AMT 165 BR (2020–)– Palkittu pikkujätti

Mitä uutta?

165 BR on AMT:n pienin ja ensimmäinen alle viisimetrinen bowrider-malli. Paljon pienempään mittaan bowrider-tyyppistä tilaratkaisua ei ylipäätään saa survottua, ellei tingitä joko käytännöllisyydestä tai kalustuksesta.

Bowriderille tunnusomaisia piirteitä ovat koko veneen levyinen, enemmän tai vähemmän yhtenäinen tuulilasi ja ohjaamon erillisistuimet. Läpikuljettava tuulilasi jakaa tilat pienempään etu- ja suurempaan taka-avotilaan, jotka toimivat veneen oleskelu- ja matkustustiloina. Valtaosassa bowridereista läpikulku tapahtuu keskeltä eli laidoille sijoitettujen ohjauspulpetin ja apukuskin pulpetin välistä, kaksiosaisen pulpettien välioven kautta. 

Kulkuväylä on myös AMT:ssä keskellä, mutta kirkkaasta pleksistä tehty väliovi on harvinaislaatuisesti yksiosainen. Se ei muotoilullisesti sulaudu ihan täysin pulpettien tuulilasien muotoon, mutta ei erityisesti hyppää silmillekään. 

Oven käytettävyys on kaksiosaisiin ratkaisuihin verrattuna vaivatonta ja nopeaa, mikä helpottaa veneessä liikkumista. Yksiosaisen oven mahduttaminen alle viisimetriseen veneeseen on AMT:ltä mainio suoritus.

Paria pykälää isommista bowridereista tuttua designia löytyy myös 165 BR:n perästä, jossa molemmilla laidoilla on reilun puolen metrin mittaiset, yhdessä tasossa olevat uimatasot ja niiden välissä olevan moottorikaivon osittain kattava kulkutaso.

Aniharvan alle viisimetrisen avoveneen uimatasoilla voi varsinaisesti kulkea tai toimia, mutta AMT:ssä se onnistuu. 

Tässä kokoluokassa ennen näkemätön ratkaisu on myös polttoainetankin korkin, polttoainesuodattimen ja polttoaineletkun käsipumpun sijoittaminen erilliseen, Abloy-lukolla varustetulla luukulla suljettavaan tilaan styyrpuurin peräkulmaan.

Miten kulkee?

Alle viiden metrin kokonaispituuteen nähden 165 BR on melko leveä ja korkealaitainen vene. Tilavolyymin kannalta mittasuhteet ovat lupaavat, mutta ajettavuudelle haasteellisemmat. AMT:llä homma on kuitenkin hanskassa myös ajo-ominaisuuksien suhteen.

Paikallaan ollessa ja uppoumanopeuksilla liikuttaessa 165 BR on vakaa. Veneen liikkeet ovat rauhallisia ja kallistuminen vähäistä, vaikka iso mies liikkuu veneeseen ja veneessä huolimattoman rivakasti.

Kahdesta moottorivaihtoehdosta tehokkaammalla eli 60-hevosvoimaisella Hondalla varustettuna liukuun nousu on vajaan 200 kilon kuormalla vaivatonta, muttei erityisen sähäkkää. Liukukynnys jää taakse jo 10–11 solmun kohdalla ja taloudellisin liukunopeusalue alkaa jo 12 solmusta ja jatkuu liki 25 solmuun. Bensaa palaa silloin 0,5 litraa meripeninkulmalla, parhaimmillaan vähän allekin. 

Melutaso on teho- ja kokoluokka huomioiden normaalilla tasolla. Runkoääniltään 165 BR on vaimea, joten pääasiallinen melulähde on moottori. Hondan äänensävy on säyseä, jota tosin BF60:n kierroskoneluonne hengästyttää. 

Käytännössä 80 desibelin raja rikkoutuu 20 solmussa ja vielä 25 solmun nopeudessakin äänenpaine jää alle pidempään altistuttaessa haitallisen 85 desibelin tason. Huippunopeudeksi saavutettiin 32 solmua, jolloin melu nousi 89 desibeliin ja kulutus 0,7 litraan meripeninkulmalla.

Pieni mutta suhteellisen korkealaitainen vene voi olla liukunopeuksilla vähän keikkuva ajettava, mutta AMT 165 BR on hienosti balanssissa. Vene kulkee tasapainoisesti ja mukavasti.

Runko leikkaa aaltoja siinä määrin tehokkaasti, ettei 20–30 solmun ajonopeuden ylläpitämiselle testipäivän noin 40 sentin aallokossa ollut estettä. Sekä myötä- että vasta-aallokkoon sopiva trimmi löytyy helposti, eikä sivuaallokkokaan tuota ongelmia. 

