Bayliner VR6 Cuddy (2019–)– Perhedaycruiseri erillisellä toiletilla ja kerrossängyllä

Mitä uutta?

Yhdysvaltalaisten cuddy cabinien voimanlähteenä on perinteisesti käytetty sisäperämoottoria, ja se on ollut selvästi myös VR6:n lähtökohta. Maailmanlaajuisen perämoottorivenebuumin innoittamana VR6:sta on tehty myös perämoottoriversio, ja juuri sellainen on testissä.

Perämoottoriversion tehoalue on 150–225 hevosvoimaa, moottoreina käytetään saman konsernin Mercuryja. Testivene on rikattu tehokkaimmalla, Mercuryn uuteen 3,4-litraisten V6-moottorien sarjaan kuuluvalla F225:lla.

Moottorityypin valinta ei vaikuta suuresti veneen tiloihin, sillä Bayliner on tehnyt versiot mahdollisimman pienin muutoksin. Se tarkoittaa, että sisäperämoottoriversion moottoritila on perämoottoriversiossa tavaratila.

Perämoottori on puolestaan ripustettu peräpeilin sijaan uimatason takareunaan ulottuvaan bracketiin eli telineeseen, joka on laminoitu uimatason alapuolelle rungon jatkeeksi ja muodostaa uimatason keskelle moottorikaivon.

Tilaratkaisun innovaatiot löytyvät sisältä kajuutasta. Ainakin tällä haavaa VR6C on Suomen markkinoiden pienin daycruiser, jonka kajuutassa on erillinen, laipioilla ja ovella varustettu toiletti. Kovin suuri se ei luonnollisestikaan ole, mutta nippanappa käyttökelpoinen kuitenkin. Vakiona komerossa on kemiallinen wc-istuin, vesi-wc:n saa lisävarusteena.

Toinen erikoisuus on lisävarusteena parilla satasella saatava kerrosvuode, joka hyödyntää VR6C:n keulan leveää runko- ja kansimuotoa. Sen ansiosta tavanomaisen pitkittäisen v-vuoteen lisäksi VR6:n kajuuttaan on saatu sovitettua poikittainen yläpeti.

Mitoiltaan vuode on sopii paremmin lapsille tai nuorisolle, mutta tarvittaessa pedille mahtuu kyllä isokokoinen aikuinenkin, kuten oheinen kuva osoittaa.

Miten kulkee?

Sekä perämoottori- että sisäperämoottoriversion toteuttaminen samasta veneestä ei ole aivan niin suoraviivaista kuin voisi luulla, sillä moottorin tyyppi ja sijainti vaikuttavat veneen painopisteeseen sekä pituus- että korkeussuunnassa, eikä potkurin etäisyys peräpeilistäkään ole ihan yhdentekevä mitta.

Muuttuvat tekijät huomaa myös Baylinerin kohdalla, jonka runko on selvästi suunniteltu alunperin sisäperämoottoriveneeksi. Perämoottoriversiossa potkuri on lähes metrin taaempana, moottorin paino kokonaan veneen ulkopuolella ja veneen painopiste ylempänä.

Perämoottoriversionkin ajo-ominaisuudet ovat silti ihan kohtuullisen mukavat. Runko on hiljainen ja halkoo aaltoja varsin pehmeästi. Osittain se on seurausta VR6C:n keulapainoisuudesta, joka aiheuttaa veneen luontaisen taipumuksen kulkea melko pitkällä vesilinjalla.

VR6C:n kyntää aallokossa reilusti vettä, mistä seuraa ajoittain massiivisiakin roiskeita. Ne ohjautuvat kuitenkin mallikkaasti sivuille, joten tuulilasi ja avotila pysyvät pääsääntöisesti kuivina.

Myötä- ja sivuaallokossa sekä tyynessä keulaa saa nostettua jonkin verran trimmaamalla moottoria ylös niin paljon kuin potkurin pito sallii, mutta erityisen kevyeksi meno ei silti muutu. Ylätrimmillä kaarrokseen taitettaessa potkuri menettää herkästi pidon, ellei moottoritrimmiä laske. Moottoritrimmin käyttötarve siis korostuu.

Moottoripartneri Mercurylla on tarjolla lisävarusteena ActiveTrim -moottoritrimmiavustin, mutta VR6C:n tehdaslisävarusteisiin sitä ei ole listattu.

ActiveTrim osaa säätää moottoritrimmiä moottorin kierrosluvun ja nopeuden perusteella, mutta sen "älykkyys" ei riitä reagoimaan kesken kaarroksen pidon menettävän potkurin aiheuttamaan äkilliseen moottorin kierrosluvun nousuun tai olosuhteiden muutoksista johtuvaan trimmaamisen tarpeeseen.

