Silakka on Itämeren ekosysteemin avainlaji, joka on ruokkinut myös näillä pohjoisilla rannoilla ihmiskulttuurin kehitystä. Silakka on ollut merenkäynnin ja kulttuurivaihdon moottori jo vuosituhansia. Silakan ansiosta nälkävuodetkin koettelivat rannikon asukkaita hieman keveämmin.
Tänä päivänä ihmisen aiheuttamat ympäristön muutokset kuitenkin kurittavat silakkaa. Teollisuuden päästöt ovat välillä sokeuttaneet silakoita, ja nyt taas silakoiden kuulo näyttää heikentyvän. Sopeutuessaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin Saaristomeren silakka sen kun laihtuu.
– Silakka on varsinainen poliittinen eläin, kumppanilajimme luontokulttuurisessa historiassa. Sen tulevaisuuskin kulkee evä kädessä kanssamme”, kertoo kuraattori ja kirjailija Taru Elfving sekä CAA:n (Contemporary Art Archipelago) johtaja ja perustajajäsen.
Tieteen ja taiteen törmäystä Seilissä
Turun yliopiston saaristomeren tutkimuslaitoksella on seurattu silakan ja sen elinympäristön muutoksia jo 1980-luvulta. Saaristomeren tutkimuslaitos kuuluu Suomen yliopistollisten tutkimusasemien verkostoon ja on yksi kolmesta Suomessa toimivista merentutkimuslaitoksista, jotka sijaitsevat merellisissä ympäristöissä.
Monitieteellisestä, taiteen ja tieteen rajapinnoilta kumpuavasta yhteistyöstä tunnettu CAA Contemporary Art Archipelago on toiminut Turun saaristossa vuodesta 2009 tuoden yhteen kansainvälisiä ja paikallisia taiteilijoita sekä tutkijoita. Laitoksen juhliessa 60-vuotisjuhlavuottaan, viettää myös laitoksen pitkäaikainen silakkatutkimus 40-vuotisjuhlavuottaan.
Silakkapäivän järjestävät Saaristomeren tutkimuslaitos ja CAA Contemporary Art Archipelago yhteistyössä John Nurmisen Säätiön ja Imagining Godzilla -hankkeen kanssa. Tapahtuma on osa monivuotista tieteen ja taiteen välistä yhteistyötä Seilissä, jota näyttely Tiedon äärillä esittelee saarella tänä kesänä. Näyttelyä ja tapahtumaa tukee Taiteen edistämiskeskus.
Seilin silakkapäivän ohjelma löytyy täältä.