Silver Puma BRz (2021–)– Onnistuneesti omin eväin

Mitä uutta?

Suunnittelukumppanien vaihtuminen näkyy pintaa enemmän veden alle piiloon jäävässä Puman rungossa kuin ulkomuodossa. Pumaan ei ole toteutettu ruotsalaisen Petestepin virtausohjaimiin eli deflektoreihin perustuva porraspohjaa, mutta runko on silti kaikkea muuta kuin tavanomainen.

Ensinnäkin siitä puuttuu nousulistat. Alumiiniveneissä se on arkipäivää, mutta nousulistattomia lujitemuoviveneitä saa hakemalla hakea. Kaikissa Puman lujitemuovirunkoisissa kilpailijoissa on nousulistat.

Toinen Puman rungon erikoisuus on kölilinjan muoto perässä. Kyse on niin sanotusta suksipohjasta, jossa köli muuttuu pohjan viimeisen metrin matkalta V-kulmasta tasaiseksi ja perää kohti leveneväksi.

Nousulistattomuudella ajo-ominaisuuksiin haetaan yleensä mukavuutta ja suksipohjalla etenkin vakautta ja kevytkulkuisuuden tuomaa taloudellisuutta ja suorituskykyä.

Puman tilaratkaisu noudattaa pääpiirteittäin tuttua bowriderien kaavaa, mutta isokokoinen peräsohva erottuu edukseen. Se on periaatteessa tavanomainen suora ja peräpenkki, mutta kaareva selkänoja suo U-sohvamaiset mukavat nurkkapaikat ja loikoilumahdollisuudet.

Tuulilasi on bowridereissa merkittävä muotoiluelementti. Pumassa tuuli- ja sivulasit ovat Silverin viimeaikaisten alumiiniveneuutuuksien tavoin kehyksettömät, mutta niitä kehystää koko matkalta tukeva kaide. Lopputulos on näyttävä ja käytännöllinen.

Pumassa vilisee myös muita pienempiä, omalla tavalla toteutettuja yksityiskohtia. Esimerkiksi keulan köysiboksin ja säilytystilojen luukkuja on nopea availla ja sulkea, kun lukitusmekanismina ei ole perinteisiä salpoja. Isommista Z-sarjalaisista tuttuja mutta kilpailijoihin nähden uniikkeja detaljeja ovat muun muassa keulan kumipuskuri, näppärät lepuuttimien kietaisuhelat sekä perän kannelliset lepuutinlokerot.

Miten kulkee?

Testi-Puman kojelautanäkymää hallitsee kookas, 12-tuumainen monitoiminäyttö. Siihen on linkitetty karttaplotterin lisäksi myös ajotietokone ja moottorin datanäyttö. Silti kojelautaan on jätetty myös Hondan analoginen kierroslukumittari, jossa on myös moottorin trimmikulman viisarinäyttö.

Istuin on napakasti tukeva, mutta isoksi kasvaneelle kuskille pehmusteet tuntuvat vähän ohuilta ja malli kapealta. Kojelaudan alla on riittoisasti jalkatilaa sekä kookas jalkatuki, joka on sopivaan kulmaan kallistettu. Myös kaasukäden kyynärpäälle on pehmustettu tuki. 

Ergonomia on muutoin mallillaan, mutta ratti on asennettu tavanomaista alemmas. Siitä seuraa, että ratin kehän alareuna jää istuttaessa joissain tilanteissa hankalasti jalkojen väliin.

Tuulilasi on sävytetty melko voimakkaasti, mutta ympäristön havainnointia se ei ainakaan kirkkaina koeajopäivinä haitannut. Enemmän huomio kiinnittyi sisustuksen valkoisten kohtien ikkunoihin heijastumisiin.

