Yamarin 60 DC– Suursuosikin uusi asu

Mitä uutta?

Yamarin loi 2000-luvun alkuvuosina laajan daycruiser-malliston, jonka perustan muodostivat 59 DC, 64 DC, 68 DC ja 76 DC. Yhdenmukainen muotoilu ja yleisilme loi mallistolle vahvan identiteetin ja toi paikan Pohjoismaiden myydyimpänä daycruiser-mallistona.

Suosion ylläpitäminen on aina niin sanotusti kieli keskellä suuta -hommaa. Uutuuksia tarvitaan, jotta mielenkiinto pysyy yllä, mutta riittääkö maltillisempi jatkojalostus vai tarvitaanko täysin uusi suunta?

Yamarin eteni viimeisen reilun vuosikymmenen malliston facelifteillä ja kantamalleja varovaisesti kehittämällä, mutta hiljalleen malliston "uutuusvelka" on kasvanut. Kilpailijat pääsivät iholle ja vähän sen allekin. Yamarinin todellista mallistouudistusta viivästytti muun muassa pitkä omistajanvaihdosprosessi ja sen eri vaiheet.

Toissa vuonna alkoi kuitenkin tapahtua isosti, kun Yamarin julkisti uuden sukupolven daycruiser-malliston lippulaivan, 88 DC:n. Viime syksynä oli 63 DC:n vuoro ja nyt testissä on siis uuden sukupolven kuopus, 60 DC. Se julkistettiin helmikuussa Helsingin venemessuilla. 63:n ja 88:n väli huutaa vielä ainakin paria kokoa.

Yamarin rakentaa myös uudelle mallisukupolvelle voimakkaan yhtenäistä identiteettiä. Ulkonäkö on toki aina makuasia, mutta jo 88 DC:n muotoilua pidettiin yleisesti silmää miellyttävänä. Muotoilun onnistumista todistaa se, että samat pääpiirteet ja ittasuhteet on onnistuttu sovittamaan erinomaisen hyvin myös pienempiin kokoluokkiin.

Sen ansiosta myös 60 DC on erittäin sopusuhtaisen ja virtaviivaisen näköinen vene. Uudelle Yamarin-sukupolvelle ominaisia piirteitä ovat esimerkiksi puhtaan valkoisen gelcoatin ja tummien yksityiskohtien muodostama selkeä kontrasti, laitojen varsin taakse viedyt runkoikkunakoristeet, selvästi aiempaa pystympi ja tylpempi keula sekä jyrkkä keularanka.

Tilaratkaisun tärkein uudistus on perän uimatasojen ja tavanomaista matalamman kuomutallin kannen yhdistäminen yhtenäiseksi peräkanneksi. Suunta annettiin jo 88 DC:ssä.

Tietyllä tapaa 60 DC:n yleisilmettä ja yhdenmukaisuutta luodaan myös parantuneella vakiovarustelulla. Tärkeimmät (ja arvokkaimmat) pakettihintaan kuuluvat vakiovarusteet, joilla on suora yhteys sekä yleisilmeeseen että käyttötuntumaan, ovat täydellinen tiikkiturkki ja 10-tuumainen Yamarin Q -älynäyttö.

Miten kulkee?

Yamarineja ajaa yleensä mielikseen, eikä 60 DC tee poikkeusta. Edeltäjään nähden 60 DC:n ajettavuudessa on tapahtunut selvää henkistä kasvua, sillä ajotuntuma on seesteisempi. 60 DC ei ole etenkään ylätrimmillä niin eloisan sporttinen ajettava kuin saman tehoinen 59 DC. Sen sijaan tuntumassa korostuu mukavuus ja ajamisen helppous.

60 DC kulkee liukunopeuksilla korostuneen vakaasti. Perä istuu negatiivisten palteiden varassa tukevasti vedessä huippunopeudellakin. Trimmaustuntuma on hyvin perinteinen eli moottorin ylöstrimmaaminen lyhentää vesilinjaa ja kulkuvastusta, mutta vaikuttaa kulkuasentoon lähinnä vain keulan osalta.

Muuttuvakulmaisen v-rungon keularanka on pysty ja keulan muoto suhteellisen terävä, joten vasta-aallokkoon löytyy alatrimmillä kelpo kulkumukavuus. Myötäisessä menee odotetun mukavasti, ja vauhtivaroja hyödyntämällä löytyy jo ripaus sporttisuuttakin.

Sivuvastainen lennättää tulilasille satunnaisia roiskeita, mutta muute kulkumukavuus ja suuntavakaus säilyy hyvänä. Sivumyötäisessä aallon harjan ylitys saa toisinaan aikaan pienen kiertoliikkeen.

Kaarrokset sujuvat mallikkaasti ja ilman yllätyksiä. Potkurin ja rungon pito on hyvä ja kallistuminen liukunopeuksilla maltillista.