Rungon ominaisuuksien puolesta vauhdikkaatkin kaarrokset sujuvat asiallisesti. Pitkällä vesilinjalla kaarrokseen taitettaessa VR6C kääntyy jyrkästi ja kallistuu melko voimakkaasti. Varsinaiseksi leikkaustaipumukseksi ajoittain kulmikas liikehdintä ei kuitenkaan äijy.

Suorituskyky ja taloudellisuus jäävät trimmausyrityksistä huolimatta käytössä olevaan tehoon ja kuljetettavaan massaan nähden vähän vajaiksi. Käytännössä harva kuitenkaan tarvitsee suurempaa kuin VR6C:lle mitattua 38 huippunopeutta.

Taloudellisin liukunopeus löytyy tavanomaista alhaisemmasta hiukan alle 20 solmun nopeudesta, jolloin kulutus jää 1,1 litraan meripeninkulmalla. 25 solmun nopeudessa kulutus nousee 1,3 litraan ja 30 solmun vauhdissa jo 1,7 litraan meripeninkulmalla. Parhaat verrokit kulkevat 25–30 solmua marssivauhtia selvästi vähemmällä.

Melutaso säilyy sopuisasti alle 80 desibelissä aina 30 solmun nopeuteen saakka. Uuden Mercuryn käyntiäänensävy on pehmeä eikä Baylinerin runkokaan liikoja pauku.

Kuvat

VR6C kulkee luonnostaan keula alhaalla. Sen ansiosta runko halkoo aaltoja varsin mukavasti mutta roiskeet ovat ajoittain massiivisia. Ne ohjautuvat kuitenkin sivuille ja tuulilasi ja matkustamo pysyvät pääsääntöisesti kuivina.

Apukuskin "pulpetissa" on tavanomaisen hansikaslokeron ja mukitelineiden lisäksi "turvatyyny". Sitä tarvitaan selkänojana, kun paapuurin sohva halutaan venyttää maksimimittaansa taittamalla apukuskin paikan selkänoja vaakatasoon.

Ajoasento on kohtuullisen mukava ainakin kesäkeleissä. Tuulilasi on matalahko eikä tuulilasinpyyhintä saa edes kuskin puolelle edes lisävarusteena. Kaasukäden kyynärnoja ja tilttiratti ovat mukavia lisiä. Trimmilevyjen käyttökytkimien sijoitus on mennyt pieleen. Ne on asennettu pystysuoraan pintaan hankalan alas ja pilkottavat kuvassa ohjaamon laitaan asennetun kaiuttimen vasemmalla puolella.

Tehokkaalla koneella VR6C on suorituskykyinen muttei erityisen kevytkulkuinen. Se näkyy etenkin yli 25 solmun kulutuslukemissa, joissa trimmattavuudella on merkitystä. Baylinerin kulutus nousee nopeasti 1,5 litraan meripeninkulmalla, parhaiden kilpailijoiden kuluttaessa vain hieman yli litran.

Vauhdikkaat kaarrokset sujuvat ilman isompia yllätyksiä. Ääritilanteet päättyvät potkurin pidon menetykseen.

Mahtuuko mukaan?

VR6C:n tilavuus on vähän kaksipiippuinen juttu. Esimerkiksi keulakajuutta on kieltämättä tavanomaista suurempi, eikä Suomen markkinoilta löydy toista alle seitsemän metristä daycruiseria, jossa olisi erillinen wc-koppi. Juuri wc-kopista ja runsaasta kalustuksesta johtuen kajuutta tuntuu kuitenkin käytössä paikoin ahtaalta.

Avotila vaikuttaa leveältä, mikä tuo väljyyden tunnetta. Kiinteä aurinkotaso verottaa kuitenkin tilaa pituussuunnassa, mutta sohvan laajennettavuus apukuskin paikan kustannuksella paikkaa tilannetta.

Lisäksi täytyy muistaa, että VR6C:ssä voi joku makoilla perän aurinkotasolla ilman että se edellyttäisi avotilan sohvan uhraamista auringonpalvonnan alttariksi.

Niinkin voi toki tehdä, jolloin VR6C:ssä onkin jo kolme auringonottokeidasta, kun muistetaan keulakannen aurinkopatjat. Omassa kokoluokassaan VR6C:n on auringonpalvojan unelmavene.

Päiväretkille mukaan mahtuu vielä kohtuullisen sujuvasti 4–6 hengen porukka, ehkä jopa kaksi nelihenkistä perhettä. Viikonloppuretkeilyssä nelihenkisen perheen majoittuminen kajuuttaan on realismia, toisin kuin muissa seitsemän metrin daycruisereissa.

