Globe 5.80 "Flow" (2026–)– Valtamerten vallaton

Mitä uutta?

Perusidea on, että Globe 5.80 on täysin rakennettavissa omatoimisesti. Sen voi hankkia myös valmiina tai teettää veistämöllä, mutta silloin maksetaan vain ammattilaisen työtunneista, ei edistyneistä materiaaleista tai uusista teknisistä innovaatioista.

Luokka on yksityypinen ja säännöt määrittelevät tiukasti paitsi veneen mitat ja muodot, myös materiaalit ja vahvuudet. Piirustukset ja rakennusohjeet ovat yksityiskohtaiset, ohjeita ja vertaistukea saa luokan foorumeilta. Tarjolla on myös valmiiksi CNC-leikattuja osapaketteja ja puolivalmiita runkoja.

Laatua valvotaan seurannalla. Jokainen rakentaja sitoutuu pitämään blogia projektistaan, oleelliset vaiheet dokumentoidaan ja kaikkein tärkeimmät annetaan ulkopuolisen tarkastajan hyväksyttäväksi. Jos säännöissä lipsuu, venettä ei saa viralliseen rekisteriin. Työvaiheet on suunniteltu niin, että ne ovat enimmäkseen tehtävissä jopa yksin. Todennäköisimmin ulkopuoliseen apuun joutuu turvautumaan kölin ja maston rakentamisessa. Jälkimmäiseksi suosituksena on Seldénin valmiin paketin hankinta.

Vene pohjautuu puolalaisen suunnittelijansa Janusz Maderskin varhaisempaan ja vielä pienempään yhden hengen avomeripurteen Setka. Globe 5.80 on suurempi ja kantavampi, jotta pitkään kestäville ylitykselle saadaan riittävästi varusteita. Valtamerioloihin tarkoitetun purren pitää olla myös täysin itseoikaiseva, Globe 5.50:n AVS-kulma on 142 astetta.

Malli on hyvin laatikkomainen. Runko- ja vesilinjamitat ovat käytännössä tasan samat ja pohja laakea. Lyhyt runko kulkee suurilla vesillä aaltojen välissä liukuen, korkeiden varalaitojen kantavuus ja pullea keula nostavat sen yli aallonharjojen. Purjeala on jo valmiiksi perin maltillinen, lisäksi isopurjeessa on kolme reiviä ja fokassa sekä jopa myrskyfokassakin yksi. Myös purjeiden osalta hintakuri pitää. Vain dacron sallitaan ja ne ovat tilattavissa vain kisajärjestäjän luvalla yhdeltä valmistajalta. Luoviveneestä ei näillä muodoilla ja purjealoilla ole kyse. Se, millä matkaa taitetaan, kun pasaatituuliin päästään, on kahden fokan virsikirja tai keulapuomiin vedettävä genaakkeri.

Päiväpurjehduksissa avotilan koko riittää 2–3 hengelle. Sisällä on kaksi punkkaa ja harvoja omaan valtaan jääviä rakennuskohteita on osa niiden sekä pentterikalusteiden muotoilusta. Varsinaista käyttötarkoista ajatellen pohjaan ei sallita läpivientejä joten mukavuuksia ei ole. Keulassa on tilavaraus, johon voi asentaa portapotin tai kuivakäymälän.

Vesitiiviit koteloinnit keulassa ja perässä varmistavat veneen kelluvuuden vedellä täyttyneenä. Pakolliseen varustukseen kuuluvat satelliitti- ja radiolaitteet, mutta niiden käytölle muussa kuin hätätilanteessa on asetettu rajoituksia. Merikartat ja sekstantti ovat ensisijaiset suunnistusvälineet, joskin plotteria voi pitää päällä, kun aurinkopaneelin lataamassa akussa on riittävästi virtaa. Sääreititys ei ole sallittua. Akku on ensisijaisesti sekin hätävaruste, sillä veneessä on pakollisena varusteena vähintään 3000 l/h tehoinen sähköinen pilssipumppu.

