Laivasillalla muhii iso kiista– Loviisan kaupunki toimii vahvemman oikeudella
Loviisan Laivasillan kahvilan tapauksessa kaupungin toiminta näyttäytyy opportunistisena ja vahvemman aseman hyödyntämisenä. Laajemmin tapaus kiteyttää karulla tavalla sen, millaisessa toimintaympäristössä saariston palveluyrittäjät joutuvat joissakin tapauksissa luovimaan.
Laivasillan vierasvenesataman rantakahvilan tulevaisuus on herättänyt vilkasta keskustelua loviisalaisten ja veneilijöiden keskuudessa. Nykyinen yrittäjä Niclas Mattsson on kehittänyt sataman palveluja jo 30 vuoden ajan. Mattssonin yrityksen, Loviisan Vierasvenesatama oy:n, ja kaupungin väliset käyttöoikeussopimukset ovat tähän asti olleet viisivuotisia. Viimeisimmän sopimuksen alkaessa Mattsson päätti rakennuttaa alueelle nykyisen kahvilarakennuksen.
Mattsson oli tuolloin kysynyt kaupungilta, haluaisiko se osallistua kahvilan rakentamiseen, mutta kaupungilla ei ollut hankkeeseen rahaa. Nyt, viisi vuotta myöhemmin, kun yrittäjä on tehnyt työn, kantanut taloudellisen riskin ja rakentanut paikalle kaupunkilaisten ja veneilijöiden suosiman kohtaamispaikan, kaupungilta löytyykin resursseja rakennuksen lunastamiseen. Kaupungin tarjous jää kuitenkin alle sen, mitä Mattsson itse rakennuksesta maksoi.
Kaupungin näkökulmasta kyse on siitä, miten Laivasillan palvelut järjestetään jatkossa. Kaupunki valmisteli vierasvenesataman palvelujen jatkoa tilanteessa, jossa nykyisen käyttöoikeussopimuksen oli alun perin määrä päättyä lokakuun lopussa.
Kaupungin mukaan palvelut oli tarkoitus kilpailuttaa avoimesti, jolloin myös Mattssonin yritys olisi voinut osallistua. Samalla kaupunki selvitti, voisiko se hankkia Mattssonin omistaman kahvilarakennuksen itselleen. Käytännössä Mattsson olisi siis saanut jatkaa rakentamansa kahvilan yrittäjänä, mutta kaupunki olisi omistanut seinät.
Osapuolet eivät ole ymmärrettävästi päässeet sopimukseen rakennuksen omistuksesta tai sen käytöstä. Kaupungin mukaan rakennusta tarvitaan satamakonttoriksi, mutta tarjouksen mukaan myös kahvilatoimintaa voisi jatkaa siellä. Kaupungin tarjoama kauppahinta on 100 000 euroa.
Mattsson vahvistaa, että kaupunki on tarjoutunut ostamaan hänen omistamansa rakennuksen.
– Ajatus ei lähtökohtaisesti tunnu oikein reilulta, ja kun kaupungin tarjous on alle sen, mitä olen kahvilan rakennuttamisesta kokonaisuudessaan maksanut, en näe siinä järkeä. Olen rakentanut rakennuksen itseäni ja omaa toimintaani varten, enkä alun perin ajatellut myyväni sitä kaupungille, Mattson sanoo.
Jos rakennuksen kohtalosta ei päästä yhteisymmärrykseen, Mattsson on jopa valmis purkamaan sen. Se todennäköisesti tarkoittaisi pidetyn ja vilkkaan tapaamispaikan katoamista Laivasillalta ja samalla yhden keskeisen palvelun poistumista vierasvenesatamasta.
– Jos vien rakennuksen mennessäni, satamarakennukseksi jää vain pieni koppi, joka paikalla alun perin oli. Ehkä kaupungilla on nyt rahaa ja halua rakentaa uusi kahvila, kun on ensin osoitettu, että tällainen konsepti toimii, Mattsson pohtii.
Kaupunki korostaa, ettei se ole tehnyt päätöstä kahvilarakennuksen poistamisesta tai purkamisesta.