Entäpä sitten ajettavuus? Varsinkin liukuvarunkoisen moottoriveneen runkomuoto on aina kompromissi, johon vaikutta ainakin tuhat ja yksi asiaa. Esimerkiksi nousulistattomuudella tavoitellaan yleensä hiljaisuutta ja mukavuutta, mutta kääntöpuoliakin on, ja niitä paikataan taas toisaalla, kuten vaikkapa palteiden koolla ja muodolla.

Puman kompromissi tuntuu osuneen varsin hyvin kohdilleen. Rungon erikoisuuksista huolimatta – tai niiden ansiosta – lopputuloksena on hyvällä tavalla tavanomaiset ajo-ominaisuudet. Normaalikäytössä Puma on mukava ja luonteva ajaa ja sen suoritusarvot ovat pätevät.

Paikallaan ollessa ja uppoumanopeuksilla liikuttaessa Puman vakaus voisi olla parempikin, mutta noin 100-kiloisen testihenkilön alla veneen liikkeet tuntuvat vielä täysin luontevilta. 

Myös liukuun nousu ja kiihtyvyys ovat pikemminkin keskinkertaista mutta varmaa suorittamista kuin erityisen nopeaa tai räjähtävää. Oleellisinta on, että loiva liukukynnys ylittyy vaivatta ja varsin huomaamattomasti.

Liukunopeuksilla Puma reagoi moottoritrimmin säätämiseen luontevasti ja viestii vesilinjan pituuden muutoksesta kuljettajalle selkeästi ja perinteiseen tapaan keulaa nostamalla ja laskemalla. Sivutuuleen nojaamiseen vene on sen sijaan melko altis, joten paljon ajavalle trimmitasot ovat harkinnan arvoinen lisävaruste.

Kaarroskäytös on suurimmilta osin mallikasta. Ohjaustuntuma on luonteva ja vene reagoi ohjausliikkeisiin ylimääräisiä miettimättä. Kallistuminen on ennalta arvattavaa ja luontevaa.

Ääritilannekäytökseen jää kuitenkin vähän petrattavaa, sillä vauhdikkaissa, yli 30 solmun nopeudessa tehdyissä väistökokeissa rungon pito loppuu, ja Puma karkaa keikkumaan palteelta palteelle. Testiveneen kaltaisilla tehoilla ja nopeuksilla kaikilla on kuitenkin mahdollisuus pysyä istumapaikoillaan, vaikka ratin takana tekisi isojakin virheitä tai korjausliikkeitä.

Aallokkoajo sujuu mukavasti vähän haastavammassakin kelissä, sillä runko halkoo aaltoja pehmeästi ja ohjaa roiskeet sivuille. Etenkin myötä- ja vasta-aallokkoon ajettaessa Puma on luokassaan hyvinkin pätevä. 

Sivu- ja sivumyötäisessä liukunopeuksilla ajettaessa korkealaitaisen Puman kallistelu on sen sijaan optimaalista suurempaa ja äkkinäisempää, muttei vielä erityisen häiritsevää.

Testiveneeseen asennettu 100-hevosvoimainen Honda on kolmesta moottorivaihtoehdosta keskimmäinen. Sillä varustettuna Puman huippunopeus nousee monelle täysin riittävästi yli 35 solmuun.

Kulutuskäyrä on poikkeuksellisen tasainen, mikä kielii osaltaan loivasta liukukynnyksestä. Pahimmillaankin eli 7–10 solmun liukukynnysalueella ja huippunopeudella kulutus on vain litran meripeninkulmalla.

Uppoumanopeuksilla kulutus 0,4 litraa meripeninkulmalla ja taloudellisin liukunopeus löytyy 20 solmun tuntumasta, jolloin kulutus jää 0,6 litraan meripeninkulmalla. Lukemat vievät Puman koko- ja teholuokan kärkeen.

Nousulistattomat veneet ovat yleensä runkoääniltään hiljaisia, mutta Pumassa ennakkoon asetetut odotukset eivät aivan täyty, sillä runkoääniä erottuu melkolailla tavanomaiseen tapaan. Päällimmäinen äänilähde on kuitenkin normaaliin tapaan moottori, joka meteli asettuu 20–30 solmun matkanopeuksilla avoveneiden luokassa etevästi 75–80 desibelin tasolle. 