Kuvat

Miten kulkee?

Huomiovärit ruffissa, kansilla ja purjeiden topeissa ovat pakolliset. Viivi Moisio on valinnut sallituista vaihtoehdoista pinkin veneeseensä, jolle hän antanut nimen Flow.

Harjoituskaudella veneen perässä on pieni sähkömoottori, sekin pakollinen varuste. Hyötyä siitä ei ole kuin vähän satamamanöövereissä, matkalla se nostetaan veneen sisälle.

Heloitukselle luokkasääntö antaa sekä minimejä että maksimeja. Esimerkiksi vinssejä sallitaan kaksi ja niiden pitää olla ilman välityksiä. Helojen sijoittelussa rakentajilla on vapaammat kädet. Moisio on asetellut omansa niin, että kansille tarvitsee lähteä oikeastaan vain vetämään alas, vaihtamaan ja pakkaamaan keulapurjeita. Rullafokka olisi sallittu, mutta Moisio pitää useimpien globe-purjehtijoiden tapaan perinteistä haruskiinnitystä luotettavampana.

Pienet purjeet nousevat helposti ja Flow ottaa vauhtia 5–6 m/s testituulesta. Ei tosin mitenkään sähäkästi. Kokoonsa nähden veneessä on yllättävästi matkapursimaista tuntumaa, vaikka väistämättä pienen koon aiheuttama jollamaisuus on havaittavissa.

Vene purjehtii tässä tuulessa varsin pystyssä laatikkomaisen pääkaarensa varassa. Se pitää märkäpinnan ja siten kitkan suurena. Peräsimessä ei ole painetta melkein lainkaan ja sivutuulessa saamme purjeet nopeasti niin täysin balanssiin, että pinnasta voi jättää pitkiksi ajoiksi kokonaan irti. Aika hämmästyttävä temppu näin lyhyelle ja laakeapohjaiselle veneelle, mutta tärkeä ominaisuus pitkillä etapeilla. Pinnapilotti on sallittu lisävaruste mutta sen pitää ottaa virtaa ainoastaan omasta akustaan, ei veneen järjestelmästä. Käytännössä ohjaaminen kilpailussa tapahtuu käsin sekä tuuliperäsimellä.

Meidän testimme kevyehkö tuuli ja matalat, terävät parin vaaksan korkuiset aallot ovat hankalin yhdistelmä Globe 5.80 -veneelle. Voima ei vielä riitä puskemaan läpi aaltojen, ja niiden lyhyys estää venettä kunnolla liukumasta. Sivutuulessa asian huomaa selvimmin halssia vaihtaessa: aaltokulman muuttuessa edullisemmaksi nopeus nousee noin 3,5 solmusta 4,5 solmuun. Luovilla nousemme hivenen 40 asteen yli tuuleen nähden ja vastakäännöksen kulma jää hyvällä tahdolla 90 asteen sisälle lähinnä siksi, että pienen veneen saa kääntymään nopeasti vauhtia menettämättä.

Globe 5.80 -veneillä on ajettu jo kaksi kilpailua yli Atlantin ja yksi maailman ympäri. Niistä saatujen raporttien mukaan vene saa kiitosta kyvystään nousta aaltojen yli pitäen miehistön kuivempana kuin kokoluokalta voisi odottaa. Parhaimmillaan sen kerrotaan olevan avotuulilla ja jopa lähes suoralla myötäisellä, jolloin keskinopeudet ovat nousseet reilusti yli kuuden solmun ja vuorokausimatkat 120–130 mailiin saakka. Kohtuullisen jännittäviä lienevät surffit, joissa on menty jopa 16 solmua. Silloin suuntavakauden ylläpitoon tarvitaan perään kiinnitettävät, nostettavat daggerboardit. Peräsin ei ole kovin syvä eikä iso, pelkästään sen varassa ohjailu olisi arveluttavan herkkää.

