevan vastinetta.

Kuvat

Keulakannen portaikko on tavanomaisen kokoinen. Kulkeminen sujuu, vaikka askelluksen kanssa saa olla etenkin alaspäin tullessa tarkkana.

Isoilla uimatasoilla on hyvä liikkua vetokaaren toimiessa myös kaiteena. Puolelta toiselle mahtuu kulkemaan, mutta moottorikaivon astinlauta on jäänyt kovin kapoiseksi.

Tasaisella ja tiikkiverhotulla keulakannella on ongelmatonta liikkua, mutta kookkaan ja painava tuulilasin keskiruudun operointi koko 180 asteen liikeradalla on työlästä.

Keulan köysiboksi on osa gelcoat-viimeisteltyä kansimuottia.

Uimatasoille johtaa styyrpuurin peränurkassa luonteva kulkuväylä.

Monet ikkunat, kansiluukku ja valoa läpäisevä kirkas pleksiliukuovi avartavat kajuuttaa.

Kajuutan portaikko hakee vielä muotoaan, protoveneessä sen enempää askellus kuin muoto ei vakuuta. Vajaan metrin levyinen sohva on iso apu matalahkossa kajuutassa pukeutumisessa.

Keskikajuutan varustukseen kuuluu laitakaappi ja yöpöydän virkaa hoitava taso, johon on upotettu virtapistoke ja mukiteline.

• Teksti ja kuvat: Jan Sjölund
• Video: Finnmaster