Vaikka 60 DC painaa 170 kiloa edeltäjäänsä enemmän ja konetehot ovat ennallaan, ei suorituskyvystä tarvitse uuden runkomuodon ansiosta tinkiä. Liki 38 solmun huiput 115 hevosvoiman teholla on kelpo saldo.

Liukunopeusalue on laaja, sillä 60 DC asettuu käyttökelpoiseen kulkuasentoon jo 15–16 solmun nopeudessa. Taloudellisimmillaan meripeninkulman pääsee 0,7 litralla 18–23 solmun alueella. Desilitra lisää, ja käytettävissä on jo 16–32 solmun alue. Kovin paljon enemmän ei saa menemäänkään, sillä liukukynnyksellä kulutus on 1,2 litraa ja huippunopeudella 1,1 litraa meripeninkulmalla.

Alle 25 solmun nopeuksissa melutaso on kohtuullisesti 80 desibelissä tai alle. Noin 5 000 r/min käyntinopeudella Yamahan 115-hevosvoimaisen koneen äänensävy muuttuu selvästi karkeammaksi, ja parhaita suoritusarvoja hakiessa myös moottorin ylöstrimmaaminen lisää selvästi desibelejä pakoäänien päästessä valloille.

Kuskin paikalla viihtyy hyvin, vaikka penkin istumakorkeus on varsin matala. Kojelaudan alla on kuitenkin hyvin jalkatilaa ja kookas jalkatuki, mikä ajoasennosta varsin henkilöautomaisen. Ergonomia on siinä määrin onnistunutta, ettei oikein mikään jää vaivaamaan. Toivelistalle jää oikeastaan vain kaasukäden kyynärtuki.

Kuvat

115-hevosvoimainen kone on varma valinta. Se sysää 60 DC:n reippaasti liikkeelle, kuluttaa kohtuudella ja siivittää kelpo huippunopeuteen. Yläkierroksilla käyntiääni ei tosin ole kauneimmillaan.

Istumakorkeus on matala, mutta kojelaudan alla on mainiosti jalkatilaa ja kookas jalkatuki, joten ajoasennosta muodostuu henkilöautomaisen mukava. Hallintalaitteet ovat mukavasti käsillä ja näkyvyys hyvä, vaikka valkoiset pinnat heijastuvat vähän ikkunoihin.

Apukuskin paikka on toteutettu perinteiseen tapaan erillisistuimella, mikä on mukavuuden kannalta paras vaihtoehto. Kiinnipitokahva kaipaisi jatkoksi kyynärojan ja latauspistokkeella varustetun tavaralokeron.

Myötäaallokossa ajotuntumaan on löydettävissä ripaus urheilullisuuttakin. 60 DC istuu vedessä vakaasti ja tukevasti peräkulmillaan huippunopeudellakin.

Keula halkoo aaltoja varsin mukavasti. Nousulistoja on kolme paria, jotka osaltaan auttavat siinä, että kasvaneesta painosta huolimatta suorituskyky on ennallaan.

Mahtuuko mukaan?

Vaikka 60 DC on 33 senttiä pidempi ja pari leveämpi kuin 59 DC, kuuluu se yhä markkinoiden pienimpään daycruiser-kokoluokkaan. Silti tilaa on tarjolla varsin käyttökelpoisesti.

Omassa kokoluokassaan 60 DC on oikeastaan jopa väljä vene. Keulakajuutta on matala ja sisään siirrytään kontaten, mutta isokin mies mahtuu kajuuttaan pitkälleen. Kaikissa kilpailijoissa näin ei ole.

Kajuutta on pelkistetty, mutta silti sen verran viihtyisä ja toimiva, että kyllä siellä satunnaisia öitä viettää tai päiväunet ottaa. Varustukseen kuuluu kaksi avattavaa runkoikkunaa, mutta vain yksi lukuvalaisin. Toinen ei olisi liikaa pyydetty.

Tavaraa mahtuu lähinnä vuoteen täytelevyn alle. Pientavaroille on yksi mukiteline ja pieni avolokero. Lokeron vieressä olisi luonteva paikka virtapistokkeelle ja seinustoilla olisi tilaa verkkotaskuille, mutta niiden lisääminen on jätetty omistajan kontolle.

Avotilan tilaratkaisu on pidetty suoraviivaisena ja edeltäjään nähden ennallaan, mutta senttejä on joka suuntaan entistä enemmän.
Kaksi aikuista mahtuu olemaan, toimimaan ja liikkumaan avotilassa sujuvasti, ilman jatkuvaa väistelyä. Päiväretkille mahtuu mukavasti neljäkin, mutta viides tekee jo tiukkaa.

Kipparille ja kartturille on erillisistuimet, jotka voi kääntää ympäri kohti poikittaista peräsohvaa. Väliin saa lisävarusteena pöydän. Toinen optio on sohvan laajennus aurinkopediksi. Tila riittää jommankumman käyttöön kerrallaan. Erillisistuimilla mahtuu istumaan perää kohti vaikka aurinkotaso olisi levitettynä.

