Saxdor 320 GTC (2022–)– Kuuma koppivene

Mitä uutta?

Kymmenmetrinen, kahdella perämoottorilla varustettu ohjaushyttivene on Suomessa vielä toistaiseksi aika outo lintu, mutta muutosta on ilmassa. Kooltaan Saxdor 320 GTC tulee aika osuvasti Axoparin 28 C:n ja 37 XC:n väliin.

Suomessa ohjaushyttiveneet mielletään etenkin yhteysveneiksi. Jotkut pienemmät käyvät hyvin myös kalaveneiksi ja isommat matkaveneiksi. Saxdor 320 GTC:n agendalla päällimmäiseksi puskee retkiveneily. 

Sen ohjaushytin suojassa matka taittuu mukavasti vähän kaukaisempaankin määränpäähän, kelissä kuin kelissä. Pelkkä yhteysveneilykään ei siis ole poissuljettua, mutta 320 GTC:n avut veneessä oleskeluun ovat koppiveneiden luokassa poikkeukselliset. 

Ilmeisin niistä on vakiovarusteisiin kuuluvat sähkötoimiset laitaterassit, jotka laajentavat taka-avotilaa veden päälle. Vaikutelma on ankkurissa ollessa hulppea ja jos vierassatamassa tilaa laitojen avaamiselle riittää, on huomio taattu.

Ulko-oleskelutilat ovat muutoinkin ohjaushyttiveneiden luokassa poikkeukselliset, sillä takakannelle saa alas taittuvan selkänojan myötä aurinkotasoksi levittyvän sohvan ja pöydän, minkä lisäksi keulastakin löytyy makoisa loikoilutila. Kesäkelin voi päästää myös hyttiin: kattoluukkuna on ohjaushyttiveneiden luokassa vielä suhteellisen harvinainen, sähkötoiminen kangaskattoluukku, joka aukeaa kovia luukkuja laajemmin.

Saxdorin ohjaushytti on läpikuljettava eli kulkemiseen tarkoitetut sivukannet on uhrattu sisätilan maksimaalisen leveyden hyväksi. Ratkaisu on pienemmissä keskihyttiveneissä tavanomainen mutta 320 GTC:n kokoluokassa liki ainutlaatuinen. Targat, Sargot, Nord Starit ja Axoparit ovat ympärikuljettavia.

Läpikulku toimii 320 GTC:ssä hyvin, vaikka hytin halkaiseva käytävä ei olekaan suora. Etuovi on sijoitettu tavallisesta poiketen paapuurin laitaan, ja se ponnahtaa raolleen napista painamalla. Sisäänpäin aukeava ovi on paksu, mistä johtuen oviaukko jää melko kapeaksi.

Sentit on otettu uudella tavalla tehokäyttöön myös keulakajuutassa, jota on avarrettu erikoisella toiletin kahden sivun taitto-ovella. Auki ollessaan wc-tila on avoyhteydessä muuhun kajuuttaan, mikä tuo käytävällä liikkumiseen ja pukeutumiseen huomattavasti lisää tilaa. Wc-käynnin ajaksi suljettu taitto-ovi muodostaa wc-komeron pitkittäis- ja poikittaislaipiot ja tuo asiointiin intimiteettisuojaa.

Miten kulkee?

Jo Paragoneista lähtien yksi Mattilan venemerkkien kantava teema on ollut erinomaiset ajo-ominaisuudet, eikä Saxdor muuta asiaa. 320 GTC on ajettavuudeltaan ja kulkumukavuudeltaan erinomainen vene.

Porraspohjaveneille tyypilliseen tapaan se nousee eleettömästi liukuun ja asettuu kuin itsestään luontevaan kulkuasentoon. Moottoritrimmin käyttö on hienosäätöä, jolla haetaan paras kulkunopeus ja taloudellisuus. Ne kertoo paremmin mittarit kuin takapuolituntuma. Aallokkoajon kulkumukavuuteen trimmikulman säädöllä ei hirveän oleellista vaikutusta ole.

Koeajopäiväksi Airistolle saatiin metriä lähentelevä terävä aallokko, joka suli 320 GTC:n alle liki täydellisesti. Koska rungon pituus riitti kantamaan aallon harjalta toiselle, ei korkeidenkaan nopeuksien ylläpitämiselle ollut mitään estettä.

Teräväkeulainen ja syvä runko halkoo vasta-aallokkoa miellyttävän tehokkaasti, ja myös sivuaallokossa eteneminen osoittautui miellyttävän vakaaksi. Sivu- ja myötä-aallokossa koitettiin etsiä myös terävän ja kapean keulan mahdollisesti aiheuttamaa leikkaustaipumusta, mutta siitä ei saatu merkkiäkään. Aallokkoajosta puhtaat paperit ja papukaijamerkki.

Kaarroksiin 320 GTC taittuu määrätietoisesti mutta vakaasti. Ohjaustuntuma on kevyen tarkka ja valittu kääntösäde helppo säilyttää. Ääritilanneväistössä ilmenee normikaarroksia enemmän huojuntaa, muttei vielä matkustajia istumapaikoiltaan tiputtavissa määrin.

