Arronetit nauttivat etenkin saariston yhteysveneilijöiden keskuudessa vankkumatonta luottamusta. Suomessa menestyksen kärkenä on 20–35-jalkaisten ohjaushyttiveneiden Surprise-sarja.
Surprise mallien ”yllätys” on rakenteeltaan toisistaan erilliset runko ja hytti. Innovatiivisen rakenteen ansiosta Surprise-mallien sisämelu on markkinoiden alhaisin, mikä luonnollisesti osaltaan parantaa huomattavasti ajo- ja matkustusmukavuutta. Ero tavanomaisiin venemalleihin on suuri.
Sisämeluongelman ratkaistuaan Arronetilla ryhdyttiin miettimään, mitä muita yhteysveneen ominaisuuksia voitaisiin nostaa merkittävästi uudelle tasolle, ja millä tavoin. Keihäänkärki päätettiin kohdistaa kulutuksen ja päästöjen pienentämiseen.
Arronetilla nähtiin, ettei nopeiden yhteysveneiden sähköistyminen ole vielä kovinkaan ajankohtaista. Sähkö- ja etenkin akkutekniikka on yhä kallista, harvinaista ja haavoittuvaista, eikä pika- tai edes hidaslatausmahdollisuudet ole yhteysveneilyn sydänmailla saaristossa vielä kovinkaan yleisiä. Miten siis voitaisiin parantaa radikaalisti perinteisellä bensiiniperämoottorilla varustetun yhteysveneen taloudellisuutta ja siinä samalla pienentää päästöjä?
Vastaus löytyy kantosiipien varassa foilaamisesta.
Omat foilit ilman rajoitteita
Kantosiipien varassa foilaamisen suurin etu on huomattavasti liukuvarunkoista tavanomaista venettä pienempi kulkuvastus. Sen ansiosta sama nopeus saavutetaan pienemmällä teholla ja kulutuksella. Foilaamisen bonusetuina tulee muun muassa olematon aallonmuodostus sekä alhainen melutaso ja parantunut kulkumukavuus, kun tiettyä kokoa pienemmät aallot eivät osu runkoon.
Arrofoilissa kantosiipiä on kolme. Takafoili on erillinen osa, joka kiinnitetään pannalla vakiomalliseen perämoottoriin. Foilia säädetään ajon aikana moottoritrimmillä tavanomaiseen tapaan, vaikutukset ovat vain paljon dramaattisempia.
Takafoili kiinnittyy vakiomalliseen perämoottorin kavitaatiolevyyn ja evään, trimmaantuen moottorin mukana.
Molemmin puolin noin ohjaamon kohdalla olevat etufoilit on nivelöity laitoihin hieman vesilinjan yläpuolelle. Yläasennossa foilit sojottavat siis ylösalaisin kohti taivasta.
Etufoilien laskeminen ja nostaminen tapahtuu nappia painamalla, jolloin foilit taittuvat 180 astetta sivuille ja alas veteen ja sieltä ylös. Ajossa alaslaskettujen etufoilien toiminta on täysin automaattisesta. Säätymistä ohjaa kantosiipiin yhteydessä olevat tuntoanturit, jotka lukevat vedenpinnan muotoja veneen sivuilla lätkyttäen.
Etufoilit ja vedenpinnan muotoja tunnustelevat anturit on nivelöity kyljen loveen, joten ylösnpstettuna ne eivät ole este kylkikiinnityksille.
Arronetille oli tärkeää, että foilijärjestelmä on suhteellisen yksinkertainen ja siten tekniikaltaan luotettava ja itse tuotettavissa. Samoin heti alusta saakka oli selvää, että kantosiipien on oltava ylös nostettavissa, jotta venettä voidaan ajaa ja käyttää tarvittaessa normaalin veneen tavoin olosuhteissa kuin olosuhteissa, myös riitteessä ja ohuissa jäissä sekä kuljettaa tavallisella trailerilla.
Lopputulos on Arrofoil 25 Cabin.
