Saxdorin tuleva lippulaiva on varsin mielenkiintoinen tulokas suomalaisittain kookkaiden perämoottoriveneiden luokkaan. Sen GTO-lähtökohta on Skandinaaviseen makuun melko avoin mutta Välimerellisiin T-top-veneisiin verrattuna jo melko hyvin katettu päivä- ja viikonloppuristeilijä, jossa on pitkä liukuluukulla varustettu katto ja täysleveä, paapuurin laidan läpikulkuovella varustettu tuulilasi. Lehdistölle toimitetun kuvapaketin ajokuvassa viilettää kuitenkin lasisilla sivu- ja takaseinillä varustettu umpiversio, jota nettisivuilla kutsutaan GTC:ksi. Sen konsepti on kuitenkin aivan eri kuin jo lähes puolitoista vuotta sitten julkaistussa ensimmäisessä 400 GTC -hahmotelmassa.
Nyt käsillä olevassa 400 GTO/GTC:ssä on pitkät laitaterassit, joille voi astua ainakin paapuurin laidalla ohjaushytin takapilarien molemmilta puolilta, eli avotilasta tai avohytistä. Perässä on pienemmistä Saxdoreista tuttu lasinen, porteilla varustettu seinämä.
Kalustus vaikuttaa varsin monipuoliselta. Styyrpuurin puolen valtaa suurimmilta osin kolmen istuttava ohjaamon ja sen takana oleva kookas sohvaryhmä, joka päättyy perässä aurinkotasoksi. Pentterilipasto on paapuurin laidalla ja sen jatkeena kuvissa näkyy taittuvalla selkänojalla varustettu sohvan pätkä. Keulassa on oma, mukavalta näyttävä loosi päivänpaistetteluun.
Sisätiloja on enemmän kuin ensivilkaisulta uskoisi. Keulakajuutta on toki arvattavissa, samoin sen kalustukseen kuuluva parivuode ja erillinen, suihkulla varustettu toiletti. Jo hitusen odottamattomampaa on kajuutan portaikon alle jäävä poikittainen pistopunkka. Varsinainen yllätys on peräsohvan/aurinkotason alle piilotettu takakajuutta. Takahytin ikkunat voi bongata ulkoapäin aurinkotason seinämistä.
Perämoottoreita on kaksi ja valittavaksi tulee mitä ilmeisemmin Mercuryn V8- ja V10-vaihtoehtoja. Niiden vakiomallien yhteistehoskaala on 500–800 hevosvoimaa ja pari kipakampia Mercury Racingin versioita tarkoittaisi 900 tai 1 000 hevosvoiman potkua. Tarkkoja teknisiä tietoja saati hintoja ei ole vielä julkaistu.