Erityiskehut menee kaarrekäytökselle, joka säilyy aallokossa ja liukunopeuksillakin rauhallisena ja kuivana. Ylätrimmillä kireisiin ja reippaampivauhtisiin kaarroksiin "hyökkääminen" tosin laantuu potkurin pidon katoamiseen, mikä tietyllä tapaa laukaisee myös ääritilanteet äkkipysähdykseen ja moottorin kierrosten ryntäämiseen.

Korkeat laidat luovat osaltaan turvallisuutta. 165 BR:ssä kaikki istumapaikat ovat syvällä laitojen suojassa, joten tunne veneessä "sisällä" matkustamisesta on isompien veneiden tapaan vahva.

165 BR:n korkea tuulilasi ja väliovi tarjoavat viiden metrin kokoluokassa poikkeuksellisen kattavan suojan tuulelta, ajoviimalta ja satunaisilta pärskeiltä, ottamatta mitään pois näkyvyydestä. Kuskin paikalla viihtyy ergonomian puolesta muutenkin mainiosti.

Kuvat

Ajo-ominaisuudet yllättävät tasapainoisuudellaan. Normiajaminen on mukavaa ja ääritilannekäytös yllätyksetöntä.

Hyvin suunniteltuun ohjaamoon kotiutuu nopeasti. Tuulilasi suojaa erinomaisesti, näkyvyyden ollessa kuitenkin satunnaisia heijastuksia lukuun ottamatta esteetön. Pulpetin alla on kookas, luontevassa kulmassa oleva jalkatuki.

Ratti ja kaasukahva ovat luontevilla paikoilla ja plotterikin sopivalla sormeiluetäisyydellä. Vain ruudun alareunassa olevan zoomauspainikkeet jäävät vähän ratin kehän taakse.

60-hevosvoimaa riittää vaivattomaan kiihtyvyyteen ja reilun 30 solmun huippunopeuteen. Kulutus asettuu puolen litran tuntumaan meripeninkulmalla ja käyttökulut siten hyvin kohtuullisiksi.

Mahtuuko mukaan?

AMT on osannut ennenkin hyödyntää olemassa olevat sentit tehokkaasti, mutta 165 BR:n kohdalla tilankäyttö on jo lähes taidetta. Jos haluaa ulkomitoiltaan ja painoltaan mahdollisimman kompaktin, helposti käsiteltävän ja jarruttomalla trailerilla kuljetettavaksi sopivan, mutta mahdollisimman tilavan bowriderin, se on tässä.

Peräpenkin jalkatilat on se kohta, missä senttien puuttuminen tuntuu yleensä ensimmäisenä. Eikä pelkästään peräpenkillä istuvan polvitiloissa, vaan ylipäätään taka-avotilassa liikkumisessa ja siinä, kuinka helppoa esimerkiksi peräpenkin alla olevaa säilytystilaa on käyttää.

165 BR:ssä kaksi aikuistakin mahtuu istumaan ohjaamon erillisistuimella ja takapenkillä perätysten ilman ongelmia. Myös kulkemiseen keulasta pulpettien ja ohjaamon erillisistuimien välistä peräpenkin reunoilla olevien askelmien ja kuomutallin yli uimatasoille ja takaisin on tilaa, samoin takapenkin säilytystilan luukun avaamiselle ja tavaratilan käyttämiselle.

Keulassa on kaksi yllättävänkin mukavaa laitapenkkiä ja lähinnä askelmana toimiva keulatuhto. Kulkureitit sekä keulasta että sivuilta ovat kunnossa ja tyhjää turkkitilaa on sen verran, että keulaa voi hyödyntää myös kuorma- tai harrastustilana. Varsinaisia säilytystiloja keulassa on kuitenkin vain pienen, keulakannen alla olevan avoköysilokeron verran. Perässä on vähän isompi kannellinen ankkuriboksi, mutta vain paapuurin puolella.

Pääsäilytystilat ovat apukuskin pulpetissa ja peräpenkin sisällä. Molemmat nielevät hyvän määrän tavaraa ja molempiin on sujuva päästä käsiksi. Apukuskin pulpetin käytännöllisyys tosin paranisi, jos tilaan olisi luukku myös etuavotilan puolelta.

Kuvat

Takapenkin jalkatilat riittävät aikuisellekin istujalle. Tiloiltaan AMT ottaa alle viisimetristen bowriderien kärkipaikan.