Ylivertainen taloudellisuus
Kantosiivillä varustetun rungon päälle Arronet päätyi rakentamaan myös kokonaan uuden veneen. Yhteistä Surprise-malleihin ei ole muuta kuin täysalumiinirakenne, perämoottori voimanlähteenä ja ennen kaikkea yhteysajoon tarkoitetun keskihyttiveneen konsepti.
Kooltaan 7,6 metriä pitkä Arrofoil 25 Cabin asettuu 24- (7,4 m) ja 26-jalkaisten (8,0 m) Surprise-mallien väliin. Ne toimivatkin hyvinä verrokkeina, kun ryhdytään tarkastelemaan lukuja. Niissä riittääkin mielenkiintoa.
Rungon leveys on kaikissa kolmessa mallissa sama, 2,4 metriä. Painoltaan Arrofoil on kuitenkin kolmikosta kevein: se painaa jo ilman moottoria noin 200 kiloa 24- ja 500 kiloa 26-jalkaista Surprisea vähemmän. Moottorin lisääminen yhtälöön vain kasvattaa eroa.
24 Surprisen vakiomoottorina on Suomessa 250-hevosvoimainen Suzuki, 26:ssa saman valmistajan 350-hevosvoimainen. Arrofoilin Suzuki on vain 115-hevosvoimainen. Nelisylinterin DF115 on Surprise-mallien V6-vaihtoehtoja 100–150 kiloa kevyempi.
Vaikka Arrofoililla on painoetu puolellaan, kulkee se perinteiseen tapaan etufoilit ylhäällä ajaen melko raskaasti, mutta kulkee kuitenkin. Huippunopeutta saavutetaan hieman yli 22 solmua, jolloin kulutus on 1,8 litraa meripeninkulmalla. Taloudellisin liukunopeus löytyy 18 solmun kohdalta, jolloin kulutus asettuu 1,4 litraan meripeninkulmalla, 20 solmun vertailunopeudella palaa 1,6 litraa meripeninkulmalla.
Kantosiipien laskeminen muuttaa lukemat täysin toisenlaisiksi. Matkanopeusalue on 20–25 solmua, jolloin kulutus on vain 0,5 litraa meripeninkulmalla. Kulutus pienenee suorassa vertailussa siis jopa 70 prosentilla kolmasosaan.
150 litran tankillisella Arrofoililla foilailee jo varsin mittavat 270 meripeninkulmaa. Jos vuosittainen ajosuorite on vaikkapa suunnilleen 100 tunnin yhteysajoa vastaavan 1 500 meripeninkulman luokkaa, säästyy foilaamalla polttoainekuluissa noin 1 500 bensiinilitraa eli parin euron litrahinnalla kerrottuna noin 3 000 euroa.
Ero on siis merkittävä ja osoittaa kuinka tehokkaasti kantosiivet toimivat. Ja pitää muistaa, että polttoaineenkulutus korreloi suoraan myös pakokaasupäästöjen määrään, vaikkei niitä venemoottoreissa vahdatakaan. Missään perämoottorissa ei ole autoissa jo vuosikymmeniä pakollisena ollutta päästöjä putsaavaa katalysaattoria, joten Arrofoilin kohdalla alhainen kulutus tarkoittaa myös yksilötasolla merkittävää vähennystä päästöihin.
Tehokkaammilla moottoreilla varustetut Surprise-mallit yltävät yli 40 solmun huippunopeuksiin, mutta niidenkin taloudellisin liukunopeus löytyy 20–25 solmun alueelta. Pienempi 24 Surprise kuluttaa silloin noin 1,2–1,3 ja suurempi 26 Surprise noin 1,5 litraa meripeninkulmalla. Arrofoilin kulutusetu on yhä merkittävä.
