Yamarin 88 DC (2019–)Ylimittainen

Mitä uutta?

Uutena lippulaivana ja ensimmäisenä uuden aallon Yamarinina 88 DC:lle on kehitetty muotokieli, jonka pitäisi johdattaa merkki tunnistettavasti tulevaisuuteen. Uuteen ilmeeseen kuuluu entistä pystympi keula ja lisääntynyt särmikkyys. Yleisilme on kuitenkin daycruisereille suotavan linjakas. 88 DC näyttää matalalta ja pitkältä, ja sellaisena tyylikkään virtaviivaiselta. Iso osa uutta Yamarin-ilmettä on varsin keskelle venettä piirretty kookas runkoikkuna. 

Yamarinin lippulaiva-daycruiserit ovat aiemminkin olleet varsin kattavasti varusteltuja, mutta navigointielektroniikka on jäänyt jälleenmyyjien asennettavaksi. Uusissa malleissa tilanne muuttuu, sillä niissä on vakiona Bustereista tuttu Q-älynäyttö. 88 DC:ssä sen koko on 16 tuumaa. Lisävarustelistalta löytyy Q+ -paketti, joka tuo kojelautaan vielä toisen mokoman.

Tilaratkaisun keskiössä on daycruisereille tyypilliseen tapaan avotila, jota 88 DC:ssä riittää. Uusi idea on uimatasojen ja avotilan väliin kuomukotelon kannesta, ankkuriboksien luukuista ja moottorikaivon kannesta muodostettu peräkansi. Se toimii sekä kulkuväylänä että loikoilutasona, jonka päälle sopii keskikajuutan parivuoteesta lohkaistava patja.

Keskikajuutta muodostuu tuttuun tapaan oikeastaan vain parivuoteesta, mutta kulkuyhteydet vuoteelle ovat Yamarinissa kauniisti sanottuna persoonalliset. Pääkulkuväylän muodostaa avotilaan avautuva luukku, josta pudottaudutaan suoraan vuoteelle. Toinen onkalo vuoteelle johtaa keulakajuutasta, mutta sen läpi konttaamiseen ei aikuinen taivu.

Toistaiseksi 88 DC:n voi valita kahdella moottorivaihtoehdolla, Yamahan 300-hevosvoimaisella V6:lla tai 350-hevosvoimaisella V8:lla. Omistussuhteet huomioiden lienee selvää, että 88 DC tulee olemaan listalla kärkipäässä, kun Yamaha ryhtyy kartoittamaan peräpeilejä uusille 375- ja 425-hevosvoimaimiselle V8:lleen.

Miten kulkee?

Yamarinin daycruiserit on tunnettu hyvistä ajo-ominaisuuksistaan, eikä uusi lippulaiva tuota pettymystä. 88 DC:n pysty ja pitkä keularanka halkoo tehokkaasti vasta-aaltojakin, kunhan keulaa painaa moottoritrimmillä vähän alas.

Myötä-aallokkoon voikin sitten lasketella reippaastikin, ilman että mukavuus siitä mitenkään kärsii. Sivuaallokkokäytös on mukavan neutraalia. 88 DC ei turhia vaapu eikä suuntavakaus kärsi. Balanssi on hyvä sekä pituus- että poikittaissuuntaan.

Pohjakulma on perässä pari astetta aiempia Yamarinin daycruisererita loivempi, mutta se ei oikeastaan haittaa. Pitkä ja keulasta syvä runko sekä yli 2,5 tonniin nouseva massa mahdollistavat vauhdikkaan aallonharjalla hurjastelun vielä metrisessä aallokossakin.

Yamarin päästiin ajamaan molemmilla nykyisillä moottorivaihtoehdoilla eli 300-hevosvoimaisella V6:lla ja 350-hevosvoimaisella V8:lla. Jo V6 riittää voimanlähteeksi mainiosti, vaikka V8:ssa on oma ylenpalttisuuden viehätyksensä.

V8 on paitsi tehokkaampi myös janoisempi, tosin aika merkityksettömillä nopeusalueilla eli huippunopeudella ja liukukynnyksen tuntumassa. Molemmille moottorivaihtoehdoille luontevan tuntuisella 25–30 solmun marssivauhdilla tilannen kääntyy päälaelleen, ja V8 on jopa marginaalisesti V6:sta taloudellisempi. Huippunopeudessa eroa on viitisen solmua, 40 solmun raja rikkoutuu molemmilla.

Kiihtyvyydessä ero jäi mutu-menetelmällä arvioituna pieneksi, sillä Yamahan V6:nenkin vääntää hyvin. V8:n voimat olivat potkurille ajoittain liikaa, joten koneen ärhäkkä kaasuun reagointi ei kaikissa tilanteissa tuntunut realisoituvan aivan toivotulla tavalla.

