Mallinimi Zero viittaa tietysti nollapäästöihin ja numeromerkintä tuttuun tapaan veneen kokoon eli pituuteen. Kuusimetrinen avovene on juuri sitä mitä moottoriveneilyn sähköistyminen kaipaa: konkreettisia vaihtoehtoja suosittuun kokoluokkaan.
Kuopiolainen Bella-Veneet otti ensituntumaa sähköistymiseen jo vuonna 2012 Bella 9000 Hybrid matkaveneellä. Sen malli-ikä jäi kuitenkin lyhyeksi.
Zero ei ole varsinaisesti Bellan oma projekti, vaan Bellan omistavan Nimbuksen idea. Pohjimmiltaan Zero on puolalaisen Corsiva Yachtingin etenkin Hollannin markkinoille kehittämä Corsiva 650 Tender. Erot Bella Zeroon ovat pääosin kosmeettisia.
Corsivaa eikä sen myötä Bella Zeroakaan ole suunniteltu alun perin sähköveneeksi, mutta se tarjoaa sopivan alustan konversiolle. Runkomuoto on puoliplaanaava eli sopii hyvin uppoumanopeuksilla ajeluun, mutta jos tehoa piisaa, nousee vene tasaisen ja kantavan perän ansiosta liukuunkin.
Rungon pituus on 6,3 ja leveys lähes 2,5 metriä. Laidat ovat korkeat, joten tilavolyymi on suuri. Pohjan muodon ansiosta vene on erittäin vakaa ja kantava.
Perämoottori piilossa
Tyyppihyväksynnän maksimiteho on 90 hevosvoimaa, mutta uppoumanopeuksilla vene liikkuu sujuvasti jo kolmasosalla tai pienemmälläkin teholla. Voimanlähteenä on perämoottori, vaikka moottoria ei näy ulospäin. Se on piilossa ison peräkannen alla, ja asennettu pohjan läpi auki veteen olevaan moottorikaivoon.
Bella Zeron sähköistys on käynyt kätevästi. Sähkömoottori on uusi tuttavuus, ruotsalainen Stream. Se on hyvinkin tavallisen perämoottorin näköinen, jopa siinä määrin että moottorikoppaa lukuun ottamatta kaiken muun voi todeta ulkonäön perusteella olevan aika suoraa lainaa polttomoottoreista. Valmistusmaa on Kiina.
Mallivaihtoehtoja on kaksi ja ne on nimetty ytimekkäästi 1 ja 2. Ykkösen jatkuva teho on 23 ja kakkosen 33 kilowattia. Huipputehot ovat 34 ja 47 kilowattia. Stream kuvaa niiden vastaavan suorituskyvyltään 30- ja 50-hevosvoimaisia polttomoottoreita. Testiveneessä oli tehokkaampi versio, joka painaa 90 kiloa eli noin 20 kiloa vähemmän kuin 50-hevosvoimaiset nelarit.
Koneessa on trimmi ja kippi, mutta sen käyttö onnistuu vain koneen kyljessä olevalla kytkimellä. Mielenkiintoisena lisävarusteena Streamin voi valmistajan mukaan varustaa suljetulla jäähdytysjärjestelmällä, jossa voi siis kiertää pakkasta sietävä glykoliseos.
Riittääkö sähköä?
Koska moottori on tavallisen perämoottorin mitoissa ja muodossa, se solahtaa Zeron moottorikaivoon siinä missä polttomoottorikin. Moottorin kaveriksi Stream tarjoaa litiumioniakkua, jonka kapasiteetti on 25,9 kilowattituntia. Käyttöjännite on suhteellisen maltillisesti 96 volttia.
Akkupaketti on varsin kompakti, 110 cm pitkä, 34 cm leveä ja 43 cm korkea. Se painaa 160 kiloa ja mahtuu vaivatta Zeron peräpenkin alle. Painoa perään kertyy silti melkoisesti: tasaluvuin 100 kiloa moottorista, 150 kiloa akusta ja 200 kiloa kahdesta köriläästä tai kolmesta pienemmästä peräpenkillä istujasta. Zeron rungon peräosan kantavuus riittää tälle kilomäärälle kuitenkin ongelmitta.
