AMT lähestyy alumiinia hieman erilaisesta näkökulmasta. Sen kilpailijoina on sekä alusta saakka alumiiniin uskoneita venemerkkejä (Buster, Faster, Silver) tai alumiiniveneiden markkinoille hyökänneitä lujitemuovivenevalmistaja.
Jälkimmäiset ovat yleensä tavanneet pönkittää alumiinirunkoisuutta jonkin sortin lisänimellä (kuten Yamarin Cross, Finnmaster Husky, Nordkapp Ranger) tai sitten tyystin uudella tuotemerkillä (kuten Bella-Veneiden uudet Falcon-alumiiniveneet).
AMT:llä alumiinirunko on vain yksi rivi tehdaslisävarusteiden listassa.
Lähtökohtana on siis olemassa oleva, täysin lujitemuovirakenteinen AMT-malli, jonka saa halutessaan tilattua alumiinirungolla. Ensimmäisenä aluvaihtoehto tulee tarjolle 175 BR -malliin, seuraavaksi arvatenkin myös 190 BR:ään.
Alumiinirunkoinen 175 BR on kansimuotiltaan täsmälleen sama kuin lujitemuovirakenteinen 175 BR, jonka testin voi lukea toisaalta Totalveneestä. Alumiinia AMT ei ole opetellut leikkaamaan ja hitsaamaan, joten se tilaa rungot ulkopuolelta.
Partnerina on mielenkiintoisesti Faster, joka toimittaa AMT:lle omia runkojaan. 175 BR saa alleen Faster 525:n rungon.
Se on muiden Fasterien tavoin nousulistaton ja varustettu tuuman korkuisella kölilistalla. Perusominaisuudet ovat mukavat, joskin ääritilanteissa hitusen nousulistoitettuun 175 BR:n lujitemuovirunkoon verrattuna lipevämmät.
Yleisarviona voisi molempien mallien koeajojen perusteella heittää, että alumiinirunkoinen 175 BR on rungon ominaisuuksiltaan hitusen mukavampi ja hiljaisempi, mutta vauhdikkaissa kaarroksissa ja aaltojen ylityksissä lujitemuovirungon pito on parempi ja käytös siten vakaampaa ja täsmällisempää.
Suorituskyvyssä ja taloudellisuudessa ero menee marginaalisesti lujitemuovirungon hyväksi. Alhaisemmilla moottoritehoilla pienikin ero tosin korostuu.
Alumiinirunkoinen ajettiin moottorivalikoiman tehokkaimmalla eli 80-hevosvoimaisella Hondalla varustettuna. Huippunopeudeksi mitattiin hieman yli 34 solmua ja kulutukseksi 25 solmun marssivauhdissa 0,7 litraa meripeninkulmalla. Lujitemuovirunkoinen testattiin 60-heppaisella Hondalla. Kulutus oli sama, huippunopeus jäi hieman alle 31 solmuun.
Alumiinirunko on eräänlainen villitys, josta ollaan juuri nyt valmiita maksamaan. Se on helppohoitoinen, kestävä ja huoleton, ainakin mielikuvissa. Hyvää on myös materiaalin kierrätettävyys.
Silti uudet alumiiniveneet saavat lujitemuoviset lähtökohtansa näyttämään edullisilta tai vähintäänkin kohtuuhintaisilta. AMT:n tapauksessa alumiinirungon lisähinta on 3 300 euroa. Se nostaa muilta osin jo vakiona kohtuullisen hyvin varustellun 175 BR:n hinnan 19 500 euroon.
Alumiinilisä on myös kilpailijoissa, joista Finnmaster Husky R5:n ja Yamarin Cross 54 BR:n hinnat kipuavat yli 20 000 euroon, samoin Buster X:n. AMT:n tavoin Honda-leiriin kuuluvien Faster 525 SC:n ja Silver Wolf BR:n hinnat ilman moottoria alkavat 18 500 eurosta. Kovimman hintahaasteen hieman yli viisimetristen alumiinibowriderien luokkaan saattaa heittää talvella esiteltävä Falcon BR 5.
