Ockelbo B25 CAB (2022–)– Jykevä jyrä

Mitä uutta?

Ockelbo B25 CABilla on suomalaiset juuret, sillä sen suunnittelu on helsinkiläisen suunnittelutoimisto R2 Marinen käsialaa. Lopputuloksena on huomattavan kookkaalla ohjaushytillä varustettu vene, jonka kokonaispituus hipoo kahdeksaa metriä.

Ulkoasu on täysalumiiniveneille tyypillisen ärjy, mutta Ockelbon kyljet ja pinnat hohtavat muita alumiiniveneistä kirkkaampina. Se on Anyteceistä tutun M400-nanopintakäsittelyn ansiota. 

Vaikka hytti on varsin korkea ja toisen koeajoveneen katolle on pakattu kajakki ja maastopyörä korostamaan kaikkia seikkailumahdollisuuksia, on heti ensivilkaisulta selvää, että tällä koppiveneellä maisema vaihtuu tarvittaessa liukkaastikin. Voimanlähteenä on nykytyyliin perämoottori, joka on ripustettu runkoon integroituun bracketiin eli telineeseen.

Hytin etuovi on jaettu kahteen osaan, ylös aukeavaan luukkuun, jonka mukana aukeaa osa kattoa, sekä ikkunalliseen alaoveen. Ratkaisun ansiosta oviaukosta kulkee pitkäkin mies selkä suorana, ja myös kajuutan käytävällä on kelpo seisomakorkeus.

Kajuutassa kovan, paljaan alumiinisen ulkokuoren tunnelma muuttuu paksun ja kaiken kattavan seinä- ja kattoverhoilun myötä pehmeämmäksi ja viihtyisämmäksi. B25:n sisäverhoilu on täysalumiiniveneiden kattavimpia. 

Miten kulkee?

Yksi Norjan vuonoilla, Tukholman saaristossa tai Saaristomeren sokkeloissa sukkuloivia yhteysveneilijöitä yhdistävä tekijä on se, etteivät he liiku vesillä maisemia ihaillakseen vaan siirtyäkseen paikasta A paikkaan B. Ja se saisi tapahtua mieluiten mahdollisimman mukavasti ja nopeasti, säässä kuin säässä. Tämä perustoive on luonut nopeille ja merikelpoisille yhteysveneille ainakin venealan suhdanneherkkyys huomioiden varsin vakaat, yhteispohjoismaiset markkinat.

Ockelbo B25 CAB solahtaan kategoriaan sujuvasti. Se on nopea ja merikelpoinen, joten suorituskykyä pystyy hyödyntämään, vaikka aallokko vähän nousisikin.

B25:n alusta saakka ohjaushyttiveneeseen suunnitellussa rungossa on verrattain leveät palteet. Niiden ansiosta vene on vakaa sekä ajossa että paikallaan, ja varsin tunnoton kuormalle. Suoraan ajettaessa ajettavuus on tasapainoista ja kaarroksissa kallistelu lähtökohtaisesti vähäistä.  

B25:n balanssi on hyvä sekä pituus- että leveyssuunnassa, mikä tekee olosuhteisiin otollisimman kulkuasennon ja sopivimpien ajolinjojen löytämisestä trimmaamalla ja ohjaamalla vaivatonta. Trimmaamisen voi täysin ulkoistaa, sillä Zipwaken automaattitrimmit ovat vakiovaruste ja Mercury-moottorien mukana tulee ActiveTrim-moottoritrimmiavustin.

Runko halkoo vielä metristä lähentelevää terävää sisäväylien aallokkoa varsin mukavasti, eikä etenemisestä tule liian lennokasta edes 35–40 solmun nopeuksilla. Vasta avomerelta tuleva suurempi maininki alkaa lähettää Ockelbota ilmalentoihin, jotka pakottavat laskemaan nopeutta. Viimeistään tässä vaiheessa alkaa kaivata Anytecin mainiota Öhlinsin iskunvaimentimella varustettua tuolin jalkaa. Sitä ei ole kummassakaan koeajoveneessä, mutta lisävarustelistalta se löytyy.

Kaarroskäytös on sivistynyttä ja kallistelu vähäistä noin 30 solmuun saakka, mutta sitä suuremmissa nopeuksissa kuljettajalta vaaditaan hallintaa ja harkintaa, jotta matkustajat pysyvät tyytyväisinä. Vauhdikkaissa ääritilanneväistökokeissa Ockelbon käytös käy levottoman puoleiseksi. Tiukassa kaarroksessa potkurin pito säilyy ja sisäpuolen palle kantaa, mutta luisu päättyy melko äkisti, jolloin g-voimat pääsevät valloilleen. Ohjaamon kuppipenkeillä vielä pysyy, mutta matkustajia käy jo sääliksi.