Suurempiin matkanopeuksiin Arrofoililla ei kuitenkaan päästä, sillä sen huippunopeus on rajoitettu 25 solmun tuntumaan. Vauhtivaroja olisi enemmänkin, mutta järjestelmä varoittaa yli 25 solmun ”ylinopeudesta” nopeusnäytön punaisin numeroin ja alkaa rajoittaa nopeutta trimmaamalla venettä alas, kun 26,5 solmun nopeus on ylittynyt 30 sekunnin ajan.
Arrofoil nousee kantosiipien varaan noin 17–18 solmun nopeusalueella. Matkanopeusalue yltää 25 solmuun, johon huippunopeus on myös rajoitettu. Taloudellisuus on se iso juttu: kulutus on 20–25 solmun nopeudella vain 0,5 litraa meripeninkulmalla.
Oppimisen iloa
Arrofoilin ajaminen on jännittävä kokemus, jossa uudenlaiset ja erilaiset ominaisuudet putkahtelevat yksi toisensa jälkeen esiin. Jyvälle ajamisesta pääsee kuitenkin nopeasti. Moottoriveneellä foilaamisen oppii aivan samalla tavalla kuin tavanomaisella veneellä ajamisen, vaikka eroja onkin.
Etufoilien laskeminen veteen lisää Arrofoilin syväyttä uppoumanopeuksilla 65 sentillä noin 1,15 metriin. Syväys ei siis loppujen lopuksi muutu mitenkään erityisen merkittävästi, mutta myös leveyssuunnassa tilaa vaaditaan enemmän, mikä on hyvä huomioida kapeikoissa ja kohtaamisissa. Eron tekevät sivuilla vedenpintaa piirtävät tuntoanturit, joiden kärkiväliksi muodostuu 4,1 metriä.
Uppoumanopeuksilla kantosiivet alhaalla ajaminen on paljon vakaampaan kuin ilman niitä. Kierroslukuvertailussa nopeudesta leikkaantuu alas laskettujen foilien myötä solmun verran pois, mutta vene ohjautuu ja kääntyy paljon määrätietoisemmin kuin foilit ylhäällä. Myös rekaaminen eli tuulen mukana ajelehtiminen vähenee merkittävästi.
Nousukiito foilaamiseen tapahtuu tavallisen perämoottoriveneen liukuunnousukiihdytyksen tavoin painamalla kaasu pohjaan, moottoritrimmiä säätämällä ja lopulta kaasua sopivassa kohtaa hölläämällä. Trimmaamiskäytäntö on vain hiukan nurinkurinen, sillä nousukiito tapahtuu sujuvimmin moottoritrimmi jo valmiiksi 30–40 prosenttia koholla. Kunnolla foilaamaan Arrofoil asettuu noin 17 solmun nopeudessa.
Kantosiipien varaan nouseminen on alkuun elämys kerta toisensa jälkeen. Kulku vakautuu ja runkoäänet katoavat kokonaan, kun Arrofoil vapautuu melkein kokonaan veden otteesta. Sisämelu jää foilatessa alle 70 desibeliin, mikä on erinomaisen alhainen lukema.
Eniten oppimiskäyrää vaaditaan kaarroksissa, joiden läpiajaminen foilaten vaatii sekä kaasun lisäämistä että moottoritrimmin laskemista. Siltikään suunnanmuutokset tai U-käännökset eivät saa olla liian tiukkoja, mikäli siis matkan haluaa jatkua herkeämättä foilaten.
Tiukoissa ja vauhdikkaissa kaarroksissa Arrofoil haluaa nojata ulkokaarteeseen, mikä tuntuu epäluontevalta. Korkea kulkuasento foilatessa vai korostaa tuntua. Epäluonteva tuntuma johtaa puolestaan herkästi vääriin ratkaisuihin, kuten kaasun vähentämiseen ja kääntösäteen loiventamiseen.
Takaraivossa alkuun vaaniva pelko on Arrofoilin sakkaaminen, eli veneen rysähtäminen vahingossa kantosiiviltä alas veteen. Pelko tai huoli on kuitenkin turhaa, sillä Arronetin AFC eli ajovakauden hallintajärjestelmä ottaa tilanteen haltuun hillitysti. Kun se huomaa kantosiipien nosteen rajojen tulevan vastaan, se trimmaa moottoria eli takafoilia automaattisesti alas, palauttaen Arrofoilin hallitusti takaisin veteen.
