Silver Beaver BR (2020–)– Uudelleen lämmitetty alumiini-bowriderien aloituskoko

Paluun tekevä Beaver laajentaa Silverin suosittua bowrider-mallistoa nykyistä pienempään koko- ja edullisempaan hintaluokkaan.

Beaver BR kuuluu Silverin niin sanottuun Y-sarjaan eli AluFibre-mallistoon, jossa yhdistyy alumiinirunko ja lujitemuovikansi. X-sarjan Silverit ovat täysalumiiniveneitä ja Z-sarjalaiset kokonaan lujitemuovirankenteisia.

Beaver on Silverin käyttämänä mallinimenä entuudestaan tuttu, sillä ensimmäisen sukupolven Beaver 425:sta valmistettiin vuosina 1993–2002 ja toisen sukupolven Beaver 450:stä vuosina 2003–2013. Nyt käsillä oleva Beaver BR on jälleen kasvanut, se on 30 senttiä pidempi ja 15 leveämpi kuin edellinen.

Aikaisemmat Beaverit olivat sivupulpettiveneitä, mutta uuteen on saatu kasvaneiden mittojen ansiosta sovitettua haluttu bowrider-tyyppinen tilaratkaisu. Se tekee Beaver BR:stä tyystin eri veneen kuin aikaisemmat Beaverit. Silverin mallistosta paremmin verrokiksi sopii pykälää suurempi Fox BR.

Jos tuntee yhtään Silverin Y-sarjan BR-versioita entuudestaan, tuntuu Beaver BR välittömästi tutulta. Kehyksetön tuulilasi on varsin vahva uuden, mallinumeroimattoman Silver-sukupolven bowriderien tunnusmerkki, mutta muilta osin mieleen tulee oitis edellisen sukupolven Fox BR 485. Se onkin selvästi ollut Beaver BR:n lähtökohta, sekä rungon että kansimuotin osalta. 

Beaverin keula on pidetty kalustukselta selkeänä. Kompaktilta keulakannelta astutaan alas turkille keulapenkin kautta. Köysiboksia ei ole, mutta keulapenkin sisällä on varsin kookas säilytystila. Muuta kalustusta keulassa ei ole, ja hyvä niin. Tilaa jää kulkemiseen, tavaran kuljettamiseen ja vaikkapa satunnaiseen kalastukseen.

Tuulilasi on matala, joten avattava keskiruutu ja sen alla oleva ovi ovat pieniä ja kevyitä avata. Kahva ja lukkosalpa ovat käteen sopivan kokoisia, kulkuväylä riittävän kokoinen.

Ohjaamon erillisistuimille asettuu kaksi aikuista mukavasti, mutta takapenkki sopii paremmin keskenkasvuisille. Neljä tai kantavuuden mukaiset viisi henkilöä kyytiin kyllä mahtuu, mutta tunnelma käy silloin takuuvarmasti tiiviiksi. 

Peräpenkin alla on tuttuun tapaan säilytystila, josta ison osan haukkaa irtopolttoainesäiliö tai -säiliöt. Paikat on kahdelle 25 litran tankille, minkä lisäksi mukaan mahtuu jonkin verran muuta tavaraa. Lastattavuus on luukun toiminnan puolesta hyvä, mutta erillisistuimien ja peräsohvan välissä on rajallisesti tilaa kyykistyä ja toimia.

Moottoriksi voi valita 40- tai 50-hevosvoimaisen Hondan, koeajoveneessä oli jälkimmäinen. Se liikuttaa Beaveria kevyellä kuormalla ihan vireän tuntuisesti, vaikka numeroarvot eivät huimaavia olekaan. Huippunopeus hipoo 30 solmua.

Taloudellisin liukunopeus osuu 15 ja karvan alle 25 solmun alueelle, jolloin kulutus asettuu 0,5 litraan meripeninkulmalla. Kovin paljon enempää ei saa ylipäätään menemään, sillä liukukynnyksellä kulutus käy 0,7 litrassa ja huippunopeudella palaa 0,6 litraa meripeninkulmalla.