Kuvat

Mustat ja valkoiset pinnat luovan jyrkän kontrastin ohjaamoon. Kojelaudan alla on reilusti jalkatilaa ja kookas jalkatuki. Ajoasento on muutoin mallikas, mutta ratti on turhan alhaalla, mistä johtuen ratin kehän alareuna jää istuttaessakin jalkojen väliin.

Apukuskin paikka tarjoaa mukavuutta, kiinnipitomahdollisuuksia ja tilaa pientavaroille.

Ajo-ominaisuudet ovat perusmukavat. Runko leikkaa aaltoja eleettömästi ja roiskeet ohjautuvat sivuille.

Kojelautanäkymä on suuren monitoiminäytön ansiosta selkeä. Tuulilasinpyyhkimien kytkimet ovat ratin kehän alla rivissä, vaikka selvästi parempi paikka olisi kojelaudassa käyntinopeusmittarin alla.

100-hevosvoimainen Honda vie Pumaa taloudellisesti ja huippunopeus nousee kelpo lukemiin. Kaasuun reagoivuus ja kiihtyvyys ei saa sykettä nousemaan sporttisessa mielessä.

Mahtuuko mukaan?

Jo heti ensivilkaisu Puman sisätiloihin kertoo, että tilaa riittää. Esimerkiksi peräsohvan ja ohjaamon erillisistuimien välissä on sekä veneessä liikkumiseen että oleskelumahdollisuuksien luomiseen tarvittavaa väljyyttä, joka jatkuu myös keulassa.

Peräsohvan mukavuutta tulikin jo kiiteltyä, minkä lisäksi apukuskin paikalta löytyy ohjaamon veroiset mukavuudet: etäisyyssäädettävä ja ylösnostettavalla etureunalla varustettu kuppipenkki, kyynärnoja, kiinnipitokahva ja jalkatuki. 

Myös keulassa on luontevat istumapaikat, joiden matkustusmukavuutta kunnolliset selkänojapehmusteet tosin lisäisivät kummasti. Kaikkiaan istumapaikkoja löytyy vaivatta kantavuuden mukaisille seitsemälle henkilölle: kaksi keulaan, kaksi ohjaamon erillisistuimille ja kolme peräsohvalle.

Ihmisten lisäksi myös tavaroille on tilaa. Etupenkkien isojen luukkujen alla olevat säilytystilat ovat hyvän kokoiset, ja myös apukuskin pulpetin kannellinen hansikaslokero paljastuu varteenotettavan syväksi säilytystilaksi.

Peräsohvan alta paljastuva tavaratila onkin sitten jo Puman kokoluokka huomioiden valtava. Tila on jaettu väliseinämillä sivusuunnassa kolmeen lohkoon, joista keskimmäisessä on valmiiksi mitoitetut paikat avotilan pöydälle ja kannettavalle kylmälaukulle.

Isosta tilasta osansa ottaa ajokuomu, joka laskostuu tavaroiden kanssa samaan tilaan. Pienempien irtotavaroiden osalta se ei ole ongelma, mutta isompien esineiden, kuten pöydän tai kylmälaukun kanssa operointi edellyttää kuomun nostamista ensin pois tieltä, mikä pidemmän päälle voi tuntua turhan työläältä. 

Vähän normaalia isompi jumppa on myös avotilan puolelta uimatasolle tai toiseen suuntaan siirtyminen. Askellus käy sohvan kautta korkean selkänojan yli suoraan matalalla olevalle uimatasolle harpaten. 

Peräkannella liikkuminen onkin sitten taas esteetöntä. Uimatasot ulottuvat molemmilla puolilla pitkälle koneen sivuille ja moottorin etupuolelta mahtuu vaivatta kulkemaan puolelta toiselle.

