Sting 725 Pro Cabin XL (2024–)– Arkista luksusta ilman kiiltoa

Mitä uutta?

Yhteistä kaikille Stingin Pro-malleille on yksikuorirakenne, jossa runkomuotin päällä ei ole erillistä kansimuottia. Sen sijaan sisäpinnat on suljettu ja viimeistelty topcoatilla maalaamalla. Lopputulos ei ole niin säihkyvän heleä kuin sileän ja peilaavan gelcoat-pinnan omaavissa kaksikuoriveneissä, joissa runko- ja kansimuottien röpelömmät sisäpuolet jäävät vastakkain ja katseilta piiloon. 

Oman kokoistensa hyttiveneiden luokassa norjalainen Sting on jotakuinkin ainoa sarjatuotantomaisesti valmistettava yksikuorirakenteinen lujitemuovivenemalli. Pyhtäällä tosin tehdään tilauksesta samalla menetelmällä Silacraftin Mursu-malleja.

Stingin näkemys hieman yli seitsemän metrisestä ohjaushyttiveneestä on muista erottuva. Tilaratkaisussa kärkisijalla on kookkaan hytin sijaan kansitilojen määrä.

Sting on luokkansa ainoa ympärikäveltävä ohjaushyttivene. Lisävarusteena mukaan tuleva sivuliukuovi on leveä ja kulku kuskin paikalle käy sukkelasti. Jos haluaa, paapuurin laidallekin saa lisävarusteena oven.

Harmaa topcoat peittää varsin hyvin sisäpinnan pienen epätasaisuuden ja lian. Jäykkyyttä lisäävät rakenteet erottuvat yksikuorirakenteessa selvästi.

Yksikuorirakenne ei ole sen heikompi kuin kaksikuorirakennekaan, varsinkaan jos yksikuorirakenne tehdään vähän paksummaksi kuin kaksikerrosrakenteen runkopuoli. Silti yksikerrosrakenteisesta veneestä tulee yleensä tilavampi ja kevyempi kuin kaksikerrosrakenteisesta. Ja sehän ei ole mitenkään huono asia. 

Materiaalisäästön lisäksi keveyden ansiosta moottoritehoa tarvitaan vähemmän, mikä osaltaan alentaa pakettihintaa ja optimitilanteessa pienentää kulutusta eli käyttökuluja. Sting 725 Pron tehoalue on 90–150 hevosvoimaa, kun se yli seitsemän metriä pitkissä ohjaushyttiveneissä on tyypillisemmin 200–300 hevosvoiman luokkaa. 

Rakenteen ohella toinen Stingin erikoisuus on ympärikuljettava hytti. Käytännössä kaikissa muissa verrokeissa hytti on läpikuljettavaa sorttia, jossa ulkokautta keulasta perään siirtyminen edellyttää leveydeltään vaihtelevilla sivukansilla kulkemista.

Miten kulkee?

Kuskin paikka on 725 Pro Cabin XL:ssä aika lähellä veneen keskilinjaa ja pitkittäisen painonjakauman kannalta luontevassa kohdassa, mistä ulkomittojen ja optimaalisen kulkuasennon hahmottaminen on helppoa. Ergonomiassa parasta on esteetön näkyvyys ja kuskin paikalle kulkemisen ja sieltä poistumisen helppous. 

Ajoasento itsessään on väljä ja vähän sinne päin. Ratti ja etenkin kaukohallintalaite ovat ylhäällä ja melko etäällä, vaikka penkillä istuisi korostuneen ryhdikkäästi. Ergonomia sopii lyhyille siirtymille ja etapeille, joissa kuskinkin pitää päästä osallistumaan kansitöihin helposti ja nopeasti. Noin puolen tunnin ajorupeaman jälkeen ergonomian puutteet alkavat konkretisoitua ja ajatuksissa alkaa toivoa peremmin tukevaa istuinta, kyynärnojia ja jalkatukea.

Ei Stingillä ajaminen kuitenkaan tuskaa ole. Uppoumanopeuksilla 725 Pro kulkee kiitettävän suuntavakaasti, eikä liukuvarunkoisille perämoottoriveneille tyypillistä kiemurtelua esiinny oikeastaan lainkaan. Erityisen hyvä asia se on siksi, että lisävarusteena hankittava hydrauliohjaus on harmillisen tahmea. 

Liukunopeuksilla 725 Pro etenee edelleen suuntavakaasti, joskin miehistön liikkuminen veneessä ajon aikana saa aikaan selvän kulkusuunnan muutoksen. Sivutuuleen 725 ei sen sijaan korkeista laidoista ja hytistä huolimatta juurikaan nojaa. Sama vakaus on läsnä myös veneen ollessa paikallaan. 

