WWF: Itämeren kalakannat ovat kriisissä– ”Kalastusta on leikattava merkittävästi”
Itämeren silakkakantojen taantuminen on huolestuttava merkki Itämeren ekosysteemissä ja ravintoverkoissa tapahtuneista muutoksista, sekä osoitus tarpeesta ottaa Itämeressä tapahtuvat muutokset paremmin huomioon kalastuskiintiöistä päätettäessä. Myös Itämeren lohelle kulunut vuosi on ollut katastrofaalinen, millä saattaa olla vaikutusta kalastukseen ensi vuonna.
Euroopan komissio esitti elokuun lopussa silakan kohdennetun kalastuksen kieltoa Itämerellä. Eteläisellä Itämerellä elävän silakkakannan kohdennettu kalastus on keskeytetty jo aikaisemmin, mutta nyt myös Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden silakkakannat ovat taantuneet kriittisen tason alapuolelle. Lisäksi Pohjanlahden silakkakanta on ensimmäistä kertaa alittanut tavoitetason.
WWF:n suojeluasiantuntijan Matti Ovaskan mukaan täyskiellon sijaan kalastusta tulisi vähentää tuntuvasti. Lisäksi kalastuskiintiöistä päätettäessä olisi syytä ottaa entistä tarkemmin huomioon meriympäristössä tapahtuvia muutoksia. Silakka on suomalaisen kalastuselinkeinon ylivoimaisesti tärkein saalislaji, mutta valtaosa pyydetystä silakasta päätyy kalankasvatuksen rehuksi. Osa kalasta päätyy vientiin ulkomaille, ja noin viidennes Suomeen jääneestä silakasta päätyy elintarvikekäyttöön.
– Komission esitystä tulisi tukea vähentämällä kalastusta merkittävästi, mutta mahdollisuus kalastaa silakkaa ihmisravinnoksi olisi hyvä edelleen säilyttää, Ovaska kertoo.
Silakkaa kalastettiin runsaasti ihmisravinnoksi pääasiassa rysillä rannikon läheisyydestä vielä 1980-luvulla, mutta 2000-luvulle tultaessa silakan elintarvikekäyttö ja rannikkokalastuksen saalisosuus romahtivat. Kalalle etsittiin uusia käyttötarkoituksia, ja silakan rehukäyttö yleistyi. Rehukäyttö mahdollisti aikaisempaa tehokkaampien pyyntimatkojen tekemisen rannikkoa laajemmille alueille, ja rehukalastuksen myötä kalastus on keskittynyt troolareille. Erityisesti 2010-luvulla troolisaaliit kasvoivat merkittävästi, millä lienee oma osuutensa silakan taantumiseen.
Kalastuksessa tapahtunut muutos ja kalastuksen säätely ovat kuitenkin vain osa silakkakantojen taantumista selittävistä tekijöistä. Suurimmat syyt tilanteen heikentymisen taustalla ovat todennäköisesti Itämeren ekosysteemissä ja ravintoverkoissa tapahtuneet muutokset. Ilmastonmuutoksen ja rehevöitymisen myötä merilajien elinympäristö on muuttunut, merivesi lämmennyt ja suolapitoisuus pienentynyt. Riskinä on meriluonnon yksipuolistuminen.
– Itämeren ekosysteemi muuttuu nopeasti. Ravintoketjun alkupään lajit reagoivat nopeasti elinympäristön muutoksiin, ja esimerkiksi meriveden lämpötilan nouseminen voi aiheuttaa ravintoverkkoon muutosketjun. Ensimmäiseksi vaikutukset näkyvät planktonissa, sitten planktonia syövissä lajeissa, kuten pienissä parvikaloissa. Silakka on esimerkki lajista, johon ympäristön muutokset vaikuttavat voimakkaasti, Ovaska sanoo.
Lohen katastrofaalinen vuosi – ”Kymmeniä tuhansia lohia on kadonnut”
Lohien kutuvaellus kesällä Pohjanlahden jokiin paljasti, että jotain merkillistä on tapahtunut. Lohta on havaittu rannikolla ja joissa merkittävästi vähemmän kuin aikaisemmin, eikä lohien katoamiselle ole tiedossa tarkkaa syytä.
– Oli odotettavissa, että tänä vuonna Tornionjokeen nousisi parhaiden vuosien tapaan jopa 80 000–100 000 lohta, sillä merikalastusta on rajoitettu merkittävästi. Niitä nousi vain 20 000, eivätkä rannikkokalastajatkaan ole saaneet kalastettua edes puolta kiintiöistään. Merivaelluksen aikana lohia on kuitenkin jostain syystä kuollut enemmän kuin aiempina vuosina, mikä on erittäin huolestuttavaa, Ovaska kertoo.
Ennustamattoman tilanteen syitä on vaikea arvioida. Ovaska arvelee, että taustalla on epäsuotuisat olosuhteet lohen merivaelluksen alkuvaiheessa. Tyypillisesti suurin osa lohista palaa takaisin jokiin kutemaan vietettyään ensin merellä kaksi vuotta. Tänä vuonna jokiin nousseet kalat olisivat siis vaeltaneet mereen pääosin vuonna 2021. Tuona kesänä Perämerellä mitattiin poikkeuksellisen voimakkaita lämpötilaeroja.
– Lohenpoikasten siirtyminen jokiympäristöstä meriympäristöön on herkkää aikaa. Olosuhteiden on oltava silloin otolliset, ja muutokset esimerkiksi meriveden lämpötilassa voivat lisätä poikasille haasteita ravinnonsaannissa.
WWF:n mukaan lohen kalastus ensi vuonna tulisi aloittaa vasta sitten, kun on saavutettu asetetut kutukantatavoitteet ja varmistuttu lohien riittävästä määrästä.
– Olemme viime vuosina menneet koko ajan parempaan suuntaan lohen suhteen, mutta tämän vuoden ennustamattoman tilanteen vuoksi lohen tilanne on nyt niin huteralla pohjalla, ettei kalastusta pitäisi aloittaa ennen kuin varmistumme siitä, että lohta on oikeasti riittävän paljon, Ovaska sanoo.
