“Uunihylky” paljastui Vasa-laivan pikkusiskoksi– Historiallinen löytö Suomenlahdella

Porkkalan edustalta on tunnistettu merkittävä hylky: 1600-luvun pinassi Falken, joka palveli Ruotsin laivastossa Kustaa II Aadolfin ja kuningatar Kristiinan aikana. Falken on maailman parhaiten säilynyt kuninkaallinen pinassi.

Hylky löydettiin jo vuonna 1974 ja on tunnettu nimillä Varmbådan tai Uunihylky, mutta sen todellinen identiteetti varmistui vasta nyt osana Unohdettu laivasto -tutkimusohjelmaa. Suomen meriarkeologisen seuran tekemä 3D-malli johti Tukholman yliopiston tutkijan Niklas Erikssonin huomioon, että kyseessä on historiallisesti poikkeuksellisen arvokas alus.

– Toisin kuin suuret ja tunnetut alukset kuten Vasa, Falken oli aktiivisesti käytössä ja läsnä monissa aikakauden tärkeissä tapahtumissa. Hylystä voidaan oppia paljon niin rakenteesta, toiminnasta kuin sisustuksestakin, Eriksson toteaa.

Falken näytti luultavasti hyvin samalta kuin tämä Cornelis Verbeeckin noin vuonna 1625 maalaama hollantilainen pinassi. (Kansallinen merimuseo, Amsterdam, Inv. nr . A.0915)

Falken rakennettiin Tukholmassa vuosina 1630–1631 ja oli tyypiltään kolmemastoinen, pitkän keulan ja kylkitykkien koristama pinassi – pienempi mutta ylellinen versio Vasa-laivasta. Alukseen mahtui 16–20 tykkiä, ja sitä käytettiin sekä sota-aluksena että merkkihenkilöiden kuljetukseen.

Karille Porkkalassa

Laiva upposi syksyllä 1651 matkalla Narvasta Tukholmaan, kun se ajoi karille Porkkalan edustalla. Mukana oli tuolloin kreivi Erik Stenbock, jonka Falken oli kuljettanut kotiin Viron-retkeltä. Onnettomuuden jälkeen paikalle lähetettiin pienempi alus Ugglan avustamaan miehistöä ja pelastamaan varusteita.

Falkenin löytö ja tunnistus tarjoavat ainutlaatuisen näkymän 1600-luvun kuninkaalliseen merivoimaan ja laivanrakennukseen. Tutkimus on osa laajempaa pohjoismaista hanketta, joka pyrkii kartoittamaan ja ymmärtämään Itämeren alueen historiallisia hylkyjä.

Stillkuva 3D-mallista. Kuva: Topi Sellman / Suomen meriarkeologinen seura. Malli: Kari Hyttinen

www.museovirasto.fi

• Teksti: Fredrik Eriksson
• Kuva: Niklas Eriksson / CEMAS