XO:n ensimmäinen, vuonna 2017 esitelty DFNDR 8 oli varsin erikoinen ”merilantikka”, joka muistutti enemmän eräänlaista leikkisää konseptitutkielmaa kuin varsinaista tuotantovenettä. Sen elinkaari jäikin lopulta vain muutamaan vuoteen. 

Alkuvuodesta julkistettu uusi DFNDR 8 (luetaan defender kahdeksan) on täysin eri vene kuin saman niminen edeltäjänsä. Samalla se on kuin villin tutkielman aikuistunut versio, jossa arjen realiteetit sekä tuotannon että käytännöllisyyden näkökulmasta ovat käytännössä muuttaneet koko tuotteen. Kahden DFNDR 8:n välillä yhteistä on enää oikeastaan kokoluokka ja valmistusmateriaalit.

Perustana on yhä poikkeuksellisen syvällä, 23 asteen V-pohjalla varustettu alumiinirunko. Pituutta merkittävämmin on kasvanut leveys, jota uudessa DFNDR 8:ssa on yli 2,5 metriä. Sekään ei toki ole pituuteen nähden mitenkään erityisen paljon.

Rungon päällä on lujitemuovinen kansi ja ylärakenne, johon kuuluu täysleveä ja -korkea, läpikuljettava tuulilasi ja katto, johon saa lisävarusteena manuaalisen liukukattoluukun tai sähköisen kangaskattoluukun. Testiveneessä on jälkimmäinen. Lähtökohtaa voisi kuvailla siis vaikkapa läpikuljettavaksi T-top-veneeksi.

Tuulilasin läpi kuljetaan keskelle sijoitetusta oviaukosta, jonka alaosa muodostuu liukuovesta ja yläosa saranoiden varassa avautuvasta tuulilasin keskiruudusta. Läpikulku on kohtuullisen sujuvaa, vaikka vaatii varsinkin pidemmiltä kulkijoilta kumartumista.

Irtokalusteista vakiona on vain kuskin ja kartturin istuimet, joihin saa lisävarusteena jousituksen. Niiden jatkeeksi saa molemmille laidoille kahden tai kolmenkin istuttavat pitkittäiset laitapenkit ja vielä taaemmas kahden istuttavan poikittaisen peräpenkin. Koeajoveneessä on nämä kaikki.

Seuraavaksi voi puntaroida, kuinka suojaisan veneen haluaa. Vaihtoehtona on kuomuikkunat ja -seinät, mutta koeajoveneeseen oli valittu kovempia rakenteita: sivuikkunat ja liukuovellinen takaseinä. Niiden myötä voidaankin puhua jo täysin katetusta ohjaushyttiveneestä. 

Ikkunoiden ja takaseinän sovitus on sen verran hyvä, ettei lopputulosta silmäillessä osaa kuvitella niiden olevan lisävarusteita. Irrotettaviksi ja uudelleen asennettaviksi niitä ei sentään ole tarkoitettu.

Takaviisto tuulilasi antaa DFNDR 8:lla monia muita ohjaushyttiveneitä sulavamman ilmeen. Samalla hyttikin onnistuu näyttämään pienemmältä kuin onkaan.

XO DFNDR 8 – Tilavampi kuin uskoisi 

DFNDR 8:n ohjaushytti näyttää ulkoa jopa aika kompaktilta, ja siihen nähden sisätilat ovat positiivinen yllätys. Keskikäytävän seisomakorkeus riittää 180 senttisillekin sujuvaan kulkemiseen, vaikka aivan selkä suorassa ja pää pystyssä ei pystykään liikkumaan. Hytin suojassa on istumapaikat hyvinkin väljästi kuudelle ja tiivistäen jopa kahdeksalle, mikä keskihyttiveneiden luokassa on jo merkittävän hyvä lukema.

Näkyvyys ulos on sekä kuskin että matkustajien paikoilta hyvä. Kuskin ja kartturin istumamukavuus on varsinkin koeajoveneessä erinomaisella tasolla, sohvapaikoillakin ihan luonteva. Vuodepaketin saa lisävarusteena, poikittainen peti muodostuu suhteellisen näppärästi sohvista ja niiden väliin täytteeksi asetettavista selkänojista. Petaus toki rajoittaa hytin läpikulkua.

Yöpymismahdollisuuden ohella retkeilyvalmiuksia parantaa toiletti, joka piiloutuu apukukin pulpetin sisään. Vakiona komero toimii varastona, wc-kalusteet eli vesi-wc ja pesuallas järjestelmineen hankitaan lisävarusteena. Isokokoiselle aikuiselle komero on ahdas mutta tositarpeen tullen silti käyttökelpoinen.

