Käytetyn veneen esittely: Arronet 23'5 C (2006–2016)– Kansankodin sinikaulustyöläinen

Arronet 23'5 C on työvenemäisen karu keskihyttivene, jonka vahvuudet löytyvät kestävyydestä, vakaasta kulusta ja käytännöllisyydestä. Vaikka se jää matkustusmukavuudessa uudemman Surprisen varjoon, tarjoaa 23'5 C paljon venettä etenkin ympärivuotiseen yhteysvene- ja mökkikäyttöön.

Arronet on venevalmistajana verrattain nuori, mutta yhtiön historia ulottuu veneitä pidemmälle. Vuonna 1992 perustettu Arronet Teknik AB aloitti metallituotteiden valmistajana. Yksi yrityksen ensimmäisistä menestystuotteista oli porraskärry, joka helpotti raskaiden kuormien kuljettamista portaissa ja muissa vaikeakulkuisissa ympäristöissä. Sanotaan, että erityisesti Gamla Stanin olutkuskit olivat mieltyneitä keksintöön.

1990-luvun lopulla yritys laajensi toimintaansa alumiiniveneisiin. Ensimmäiset mallit suunniteltiin lähinnä ammatti- ja yhteysvenekäyttöön. Iskunkestävien ja lähes huoltovapaiden alumiiniveneiden kysyntä kasvoi tasaisesti, ja Arronet vakiinnutti asemansa yhtenä Ruotsin tunnetuimmista alumiinivenevalmistajista. Vuosien saatossa mallistoon hiipi yhä enemmän vapaa-ajan veneisiin liitettäviä piirteitä. 

Yhdeksi tärkeäksi malliksi muodostui seitsemänmetriselle rungolle rakennettu keskihyttivene 23 C, joka tuli erityisen suosituksi saariston yhteysvenekäytössä. Venemallia rakennettiin kymmenen vuoden ajan, ensin vuosina 2006–2009 nimellä 23 C ja vuosina 2010–2016 käytännössä muuttumattomana 23'5 C merkinnällä.

Suomen markkinoille Arronet saapui vuotta myöhemmin, ensin espoolaisen Kolumbus Marinen toimesta. Vain kaksi vuotta myöhemmin edustus siirtyi Kemiön saarella tuolloin toimineelle Kone Wuoriolle, joka haistoi ruotsalaismerkin potentiaalin saaristolaisten keskuudessa. Kone Wuoriolla Arronetin maahantuonti ja myynti on yhä edelleenkin, vaikkakin yritys kuuluu nykyisin Astrum-konserniin ja toiminta on siirtynyt Kemiöstä Turun Hirvensaloon.

23-jalkaisen rungon laadusta kertoo osaltaan se, että Arronet on rakentanut sen ympärille kokonaisen mallisarjan erilaisiin käyttötarkoituksiin. Läpikuljettavan 23'5 C:n lisäksi mallistossa on ollut tai on edelleen keski- ja tuplapulpettiversiot SP ja SPO, kovakattoinen SPT, ympärikäveltävällä ohjaushytillä varustettu CC sekä puhtaasti ammattikäyttöön suunnitellut, avattavalla keularampilla varustetut Work-mallit. Samalle rungolle rakennettiin myös 23'5 C:n seuraaja, nykyinen 23'5 Surprise.

Hiljaisuus toi Arronetille uuden yleisön

Vuonna 2016 Arronet hilasi mallistoaan entistä enemmän kohti keskiluokkaa kahdella uutuudella, 23'5 Surprisella ja terävämmälle V-rungolle rakennetulla 24'5 Surprisella. Samalla 23'5 C sai väistyä uuden Surprisen tieltä. Surprise-malleissa on rungosta eristetty niin sanottu kelluva ohjaushytti, joka vähentää tehokkaasti melua ja tärinää. 23'5 Surprisen melutaso on mittauksissa ollut jopa 10 desibeliä matalampi kuin kiinteähyttisen 23'5 C:n. Ero on käytännössä huomattava, sillä ihmiskorva kuulee kymmenen desibelin pudotuksen suunnilleen äänenvoimakkuuden puolittumisena.

Lanseerauksesta tuli Arronetille merkittävä vedenjakaja. Uutuuksien myötä merkistä tuli yhä salonkikelpoisempi, ja se löi kunnolla läpi myös Suomessa. Pian Arroneteja alkoi putkahdella rannikon tiheimmin mökitetyille rannoille kuin sieniä sateella. Nykyajan hektisessä arjessa hiljaisuutta voidaan kaiketi pitää jonkinlaisena statuksena, ja juuri sellaisena Surpriset alkoivat näyttäytyä.

23'5-mallien kohdalla varsinainen uudistus ei kuitenkaan liittynyt ajo-ominaisuuksiin vaan ennen kaikkea matkustusmukavuuteen, perustuvathan 23'5 C ja 23'5 Surprise samaan runkoon. Ero näkyy silti varsin selvästi käytettyjen veneiden hinnoissa.