Äkkinäisissä suunnanmuutoksissa Arrofoil haluaa kallistua ulos ja nostaa keulaa. Kuvassa on juuri tehty provosoivan reipas ohjausliike kulkusuuntaan nähden oikealle AFC-ajovakautusjärjestelmä pois kytkettynä. Peräaalto on olemattoman pieni.
Aallokon yllä
Kaarroksien ohella toinen sakkausriskin paikka on suurempien yksittäisten aaltojen ylitys. Kuljettajan käsiala vaikuttaa tässäkin tilanteessa lopputuloksen suotuisuuteen.
Ensimmäinen yritys ylittää alusliikenteen metrin korkuinen peräaalto päättyy Airistolla kehnosti, kun keula tyssää aallon selkään ottaen massiivisen vesiryöpyn tuulilasille. Seuraavat yritykset menevät kerta kerralta paremmin ja lopulta isojenkin peräaaltojen ylitykseen löytyy sopiva nopeus ja trimmi.
Luonnonaallokossa foilatessa kulkusuunnalla ei ole suurta vaikutusta mukavuuteen, joka on erinomainen kaikkiin suuntiin. Ajotuntuma tuo mieleen vanhat jenkkiautot. Alustan (vesi) ja matkustusvälineen (vene) välissä on ne toisistaan erottava kerros pehmeää mukavuutta, joka ilmenee lähinnä lievänä hytkymisenä. Mukavuutta korostaa myös kevyt ja tarkka ohjaus, jonka vakiovarusteisiin kuuluva arvokas sähköinen ohjaustehostin mahdollistaa.
Aallokkoajo ja peräaaltojen ylitys on parhaimmillaan ihmeellistä, kun Arrofoil ei reagoi niihin oikeastaan mitenkään. Matka jatkuu aaltojen yli kallistelematta ja keikkumatta. Aaltojenharjojen pienet pohjakosketukset eivät haittaa.
Iltäpäivällä Airiston selälle kehittyi koeajonpäivän puitteissa 50–70 senttimetrin aallokko, joka katoaa Arrofoilin alle vielä kummasti, vaikka suurimmat aallot jo runkoon osuvatkin. Yksittäisiä korkeampia aaltoja on parempi ottaa vastaan AFC-automatiikka pois kytkettynä. Se onnistuu 30 sekunniksi kerrallaan nappia painamalla.
Suuremmassa vallitsevassa aallokossa automatiikka kytkeytyy automaattisesti pois päältä, jättäen etenemistavan valinnan kokonaan kuljettajalle. Koeajopäivän perusteella foilaamisen rajat tulevat vastaan aallokkoajossa jossakin 70–100 sentin aallonkorkeudessa. Silloin etufoilit alkavat puhkoa aaltojen etupuolelta läpi, eikä kanto tahdo enää säilyä. Jos aaltojen väli on pidempi, tilanne kärjistyy nopeammin.
Perinteiseen tapaan eteneminen aallokossa on Arrofoililla mukavaa, tosin ajonopeuskin jää selvästi vaikkapa Surprise-malleja alhaisemmaksi. Ajotuntuma on jollakin tapaa puoliliukuvien veneiden kaltainen. ”Raskaan” kulun taakka on märkyys. Hyttiveneessä se ei onneksi ole avoveneen kaltainen ongelma, mutta kaikille kolmelle tuulilasinpyyhkijälle on Arrofoilia normiveneiden tavoin ajettaessa käyttöä.
Etufoilit ylhäällä Arrofoilin meno on normivenettä raskaampaa ja aallokossa ajoin märkää. Muutoin mukavuus on kuitenkin hyvällä tasolla ja ajokäytös liukuvarunkoisten veneiden kaltaista.