Vauhtiin 725 Pro kiihtyy kulkuasennon puolesta käytännössä liukukynnyksettömästi, ja kulutuskin nousee yli litraan meripeninkulmalla vasta nopeuden myötä. Nopeuden mukana tasaisesti nouseva kulutuskäyrä muistuttaa puoliliukuvien tapoja, vaikka Stingin runko ihan puhtaasti liukuva onkin. 

Mercurylta tulevan moottorivalikoiman alaraja 90 hevosvoimaa, mutta suositeltavampi lähtötaso lienee 115 hevosvoimaa, jolla syntyy jo varmasti toimiva paketti. Kaikki 90-, 100- ja 115-hevosvoimaiset versiot ovat Mercuryn suuremmalla alavaihteistolla varustettuja Command Thrust -versioita. Koeajoveneen 3,0-litrainen ja nelisylinterinen F150 on kuitenkin aika lailla optimivaihtoehto, joka tarjoaa hyvän väännön alhaisille nopeuksille ja liikuttaa 725 Prota erittäin vaivattomasti 20–25 solmun matkanopeudella.

Taloudellisin liukunopeus on niinkin alhaalla kuin 15 solmussa, jolloin meripeninkulman pääsee alle litralla. 25 solmun vertailunopeudella kulutus on 1,2 litraa ja 33,5 solmun huippunopeudella 1,7 litraa meripeninkulmalla. Melua voisi olla vähemmänkin, mutta käytännössä 15–25 solmun matkanopeusalueella ilmenevät 73–80 desibelin lukemat ovat aivan siedettävällä tasolla vähän pidempääkin veneessä oleskelua ajatellen. 

Liukunopeuksilla 725 Pro asettuu kulkemaan luonnostaan melko pitkällä vesilinjalla. Moottorin trimmaaminen keventää kyllä kulkua, muttei nosta keulaa kovinkaan korkealle. Laajempi trimmausvara ei olisi pahitteeksi.

Keula on täyteläisen muodon ja nopeasti alkavan pallelinjan ansiosta pikemminkin kantava kuin leikkaava, mutta ainakin koeajopäivän tyynessä kelissä lähinnä kuvausveneen ja muun liikenteen peräaaltoja se ehti halkoa aivan miellyttävästi. Kaarroksissa 725 Pro kallistuu vain niukasti veneen asettuessa tukevasti kantavan palteen varaan. Vauhdikkaissa kaarroksissa ja ääritilanteissa ominaisuudesta seuraa lievää mutta selvästi havaittavaa aliohjautumista eli puskemista. 

Jos joku ihmettelee tavanomaisten FourStroke-nelitahtimallien lisäksi hinnastosta löytyviä SeaPro- ja Racing-versioita, on niille aivan luontevat selitykset. SeaPro-mallit ovat koviin olosuhteisiin ja ammattikäyttöön optimoituja malleja, jotka sinänsä sopivat luontevasti 725 Pron moottorivalikoimaan. Mercury Racingin 150R ei puolestaan ole nimestään huolimatta mikään ylävireinen kilpakone, vaan 225-hevosvoimaisesta V6:sta ”kesytetty”. Sen etuihin kuuluvat vielä vakio-F150:stä muhkeampi vääntö, V6:n hienostuneet käyntiominaisuudet, vakiona oleva sähköinen kaukohallintalaite sekä lisävarustemahdollisuus sähköhydrauliseen ohjaukseen ja ulko-ohjauspisteeseen.

Kuvat

Vesilinja on luontaisessa kulkuasennossa varsin pitkä, mikä parantaa keulasta melko täyteläisen rungon kulkumukavuutta.

Väistökokeissa tai vauhdikkaissa kaarroksissa ei yllätyksiä ilmene, ellei sellaisiksi laske ohjaushyttiveneeksi vähäistä kallistumista ja lievää puskemista.

Hytin isoista ikkunoista on hyvä näkyvyys. Kuskin paikka on kutakuinkin veneen keskilinjalla. Kaasukahva on sijoittettu pois kulkemisen tieltä, mutta istuen ajaessa se jää kauas ja korkealle.

Mahtuuko mukaan?

Koeajossa olevan Cabin XL:n ohjaushytissä on istumapaikat viidelle – eikä sitten oikeastaan juurikaan muuta. Sisäänkäynti tapahtuu styyrpuurin sivulta, jossa oleva leveä oviaukko suljetaan vakiona kuomuovella. Lisävarusteena (2 225 euroa tai osana vajaan 5 000 euron Pro+-pakettia) saa kunnollisen liukuoven, mikä ilman muuta kannattaa valita. 