Repsikan paikalla viihtyy hyvin, sillä mukavuus on kuskin paikan veroinen ja tilaa on hyvin joka suuntaan.

Keulan kulkuväylät ovat toimivat. Laitapenkit muodostavat yllättävän mukavat ja tukevat istumapaikat, vaikka patjasettiin ei kuulu selkänojia.

Hansikaslokero on varustettu kunnon jousella ja virtapistokkeella. Pulpetin sisällä oleva säilytystila on isompi kuin odottaisi.

Vastinetta rahalle?

AMT:n vakiovarustusta voi pitää varsin järkevänä ja kattavana. Vakiopaketissa on mukana on arvovarusteita, kuten Raymarinen 9-tuumainen Axiom-monitoiminäyttö karttaplotterilla, kaiulla ja ajotietokonetoiminnoilla, mutta myös pienempiä oivalluksia ja kohteliaisuuksia, kuten varapolttoainekanisteri (60 litran kiintotankin lisäksi), kiinnittymisvarusteet ja pääsäilytystilojen luukkujen kiinteästi asennetut Abloy-lukot.

Ohjaamon pehmustetut ja suojahupuilla varustetut erillisistuimet ovat mukavat, ja myös peräsohvan istuin- ja selkänojapehmusteet kuuluvat vakiopakettiin. Etupenkkien istuinpehmusteet ostetaan lisävarusteina.

Pulpettien väliovi on luonnollisesti vakiovaruste. Se on varustettu lukitussalvalla isolla kahvalla ja pysyy auki magneetilla. Myös takapenkin selkänojaan integroitu kuomutalli tulee aina mukaan, ruksasi lisävarustelistalta löytyvän ajokuomun tai ei. Tyhjää kuomutallia voi hyödyntää myös pitkien esineiden säilytystilana.

165 BR:n toteutus on yksityiskohtia myöten huoliteltu ja laadukas, vaikka yleisilme näyttää ensivilkaisulta melko pelkistetyltä. Kokonaisuus huokuu kuitenkin harkittua suunnittelua ja huolellista toteutusta. Kun jokaisen sopen on kolunnut, oikeastaan ainoaksi vähänkään negatiiviseksi muistijäljeksi jää näppituntumaltaan ei niin mukavat luukkujen salvat. 

Yksi AMT:n kaksikuorirakenteen valtteja on täysin umpinainen kansimuotti. Se tarkoittaa, että vaikka pohjaan tulisi reikä, ei vesi pääse kuin rungon ja kannen väliin, ja veneen voi vielä ajaa vielä omin voimin rantaan. AMT kutsuukin ominaisuutta "aina rantaan rakenteeksi".

Vaikka viisimetriset bowriderit ovat erittäin suosittuja, on AMT löytänyt 165 BR:llä ehkä hieman yllättäenkin uniikin markkinaraon, jossa ei muita kaksikuorirakenteisia bowrider-tyypisiä venemalleja ole. Se ei silti tarkoita, etteikö varteenotettavia vaihtoehtoja olisi. Niistä viisi on esitetty oheisessa vertailutaulukossa.

Mitoiltaan, rakenteeltaan ja hinnaltaan läheisimmät verrokit ovat Bella 485 ja Sting 485, mutta ne eivät ole tilaratkaisultaan bowridereita vaan sivu- ja keskipulpettiveneitä. Yksikuorinen Suvi 50 Duo on selvästi edullisempi ja alumiinirunkoiset mutta lujitemuovisisustaiset Silver Fox BR ja Cross 49 BR selvästi kalliimpia.

Tästä otannasta AMT 165 BR tuntuisi löytävän paikkansa luonnikkaasti, tarjoten mainion vastineen rahalle. 

Kuvat

Kuomutalli syö tilaa, mutta AMT:ssä uhraus ei tunnu. Kaiken lisäksi kuomutalli on kohtuullisen tilava.

Yksiosaisessa pleksiväliovessa on etupuolella kookas kahva. Suora ovi rikkoo tuulilasin linjan, mutta käytännöllisyys palkitsee.

Takapenkin alla on tuttuun tapaan tavaratilaa, mutta muutenkin hyvä järjestys. Akku ja päävirtakytkin ovat omassa tilassa oikealla ja vasemmalla pilkottaa vakiovarustukseen kuuluva vihreä varapolttoainesäiliö. Avotilan itsetyhjennyskaivo on tyylikkään AMT-ritilän alla.

Keulakannelta tavanomaista pidemmälle jatkuvat keulakaiteet helpottavat etenkin nuorimpien ja vanhimpien miehistönjäsenien kulkemista.

• Teksti ja kuvat: Jan Sjölund