Kaikin puolin kuljettava
Arrofoil 25 Cabin on tyypiltään läpikuljettava ohjaushyttivene. Konsepti on tuttu monesta yhteysajoon tarkoitetusta keskihyttiveneestä, mutta Arrofoilin kohdalla Arronet on antanut ideoille ja kokeiluille selvästi normaalia enemmän tilaa.
Keulassa on vakiona sähkötoimisesti avattava keularamppi, joka muodostaa tasaisen kulkusillan etuavotilan turkille. Käytännössä etuavotila on oikeastaan vain korkeiden laitojen suojassa oleva kulkuväylä, jonka molemmilla puolilla on kookkaat tavaratilat.
Takakansi on matala ja kauttaaltaan tasainen lavetti, jossa ei ole runkoon kiinteänä osana kuuluvia laitoja. Kiinteiden laitojen sijaan avotilaa reunusta ja jakaa alumiinirakenteiset aidat ja portit, jotka ovat suljettavissa siten, että takakansi toimii tarvittaessa myös kuormatilana. Varsinaisia säilytystiloja on sekä turkkilevyjen että hytin takaseinustalla olevien kahden istuinlaatikon alla.
Leveät sivukannet ja niillä liikkumista ajatellen katon ulkoreunaa paljon luontevammin keskemmälle sijoitetut kattokaiteet tekevät sivukansilla liikkumisesta helppoa, mutta ylös nostetut etufoilit katkaisevat kulkuväylän. Niinpä Arronet on kiinnittänyt erityishuomiota hytin läpikuljettavuuteen.
Oviratkaisultaan Arrofoilin voi huoletta sanoa olevan uniikki. Molemmat ovet ovat ylös aukeavia, kaapparimallisia lokinsiipiovia. Arronetin tapaan niiden käyttö vaatii jonkin verran voimaa ja päättäväisyyttä. Näitä ovia voi huoletta paiskoa – ja vaikka vähän potkiakin.
Kolmiosainen etuovi koostuu kattopalasta, pyyhkimellä varustetusta tuulilasin keskiruudusta ja alaosasta, joka taittuu ovi avatessa automaattisesti tuulilasia vasten. Tärkein ominaisuus eli sujuva kulku toteutuu mainiosti.
Seisomakorkeuden ja leveän keskikäytävän ansiosta myös hytin läpikulku on sukkelaa. Takakannelle johtavat kaksi askelmaa ovat kookkaita ja matalia. Takaoveen on riittänyt yksi niveltaitos eli se on tavallaan kaksiosainen. Etuoven tapaan takaovikin aukeaa käytännössä yhdellä kädenliikkeellä, jonka jälkeen voimakkaat kaasujouset avaavat oven ylös.
Taka-avotilasta johtaa avattavat portit sekä sivukansille että pitkälle moottorin molemmille puolille jatkuvan rungon peräkulmiin. Yhteenvetona voidaan todeta, että kulkuyhteyksiltään Arrofoil on aivan poikkeuksellisen helposti lähestyttävissä oleva vene, jossa liikkuminen on sujuvaa ja turvallista.
Yhteysveneen hytti
Koska Arrofoil on tarkoitettu oikeastaan yksinomaan yhteysveneeksi, on siitä turha etsiä vessan, jääkaapin, pentterin tai makeavesijärjestelmän kaltaisia retkivalmiuksia. Muita mukavuuksia kuitenkin löytyy. Esimerkiksi tehokas lämmityslaite ja ilmanvaihtojärjestelmä ovat Arroneteissa itsestään selviä vakiovarusteita.
Surprise-malleissa Arronet on vakioinut myös jousitetut ohjaamon istuimet, mutta Arrofoilissa niitä ei tarvita, kulku kun on joka tapauksessa mukavan pehmeää.