Moision veneessä eville on jo kiinnikkeet, mutta tässä testissä emme päässeet kokeilemaan niitä tai muitakaan veneen parhaita puolia. Emme myöskään sen oikaisuvoimaa, mutta kisoissa on ollut useita maston vesikosketuksia, jotka ovat kaikki päättyneet onnellisesti.

Kuvat

Mahtuuko mukaan?

Vaikuttava näytös testissä oli Viivi Moision sujuva liikkuminen ja toiminta veneessään. Vaikka kyseessä oli vielä harjoituskausi, edes ulkopuolinen kyselijä ja kuvaustilanteet eivät näyttäneet hämmentävän lainkaan.

Kippari liikkui avotilasta keulaan kiirehtimättä mutta ripeästi ilman ylimääräisiä askelia, kurotteli lukoille ja vinsseille erehtymättä oikeille köysille ja piti ne jatkuvasti hyvässä järjestyksessä. Mikään toimenpide ei vaikuttanut hätäiseltä, eikä mitään tarvinnut tehdä kahteen kertaan. Harjoituskausi alkoi vasta keväällä, mutta Moisio on jo ilmeisen yhtä veneensä kanssa.

Perässä on huoltoa ja säätöä vaativista laitteista etusijalla tuuliperäsin. Siellä työskentelyä suojaa hyvän korkuinen mantooki, kiinteät kaiteet on vain peräkulmissa. Levanki ulottuu avotilan poikki sen keskellä. Käsin ohjatessa paras paikka on levangin etupuolella laidalla, jolloin ulottuu kurkottamatta myös ruffiksi korotetun sivukannen päällä oleville lukoille. Veneen kallistuessa laskeudutaan penkille, ja jaloille saa tukea sekä vastapäisestä penkistä että avotilan partaasta. Keskellä, kulkuaukon edessä seistessä kädet ulottuvat molempien laitojen köysille yhtä aikaa.

Tilat sisällä ovat leimallisemmin säilytystä kuin asumista varten, mikä tietenkin tulee ymmärrettäväksi tärkeimmän käyttötarkoituksen myötä. Ainoiksi varsinaisesti sisustukseen kuuluviksi elementeiksi voi katsoa pentterikaapin, sitä vastapäätä olevan navigointipöydän sekä molemmilla laidoilla avotilan alle työntyvät pistopunkat. Kaikki muut tilat ovat varastoja, joita kukin kilpailija käyttää oman halunsa ja suunnitelmansa mukaan. Atlantin ylitykset ovat vieneet 3–4 viikkoa, jonka mukaan juoma- ja ruokavarat mitoitetaan.

Flowssa juomavesi pidetään irtokanistereissa päälaipion molemmin puolin. Purjeet ja muut isot tavarat sekä lisää säilytyslaatikoita pakataan ja kiinnitetään keulaan suureen varastoon. Nukkumapaikka vaihtelee halssin mukaan laidalta toiselle ja kovemmassa merenkäynnissä jäädään niiden väliin keskelle. Koska Flow on jätetty ilman turkkilevyjä pilssin kuivuuden tarkkailua varten, silloin pistopunkkien patjat pitää ottaa avuksi kaarien kulmia pehmentämään.

Kuivamuona valmistetaan ateriaksi retkikeittimellä. Varastoina ovat sekä pentterimoduli että punkkien alalokerot. Pentterissä on allas, mutta siinä ei ole poistoletkua, kuivaus tapahtuu sienellä tai rievuilla.

Navigointipiste on myös kommunikaatiokeskus. VHF-yhteydet ovat käytössä ensisijaisesti, AIS-hälytin varoittaa muusta liikenteestä. Satelliittiyhteyttä käyttää kisajärjestäjä veneiden jatkuvaan seurantaan, purjehtijat vain hätätilanteissa. VHF-laite on myös veneen plotteriyksikössä, jonka voi kääntää esille kulkuaukkoon silloin, kun sää sallii oven pitämisen avoinna. Plotterin ruutua tosin voi tarkkailla myös läpinäkyvästä ovesta sen ollessa suljettuna, mutta muu käyttö ei silloin onnistu.