Moottorivaihtoehtoja on kolme: yksi tai kaksi 300-hevosvoimaista V8:sia tai niiden väliin kaksi 225-hevosvoimaista V6:sta. Tehdasasennuksena Saxdorit varustetaan Mercuryn moottoreilla ja instrumenteilla. 

Koeajoveneessä oli V6:t, joilla huippunopeus nousi yli 43 solmuun. Yhdellä 300-heppaisella yllettäneen siis arviolta jonnekin 36–38 solmun tuntumaan ja kahdella hätyytellään 50 solmun rajapyykkiä.

V6:set vaikuttavat ihanteelliselta valinnalta, sillä taloudellisin liukunopeusalue repesi peräti yli 10 solmua laajaksi, ulottuen 22 solmusta aina 33 solmuun. Bensaa palaa tuolla nopeusalueella 2,3 litraa meripeninkulmalla. Lukema on siedettävä, muttei varsinaisesti mikään haamusuoritus.

Bensaperämoottoreille tyypilliseen tapaan kulutus on uppoumanopeuksilla etenkin dieselsisäperämoottoreihin verrattuna melko suurta, 320 GTC:n kohdalla 1,5–1,9 litraa meripeninkulmalla. Hiljaa ajelemalla ei siis paljoa pihistellä. 10–12 solmun liukukynnyksellä ja yli 40 solmun huippunopeuksilla kulutus nousee 3,1–3,5 litraan meripeninkulmalla.

Melutasosta sen sijaan sataa kiitoksia. Se on miellyttävän alhaista kautta koko nopeusalueen: uppoumanopeuksilla pysytään alle 60 desibelissä ja matkanopeuksilla miellyttävästi 75 desibelin tuntumassa.

Keskilinjalle sijoitetulla kuskin paikalla viihtyy muuten hyvin, mutta istuma-asennossa on penkin ja jalkatuen välinen epäsuhta, mikä ajaa jalkoja hankalaan asentoon. Näkyvyys on hyvä, kännykälle saa langatonta latausta ja päähallintalaitteet ovat luontevasti käsillä, mutta vasemmalle sijoitetut tuulilasinpyyhkimien kytkimet jäävät hankalasti ratin kehän alle ja kosketusnäytöille yltäminen vaatii istuessa reilua kurotusta. Seisten tilanne on parempi.

Kuvat

Ohjaamo on selkeä ja tyylikäs kokonaisuus. Ergonomia on muutoin hyvää, mutta istuma-asento jää jalkatuen ja penkin epäsuhdan takia turhan koukkupolviseksi.

Styyrpuurin laitapaikka on motti, josta pääsee pois vain kun kuski väistää.

Kaarroskäytös säilyy vakaana sekä normaaleissa suunnanmuutoksissa että äkkinäisemmissä väistöliikkeissä.

Terävä keula halkoo aaltoja pehmeästi. Ajettavuudessa on miellyttävää dynaamisuutta ja tarkkuutta.

Komentosillan kolmas paikka on paapuurin laidalla. Jalkatuki, kyynärnoja ja kiinnipitokahva ovat tärkeitä lisiä, jotka mahdollistavat luontevan istuma-asennon.

Mahtuuko mukaan?

Etenkin yhteysveneissä tavataan laskea sitä, kuinka monta istumapaikkaa hytistä löytyy. 320 GTC:ssä niitä on 5–6. Se ei siis ole kokoonsa nähden mitenkään poikkeuksellisen etevä joukkojenkuljetusväline, mutta niille ketkä mukaan mahtuu, on tarjolla mukava kyyti. Tyylikäs viimeistely, valitut materiaalit ja hyvä näkyvyys parantavat osaltaan viihtyisyyttä.

Oleskelua ajatellen ohjaamon erillisistuimet voi kääntää ympäri, mutta toimenpide osoittautuu tuskaisen työlääksi, koska penkkejä joutuu säätämään pituussuunnassa edestakaisin, jotta pyörähdys onnistuu. Lopputuloksena on toimiva oleskeluryhmä, jonka pöydän ääreen mahtuu mukavan väljästi neljä tai vähän tiiviimmin viisi aikuista. Optiona on mahdollisuus pedata paikalle parivuode.

Käytävän toisella puolella paapuurin laidalla on pentterilipasto, joka on vakioasussa lähinnä laskutaso ja säilytystilaa. Pesuallas, liesi ja jääkaappi poimitaan tarvittaessa lisävarustelistalta.

Keulakajuutta on tilavampi ja avarampi kuin ulkoa päin ehkä uskoisi. Kaksi aikuista ongelmitta majoittavan V-vuoteen jatkeena on vaatekaappi ja penkki, joka helpottaa pukeutumista. Kookkaasta kattoikkunasta tulee sisään runsaasti valoa, minkä lisäksi vuoteen yläpuolella on kaksi avattavaa kansiluukkua.

