Veneilijät hämmästyivät, kun Espoo alkoi suunnitella Suomenojan satama- ja talvisäilytysalueen purkamista rantarakentamisen tieltä. Espoon paikallispoliitikot ja veneilijät riitelivät, mihin Suomenojan 1 200 venettä sijoitetaan.

Syntyi Säilytä veneilevä Espoo -kansanliike, jonka parisataa aktiivia osoittivat mieltään kaupunginhallituksen kokouksessa vuoden 2015 keväällä.

Näin ei pitänyt käydä pääkaupungissa, joka ylpeilee merellisyydellään. Helsingin väkiluku kasvaa, mutta merellisyyttä uusi yleiskaavakin korostaa.

Enteitä tulevasta on antanut kaupungin lyhentämät vuokrasopimukset. Kotisatamiaan ja talvisäilytyspaikkojaan kaupungin rannoilla pitävät venekerhot joutuvat nyt uusimaan sopimuksia vuoden tai kahden välein. Kerhojen on vaikea suunnitella tulevaa tai tehdä kohteisiinsa investointeja.

Pelkoa ja toivoa pääkaupungissa

Tätä artikkelia varten haastatelluista venekerhojen ja pursiseurojen kommodoreista osa ei halunnut nimeään tai yhdistystään julki. He pelkäävät, että Kaupunkisuunnitteluvirasto keksii siitä asemakaavoittaa juuri alueet, joita heidän kerhonsa vuokraa kaupungilta jäsentensä veneiden talvisäilytykseen.

– Kaupunkien ja kuntien kasvava halu realisoida ranta-alueitaan on huolestuttava ilmiö, Suomen Purjehdus ja Veneilyn (SPV) veneilytoimikunnan puheenjohtaja Harri Sane toteaa. Siinä unohdetaan kaikki muut arvot paitsi raha.

Veneiden talvisäilytyspaikkojen siirtäminen sisämaahan johtaisi logistisiin ja kustannusvaikeuksiin, jotka voivat koitua monen kohdalla veneilyharrastuksen kohtaloksi.

– Talvisäilytyspaikkojen katoaminen satamien tuntumasta vaikeuttaa myös harrastukseen oleellisesti kuuluvan yhteisöllisyyden toteutumista. Venesatamaympäristössä vaihdetaan vinkkejä ja kuulumisia tuttujen ja toisten veneilijöiden kanssa, varsinkin syksyn ja kevään kunnostustöiden aikaan, kertoo Sane.

Asumisen ja toimitilojen uudisrakentamiselle tilaa riittäisi Helsingissä sisämaassakin, mutta kaupungille se ei olisi yhtä tuottoisaa.

Konkreettisen esimerkin muodostaa Helsingin Kulosaaressa kotisatamaansa pitävä Helsingin Meriveneilijät ry. Yhdistyksen 300:sta jäsenveneestä parisataa mahtuu talvehtimaan vastarannalla Verkkosaaressa, jossa sijaitsevat myös kolmen muun venekerhon talvisäilytystilat. Vaan ei enää pitkään.

– Helsinki aikoo rakentaa Verkkosaaren täyteen, sanoo Liikuntaviraston merellisten palveluiden venesatamapäällikkö Ari Maunula. Myös heidän venesatamatukikohtansa on joutunut alituisesti muuttamaan.

Kaupunki ehdotti Helsingin Meriveneilijöille vaihtoehtoiseksi paikaksi Kirkkonummea, jonne sadat veneet pitäisi kuljettaa maanteitse pitkiä matkoja. Veneilijät pitävät ajatusta mahdottomana taloudellisesti ja logistisesti.

Visio “merellisestä Helsingistä”

Veneily mielletään hyvin toimeentulevien hienosteluksi, mutta sitä harrastavat ihmiset lähes kaikista sosiaaliluokista. Veneily ei ole marginaalista: pelkästään Helsingissä täyttyvät lähes kaikki 12 000 venepaikkaa.