Ohjaamon ergonomia on hyvää ja harkittua. Esimerkiksi jalkatuki on upotettu luontevasti kojelaudan alle poteroon eikä vain pulpetin reunaan ja hallintalaitteet on jaettu loogisesti vasemman ja oikean käden ulottuville. Näkyvyys eteen ja sivuille on hyvä, mutta tuulilasin ja oven karmeista muodostuu enemmän esteitä etuviistoon keskisektoriin suuntaan tähyillessä.

Tehoa on tarjolla 225–300 hevosvoimaa, ja Ockelbon tapauksessa perämoottorimerkin voi valita melko vapaasti. Suomessa jälleenmyyjät tarjoavat venettä ainakin Hondan, Mercuryn, Yamahan tai Suzukin koneilla.

Koeajoon saatiin varustelultaan liki identtiset 225-hevosvoimaisella Yamahalla ja 300-hevosvoimaisella Mercury Veradolla varustetut yksilöt, joista tosin ensin mainittu kantoi kattokuormana Thulen telineeseen kiinnitettyä kajakkia ja maastopyörää.

Molemmat ääripäät ovat Ockelbohon luontevia vaihtoehtoja. Huippunopeudessa keskinäistä eroa on viitisen solmua, millä tuskin on suurta merkitystä. Kulutus jää taloudellisimmalla liukunopeudella molemmilla vauhtivarat huomioiden hyvinkin kohtuulliseen 1,3 litraan meripeninkulmalla, mutta Yamahalla se tarkoittaa melko tarkkaan 22 solmun marssivauhtia, Mercurylla taasen 22–30 solmun nopeusaluetta. Jos maiseman haluaa vaihtuvan 30 solmun matkanopeudella, on tehokkaampi Mercury pienitehoisempaa Yamahaa pari desilitraa meripeninkulmalla taloudellisempi.

Melutasossa koeajetun B25-parin ero on vielä selkeämmin Mercuryn hyväksi. Se on selvästi Yamahaa hiljaisempi, ja 76 desibelin lukema 20–30 solmun matkanopeusalueella on tavallisten koppiveneiden sarjassa jopa kiitettävän hyvä lukema. Yksi B25:n pääkilpailijoista ei vain ole tavallinen, sillä rungosta eristetyllä hytillä varustettu Arronet 24’5 Surprise on vielä selvästi Ockelbotakin hiljaisempi vene.

Kuvat

40 solmun huiput riittävät varmasti useimmille. 300-hevosvoimainen Mercury nostaa taloudellisimman liukunopeusalueen 30 solmuun.

Näkyvyys on muuten hyvä, mutta oven ja tuulilasin karmit aiheuttavat katveita etuviistoon vasemmalle.

Runko halkoo aaltoja mukavasti, joten vauhtia ei tarvitse olla ihan ensimmäiseksi hillitsemässä, kun aallokko nousee.

Ohjaamo on miellyttävä ympäristö olla. Ajoasento ja ergonomia ovat pääsääntöisesti kohdillaan. Penkin jousitus tulee vasta lisävarusteena.

Ääritilanteissa potkuri pitää mutta runko ei. Sladi päättyy äkillisesti.

Mahtuuko mukaan?

Vaikka ohjaushytti on kookas, sen molemmilla puolilla on varsin käyttökelpoiset avotilat. Keulassa on reilusti turkkialaa ja kolme istuinlaatikkoa, jotka muodostavat samalla luontevat askelmat keulaan ja sivuille. Lattiakuorman saa sidottua kiinnityslenkkeihin ja istuinlaatikosta löytyy riittoisasti säilytystiloja. 

Taka-avotilassa on pitkittäiset laitapenkit, jotka toimivat säilytystiloina ja askelmina. Laitakaiteen ja hytin takanurkan väliin on jätetty varalaidan päälle askelma, joka tosin on jäänyt tarpeettoman kapeaksi, eikä ainakaan leveä lesti siihen tahdo sopia.

Perä on pientä uimatasojen kynnystä ja moottorikaivon kaidetta lukuun ottamatta avoin, mutta kulkuväylät uimatasoille eivät ole mitenkään juhlavan leveät. 

B25 CAB on tehty ensisijaisesti läpikuljettavaksi, vaikka molemmilla laidoilla marginaaliset sivukannet onkin. Niitä ei ole kuitenkaan mitenkään karhennettu, mikä on jo sinänsä aika selkeä viesti siitä, ettei sivukansilla ole syytä taiteilla muuten kuin kylkiparkkitilanteissa esimerkiksi kattokuormaa lastatessa.

Takaovi on liukuoven sijaan perinteinen saranaovi, josta kulkeminen käy kohtuullisen sujuvasti. Sisällä on hytin korkeuden ja leveyden ansiosta avaraa. Etenkin laitasohvien ja ohjaamon istuimien väliin jää poikkeuksellisen paljon tilaa, jota on tosin luotu muotoilemalla laitasohvat sen verran kapeiksi, että istumamukavuus himpun kärsii.