Sikäli kun sellaisia ylipäätään onnistuu netin syövereistä löytämään, voi 2010-luvun taitteen 23'5 C:n saada noin 45–60 000 eurolla, kun käytetystä, mutta toki lähes 10 vuotta nuoremmasta Surprisesta, suunnilleen samoilla varusteilla, voi joutua maksamaan jopa 100 000 euroa. Hiljaisuudellakin on siis hintansa. 

Vankkaa rakennetta ilman ylimääräistä painoa

23'5 C on suunniteltu kovaan käyttöön, eikä sen omistajan tarvitse suuremmin surra kylkiin ilmestyviä kolhuja saati törmäyslistoihin tulevia vekkejä. Vene on ennen kaikkea arjen puurtaja, jonka tehtävä on kuljettaa matkustajat ja iso läjä työtarvikkeita tai viikonlopunviettoon tarvittavat tavarat turvallisesti perille tuulesta ja tuiskusta riippumatta.

Alumiini on rakennusmateriaalina kevyt, mikä näkyy myös Arronet 23.5 C:n painossa. Jämerästä olemuksesta huolimatta 7,27 metriä pitkä ja 2,40 metriä leveä vene painaa ilman moottoria vain noin 1 400 kiloa. Vertailun vuoksi esimerkiksi lujitemuovinen suosikkidaycruiser Yamarin 68 DC on painoltaan samaa suuruusluokkaa, vaikka onkin 23'5 C:tä puoli metriä lyhyempi.

Rakennettu kestämään

Noustaan veneeseen, ja heti käy selväksi, ettei alumiinin määrässä ole pihistelty. Pollarit ja kaiteet ovat paksua tekoa, ja myös hitsaussaumoissa näkyy sama rouhea, kovaa käyttöä kestävä työnjälki.

Ulkotilat huokuvat tinkimätöntä käytännöllisyyttä. Kyynellevyä on runsaasti, kattoa myöten. Kuljettajan puolella oleva järeästi saranoitu kattoluukku näyttää siltä, että se voisi yhtä hyvin kuulua merivoimien maihinnousuveneeseen. Kaikesta huomaa, ettei venettä ole suunniteltu ensisijaisesti sunnuntaiajeluihin tai näyttäytymiseen venesatamien ravintoloiden edustoilla.

Keulapiikin askeltaso ei niiaa isommankaan henkilön alla, ja leveät sivulaidat tekevät veneeseen kulkemisesta turvallista kaikista suunnista. Myös hytin ympärillä olevat kulkutasot riittävät leveytensä puolesta turvalliseen liikkumiseen. Tasapainon säilyttämistä helpottaa koko katon kiertävä kaide, joka soveltuu  myös kattokuormien kiinnittamiseen.

Etuavotilan tasaisella turkilla on runsaasti tilaa kookkaammallekin kuormalle, vaikkapa betonimyllylle. Kuljettajan tuulilasin alla sijaitseva pieni säilytyslaatikko toimii puolestaan sekä kuivana säilytystilana että hyvän sään istuimena.

Kuorma-auton penkit ja selkeä ohjaamo

Matka jatkuu läpikuljettavaan hyttiin. Mustien sisäpintojen ansiosta – tai niiden takia – tunnelma on työvenemäisen hämärä. Vaikka vene on rekisteröity kahdeksalle, sisällä matkustaa käytännössä mukavasti kuusi henkeä matkatavaroineen: kaksi ohjaamon erillisistuimilla ja neljä takana sivuttain menosuuntaan.

Pelkistetty tunnelma jatkuu kuljettajan paikalla. Kaikki tarvittavat hallintalaitteet kaukohallintalaitteesta jälkiasennettuun Raymarinen tutkaplotterin näyttöön ovat loogisesti omilla paikallaan, eikä ergonomiasta juuri löydy huomautettavaa.

Veneen käytetyimpien paikkojen, kuskin ja apukuskin, matkustusmukavuus on ratkaistu istuimilla, jotka ovat kuin suoraan kuorma-auton ohjaamosta. Lokoisa istuin toimii hyvin, mutta jos istuminen alkaa puuduttaa, kattoluukun voi avata ja ajaa seisaaltaan. Jäsäkässa luukussa ei ole kaasujousia, joten sen voi pitää joko kokonaan kiinni tai täysin auki.

Taka-avotila on pieni mutta veneen kokonaispituuteen ja hytin kokoon nähden se on varsin käyttökelpoinen esimerkiksi heittokalastukseen. Hytin takaseinän ja styyranpuoleisen laidan kainaloon on sijoitettu kolmionmuotoinen askelma, joka helpottaa veneeseen kulkemista ja toimii tarvittaessa myös pienenä istuimena. Kuten keulassa, myös täällä turkki on yhtenä tasona. Säilytystilaa löytyy kahden melko pienen luukun takaa.

