Itämeren hylyt paljastavat traagisia tarinoita– Sodat, haaksirikot ja kadonneet miehistöt
Itämeren pohjassa lepää arviolta jopa 100 000 hylkyä. Kylmä ja vähäsuolainen vesi on säilyttänyt niitä poikkeuksellisen hyvin. Aavelaivat-kirja tuo esiin hylkyihin liittyviä ihmiskohtaloita, merenkulun historiaa ja pysäyttäviä vedenalaisia näkymiä.
Itämeren pohja tarjoaa ainutlaatuisen ikkunan menneisyyteen. Siellä lepää sotalaivoja, purjelaivoja, kauppa-aluksia, höyrylaivoja ja sukellusveneitä. Hylyt kertovat paitsi aluksista myös ihmisistä, jotka niillä purjehtivat, sekä haaksirikkoihin johtaneista tapahtumista.
Itämeren suojeluun keskittyvä John Nurmisen Säätiö julkaisi hiljattain Aavelaivat – Itämeren tuntematon historia -kirjan yhteistyössä ruotsalaisen Ocean Booksin kanssa. Teoksen alkuperäisteos Ghost Ships – Östersjöns okända historia julkaistiin Ruotsissa vuonna 2020, minkä jälkeen kirja on ilmestynyt englanniksi, saksaksi ja ranskaksi. Kirjaa on painettu yhteensä yli 30 000 kappaletta.
Kirja esittelee yli sadan vedenalaisen valokuvan kautta merenpohjaan kätkeytyviä tarinoita. Kuvissa nähdään alusten sisätiloja, keulakuvia ja koristeita sekä matkustajille ja miehistölle kuulunutta omaisuutta ja alusten lasteja.
– Hylyn kautta voimme päästä käsiksi siihen, miten ihmiset matkustivat, kävivät kauppaa, rakensivat laivastoja ja kohtasivat meren vaarat. Hylyn lasti voi puolestaan antaa konkreettisia vihjeitä esimerkiksi aluksen iästä ja uppoamishetkestä”, kirjailija ja sukeltaja Carl Douglas kertoo John Nurmisen Säätiön tiedotteessa.
Kirja syntyi 3 000 sukelluksen tuloksena
Aavelaivat on yli vuosikymmenen työn tulos. Douglas ja vedenalaisvalokuvaaja Jonas Dahm käyttivät kirjan tekemiseen 12 vuotta ja tekivät noin 3 000 sukellusta. Etsintöjen aikana he löysivät noin 400 hylkyä, joista kiinnostavimmat valikoituivat kirjaan.
– Olemme löytäneet ja valokuvanneet aluksia jokaiselta vuosisadalta 1500-luvulta nykypäivään, Douglas kertoo.
Hylyille pääseminen ja niiden kuvaaminen on vaativaa. Alukset voivat sijaita syvällä ja kaukana avomerellä, vesi on kylmää ja näkyvyys vaihtelee. Joskus sopivia kuvausolosuhteita joudutaan odottamaan useiden sukellusten ajan.
– Haluamme kirjan avulla viedä ihmiset sukellukselle kanssamme. Hyvin säilyneelle hylylle sukeltaminen on uskomaton kokemus. Tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. Kaikki on voinut jäädä paikoilleen aivan kuin ihmiset olisivat lähteneet vain hetki sitten. Voi kuvitella kapteenin vaihtaneen lämpimämmät vaatteet, asettaneen kipparintakin ja knallin lipastolle ja astuneen ulos ovesta. Sitten alus onkin jo painunut meren pohjaan, Douglas kuvailee.
sekä valikoiduista kirjakaupoista.
Hylyt kertovat myös sodista ja ihmishengistä
Hylyt eivät kerro vain aluksista ja niiden esineistöstä. Monilla niistä on myös menehtyneiden ihmisten jäänteitä. Osa kirjan kuvista muistuttaa, että merenpohjaan päätyneiden alusten taustalla on onnettomuuksia ja sotia.
– Päädyimme valitsemaan kirjaan myös sellaisia kuvia, joissa näkyy ihmisjäänteitä, koska halusimme kertoa hylkyjen koko tarinan mitään muokkaamatta tai kaunistelematta. Haluamme kunnioittaa menehtyneitä ja tuoda esiin myös sen, mitä tapahtui ja miksi heidän viimeinen lepopaikkansa on Itämeren pohjassa, Douglas sanoo.
Monet kirjan hylyistä ovat uponneet sotien ja konfliktien seurauksena. Esimerkiksi 1600-luvulla Itämeren valtioiden välinen kilpavarustelu johti yhä suurempien sota-alusten rakentamiseen. Laivastot olivat hallitsijoille vallan välineitä ja symboleita. Merenpohjaan jääneet hylyt muistuttavat, kuinka kalliiksi valtapyrkimykset saattoivat tulla ihmishengissä.