Toilettia ihmeteltiin jo aiemmin, mutta ovi suljettunakin komero on istuntoon riittävän ilmava, ehkä jopa vähän turhankin ilmava. Oven ja katon väliin jää nimittäin iso rako, eikä wc-komerossa ole erillistä tuuletusta tai avattavaa räppänää.

Kuvat

Matkustamo muuttuu 4–5 hengen oleskeluryhmäksi kääntämällä ohjaamon istuimet ympäri, mikä tosin osoittautui vaivalloisemmaksi kuin uskoisi. Sähköisesti alas laskettavan pöydän ja täytepatjan avulla tähän saa pedattua myös parivuoteen.

Vaatekaappi on tilava, mutta sen varustus vaatii vähän omistajan tuunausta, sillä Saxdor ei tarjoa vaatetankoa saati -koukkuja.

Pentterilipasto tulee vakiona, mutta varsinainen varustus ruksitaan lisävarustelistalta. Lasku- ja kaappitilaa on varsin hyvin, vaikka jääkaappi ja liesi veisivät niistä osansa.

Taka-avotilaa voi muokata laajennettavan pöydän, laitaterassien ja sohvan taittuvan selkänojan avulla halutunlaiseksi. Tässä takapenkin selkänoja on käännetty "moottorienihailuasentoon".

Patjalla varustettuna keulakannelle muodostuu mukava loikoilutaso. Isot kansi-ikkunat antavat valoa keulakajuuttaan.

Keulakajuutta on ilmava, vaikka tilaa ei ylenpalttisesti olekaan. Vuode riittää hyvin kahdelle aikuisella ja pukeutumispenkki helpottaa arkea.

Vastinetta rahalle?

Saxdorin olemuksessa ja hintalapun lukemassa on selvä epäsuhta. Se näyttää isommalta ja kalliimmalta kuin onkaan. Kerrankin näin päin.

Etenkään asuttavuudeltaan Saxdor 320 GTC ei pärjää vertailussa vastaavan pituisiin eli 32–33-jalkaisiin Targoihin, Sargoihin tai Nord Stareihin, eikä oikeastaan edes niiden 30–31-jalkaisiin malleihin. Mutta se ei liene edes tarkoituskaan. Saxdor on enemmän yhteysajoon sopiva päivä- ja viikonloppuretkivene kuin lomavene.

Axopareihin verrattuna Saxdor 320 GTC on asemoitu taitavasti kahden mallin väliin. Se muistuttaa olemukseltaan ja tilaratkaisultaan hiukan pienennettyä 37 Cross Cabinia (jonka hinnat alkavat 225 000 eurosta), mutta on 150 000 euron lähtöhinnaltaan lähempänä 28 Cabinia (120–145 000 €).

Etusivun vertailutaulukkoon koottujen saman ja vähän kalliimmankin hintaluokan kilpailijoihin nähden Saxdorilla on selkeä kokoetu, joten sen hintakilpailukykyä on helppo pitää hyvänä. Tosin täytyy muistaa, että 320 GTC:n vakiovarustelu on etenkin mukavuutta ja retkikäyttöä tukevien varusteiden osalta varsin niukka, eikä lähtöhintaan sisälly edes trimmitasojen, karttaplotterin tai lämmityslaitteen kaltaisia itsestäänselvyyksiä. Tilanne on tosin melko lailla sama myös verrokkien kohdalla. 

Mukavasti muttei vielä ylenpalttisesti varustellun testiveneen hinnaksi muodostuu 225 000 euroa. Silti Saxdor antaa rahalle yllin kyllin vastinetta: kokoa, näköä ja avattavien laitojen muodossa pari omassa luokassaan uniikkia sirkustemppuakin.

Kuvat

Laitamekanismi vaikuttaa tukevalta ja toimivalta. Saranat on kiinnitetty yhteensä 20 ruuvilla. Avattu laita toimii vaikka lepolassen paikkana tai vesileikkien lähtöalustana yhdessä uimatason sivuun asennettujen uimaportaiden kanssa. Näin vältytään perämoottorien läheisyydessä pulikoinnilta.

Vaikka sivukansi on kapea, johtaa sinne kuitenkin kaksi askelmaa. Yksikin olisi riittänyt, kahdessa on jo yliyrittämisen makua.

Kankainen haitarikattoluukku tuntuu suljettuna tiiviiltä mutta aukeaa laajemmin kuin kova luukku.

Sivukannet ovat kapeat eikä niitä ole tarkoitettu kulkemiseen. Varsinkin kylkiparkissa niille pystyy kuitenkin tarvittaessa hetkeksi nousemaan, sillä katon reunaan on muotoiltu kouru, josta pystyy pitämään kiinni.

Pieni, kaiteeton ja muotoilun takia kauas laiturista jäävä keulakansi on haastava lähestyä.

Keulan ankkuriboksi on valtava, jopa siinä määrin että tilaa voisi varustella paremminkin tilanjakajalla ja ripustustelineillä.

Sähkökeskus ja muutamien laitteiden hallinta on sujuvalla paikalla etuoven vieressä paapuurin laidalla.

• Teksti ja kuvat: Jan Sjölund
• Video: Eeva Hjorth-Hois