Istumapaikkojen lisäksi laitasohvien ruksaaminen lisävarustelistalta tuo mukanaan myös sohvien sisällä olevat säilytystilat. Niistä noin neljännes kuluu, jos vetää ruksin lisävarustelistaan vetolaatikkomallisen jääkaapin kohdalle. Toinen sohvat vaativa lisävaruste on eväiden nauttimista helpottava pöytä. Se onkin harvoja optioita, mitä testiveneeseen ei ollut.

XO DFNDR 8 – Avotilat molemmin puolin

Etuavotilan turkki on korkeudeltaan eräänlainen välimalli. Se on selvästi korotettu, mutta kuitenkin laitojen suojassa. Tasainen täkki on helppokulkuinen, ja askelma keulatasolle on matala. Korotetun turkin ja siihen kuuluvan kookkaan luukun alla on muhkea tavaratila, jossa riittää pinta-alaa mutta jonka korkeus on rajoittunut. 

Keulan ankkuriboksi on syvä, sinne mahtuu Suomen tavoissa nimikkovarustettaan luontevammin köysien lisäksi vaikkapa useampi lepuutin. Keulakaiteiden korkeus on sellainen, että niistä on jotain hyötyäkin. Keulaturkille saa lisävarusteena patjasarjan, joka muuttaa alueen mukavasti laitojen suojassa loikoiltavaksi oleskelutilaksi.

Kalustamaton taka-avotila on vajaa parin neliön kokoinen ja vain matalan kynnyksen verran uimatasoja alempana. Laidat ovat normikorkuiset mutta perä tyystin avoin, eli tavarankuljetukseen taka-avotila ei ole omiaan. Veneeseen kulkemista avoin perä toki helpottaa ja nopeuttaa, mutta lemmikkien tai lasten kanssa avoperän kanssa saa olla valppaana.

Peräpenkki muuttaa tilannetta vähän, ainakin mielikuvatasolla se tekee taka-avotilasta suojaisamman ja suljetumman, vaikka penkin ja laitojen väliin jääkin avoimet kulkuväylät. Myös penkin mukana tuleva tavaratila on hyödyllinen lisä, sillä erillisiä köysi- tai ankkuribokseja perässä ei ole.

Sivukannet ovat sen verran kapoisat, etteivät ne houkuta kulkemiseen. Laitakaiteiden ja keskiknaapien asemointikin vihjaavat, että kyse on enemmän satunnaisesta kylkiparkkitilanteiden askeltasosta kuin kulkuväylästä.

XO DFNDR 8 – Kutkuttelevan hauska kurvailtava

XO on kerryttänyt mainetta ajajan veneenä, jonka ominaisuudet riittävät kovaankin keliin. Koeajopäivänä sitä ei ollut tarjolla, mutta muun vesiliikenteen peräaaltoja sitäkin enemmän, joten jotain tutumaan silti saatiin.

Ja se tuntuma lupaa hyvää. Jäykkä alumiinirunko ei vapise eikä kumise edes isommissa loikissa tai terävämmissä aalloissa. Myös mukavuus on erinomaisella tasolla, runko halkoo (perä)aaltoja pehmeän sulavasti. 

DFNDR 8 asettuu luonnostaa aika ylvääseen, keula hieman koholla olevaan kulkuasentoon. Peräaalloissa loikkiessa se ei ollut ongelma, mutta terävässä luonnon vasta-aallokossa keulaa voi olla tarpeen pakottaa vähän alas, minkä vakiovarusteisiin kuuluvat trimmilevyt tuntuisivat mahdollistavan.

Ajamisen riemu löytyy, kun painaa kaasukahvat pohjaan ja vauhti kiihtyy muutamassa hetkessä yli 40 solmuun. Sen jälkeen nopea kierros rattiin, ja DFNDR 8 painuu alas, puree veteen ja taittuu uskomattoman hienosti jyrkkään kaarrokseen. Kallistuminen on luontevaa ja vene pysyy ratilla määritellyllä kääntösäteellä kuin raiteilla. Minkäänlaista leikkaamista ja keikkumista ei ilmene, vaikka siihen koittaisi venettä ratin ja kaasun pumppaamisella oikein ärsyttää. Häkellyttävän hieno suoritus!

Suuntavakaus on sekä liuku- että uppoumanopeuksilla hyvä, joten matka-ajokin sujuu leppoisasti. Mutta XO:n kohdalla ei ole ihme, jos kuski haluaa vähän mutkikkaamman reitin kurvailla. Koeajoveneen kaksimoottoriasennuksella on varmasti oma vaikutuksensa DFNDR 8:n erinomaisiin kaarrosominaisuuksiin ja ajovakauteen. 