Tavaratilaa on peräsohvan alla. Selkeämuotoinen tila on kohtuullisen tilava ja helppo hyödyntää maksimaalisesti. Ohjaamossa on virtapistokkeella varustettu pientavarakaukalo, mutta muuten lokerot ovat kortilla rajoittuen vain kahteen mukitelineeseen.

Kuvat

Kajuutta on yhtä makuulavettia, jonka koko riittää kahdella aikuisellekin.

Tasaisella keulakannella on hyvä liikkua, vaikka keulakaiteet ovat aiempaa matalammat. Ankkuriboksi on tilava, mutta knaapit ahtaasti kaiteiden alla.

Peräsohvan säilytystila on kookas ja helposti hyödynnettävissä. Pientavaratiloista on enemmän pulaa.

Aurinkotaso syntyy simppelisti tukitangolla, taittolevyllä ja irtopatjalla.

Perän ankkurilaatikot ovat tilavat. Kun polttoainetankin korkki on luukun alla, on luukkua auki pitävä kaasujousi tärkeä varuste.

Avotilan tilaratkaisu on yksinkertainen. Pienellä porukalla mahtuu olemaan ja liikkumaan hyvin. Paapuurin laidan varustaminen sivuselkänojalla parantaisi sohvan ja aurinkopedin mukavuutta. Peräkännelle ja paapuurin takanurkkaan kulkemiseen riittäisi hyvin styyrpuurin ja peräkannen kulkuväylä.

Varsinaista tavaratilaa on lähinnä vuoteen alla.

Vastinetta rahalle?

Yamarin 60 DC:n peräkansiratkaisu on kokoluokassaan hulppea. Siihen kuuluvat pitkälle moottorin sivuille ulottuvat uimatasot, joille on erinomaisen helppo astua laiturilta. Niiden jatkeena on yhtenäinen, korotettu takakansi, joka muodostuu perän ankkurilaatikoiden ja kuomutallin luukuista. 

Keulasta kulku on sujuvaa, vaikka keulakaiteet ovat varmastikin muotoilullisista syistä aiempaa matalammat. Vahinko otetaan takaisin keulaportaissa, jotka ovat leveät ja loivat – paljon suurempienkin daycruiserien mittapuun mukaan.

Perä- ja keulakansilla liikkumiseen tuo pitoa vakiona oleva aito tiikkiturkki. Pakettihintoihin on vakioitu myös avotilan tiikkiturkki sekä ajokuomu. Muihin vakiovarustuksen arvovarusteisiin kuuluvat satamapeite ja 10-tuumainen Yamarin Q -monitoiminäyttö. Käytännössä jo parantunut vakiovarustelu kattaa 59 DC:n ja 60 DC:n välisen noin 7 000 euron hintaeron.

Tehdaslisävarusteista koeajoveneeseen oli valittu tärkeimmät, mutta varustelumahdollisuudet eivät ole mitenkään ylettömän laajat. Jos haluaa veneeseen esimerkiksi jääkaapin, vessan tai juoksevan veden, pitää katsella muita vaihtoehtoja.

Viimeistely ja työnjälki on perussiistiä. Onnistunut muotoilu ja arvovarusteet kohottavat käyttötuntumaa ja yleisvaikutelmaa, mutta muutoin yksityiskohdista puuttuu ripaus rikkautta.

Toisaalta eipä hinnassakaan ole premium-lisää, vaan lukemat ovat kansantajuisella järkitasolla. Tuote ja hinta kohtaavat hyvin, joten ainakaan niistä suosion ei pitäisi jäädä kiinni.

Kuvat

Keulaportaat ovat esimerkillisen kookkaat ja loivat. Nämä kelpaisi paljon suurempiinkin daycruisereihin.

Yamarin on uskaltanut toteuttaa ohjaamoon kunnon jalkatilan, vaikka kyhmynä edellisessä kuvassa erottuva potero verottaa kajuutan tiloja. Pitkäkoipinen kuski kiittää, eikä kajuutankaan tilat kärsi kohtuuttomasti.

Pakettihintoihin sisältyy poikkeuksellisesti sekä satamapeite että ajokuomu. Kuomutalli on kohtuullisen helppokäyttöisen tilava.

Kajuutan kaksiosaisen oven käyttämisessä on oma näpertelynsä. Sisään ja ulos kulku tapahtuu konttaamalla.

Yksi pieni lukulamppu on aika vaatimaton valinta kajuutan valaisimeksi. Seinustalla olevan mukitelineen ja pienen tavarakaukalon yhteyteen kaipaa latauspistoketta. Avattavista runkoikkunoista plussaa, ne eivät ole lainkaan itsestäänselvyys.

• Teksti ja kuvat: Jan Sjölund