Kuskin ja kartturin paikoilla viihtyy muutenkin erinomaisesti. Niskatuellinen ja kyynärnojallinen istuin on työkonetasoa ja ergonomia kohdillaan. Keinonahkaverhoiltu kojelauta on melko tiivis sovitus, mutta kaikki päähallintalaitteet ovat loppujen lopuksi hyvin käsillä. Ahtaimmassa rakosessa on lisävarusteena saatavan keulapotkurin sauva.
Kännykän lataustelakalla on sen sijaan paraatipaikka, jossa sitä voi käyttää navigoinnin apunakin. 12-tuumainen vakioplotteri on luonnollisesti sijoitettu keskeisesti kehystetty reunuksilla, jotka ehkäisevät heijastumia ja parantavat siten sekä näkyvyyttä että plotterin luettavuutta.
Erillisistuimien takana on pitkittäiset penkit, joiden leveys riittää kahdelle. Istumapaikkoja on siis kaikkiaan kuudelle. Laitapenkeillä istutaan ryhdikkäästi, sillä selkänoja on 90 asteen kulmassa ja istuinosa lyhyt. Epämukavuus alkaa puskea pintaan melko nopeasti.
Molempien laitapenkkien alla on tuttuun tapaan säilytystilat. Tarvittaessa sohvat saa yhdistettyä toisiinsa ja pedattua varavuoteeksi. Ensisijainen ajatus on, että mökkirannassa oleva yhteysvene voi toimia tarvittaessa myös lisämajoituspaikkana.
Toisinaan yhteysveneeseenkin on mukava päästää kesä sisään. Yleensä se tapahtuu ovia tai kattoluukkua avaamalla. Arrofoilin oviratkaisusta johtuen ovet on tarkoitus pitää ajonaikana kiinni, eikä katolle ole jäänyt tilaa kattoluukulle. Puutetta kompensoidaan kuskin ja kartturin paikkojen kohdalta reilusti avattavilla sivuikkunoilla.
Erikoisvene, normaali hinta
On sanomattakin selvää, että Arrofoil 25 Cabin on poikkeuksellinen vene. Se on markkinoiden ainoa foilaava moottorivene, joka on suunniteltu normaalilla perämoottorilla toimivaksi. Itse venekään ei ole ratkaisuiltaan sieltä tavanomaisimmasta päästä.
Arrofoilin käyttötarkoitus ja kohderyhmä ovat kuitenkin kristallinkirkkaat. Valinta on tehty hyvin, sillä valitut ja toteutetut erikoisratkaisut tukevat käyttötarkoitusta hyvin. Kukapa yhteysveneilijä ei haluaisi alentaa kulutusta kolmasosaan ja samalla parantaa matkustusmukavuutta? Temppu millä se onnistuu, on foilaus.
Uusi tekniikka ja eksoottiset ratkaisut tuppaavat yleensä maksamaan. Siihen nähden Arronet on tehnyt hyvää työtä, sillä Arrofoilin 155 000 euron hinta on aivan vertailukelpoinen tavanomaisten venemallien kanssa. Arronetin omasta leiristä vertailtuna hieman suurempi ja paljon tehokkaampi 26 Surprise on Arrofoilin kanssa saman hintainen ja hiukan pienempi mutta yhä paljon tehokkaampi 24 Surprise noin 20 prosenttia halvempi.
Silti on selvää, ettei Arrofoil 25 Cabin sovi kaikille. Vaikka foilaaminen on koukuttavaa ja kiistattoman energiatehokasta, tuo se hyvien bonuspuolien lisäksi mukanaan myös joitakin rajoitteita ja kompromisseja. Kenties merkittävimmät niistä liittyvät suorituskykyyn ja foilaamisen rajalliseen nopeus- ja olosuhdeikkunaan.
Ennakkoluulojen takia Arrofoilia ei kuitenkaan kannata tuomita tai jättää pois laskuista, vaan käydä se itse kokemassa. Jos on oppinut ajamaan liukuvarunkoista venettä, oppii myös kantosiipiveneen niksit ja lainalaisuudet. ”Riskinä” on, että foilaamisesta saattaa suorastaan innostua.