Sisätiloissa on luokkasääntöjen vaatimuksesta poistumisluukku keulakannelle, kaksi avattavaa ikkunaluukkua sekä kaksi jatkuvatoimista tuuletusaukkoa doradeventtiileillä. Se kuulostaa hyvältä, mutta tila on pieni ja useamman päivän sadesäällä märkien vaatteiden kosteuskuorma kasvaa nopeasti suureksi. Kisaajat ovatkin kertoneet, että lämpimillä leveysasteilla on kohdattu homeongelmia etenkin tekstiileissä.

Kuvat

Vastinetta rahalle?

Ensimmäisen kerran Viivi Moisio tutustui Globe 5.80 -veneeseen, kun näki sellaisen Golden Globe Racen lähtölaiturissa Sables d'Olonnessa ollessaan Tapio Lehtisen starttia avustamassa. Jo matkalla Ocean Globessa hän päätti hankkia veneen ja osallistua sillä Class Globe Transat -kisaan.

Aikataulun ja käytännöllisyyden takia hän päätyi tilaamaan hollantilaiselta Kolibri-veistämöltä puolivalmiin rungon, jonka sitten viimeisteli itse perheensä avulla ja tuella. Tarkoista summista ja työtuntien määristä puhumista Moisio sanoo välttelevänsä. Osin siksi, että projekti on vielä kesken ja osin siksi, että ei halua itsekään niistä järkyttyä. Karkeasti ottaen hän arvioi, että summa asettuu siihen 50-60 tuhannen euron haarukkaan, jolla valmiit veneet yleensä vaihtavat omistajaa.

Tätä kirjoittaessa myynnissä oli viisi venettä, joista yksi huomattavan halvalla (25 000 €) ja muut 50-55 tuhannen euron pyynnillä. Hintapyynnöt osoittavat, että alkuperäinen idea tavallisen purjehtijan saavutettavissa olevasta kustannustasosta näyttää toteutuvan. Huomattava on sekin, että kun kyse on aina käytetystä veneestä, siitä ei mene arvonlisäveroa Suomeen tuodessa. Itserakentajista kukin toki laskee oman työnsä hinnan, mutta ainakin suuruusluokan saa rakennusohjeiden antamasta 500-600 tarvittavan työtunnin määrästä.

Lähtökohtaisesti Globe 5.80 -vene on projekti, johon kuuluu myös osallistuminen niiden kisatapahtumiin. Joko Atlantin yli, tai harvemmin järjestettäviin, mutta konseptiin yhtä lailla kuuluviin pallonkiertoihin. Tällaisena venettä on vaikea tai mahdoton verrata suoraan sarjavalmisteisiin, ainakaan puhtaasti huviveneilyyn tarkoitettuihin.

Jälkimarkkinoita ei periaatteessa ole lainkaan, lukuun ottamatta seuraaviin kisoihin tähtääviä purjehtijoita. Heidän määränsä voi olettaa kasvavan, mutta aika pienestä ja marginaalisesta seikkailijoiden joukosta tulee aina olemaan kyse.

Mikään ei sinänsä estä ottamasta venettä pelkkään huvikäyttöön, jos sellaiseksi katsoo yksinpurjehduksen avomerellä. Silloin pitää kuitenkin ottaa huomioon CE-luokituksen kommervenkit. Globe 5.80 ei sellaista tarvitse, koska se on kilpavene. Huvikäyttöön rekisteröidessä asia saattaa muuttua. Helpottava pykälä voi olla se, että omavalmisteet vapautuvat hyväksyntäpakosta, jos ne myydään seuraavalle omistajalla yli viisi vuotta valmistumisensa jälkeen.

Varautuminen suoraan viranomaisilta kysymällä on joka tapauksessa viisasta. Byrokratian viidakko on pelottavampi kuin yksinäinen Atlantti.

Kuvat

• Teksti: Pasi Nuutinen
• Kuvat ja videot: Pasi Nuutinen, Class Globe 5.80