Moottorivalikoimaa piisaa aika laajasti. Lähtötaso on yksi 300-hevosvoimainen perämoottori ja huipulla tuulee 450 hevosvoiman voimin. Määrä tulee täyteen joko yhdellä tai kahdella koneella.

Koeajoveneen kaksi 200-hevosvoimaista Mercurya nostaa huippunopeuden hyvän matkaa yli 45 solmuun ja kaasuun reagointi on herkullista kautta koko nopeusalueen. Polttoainetta ei kuitenkaan kulu eikä melua synny mitenkään ylettömästi. Liukunopeuksilla kulutus jää parhaimmillaan 25 solmun nopeudessa 1,7 litraan meripeninkulmalla, ja 20–30 solmun alueella alle 1,8 litraan. Kahden litran raja rikkoutuu 35 solmun nopeudessa. Melutaso on 25–30 solmun matkavauhdissa miellyttävät 76–77 desibeliä.

Kaasupohjassa ajaminen on sallittua muttei järkevää. Kulutus nousee huippunopeudella yli kolmeen litraan meripeninkulmalla ja melutaso jo 88 desibeliin.

DFNDR 8:n puikoissa viihtyy ajo-ominaisuuksien lisäksi hyvin myös ohjaamon puolesta. Istuma-asento on korkeahko mutta ergonomialtaan henkilöautomainen. Niukinta on polvitilassa, mutta sekin helpottaa, kun virta-avainten paikka muuttuu jatkossa kojelaudan alahelmaa ylemmäs. 

Kojelauta on läpikuljettavien ja kapeahkojen hyttiveneiden tapaan kapea, varsinkin suhteessa siinä olevaan tavaramäärään. Käytännössä se tarkoittaa, että osa painonapeista ja kytkimistä jää hiukan hankalasti ratin kehän taakse. 

Navigointielektroniikan osalta vakiovarustus on olematon, sillä edes yhtä pientä kosketusnäyttöä ei ole vakiona. Minimipanostus on vajaan 5 000 euron luokkaa, sillä saa yhden Simradin keskitason 12-tuumaisen NSX-näytön. Koeajoveneessä valittu paremman tason 16-tuumainen NSS on hinnoiteltu vajaaseen 9 000 euroon ja suunnilleen samalla summalla saa kaksi 9-tuumaista NSX:ää. Vaihtoehtoja siis riittää tässäkin.

XO DFNDR 8 – Viitteellinen lähtöhinta

Kuten jutun varrella ilmi käyneistä varustemaininnoista voi päätellä, kannattaa DFNDR 8:n lähtöhintoihin suhtautua viitteellisinä. Vakiovarusteinen perusmalli kun ei ole oikeastaan mitään käyttöä ajatellen valmis paketti.

Käytännössä minimivarusteisen avomallisen päiväretkiveneen tai umpimallisen yhteysveneen DFNDR 8:sta saa koottua 160–180 000 eurolla, mutta aika nopeasti hinnan saa alkamaan kakkosella. Koeajoveneen varusteilla kolkutellaan jo neljännesmiljoonan rajaa, eikä vieläkään puhuta kaikilla herkuilla täyteen ladatusta yksilöstä. Hintaa on siis sen verran, että XO:sta joutuu maksamaan vähän premiumia eli ylimääräistä. 

Rahalle on toki tarjolla vastinetta myös ominaisuuksissa, viimeistelyssä ja tyylissä, varsinkin jos XO:n brändi puhuttelee. Ohjaushyttiveneissä DFNDR 8 vahvuus lienee siinä, että se voidaan varustella sopivaksi sekä vaativaan yhteysajoon että astetta nautinnolisuushakuisempaan kohde- ja (päivä)retkiveneilyyn. Ajatukset kilpailijoista voivat siten harhailla esimerkiksi ruotsalaisista täysalumiinisista yhteysveneistä urheilullis-seikkailullisiin T-top- ja ohjaushyttiveneisiin.

Uusi DFNDR 8 on ensimmäistä käytännöllisempi ja monikäyttöisempi, mikä tekee siitä paljon vakavammin otettavan vaihtoehdon sekä yhteys- että retkiveneilyyn. Suorituskyvyn ja ajo-ominaisuuksien puolesta päivässä ehtii vaikka ulkosaaristoon ja takaisin, eikä keli nouse ihan ensimmäiseksi esteeksi.