Ruotsissa rekisteröidyn uuden veistämön kuopus kulkee nimellä J-30. Pituutta veneellä on lähes kymmenen metriä ja leveyttä kaksi ja puoli. J-30 on rekisteröity kahdeksalle ja keulahytin punkassa yöpyy kaksi.
Venettä liikuttaa kahdet perämoottorit. Verkkaisemmasta kyydistä nauttivat valitsevat 225 hevosvoimaiset Mercuryt, jotka siivittävät veneen neljänkympin huippuihin. Hätäisemmät seikkailijat ruksaavat tilauslomakkeeseen kahdet 300:set, ja pyyhkivät niillä luonnon helmaan noin 50:ssa solmussa. Etäisinkään erämaa ei jää näkemättä, sillä menovettä voi lorottaa mukaan lähes 800 litraa.
Kulkeminen keulakannelle on tehty helpoksi kaasujousin varustetulla lokinsiipiovella ja kannella liikkumista ajatellen on tukevia ja korkeita kaiteita keulan lisäksi kabiinin katolla.
Trendinä tummanpuhuva kulmikkuus ei näköjään ota laantuakseen. J-30:n on suunnitellut hollantilaisstudio Vripack, joka tunnetaan ensisijaisesti isommista jahdeistaan. Mutta onko studio onnistunut luomaan jotain uutta jo valmiiksi kovin ahtaassa segmentissä? Ulkonäkönsä puolesta J-30 ei varsinaisesti tuo mitään ennennäkemätöntä pöytään. Samankaltaisia testosteronia huokuvia alumiinisia pilothouse-paatteja on viime vuosina nähty pohjolan perukoilla kuin sieniä sateella.
Jaktar on kuitenkin repäissyt siinä, että se on uskaltanut teipata J-30:n kyljet mustan sijaan tummanvihreällä kalvolla. Seikkailuhengen ja stealthfiiliksen varmistamiseksi kalvo on kuitenkin melkeinpä standardiksi muodostunut matta. Terävien kulmien sillisalaattia on maustettu keulan valkoisella tehosteella joka lienee “hienovarainen” vinkki, mistä veistämön J:n muotoinen logo on saanut inspiksensä.
Kaiken pohjoismaisen minimalismin ja erämaahenkisyyden keskellä on hieman yllättävää, että firman nimi perustuu toistasataa vuotta vanhaan englanninkieliseen käsitteeseen. Jaktar juontuu käsitteestä Jack Tar, jolla viitattiin Brittiläisen imperiumin laivaston miehistönjäseniin. Ensimmäisen maailmansodan aikana kutsumanimi kulkeutui myös jenkkien laivastoon.