Vuoden pohdinta-aika
Kahvilan tulevaisuus on herättänyt kiinnostusta myös laajemmin. Syyskuun 8. päivänä avattu tukiadressi on reilussa kahdessa viikossa kerännyt 2 616 allekirjoitusta, mikä on hieman yli puolet 5 000 allekirjoituksen tavoitteesta. Adressi löytyy täältä.
Adressin suosio ei ainakaan helpottanut kaupungin asemaa. Tilanne saikin pian uuden käänteen syyskuun puolivälissä, kun Loviisan elinkeino- ja maaseutulautakunta päätti jatkaa nykyistä käyttöoikeussopimusta Loviisan Vierasvenesatama oy:n kanssa vielä yhdellä vuodella. Uusi sopimus jatkuu 30.9.2027 asti. Päätös poikkesi viranhaltijavalmistelun esityksestä, jossa vierasvenesatamapalvelujen kilpailutuksen valmistelua olisi jatkettu aiempien linjausten mukaisesti.
Samalla lautakunta esitti, että kahvilatoiminnan ja vierasvenesatamapalvelujen eriyttämistä selvitetään. Kaupunki on arvioinut useita vaihtoehtoja palvelujen järjestämiseksi, mutta valmistelussa on tullut vastaan muun muassa juridisia, taloudellisia ja hankintaan liittyviä kysymyksiä.
– On positiivista, että tähän saatiin vuoden lisäaika. Ehkä tulevan vuoden aikana saadaan kehitettyä jokin ratkaisu, joka tyydyttää sekä minua että kaupunkia, ja ennen kaikkea kaupunkilaisia ja veneilijöitä, Mattsson sanoo.
Vuoden lisäaika siirtää ratkaisevia päätöksiä eteenpäin, mutta samalla avoimeksi jää kysymys siitä, millä tavalla Laivasillan palveluja halutaan jatkossa kehittää ja millaiset toimintaedellytykset alueella toimiville yrittäjille halutaan tarjota. Erityisesti investointien näkökulmasta sopimusten pituudella ja jatkuvuudella on merkitystä.
Viestillä on väliä
Tilanne on omiaan saamaan saaristosta kiinnostuneet, potentiaaliset uudet yrittäjät miettimään investointejaan kahdesti. Todennäköisesti se herättää kysymyksiä myös niissä, jotka jo toimivat saaristossa ja pohtivat palveluidensa kehittämistä tai laajentamista. Miksi investoida rahaa, aikaa ja omaa työpanosta palveluun, jonka tulevaisuudesta ei ole varmuutta ja jonka jatkuvuuteen yrittäjä ei lopulta itse pysty vaikuttamaan?
Tämä on erityisen ristiriitaista tilanteessa, jossa Suomen saariston matkailupotentiaali on vasta avautumassa laajemmalle kansainväliselle yleisölle. Juuri nyt tarvittaisiin yrittäjiä, jotka uskaltavat investoida, kehittää palveluja ja rakentaa saaristosta ympärivuotisesti kiinnostavampaa matkailukohdetta. Jos viesti yrittäjille on päinvastainen, seuraukset näkyvät pitkään.
Saariston palvelut eivät synny tyhjästä. Niiden takana on usein yrittäjiä, jotka ovat vuosien ajan rakentaneet toimintaa, investoineet omalla riskillään ja tehneet paikasta kiinnostavamman myös muille. Jos tällaisen työn jatkuvuuteen ei voi luottaa, on syytä kysyä, kuka seuraavaksi uskaltaa ottaa riskin.
Loviisan kaupunki on itse tunnustanut nykyisen yrittäjän työn merkityksen Laivasillan alueelle. Kaupungin mukaan Mattssonin kehittämät palvelut ovat muodostuneet merkittäväksi osaksi Laivasillan kesää ja vierasvenesataman toimintaa. Se, mitä tämä sitten oikeuttaa yrittäjältä odottamaan tai millaiseen kohteluun se antaa aihetta, onkin kokonaan toinen kysymys.