Nopeusalue on sellainen, ettei ajokäytöksessä ilmene suuria yllätyksiä. Huippunopeus on rajattu 12 solmuun, jolloin kone työskentelee ajotietokoneen mukaan 37 kilowatin teholla. Ajotietokone ohjaa järkeviin kulkunopeuksiin kertomalla pääinformaationa jäljellä olevan käyttöajan minuutteina. 12 solmun nopeudella ne käyvät nopeasti vähiin, akku humahtaa tyhjäksi reilussa puolessa tunnissa.
Järkevin kompromissi toiminta-ajan, -matkan ja nopeuden välille löytyy 5–6 solmun nopeusalueelta, joka saavutetaan 6–10 kilowatin eli noin 8–15 hevosvoiman teholla. Silloin ajeluaikaa riittää noin 2,5–4,5 tunniksi, jonka aikana pystyy taittamaan noin 15–25 meripeninkulman matkan.
Koeajomatka jäi siihen nähden varsin vaatimattomasti 5,2 meripeninkulmaan. Siihen käytettiin aikaa tunti ja 25 minuuttia, mikä sisälsi myös suorituskykymittausten teon ja vähän reippaammat kaasuttelut kuvauksissa. Ajosuoritetta voisi kuvailla kenties tavanomaista tempoilevammaksi sekalaiseksi ajoksi.
Koeajolenkin aikana akun varaustila laski 98 prosentista 61 prosenttiin, eli koeajon kokonaiskulutukseksi muodostui noin 9,6 kWh ja meripeninkulmakohtaiseksi keskikulutukseksi noin 1,8 kWh/mpk.
Jos sähkön hintana käytetään 17 senttiä/kWh, saa Zeron akun täyteen noin 4,5 eurolla ja meripeninkulman ajelu maksaa noin 30 senttiä tai parhaimmillaan selvästi alle. Ajaminen on siis varsin edullista, vaikkakaan tuskin vastaavantehoisella polttomoottorillakaan varustetulla Zerolla ajelu ketään vararikkoon ajaisi.
Akun saa esitetietojen mukaan ladattua tyhjästä täyteen 10 ampeerin virtamäärällä 12 tunnissa ja 16 ampeerilla, jos sellaista virtamäärää on turvallisesti tarjolla, yhdeksässä. Lataus tapahtuu siis noin 2,2 tai 2,9 kilowatin teholla. Pikalatausmahdollisuutta ei ole, mutta eipä ole laitureilla pikalatausta tarjoavia latausasemiakaan. Vielä.
Tilat leppoisaan oleiluun
Mutta unohdetaan hetkeksi laskelmat ja keskitytään fiilistelyyn, niin kuin veneilyssä kuuluukin.
Vaikka Zeron konsepti on kehitetty alunperin Hollannin kanaville, se toimii mainiosti myös Suomen suvessa. Zero on ennen kaikkea hyvän kelin päiväretkivene. Siitä kertoo jo sekin, ettei ajokuomua tai sprayhoodia ole edes tarjolla.
Mukaan astuu helpoiten, kun vene on kylkiparkissa. Keulasta ja perästä kulku on huomattavasti haastavampaa. Keulakansi on sopivan kokoinen mutta korkealla. Matalalta laiturilta sinne on vaikea nousta ja askelma keulatasolta alas penkille on korkea. Kaiteita ei ole, joten keulakannella tasapainoillaan.
Suoraan perästä on helppo astua lähellä veden pintaa olevalle uimatasolle, mutta matkustus- ja oleskelutiloihin siirtyminen edellyttää kiipeämistä kookkaan moottorikopan yli. Välissä on molemmilla laidoilla askelma, mutta siihen nähden kuinka paljon moottorikopan sisällä on tyhjää tilaa, on askelma minikokoinen. Tilaa kulkemisen ratkaisemiseen paremmin olisi vaikka kuinka.
Matkustamo ja oleskelutila on Zeron parasta antia. Venettä ajetaan peräpenkiltä, jonka edessä on ohjauspulpettia sirompi pedestaali eli ruoritolppa, johon kookas ratti on asennettu purjevenemäisesti pystysuoraan.
Ergonomiaan tulee vielä vähän muutoksia, kuten paremmin näkyville kallistettu kojelauta ja toivottavasta napakamman tuntuman ja täsmällisemmät liikeradat omaava sähköinen kaukohallintalaite. Istuma-asennosta muodostuu jo nykyisellään luontevan ryhdikäs eikä Zeron nopeuksissa jää kaipaamaan tuulilasia. Peräpenkin istuinosa kaipaa lisää tukevuutta, sillä se tuntui takamuksen alla jo notkuvan.