Kuvat

Kokonaan aukeavan peräsohvan alla on valtava tavaratila. Kuomu pakkautuu päällimmäiseksi samaan tilaan. Parempi organisointi parantaisi tilan käytettävyyttä.

Keulassa on hyvin tilaa liikkua ja olla.

Kartturin pulpetissa oleva hansikaslokero on itseasiassa varsin kookas säilytystila.

Keulapenkkien tavaratilat ovat kookkaat.

Säilytystilan pohjalla on paikka ja virtapistoke kannettavalle kylmälaukulle sekä pöydälle, mutta niihin pääsee kunnolla käsiksi vasta kun kuomun nostaa ensin pois tieltä.

Taka-avotilan koko riittää myös oleskelukäyttöön. Karhennettu lujitemuovilattia on likaherkkä. Turkkipinnoitevaihtoehtojen puuttuminen lisävarustelistalta ihmetyttää.

Vastinetta rahalle?

Puman osalta homma alkaa olla hyvin hanskassa, kun ajo-ominaisuuksien, suoritusarvojen ja tilojen on voitu todeta olevan vain pienin huomautuksin hyvinkin kilpailukyisellä tasolla. 

Samaa voi sanoa myös yleisestä laatuvaikutelmasta, vaikka testivene oli vasta lajinsa toinen valmistunut yksilö. Puman sisätilojen yleisilme on kuitenkin ainakin vakioasussaan ulkomuotoa pelkistetympi. 

Yksi vaikutelmaa korostava osatekijä on paljas lujitemuoviturkki. Karhennettuna pitoa kyllä riittää, mutta etenkin kosteana valkoinen lattia on altis likaantumiselle, vaikkakin lujitemuovipinnan puhtaanapito on suhteellisen helppoa. 

Puman vakiovarustelun kohokohdat ovat hydrauliohjaus ja 9-tuumainen kaikuplotteri, muuten  listaus on melko lyhyt. Optiolistalta löytyy sitten lisää tavaraa tarpeen ja halujen mukaan. Testiveneeseen varusteita oli valittu noin kymppitonnin edestä, kalleimmasta päästä lueteltuna trimmitasot, päivitys 12-tuumaiseen plotteriin, kylmälaukku ja ajokuomu. 

Puman lähtöhinta on asemoitu onnistuneesti sekä suhteessa varusteluun että kilpailijoihin. 100-heppaisella koneella varustettuja pakettihintoja vertaillessa luokkansa selvästi tuorein tulokas on edullisimmista päästä. Pääkilpailijoista AMT 190 BR ja Bella 550 BR ovat muutaman vuoden ikäisiä malleja, Finnmaster R5 ja Yamarin 56 BR jo muutaman kasvojenkohotuksen kokeneita vanhempia "sotaratsuja".

Kuvat

Perässä on muiden Z-sarjalaisten tavoin kannelliset lepuutinlokerot molemmilla puolilla.

Kookkaalla ja yhdessä tasossa olevalla perätasolla on hyvä liikkua. Korkean selkänojan muodostama kynnys avotilan puolelle on iso. Uimaportaita käyttäessä kahva jää melko etäälle.

Kylkiparkkitilanteissa kulku tapahtuu joko uimatasojen tai laita-askelmien kautta taka-avotilaan. Lepuuttimille on neljä kiinnityshelaa.

Keulan köysiboksi on keulakannen sijaan askelmassa. Tämäkin luukku aukeaa näppärästi ja nopeasti ilman salpaa.

Tuulilasi on ”kehyksettömyydestään” huolimatta luottamustaherättävän tukeva ja melko voimakkaasti sävytetty. Kirkkaalla kelillä sisustuksen valkoiset pinnat heijastuvat paikoin ikkunoihin.

Keulan tuhannen euron pehmustesarjaan ei kuulu mukavuutta parantavia selkänojia.

• Teksti: Jan Sjölund
• Kuvat: Eeva Hjorth-Hois ja Jan Sjölund
• Video: Eeva Hjorth-Hois