Perämoottoriversiossa myös tavaroita mahtuu mukaan etenkin avotilan puolelle kiitettävästi, sillä tavanomaisten sohvan alla olevien säilytystilojen lisäksi käytössä on kookas konehuoneen tavaratila sekä lattialuukun alla oleva ruuma. Kajuutassa säilytystiloja on sen sijaan rajallisemmin.

Kuvat

Avotilan sentit on hyödynnetty konstailemattomasti hyväksi. Kulmasohva toimii sekä oleskelu- että matkustustilana.

Apukuskin selkänojan voi kääntää eteen tai alas asti, jolloin paapuurin sohva levittyy koko avotilan mittaiseksi. Sohvan keskelle saa pöydän tai kolmion muotoisen aurinkotason täytepalan.

Keulakannen aurinkopatjoissa on suuremmista veneistä tuttuun tapaan ylösnostettavat selkänojat. Keulakansi viettää keulaa kohti tavanomaista jyrkemmin alas.

Vesijärjestelmä, keitin ja jääkaappi tulevat mukaan 1 500 euron lisävarustepaketissa. Pentterimoduuli on osa kansimuottia, eikä siitä pääse eroon, vaikkei retkimukavuuksia tarvitsisi.

Perän korkealla aurinkotasolla loikoillaan kuin tarjottimella. Styyrpuurin päädyn voi nostaa ylös selkänojaksi.

Sohvan alla on totuttuun tapaa säilytystiloja. Isot ja kovapohjaisina kankeat patjat täytyy heivata tieltä, jos säilytystiloihin haluaa kunnolla käsiksi.

Keulakajuutta on kookas ja kilpailijoihin verrattuna korkea, mutta vuoteista ja vessasta johtuen lattiapinta-ala on kortilla. Pienehköstä oviaukosta ja kynnyksen korkeuserosta johtuen kulkeminen kajuuttaan vaatii notkeutta ja liikeradat ovat alkuun hakusessa.

Vastinetta rahalle?

Baylineria painaa yhä halpisveneen leima, vaikka merkki on keskiluokkaistunut jo vuosia sitten. Baylinerin voisi nykyisin lokeroida paljon vastinetta rahalle -luokkaan, jossa esimerkiksi Skoda on menestynyt autopuolella hyvin.

Myös VR6C:n laatuvaikutelma on pääasiallisesti ihan kelpo. Erityistä viimeistelyn juhlaa tai paneutumista kaikista yksityiskohdista ei välity, mutta Baylinerin kohdalla se ei ehkä ole edes pyrkimys. Käytettävyyden ja käytännöllisyyden kriteerit täyttyvät kuitenkin kirkkaasti.

Perusasioiden lisäksi mukaan on otettu muutamia toivottuja kehityskohteita, kuten selvästi isommista ja kalliimmista veneistä tutut, ylösnostettavalla selkänojalla varustetut keulakannen aurinkopatjat. Suomalaisittain käytännöllisempi ominaisuus on integroitu kuomutalli, joka on skandinaavisissa daycruisereissa ollut itsestäänselvyys kohta kahden vuosikymmenen ajan, mutta VR6C:ssä ensimmäinen laatuaan Baylinereissa.

Hinnaltaankaan Bayliner ei enää ole shokeeraavan halpa, ei edes erityisen edullinen. Asetelmia voi silmäillä etusivun kilpailijoita kokoavasta vertailutaulukosta. Hintansa vastineeksi VR6C tarjoaa poikkeuksellisen määrän makuupaikkoja sekä sisällä että ulkona ja muutenkin perhekruisailuun mainiosti soveltuvan kokonaisuuden.

Kuvat

Muotoilu on aina makuasia, mutta VR6C:n muotojen miellyttävyys vaihtelee tavanomaista enemmän kuva- tai katselukulmasta riippuen. Keulakaiteet ovat matalat, eikä nokasta ulos työntyvä ankkuri ainakaan helpota keulasta kulkemista.

Patjoja poistamalla paapuurin laidalle muodostuu avotilan ja uimatason välinen kulkuväylä.

Aurinkokannen alla on tilava kuomutali. Yksi kaasujousi ja sen kiinnitys on kookkaan kannen kanssa sen verran kovilla, että kestävyys arveluttaa.

Kuomun pystytys ja laskostus vaatii vanhanaikaiseen tapaan kaarien justeerausta liukukiskoilla ja sormimutterien sormeilua.

• Teksti ja kuvat: Jan Sjölund
• Video: Bayliner