– Eivät Helsingin 12 000 venettä itsestään katoa talveksi, kiteyttää säilytyspaikkaongelman nimettömäksi jättäytyvä helsinkiläiskommodori.

Suurempien veneiden kuljettaminen talvisäilöön sisämaahan on mahdotonta, ja pienempien kuljetus lisäisi maantieliikennettä ja kustannuksia kohtuuttomasti, SPV:n Sane arvioi.

Ristiriitaa korostaa, että keväällä valmistuneeseen Helsingin uuteen yleiskaavaan on liitetty ensimmäistä kertaa huolella suunniteltu visio “merellisestä Helsingistä”.

– Merellinen visiomme määrittää suuntaa, johon yleiskaavaa lähdetään käsittelyssä viemään, sanoo arkkitehti Christina Suomi Kaupunkisuunnitteluvirastosta. Vision nettiin ladatussa raportissa huomioidaan yleisellä tasolla myös veneily sekä tunnistetaan talvisäilytysongelma.

Hänen mukaansa asemakaavoittajat ovat jo nyt hyvin kiinnostuneita uudesta yleiskaavan merellisestä sisällöstä. Suuren vuosikymmenittäin tehtävän yleiskaavan liitteenä “merelliselle visiolle” jää silti rajoitettu rooli.

Valmisteilla oleva yleiskaava tähtää vuoteen 2050, eikä se sido poliittisia päättäjiä venekerhoille ja pursiseuroille vuokrattavien palstojen asemakaavoituksessa.

Humallahden Venekerhon kommodori Timo Wiiala vetää seuransa kaavoitustyöryhmää, ja hän on oikeusoppineen siviiliammattinsakin puolesta perehtynyt aiheeseen. Wiiala pitää Kaupunkisuunnitteluviraston merellisiä visioita kannatettavina toiveina, mutta on tehtävä tiivistä ja määrätietoista yhteistyötä kaikkien osapuolten kesken, jotta visiot myös konkretisoituvat.

Kun kerrostalot on rakennettu merellisen pääkaupungin rantaan, tekoa ei voi perua. Jää tulevien sukupolvien ihmeteltäväksi, miksi maa-alueeltaan tilavan Stadin rannat on täytetty rakentamisen ehdoilla, kun vaikkapa ahtaassa Monacossakin on menty merellisyys edellä.

Veneilijöiden ääni ja hiljaisuus

Liikuntaviraston teettämän talvisäilytysselvityksen mukaan veneiden talvisäilytysalueiden puute koetaan paikoitellen jo nykyisellään ongelmalliseksi, Ari Maunula kertoo.

– Kehitysennusteen mukaan talvisäilytyspaikkoja on arvioitu olevan noin 5 000 kappaletta liian vähän vuonna 2030.

Humallahden Venekerhon Wiialan mukaan rantoja voisi kaavoittaa suoraan venekerhoille ja niiden talvisäilytykselle, mutta niin Helsingin kaupunki ei tee. Väitteen vahvistaa Liikuntaviraston Maunula, joka kertoo kaavoittajien pyytävän lausunnon Liikennevirastolta.

– Kehotamme heitä aina ottamaan huomioon talvisäilytyspaikat, mutta viesti ei mene perille.

Wiialan seuralla on “vuokrapläntti” Rajasaarenpenkereen varressa laiturialueineen. Hän pitää kohtuuttomana, että veneilijöiden kaltainen yksi veronmaksajaryhmä joutuisi maksamaan lisäkuluja omasta pussista kaupungin rantarakentamisen takia – ja siirtämään tuhansia veneitä joka syksy ja kevät pitkiä matkoja maanteitse.

– Ei olisi keneltäkään pois antaa veneilijöiden jatkaa toimintaansa. Veneet ovat kuuluneet olennaisesti Helsingin kaupunkikuvaan ja kulttuurihistoriaan jo vuosisatoja.