Toinen käytössä oleva tilanluontikikka on keskikäytävä, joka on laskettu mahdollisimman syvälle. Tuloksena on parhaimmillaan reilu seisomakorkeus mutta myös pari ylimääräistä porrasaskelmaa kulkureitillä.

Näkyvyys ulos on isojen ikkunoiden ansiosta erinomainen kaikilta istumapaikoilta, joita riittää kaikille kantavuuden sallimalle kahdeksalle henkilölle.  

Kuvat

Penkkien sisältä löytyy tavanomaiseen tapaan säilytystilaa.

Taka-avotila on perästä avoin, eikä siten sovellu erityisen hyvin kuorman kujettamiseen. Uimatasoilta on erityisen hyvä astua kylkiparkkitilanteissa laiturille. Kaiteiden väliin jäävä kulkuväylä uimatasoille ei ole luonnossa niin kapea kuin kuvassa näyttää.

Levymäisen sohva ja selkänojan istumamukavuus on vain kohtalaisella tasolla. Mukavin paikka on peränurkassa.

Perää kohti kapenevien laitapenkkien sisällä on runsaat säilytystilat.

Hytti on poikkeuksellisen leveä ja avara, mutta tilaa on luotu sivukansien ja istuimien leveyden kustannuksella. Syvennetyn käytävän pinta-ala on paljon pienempi.

Etuavotila on syvä ja helppokulkuinen. Kuorman voi sitoa kiinnityslenkkeihin.

Apukuskin paikka on mukava, mutta etukahvan lisäksi vasemman käden kyynärnojasta ja laitakahvasta ei olisi haittaa.

Vastinetta rahalle?

Ockelbo kuuluu niihin ruotsalaisiin täysalumiiniveneisiin, jotka on liki pomminkestäviksi tehty. Rakenteesta huokuu jykevyys ja kestävyys, kun kaikki tuntuu reilusti ylimitoitetulta.  

Joskus tähän liittyy myös tietynlainen rosoisuus, mutta Ockelbon kohdalla myös viiimeistely on huippuluokkaa. Hitsisaumat ovat puhtaita ja tyylikkäitä ja osien sovitus ja asennus ultratäsmällistä. Muotoilu, ulkonäkö ja sisustuksen värimaailma ovat makuasioita, mutta Ockelbon kohdalla kokonaisuuden laadukkuutta ja viimeistelyä ei voi kiistää. 

Varusteita on pakattu mukaan pääasiallista käyttötarvetta vastaavasti eli melko niukasti. Vähintään EQ-lisävarustepaketti on välttämätön lisä, joka nostaa pakettihinnat 150 000 rajapyykin kalliimmalle puolelle. Käytännössä se tarkoittaa, että suhteellisen tuntemattomasta Ockelbosta pitää maksaa myös muihin ruotsalaiskilpailijoihin nähden vähän premiumia, mutta venettä tarkastellessa kyllä aistii, mihin raha menee.

Syvällä etu- ja taka-avotilalla varustettujen keskihyttiveneiden luokassa vaihtoehdot ovat pitkälti yhteysveneilypainotteisia, läpikuljettavia alumiiniveneitä. Niiden joukossa Ockelbo B25 asemoituu hiukan pääkilpailijoita eli etenkin Arronet 24’5:ttä ja Buster Magnum Cabinia kookkaammaksi vaihtoehdoksi.

Lujitemuoviveneistä Ockelbon kanssa samaan kategoriaan voi oikeastaan laittaa vain TG 7.9:n. Toisaalta Ockelbon kanssa samassa hintaluokassa painii joukko koreampia kahdeksanmetrisiä ja lujitemuovisia ohjaushyttiveneitä, joiden retkeily- ja oleskeluvalmiudet ovat vuoteen ja vessan tarjoavan keulakajuutan ansiosta puhtaita keskihyttiveneitä parempia. 

Valinnanvaraa siis on, joten parhaan vaihtoehdon löytäminen kysyy omien käyttötarpeiden ja -tapojen tunnistamista. Ockelbon vahvuudet ovat yhteys- ja kohdeveneilyssä, jossa se vie suurenkin matkustaja- ja tavaramäärän perille vaivattoman nopeasti ja mukavasti, ilman että jokaista askelta tai kosketusta tarvitsee käytössä murehtia.

Kuvat

Seinäverhoilu ulottuu lattiaan sakka. Suojaluukullinen sulaketaulu on sijoitettu sammuttimen kanssa apukuskin paikan jalkatilaan, jonne on myös oma lämminilmasuulake.

Sohvat saa yhdistettyä tilapaispenkin mukavuuden tarjoavilla taittuvilla klaffipaloilla. Ovenkahvaan ei ole mukava lyödä aallokkoajossa selkää.

Tehokkaasta nelikilowattisestä lämmityslaitteesta riittää hönkää, joten suulakkeita on ripoteltu runsaasti. Sitä toki tarvitaan, jotta isot ikkunat pysyvät huuruttomina myös kosteissa olosuhteissa.

• Teksti ja kuvat: Jan Sjölund