Koko etuosan valtaa kookas u-sohva, joka on korkeiden laitojen suojassa. Istumamukavuus paranisi entisestään, jos sohvalla olisi kunnon selkänojapehmusteet. Sohvan keskelle tulee mukaan pöytä kolmesta varustetasosta keskimmäisessä ja aurinkotasolaajennus kalleimmassa.
U-sohvan ja laitapenkkeinäkin toimivien askelmien alla on riittoisasti säilytystiloja. Sohvan uumeniin saa kemiallisen wc:nkin, mutta sen käyttö on yhtä tilaa olevassa avoveneessä väistämättä varsin julkista.
Pehmeä kansipinnoitematto sopii hyvin Zeron ilmeeseen. Se tarjoaa mainion pidon ja mukavuuden sekä paljaalle että puetulle jalalle. Retkieväitä voi säilöä kalleimmassa versiossa jääkaappiin, mutta muita retkeilyvalmiuksia, kuten keitintä tai makeavesijärjestelmää pesualtaineen ja kansisuihkuineen ei ole eikä saa.
Tässä tapauksessa yksinkertainen on tavallaan myös kaunista. Zerolla voi hurauttaa lähisaareen piknikille, poiketa suosikkiterassille, kierrellä ja kaarrella maisemia katsellen ja seurustellen sekä vaikka pysähtyä välissä pulahdukselle. Mitä muuta suhteellisen lyhyisiin päiväretkiin tarkoitetulta veneeltä tarvitaan?
Elegantit liikkeet
Itse ajaminen tapahtuu Zerolla kuten polttomoottoriveneellä, mutta liike syntyy miellyttävän elegantisti. Vene reagoi nopeudensäätimen liikkeisiin välittömästi mutta ilman melua ja hajua. Keskustelu sujuu koko nopeusalueella ääntä korottamatta.
Kölin ansiosta suuntavakaus on mainio hiljaisillakin nopeuksilla, eikä Zero juurikaan ajaudu tuulen tai virran mukana, saati reagoi matkustajien veneessä liikkumiseen. Vastaavasti myös kääntösäde on tasanopeudella laajempi kuin odottaisi, mikä johtaa ainakin alkuun rantautumistilanteissa ylimääräiseen vekslailuun.
Korkea keula on muodoltaan pullea, mutta ainakin koeajoreitille osuneiden muiden veneiden peräaallot ylittyivät vaivattomasti ja ilman roiskeita. Täyteen vauhtiin kiihdytettäessä keula nousee ylväästi ylös, jopa sen verran, että pidempiselkäiselläkin kuskilla on vaikeuksia nähdä peräpenkillä istuessa keulan yli. Vauhdin myötä perän sivuille nousee myös persoonalliset roiskeet, joita hillitään jatkossa laitoihin asennettavilla listoilla.
Zero tuodaan myyntiin kolmena versiona, jotka ovat Basic, Classic ja Exclusive. Erot syntyvät moottorin tehosta ja varusteista. Yksittäin lisävarusteita ei saa, joten valintaprosessi on pyritty pitämään yksinkertaisena. Kaupat tehdään netissä.
Hintaportaat ovat tasaiset, kymppitonni kerrallaan. Koeajettu vene oli 49 000 euron Classic-versio. Zeron hintaluokka on siis kutakuinkin sama, kuin samankokoisilla valtavirran avoveneillä. Niissä on tosin silloin tyypillisesti 150-hevosvoimainen moottori, ja sen myötä reippaasti enemmän vauhtia.
Suorituskyvyn lisäksi sähkö-Bellaan päätyvä joutuu tietoisesti luopumaan muistakin ominaisuuksista tai käyttökohteista, mutta jos kiire ei ole ja lähialueilla riittää nähtävää ja koettavaa, voi Zero olla houkutteleva vaihtoehto päiväretkistä naatiskeluun. Silloin vaakakupissa painaa myös sähköveneen ilmeiset plussat.
Veneilynkin tulevaisuus lienee sähköinen, ja autoteollisuuden perusteella muutos voi olla nopeakin, kun se kerran lähtee liikkeelle. Mutta siihen tarvitaan muutakin kuin kalliita "merten Tesloja". Bella Zero on hyvä esimerkki konversiosähköveneestä, joka toimii mainiosti omassa käyttötarkoituksessaan. Pienillä veneen lokalisointiin tähtäävillä muutoksilla se voisi olla omassa lajissaan jopa erinomainen.