Leveästä liukuovesta mahtuu sujuvasti sekä kahden istuttavalle etu- että kolmen hengen takapenkille. Riittävä seisomakorkeus helpottaa osaltaan hytissä liikkumista. Oven saa lisävarusteena myös paapuurin laidalle, mutta ei sitä oikein osaa edes kaivata. Käytännössä ovi jelppaisi vain kuskin vieressä paapuurin puolella istuvan kartturin kulkemista.

Hytin penkit ovat selkänojallisia istuinlaatikoita, joiden kannen alla on säilytystilaa. Istuinpehmusteet kuuluvat vakiovarustukseen, mutta minkäänlaista muotoilua ja tukea ne eivät tarjoa. Mukavuus on suhteellista: hytin vaatimattomillakin penkeillä on paljon mukavampaa istua kuin ulkona sateessa, kylmässä tai viimassa.

Korkeiden ikkunoiden ansiosta hytti on avara, valoisa ja näkyvyys kaikkiin suuntiin on kaikilta istumapaikoilta lähes täysin esteetöntä. Tuulilasi on suora, ja varustettu vakiona yhdellä kookkaalla pyyhkimellä, joka putsaa tuulilasista ihan kelvollisen alan.

Pyyhkimelle on myös käyttöä, sillä keulan muotoilu nostaa jo tyynessä kuvausveneen peräaaltoja leikatessa pärskeitä tuulilasille. Vaikuttaa siltä, että aivan keulassa on joku kohta, johon osuessa runkoa pitkin ylös ohjautuva aalto hajoaa ja päätyy ilmaan tiheänä roiskepilvenä.

Kotimarkkinoilla Norjassa 725 Pro Cabin on isommalla XL-hytilläkin varustettuna tarkoitettu melko puhtaaksi kalaveneeksi, jolla käydään laskemassa ja kokemassa verkkoja tai mertoja vaikka talvikelissäkin. Kansitilat ovat sen mukaisesti selkeän laajat ja vapaat, ja rakenteeseen kuuluu valmius sekä kuormansidontalenkeille että pyydyksen nostokoneelle.

Kalaveneeksi 725 Pro Cabin XL käy Suomessakin, mutta täällä sen ensisijainen rooli lienee yhteysvenemäisempi. Jos viiden hengen hytti riittää, on Stingin kuljetuskyky hyvä, sillä syvällä korkeiden laitojen suojassa olevaa kansitilaa on runsaasti: sekä etu- että takakannelle mahtuu hyvin vaikkapa isompien kodinkoneiden toimituspakkaus mökkisaareen vietäväksi ja ympärikuljettavan hytin sivuille jää kuljetustilaa pidemmillekin lautakuormille. Hyvällä säällä keulapenkki ja leveä takapenkki tarjoavat hytin ohella istumapaikkoja.

Korkeiden laitojen ja tasaisen turkin ansiosta veneessä liikkuminen on kovemmassakin merenkäynnissä helppoa ja turvallista. Yhteysveneilyssä oleelliset kulkuyhteydet laiturilta veneeseen ja pois eivät sen sijaan ole aivan optimaaliset. 

Kylkiparkissa varalaitojen päälle on mahdollista (jos laiturin tai rannan korkeus on riittävä) astua, koska vakiolaitakaiteissa on sopivia välejä. Laitakorkeus on kuitenkin sen verran suuri, että varalaidan ja turkin väliin tarvitsisi askelman. Keulassa on kookas taso, jolle keulapenkki tarjoaa sopivan askelman. Keulakaiteiden puuttuminen tekee kulusta kuitenkin epävarmaa. Perästä puuttuu taasen uimatasot, joten jo ensiaskeleella pitää yltää suoraan laitojen sisäpuolelle tai sieltä laiturille.

Kuvat

Muodoltaan leveä etuavotila on kookas. Laidoilla olevat pömpelit ovat olemassa verkon- tai merrannostokoneen asennusta varten.

Kelatuhdon alla on siisti säilytystila.

Ohjaushytin ympärikulkuun on hyvin tilaa. Varsinkin paapuurin laitaa voi hyvin hyödyntää myös pitkien esineiden kuormatilana.

Takakansi on avaran väljä.

Leveän peräpenkin alla jäävät tavaratilat on jaettu kolmeen osioon.

Pelkistetty linja jatkuu sisällä. Hytissä on istumapaikat viidelle, jotka asettuvat istumapaikoilleen yhdessä ja poistuvat päinvastaisessa järjestyksessä.