V8 on selvästi V6:sta painavampi kone, mutta 88 DC:n tapauksessa se ei ole ongelma, sillä pitkä runko kantaa painavan koneen ongelmitta, eikä moottorivaihtoehtojen keskinäisessä ajettavuudessa ole merkittäviä eroja. Selkein ero on liukukynnyksessä, joka on kevyemmässä V6:ssa loivempi ja alhaisemmassa nopeudessa. 15 solmun nopeudessa V6:lla varustettu 88 DC kulkee jo kohtuullisen siistissä asennossa, mutta V8:lla vielä kyntää.

Sähköinen ohjaustehostin on arvokas (noin 3 000 €), mutta molempien moottorivaihtoehtojen yhteyteen erityisen suositeltava lisävaruste, eikä V8:a ilman sitä oikeastaan edes saakaan. Tehostin tekee ohjauksesta kevyen ja tarkan paitsi satamapyörittelyssä myös ylätrimmillä merimaileja niellessä.

Ohjaamoon asettuu mukavasti, tosin istuttaessa lyhyille kuskeille voi olla haaste nähdä korkean kojelaudan yli. Penkissä ei ole korkeuden säätöä, mutta poikkeuksellisen kookas ylös nostettava istuimen etureuna ja tavanomaista korkeampi selkänoja, jonka ansiosta korkeampi niin kutsuttu offshore-istuma-asento on keskivertoa parempi. Ratin kallistuskulmansäätö auttaa sopivan ajoasennon löytymisessä.

Kuvat

300-hevosvoimainen V6 riittänee useimmille, sillä sekin liikuttaa 88 DC:tä kaikissa tilanteissa vaivattoman tuntuisesti. Huippunopeus yltää 40 solmuun.

350-hevosvoimainen Yamaha lennättää 88 DC:n yli 45 solmun huippunopeuteen. 88 DC kantaa ison V8-koneen painon kunnialla.

Ajoasento on luonnikas, kunhan korkean kojelaudan yli yltää näkemään. Penkin poikkeuksellisen kookas ylösnostettava etureuna muodostaa mukavan nojaus- tai istuma-alustan. Kovemmassa kyydissä apukuski jää kaipaamaan kauhukahvaa.

Yamarinin uutta lippulaivaa päästiin kokeilemaan myös kovassa kelissä, eikä ajo-ominaisuuksissa ole moitittavaa.

Tehokkuudestaan ja suorituskyvystään huolimatta 88 DC on ajettavuudeltaan ja kaarrosominaisuuksiltaan hyvätapainen.

Mahtuuko mukaan?

Yamarinin kantavuus on peräti 12 henkilöä, ja avotila sen mukainen. Sopivasti sovitellen kantavuuden mukainen pääluku mahtuu myös istumaan 88 DC:n avotilaan, mutta silloin on kyllä jo tupaten täyttä.

Mukavasti laajaan avotilaan asettuu 8–10 henkilöä: kolme ohjaamon erillisistuimille ja loput avotilan sohville. Mukavimmat sohvapaikat ovat paapuurin laidalta perään poikittain taittuvalla kulmasohvalla.

Avotilan pöytä ei ole valtavan suuri, mutta sen ääreen mahtuu kuitenkin 4–5 istuskelemaan. Pöytä on vakiovaruste, sohvan petausmahdollisuus aurinkotasoksi tulee mukaan Deluxe-varustepaketin myötä. Siihen sisältyy myös avotilan kattava korkea kaksiosainen ajokuomu, satamapeite on vakiovaruste.

Keulakajuutta on tilavuudeltaan ja tilaratkaisultaan hyvinkin onnistunut. Avotilasta kajuuttaan johtava liukuovi, on kohtuullisen kookas ja kulkeminen sujuvaa. Oven takana on sopivasti väljyyttä, mikä onkin hyvä, sillä kajuutta on kuitenkin sen verran matala, että liikkuminen tapahtuu kumarassa. Juuri seisomakorkeus – tai sen puute – on yksi tekijä, mikä erottaa liki yhdeksän metrisen daycruiserin keulakajuutan saman pituisen sportcruiserin kajuutasta.

Yamarinissa ovensuussa on kuitenkin kohtuullisen helppo liikkua tarvittaviin suuntiin: oven takana olevaan erilliseen toilettiin, keulavuoteelle tai paapuurin olevalle sohvalle. Sohva on tärkeä, sillä esimerkiksi pukeutuminen ja tavaroiden hakeminen vuoteen alla olevasta säilytystilasta käy huomattavasti helpommin sohvalla istuen kuin matalassa tilassa syvässä kumarassa seisten.

Runkoikkunoiden lisäksi koeajetuista protoveneistä puuttui myös tuotantoveneisiin vakioksi tuleva avattava kansiluukku. Kun ne ovat paikallaan, tulee kajuuttaan luonnonvaloa varmasti ihan eri tavalla kuin kahden kattoikkunan varassa olleiden protoveneiden kajuuttaan. Ilmanvaihto tapahtuu mekaanisten tuulettimen sekä runkoikkunoissa olevien tuuletusventtiilien, kansiluukun ja oven raottamisen avulla.

Eniten spekuloitavaa aiheuttaa keskiveneen makuutilan toteutus. Liki yhdeksänmetriseksi veneeksi tila on poikkeuksellisen matala ja hankalasti saavutettavissa.