Melutaso asettuu luontevilla matkanopeuksilla siedettävästi 80–85 desibelin alueelle. Äänenpainemittari kertoo etenkin moottorin melusta, mutta korva noteeraa myös runkoäänet. Ne kuuluvat Beaverissa selvemmin kuin uuden sukupolven Foxissa. Ainakin osittain se johtuu Beaverin nyky-Foxia voimakkaammin nousulistoitetusta rungosta.

Tavanomaisissa tilanteissa Beaverin ajettavuus on mallikasta. Vene ohjautuu ja trimmautuu tarkasti ja tasapainoisesti, joten mukavuus on helppo optimoida eri aallonsuuntiin ajettaessa. 20–30 sentin korkuista aallokkoa runko halkoo kohtuullisen mukavasti. Ääritilanteita tapaillessa tapahtuu jo himpun verran enemmän, sillä nopeissa väistöliikkeissä ja u-käännöksissä käytös muuttuu kulmikkaammaksi ja liikkeet äkkinäisemmiksi.

Kuskin paikalle asettuu ihan mukavasti, vaikka ylimääräisiä senttejä ei ole. Jaloille on pulpetin alla hyvä potero, tiukinta on kaasukäden kyynärtilan kanssa. Hallintalaitteet ovat hyvin käsillä eikä ergonomia ole hullumpi. Viimansuoja ei ole täydellinen, mutta parempi kuin matala tuulilasi antaisi odottaa.

Bowrider-tilaratkaisun sullominen 4,8 metrin mittaan ei ole ihan yksinkertaista, mutta Silver on siinä onnistunut, tosin lähtökohtakin oli edellisen sukupolven Fox BR 485:n muodossa valmiina. 

Uudelleen lämmityksen myötä Beaver BR:n hinta on painettu tämän hetken alumiini-bowriderien tarjontaan nähden uudelle, 18–19 000 euron tasolle. Hintakehitys on myös mallihistoriaan nähden ollut kuluttajaystävällistä, sillä vuonna 2013 lanseerattu Fox BR 485 maksoi 50-heppaisella Hondalla 19 900 euroa, eikä tuohon aikaan vakiopakettiin kuulunut arvokasta plotteria.

Beaver löytäneekin paikkansa markkinoilta ihan luonnikkaasti. Silverin sisäisessä mallistotaistossa ulkomitoiltaan vain vähän isompi nykyinen Fox BR on selvästi Beaver BR:ää tilavampi, sulavampi ja edistyksellisempi, mutta 5 000 euron hintaero paikkaa ominaisuuksien eroa merkittävästi. 

Perätasot ovat sen verran tilavat, että niille uskaltaa tähdätä laiturilta veneeseen kulkiessa. Perätasoilla on pienet porrastukset, joiden tarvetta on vaikea ymmärtää, kun köysiboksejakaan ei ole.

Keulapenkin alla on käyttökelpoisen kookas tavaratila.

Ajotuntuma on dynaaminen, vaikka suorituskyky ei päätä huimaa. 50-hevosvoimaisella moottorivaihtoehdolla huippunopeus nousee 30 solmun tuntumaan.

Takapenkin alla on paikat kahdelle irtosäiliölle, joiden lisäksi mukaan mahtuu erinäinen määrä tavaraa. Luukku aukeaa reilusti, mutta ohjaamon erillisistuimien ja peräsohvan välissä on niukasti tilaa toimia.

Minimaalisesti kalustettu keulan avotila toimii sujuvasti kuorma-, kalastus- ja läpikulkutilana.

Akku ja päävirtataulu on sijoitettu näppärästi apukuskin pulpettiin.

Kuskin tiloista ei ole tingitty, joten ajoasento on mukava. Raymarinen monitoiminäyttö kuuluu vakiovarusteisiin.

Kehyksetön tuulilasi lähentää Beaveriä muotoilullisesti uuden sukupolven Foxin ja Hawkin kanssa.

Beaverissa ei ole kuomutallia, joten lisävarusteena saatava ajokuomua säilytetään suojapussissa perätasojen päällä.

Tuulilasi antaa mataluudesta huolimatta kelpo viimansuojan matkustamoon. Viisi henkeä mahtuu, mutta silloin on jo tupaten täyttä.

• Teksti ja kuvat: Jan Sjölund