Kuriositeettina mainittakoon kahdet uimatikkaat: ensimmäiset johtavat hieman hassusti kaartuvasta perätasosta pienelle kyynellevystä tehdylle lirpakkeelle. Täältä veteen asti pääsee alastaitettavia alumiinitikkaita pitkin. Ratkaisu on ehkä kätevä, mutta pienen turvallisuuskysymyksen se herättää. Saranoitu uimatikas ei nimittäin ole kevyimmästä päästä, ja on perusteltua kysyä, saako syyskylmän veden varaan joutunut henkilö omin voimin tikkaat taitettua alas, ja vielä niin että ne eivät kolahda apua tarvitsevan kupoliin. 

Joku voisi kuvailla veneen yleisilmettä karuksi, eikä arvio ole väärä. Muotoilulla ei kuitenkaan ole tavoiteltu huviveneiden ylellisyyttä, vaan käytännöllistä työ- ja yhteysvenemäistä ilmettä, jossa toiminnallisuus menee viihtyisyyden edelle.

Kiltisti aallokossa, tarkkana satamassa

Kuten olettaa saattaa, 23'5 C:n vahvuudet eivät piile sporttisissa ajo-ominaisuuksissa. Yhteysveneenä tarkasteltuna se tekee kuitenkin juuri sen, mitä siltä odotetaan: kulkee vakaasti, ennakoitavasti ja turvallisesti satamasta seuraavaan. Vene tottelee kiltisti kuskin komentoja, eikä sitä tahdo tekemälläkään saada käyttäytymään tuhmasti.

Terävässä vasta- ja sivuaallokossa alumiinirunko kuitenkin ilmoittaa olemassaolostaan, ja palteisiin osuvat aallot saavat rungon välillä pamahtelemaan reippaastikin. Ilmiö on alumiiniveneille varsin tyypillinen eikä sinällään kerro rakenteellisista puutteista. Pikemminkin se muistuttaa kuljettajaa siitä, millaisessa kelissä ollaan liikkeellä, ja että rattiakin pitää kääntää silloin tällöin. Ja vaikka runko välillä metelöi ja rytkyykin, ainakin kuljettaja ja apukuljettaja istuvat  kuormurin penkeissään kuin siinä kuuluisassa pumpulissa. 

Palataanpa hetkeksi keskusteluun hiljaisuudesta. Vaikka 23'5 C:ssä ei ole Surprisen tavoin kelluvaa hyttiä, pysyy melutaso silti pääosin maltillisena. Jämäkät liitokset, rungon solumuovirakenne ja hytin elastinen sisäpinnoitus hillitsevät tehokkaasti resonointia ja pitävät moottorin käyntiäänen maltillisena hytissä. 

Satamamanöövereissä 23'5 C on vankkaa keskitasoa. Keulapotkuri auttaa jonkin verran, mutta hyvä ennakointi auttaa vielä enemmän. Sitä tarvitaan, sillä kovemmalla tuulella puuskat tarttuvat veneeseen ja alkavat helposti kuljettaa sitä ei-toivottuun suuntaan. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään poikkeuksellista pienelle keskihyttiveneelle, jossa hytin tuulipinta-ala on suuri suhteessa veneen pituuteen ja massaan.

Järkivene ilman turhaa hienostelua

Kokonaisuutena 23'5 C on ennen kaikkea järkivene. Jos kelluvalla hytillä varustettu, uudempi Surprise on keskiluokkaistunut valkokaulustyöntekijä, 23'5 C on sinikaulusduunari: valmis hommiin, säällä kuin säällä. Käytettyjen hintavertailun iso ero kertoo paljon. 

Ajettavuudeltaan 23'5 C on yhtä mutkaton kuin olemukseltaan. Se kulkee vakaasti ja ennakoitavasti eikä hätkähdä isompaakaan aallokkoa. Sporttisuutta hakevalle tarjolla on pomminvarmasti kiinnostavampiakin vaihtoehtoja, mutta puhtaasti käyttöveneenä sen rauhallinen käytös on pikemminkin vahvuus kuin puute. Vene tekee sen, mitä sen pitääkin, ilman turhaa dramatiikkaa.

Kenelle 23'5 C sitten sopii? Erityisesti käyttäjälle, joka tarvitsee venettä enemmän liikkumiseen ja tekemiseen kuin satamassa viihtymiseen. Saariston ympärivuotiseen yhteysvenekäyttöön, mökkiliikenteeseen, kalastukseen tai työveneeksi se on omimmillaan. Kun tärkeintä ovat kestävyys, turvallinen kulku, suuri kuormankantokyky ja helppohoitoisuus, Arronet 23'5 C:n karu olemus alkaa näyttää juuri siltä, mitä se on: hyvin perustellulta.

 

• Teksti ja kuvat: Fredrik Eriksson