Helpoimmalla vuoteelle pääsee avotilaan avautuvasta luukusta, mutta sieltäkin suoraan vuoteelle pudottautuen ja pujottautuen. Myös keulakajuutasta on yhteys keskivuoteelle, mutta se on aikuiselle yksinkertaisesti liian ahdas ryömiä. Vuode on sinänsä riittävän kokoinen kahdelle, mutta tila vuoteen päällä on niin matala, ettei arkkuvaikutelmalta ja ahtauden tunteelta voi välttyä.

Kuvat

Toiletti on daycruiser-luokan tilavimpia. Wc:n sähköhuuhtelu helpottaa käyttöä.

Keskikajuutta ja keulakajuutasta sinne johtava onkalo on aikuiselle tukahduttavan matala.

Keulakajuutta on tilava ja pidetty valoisan ja avaran tuntuisena vaaleilla materiaaleilla.

Sohvien alla on tuttuun tapaan säilytystilaa, mutta myös varusteita ja tekniikkaa. Luukut aukeavat patjojen kanssa luvattoman huonosti eikä niissä ole kaasujousia.

Pentteri on pakattu kompaktisti. Liesi ja pesuallas ovat saman kannen alla, joten taittotyötaso tulee tarpeeseen. Säilytystilat rajoittuvat kartturin penkin alla oleviin kahteen vetolaatikkoon.

Poikkeuksellisen kookas avotila on kalustettu melko täyteen.

Pinta-alaltaan keskikajuutan vuode olisi riittävän suuri kahdelle.

Vastinetta rahalle?

Yamarin 88 DC on omassa segmentissään iso vene. Ja siltä se myös näyttää ja tuntuu – keskikajuuttaa lukuun ottamatta.

Isot ulkomitat tuntuvat positiivisesti myös kansilla liikkuessa. Kookas ja tasainen keulakansi on hyvä kulkea ja myös perässä on poikkeuksellisen laajat kulkutasot. Puolen tusinaa päiväristeilijää solahtaa avotilaan väljästi. Ylämääräiset sentit ovat arjen luksusta.

Säilytystiloja tosin ei ole mitenkään erityisen ruhtinaallisesti, joskin useimpiin tilanteisiin ja reissuihin riittävästi. Etenkin pääsäilytystiloihin lukeutuvien avotilan sohvien alla olevien lokeroiden käytettävyyteen voisi kiinnittää enemmän huomiota. Yamarin oli patjojen kanssa reilusti avautuvien luukkujen ja niiden varustamisessa kaasujousilla eturintamassa, mutta ajetuissa protoveneissä luukut avautuivat huonosti eikä kaasujousia ollut. Tuotantoveneisiin tilanteen kuitenkin lupaillaan parantuvan. 

Muotoilullisesti 88 DC:n linjat ovat piirtyneet kohdalleen. Avotilan ja sisätilojen ilme ei ole ihan yhtä onnistunut. Kilpailijoista etenkin Askeladden C83:n ja Finnmaster T8:n laatuvaikutelma on joidenkin materiaalivalintojen ja yksityiskohtien toteutuksen osalta parempi. Yamarinin kohdalla täytyy tosin muistaa, että koeajetut yksilöt olivat vielä pikaisesti kasattuja prototyyppejä.

Vaikka Yamarin 88 DC on ulkomitoiltaan tärkeimpiä kilpailijoitaan suurempi, ei sen hinta karkaa juurikaan niitä kovemmaksi. Eikä varusteistakaan tarvitse tinkiä, sillä ainakin lanseerausvaiheessa Yamarin on sisällyttänyt pakettihintoihin Deluxe-lisävarustepaketin, jonka myötä varustus nousee jo ihan mallikkaalle tasolle.

Kuvat

Sohvan selkänojien kulmassa on pehmeä mukiteline.

Sulaketaulu ja päävirtakytkimet ovat säilytystilan perällä melko hankalasti saavutettavissa mutta silti alttiina tavaroiden kolhuille.

Keulakaiteet ovat korkeat ja niiden väli riittävän leveä vaivattomaan kulkemiseen.

Keulakaiteeseen kuuluu kulkemista helpottava esiin taittuva askelma.

Tasainen keulakansi on helppo kulkea. Tuotantoveneisiin tulee kansiluukku vakiovarusteeksi.

Peräkulmissa on tilavat ankkurilaatikot.

Keulakannen portaat ovat riittävän kookkaat, mutta kaide tai kädensijan kojelaudan reunaan olisi tervetullut lisä. Lähes kaiken kattava tiikkiturkki kuuluu vakiovarusteisiin.

Keskikajuutan luukun kannessa on tumma pleksi-ikkuna, mutta se ei juurikaan makuukajuutan tunnelmaa avarra.

Kuomutalli on tutulla paikalla peräsohvan selkänojan takana, mutta perinteistä toteutusta syvemmällä.

• Teksti ja kuvat: Jan Sjölund