Hytin istuinlaatikot ovat samalla tavaratiloja.

Vastinetta rahalle?

Sting 725 Pro vakiovarustus on varsin pelkistettyä tasoa. Mitään kölirautaa ja tuulilasin pyyhintä kummallisempaa vakiopakettiin ei kuulu, vaan varustelu viimeistellään lisävarusteilla. Alkajaisiksi tarjolla on Pro (2 190 €) ja Pro+ (4 870 €) -varustepaketit, joiden sisällön saa paketissa yksittäisvarusteita edullisemmin. Pro pitää sisällään 7-tuumaisen karttaplotterin ja ohjaushytin kattoluukun, plussassa tulee lisäksi styyrpuurin liukuovi ja kannen merivesihuuhtelupumppu. 

Jo liukuoven takia lähtökohdaksi kannattaa ottaa Pro+, jota täydentämään voi tarkasti harkiten poimia hydrauliohjauksen (1 680 €), päivityksen 10-tuumaiseen plotteriin (855 €) sekä Eberspächerin lämmityslaitteen (3 480 €). Myös keulan ja perän knaapeille (700 €) sekä valikoimalle ulkovalaisimia (etu- ja taka-avotilan työvalaisimet ja hakuvalo yhteensä 1 180 € tai katolle asennetut lisävalot eteen ja taakse yhteensä 1 025 €) tulee varmasti käyttöä. 

Lisävarustelistalta löytyy vielä toki muutakin mukavaa (ja arvokasta), kuten satamamanöövereihin varmuutta tuova keulapotkuri (3 160 €) ja ajamista helpottavat automaattitrimmit (2 410 €). Moneen ohjaushyttiveneeseen voi molempia suositella, mutta Stingiin niitä ei mitenkään välttämättä tarvita, sillä korkeista laidoista ja ohjaushytistä huolimatta 725 Pro Cabin XL menee rantautumistilanteissa määrätietoisesti ohjaten sinne, minne pitääkin, eikä liikoja rekaa tai nojaa tuuleen.

Vakiovarusteisen 725 Pro Cabin XL:n pakettihinnat koeajetulla 150-hevosvoimaisella Mercurylla alkavat noin 65 000 eurosta. Edellä suositeltu lisävarustus nostaa hintaa noin 12 500 eurolla eli käytännössä puhutaan 75–80 000 euron paketista. Summat eivät ole mitenkään pieniä, mutta yli 7-metristen ohjaushyttiveneiden luokassa kuitenkin kohtuullisia. Esimerkiksi alumiinirunkoisten vastaavan kokoisten ohjaushyttiveneiden hinnat alkavat 100 000 euron tasolta. 

Sting ei ole alumiinia, mutta ihan vastaavia lujitemuovisia koppiveneitäkään ei oikein markkinoilla ole. Ehkäpä lähimmäs osuu ulkomitoiltaan hieman pienempi mutta hinnaltaan Stingin kanssa samaa luokkaa oleva TG 6.9, jossa on paljon Stingiä vähemmän kansitilaa mutta enemmän istumapaikkoja läpikuljettavassa hytissä.

Lopulta Stingin erottaa muista saman kokoluokan ja kalliimman hintaluokan ohjaushyttiveneistä ennen muuta hytin ympärikuljettavuus ja muutoinkin poikkeuksellisen runsaat kansitilat. Jos se on mitä halutaan eikä retkeilymukavuuksia kaivata, näyttäytyy 725 Pro Cabin XL hyvinkin rahanarvoisena vaihtoehtona. 

Kuvat

Perä- ja keulapenkin pintaan saa vajaalla tonnilla solumuovipinnoitteen. Knaapit valitaan mukaan lisävarustelistalta, sillä verkkohommissa niistä on vain haittaa. Laitakaiteita on vakiona neljä paria, niiden väliin jää vapaata varalaitaa askelmaksi tai pyydyksen nostamiseen.

Sähköjärjestelmä ottaa osansa perän suurimmasta säilytystilasta. Tupla-akkuja tarvitaan tässä tapauksessa ensisijaisesti verkonnostokoneen käyttöön.

Perätasoilla on korkeat reunat ovat kulkemisen kannalta hankalat. Ylipäätään moottorikaivoon auki olevien poteroiden tarkoitus jäi arvoitukseksi.

Verkkokalastuksessa kaikki ulokkeet kuten kaiteet ja knaapit ovat haitta. Kulkemisen kannalta ihanteellisen kookas ja tasainen keulataso kaipaisi kaiteita.

• Teksti: Jan Sjölund
• Teksti ja kuvat: Jan Sjölund
• Video: Tuija Soikkeli