Norjalaisella Nordkappilla on hyvä vaihde päällä, sillä mallisto uudistuu ja laajenee rivakasti. Sopivasti samaan aikaan moottoripartneri Evinrudelta pukkaa ulos uuden sukupolven G2-koneita.
Nordkappin ja Evinruden liitto vaikuttaa harmoniselta, sillä tuotteet sopivat yhteen sekä ideologialtaan että ulkonäöltään. Jälkimmäisessä auttaa Evinruden konekopan irtopaneelit, joita saa eri väreissä.
Brändimielikuvaltaan sekä kone että vene pyrkivät menevyyteen. Evinrude on ainoa perämoottorivalmistaja, joka panostaa yhä täysillä kaksitahtiteknologian kehittämiseen hyödyntäen muun muassa polttoaineen suorasuihkutusta. Tuloksena on puhtaudessa ja pihiydessä parhaiden nelitahtisten veroisia koneita, joissa on tallella kaksitahtisille tyypillinen terhakkuus.
Nordkapp kisaa mallistollaan 5–8 metrin volyymiluokissa, mutta pyrkii silti erottautumaan massasta. Veneissä on ripaus tavanomaista enemmän tyylittelyä ja sporttisuutta. Jälkimmäistä ruokitaan moottorivalinnan lisäksi myös rungon muotoilulla, jossa v-kulmaa on pääkilpailijoita enemmän.
Nordkapp-laivueessa Avant-mallinimi on varattu bowridereille, joiden suosio ja koko on ollut pohjoismaissa voimakkaassa kasvussa. Uusi Avant 705 ajaa suoraan apajille.
Samankokoisia kilpailijoita ei ole vielä liikoja, lähinnä AMT 230 BR ja Bella 700 BR. Ellei sitten tähyä alumiinirunkoisten markkinoille, jossa on seitsemän metristen avoveneiden luokassa enemmän tarjontaa. Myös Nordkapp haluaa osansa alumiinibuumista, ja sitä varten Avant 705:n saa myös alumiinirunkoisena Ranger-versiona.
Avant 705 on kalustettu penkeillä melko täyteen, mikä antaa aika hyvän vihjeen veneen optimoidusta käyttötarkoituksessa. Avant on ensisijaisesti suunniteltu päiväretkiveneeksi, jossa pystyy istumaan ja oleskelemaan mukavasti sekä matkan ajan että määränpäässä. Kansimuotin tilaratkaisu on jossain määrin persoonallinen, mutta Avant 705 on silti helppo lokeroida bowrideriksi.
Keulassa on täysi kalustus eli u-sohva, joka tosin on käännetty pitkittäin styyrpuurin laidalle. Kulkuväylä muodostuu siten paapuurin laidalle, ja pysyy käytettävissä vaikka sohvan aurinkotasoksi täyttävä lisäpatja olisi laitettu paikoilleen. Istuma- ja loikoilumukavuutta parantavat selkänojapehmusteet sopisivat kuvaan, mutta niitä ei saa edes lisävarusteena.
Läpikulku jatkuu paapuurin reunaa, jossa on avautuva tuulilasin ruutu ja sen alapuolella ovi. Systeemi on tuttu mutta sijainti outo. Liikkumisen kannalta homma toimii siinä missä tavanomaisemmin keskelle venettä sijoitettu kulkuväylä.
Apukuskin pulpettia järjestely ei mahdollista, mikä tuntuu repsikan paikalla istuessa ainakin alkuun omituiselta. Jalkatilaa on yllin kyllin, mutta ajoviima puhkuu oven ja lattian välissä olevasta raosta suoraan nilkoille.
Tavanomainen määrä keulaan päätynyttä sade- tai roiskevettä ei sen sijaan matkustamon puolelle raosta pääse, sillä oven alla oleva keräyskouru johtaa vedet kyljessä olevaan tyhjennysreikään.
Kuskin paikalle kotiutuu vaivatta ja kohtuullisen mukavasti. Ergonomiaa kohottaa hyvä näkyvyys sekä ajoasennon tavanomaista parempi säädettävyys. Penkissä on etäisyyssäädön lisäksi korkeussäätö ja ratti tilttaa. Kaasukädellekin löytyy luonteva kyynärnoja, vaikka pehmustetta siinä ei olekaan.
Suhteellisen matala ja loivakulmainen tuulilasi sallii ajoviiman hulmuttaa tukkaa parhaita kilpailijoita enemmän. Ergonomian osalta pientä takapakkia tulee veneille ylipäätään turhan tyypillisestä kohteesta: koska pulpetin alla ei ole syvennettyä jalkatilaa, jää ratti ja etenkin plotteri istuttaessa melko kauas, ellei penkkiä säädä niin lähelle kojelautaa että polvet ottaa siihen kiinni.
Pulpetin sisällä on suuri tavaratila, josta jalkatilan voisi vallan mainiosti lohkaista. Se ei rajoittaisi edes tavaratilan käyttöä wc-komerona, mikä päiväretkiveneessäkin on selvä bonus. Avantissa on kemiallinen pytty vakiona, lisävarustelistalta sen voi päivittää sähkötoimiseen vesivessaan.
Avotilan kalustus jatkaa persoonallisella otteella. Kuskin ja apukuskin istumapaikkojen jatkeena on nykyisin harvinaisemmat selkä menosuuntaan istuttavat paikat. Niitä täydentää perinteinen poikittainen peräsohva.
Paapuurin saarekemallinen laitapenkki toimii avotilan muunneltavuuden perustana. Taittamalla selkänoja eteen ja täytelevy esiin syntyy peräpenkin kanssa yhtenäinen loikoilulavetti. Keulan tavoin laidan selkänojapehmukkeet parantaisivat myös täällä mukavuutta eikä muutama mukitelinekään olisi pahitteeksi.
Perässä on moottorikaivon molemmilla puolilla riittävän kokoiset uimatasot, joiden alla on tilavat ankkuriboksit. Kulkeminen avotilasta uimatasoille, uimatasolta toiselle ja toisin päin käy sopivien askelmien hyvänä kaiteena toimivan vetokaaren ansiosta sukkelasti.
Säilytystiloja on pulpetin komeron lisäksi runsain mitoin penkkien alla. Niiden käyttö vain ei kaikilta osin ole aivan suoraviivaista. Esimerkiksi laitapenkkien luukut aukeavat olosuhteiden pakosta hieman epäkäytännöllisiin suuntiin eikä peräpenkin kansi aukea riittävästi patjojen ollessa paikallaan. Lastaamista ja purkamista haittaa myös kuomu kaarineen, joka laskostuu säilytystilaan.
Iso ajokuomu on vakiovaruste. Se istuu paikalleen hyvin ja on monipuolisesti muunneltavissa biminikatoksesta ohjaamon ja taka-avotilan täysin sulkevaksi "hytiksi". Kuomun pystyttäminen yksin on kuitenkin keskivertoa hankalampaa, sillä kuomun takakaarta joutuu kiristämään, avaamaan, liu'uttamaan ja kannattelemaan lähes yhtä aikaa.
Ajaminen on pressun virittämistä hauskempaa. Avant kulkee uppoumanopeuksilla liukuvarunkoiseksi veneeksi poikkeuksellisen hyvin suoraan. Liukukynnys on oikeastaan olematon, veneen kulkuasennossa sitä ei varsinaisesti huomaa. Kulutuksessa ilmenee pieni piikki (1,4 l/mpk) 10–12 solmun vauhdissa.
Taloudellisin liukunopeusalue on kiitettävän laaja. Kulutus keikkuu 1,0–1,2 litrassa peräti 16–38 solmun nopeudella. Jyrkempään nousuun kulutus lähtee vasta aivan 42,5 solmuun nousevan huippunopeuden tuntumassa, päätyen 1,6 litraan meripeninkulmalla.
Evinruden uudet C-sarjan koneet jakavat 2,7-litraisen V6-rakenteen. "Pikkulohkosta" on neljä tehoversiota (150, 150+, 175 ja 200 hv), joista tehokkain ja tehokkaampi 150-heppainen eli HO-suurtehomalli on hinnoiteltu Avant 705:n pariksi. Avantin varsinaisissa tehoversioissa on Evinruden isompaan 3,4-litraiseen V6-perusrakenteeseen perustuvat yli 225- tai 250-hevosvoimaiset HO:t.
Testipaketin C200 ei tunnu sekään vähäväkiseltä missään tilanteessa. Kone reagoi kaasuun herkästi koko kierroslukualueella ja vääntää väkevästi.
Vene vastaa samalla mitalla. Syvä ja kapeapalteinen v-runko halkoo aaltoja pehmeän sulavasti, mutta tarkka ja välitön ajotuntuma pitää kipparin mielen virkeänä. Mainio yhdistelmä mukavuutta ja sporttisuutta.
Runkomuodon seurauksena Avant 705 on jossain määrin trimmiherkkä vene. Se nojaa tuulee tai kallistuu laitakuorman vaikutuksesta hitusen herkemmin kuin leveämmät ja kapeapalteisemmat kilpakumppaninsa. Ongelma oikenee trimmilevyillä, mutta niiden käyttäminen vaikuttaa selkeästi myös veneen pitkittäisbalanssiin.
Trimmaamisen voi tosin ulkoistaa automatiikalle, sillä moottoritrimmiavustin on vakiona ja lisävarusteena hankittaviin trimmitasoihin kuuluu automaattitoiminto. Osaava kippari tosin päihittää automatiikan vielä melko helposti, sillä moottoritrimmi säätyy itsekseen ennalta määrättyyn asentoon kierrosluvun perusteella ja myös trimmilevyjen automatiikkaa hakee yhtä ja samaa ennalta määritettyä kulkuasentoa tilanteesta riippumatta. Varsinaista tilanteentajua osoittavaa älykkyyttä automaateissa ei vielä ole.
Vakiovarustelun osalta Avant 705 on keskitason kulkija. Se tarkoittaa, että lisävarustelistalle tulee herkästi lähes kymppitonnin edestä rukseja. Testimoottorilla ja kivoilla kamoilla listahinta asettuu siis noin 65 000 euron tuntumaan. Se on kymmenisen prosenttia enemmän kuin vertailukelpoisesti varustelluista ja koneistetuista pääkilpakumppaneista eli AMT 230 BR:stä tai Bella 700 BR:stä pyydetään. Erikoisuudella on hintansa.
