Nord Star Sport 25 Sport & T-Top (2019–)– Päivävenebuumiin mukaan

Nord Star tunnetaan ympärikäveltävällä ohjaushytillä varustetuista yhteys- ja matkaveneistään, mutta uudella Sport-mallisarjalla se haluaa osansa myös etenkin kansainvälisesti alati kasvavista isolla perämoottorilla varustettujen päiväretkiveneiden luokasta.

Pohjanmaan veneveistämöihin kuuluva Nord Star syntyi vuosituhannen vaihteessa. Sen ensimmäinen malli oli ohjaushytillinen 23 Patrol, joka myöhemmin jalostui jalkaa suuremmaksi eli 24 Patroliksi. Alun perin 23 Patrolin rinnalle piti tulla myös 23 DC -avomalli, mutta Patrolin suosio vei mennessään. Nord Star erikoistui ohjaushyttiveneisiin, joiden valmistajana se onkin menestynyt mainiosti.

Ajatus avo-ohjaamollisesta Nord Starista toteutui tänä vuonna, liki 20 vuotta alkuperäisen idean jälkeen, ja vieläpä lähes samanlaisena kuin alkuperäinen ajatus oli.

Nord Star kutsuu uutta avomallia nimellä Sport 25. Käytännössä se on mallistosta tälle kaudelle poistuneen ohjaushytillisen 24 Patrolin avomuunnos. Vähän oikoen voidaan todeta, että runko ja keulan osilta kansimuottikin ovat ennallaan, mutta ohjaushytin katto, seinät, ikkunat ja sisustus on jätetty pois. Tilalle on aseteltu uusi tuulilasi ja syntyneelle tyhjälle peräkannelle valikoima kalusteita.

Kansimuotti on keulan osalta ennallaan ja hyvä niin, sillä ankannokan ja leveiden sivukansien kautta kulkeminen on sujuvaa. Keulakannen alla jää simppeli, mutta ilmava kahden hengen makuukajuutta, jonka voi varustaa vuoteen päädyn alle tulevalla vesi-wc:llä.

Kehystämätön tuulilasi on tehty hintaluokka huomioiden halvasti pleksistä. Sen sisäpuolella on tukeva kiinnipitokaide, mutta tummennus ja tuulilasinpyyhkimen puute haittaavat näkyvyyttä huonoissa olosuhteista.

Ohjaamon kuppipenkit on asennettu korotuspalojen päälle ja etäälle toisistaan. Niiden välistä mahtuu kulkemaan hyvin, mutta pulpetin ja tuulilasin suhteen ne ovat niin reunassa, että viimansuoja jää vajaaksi.

Myös ergonomia on tyystin erilainen kuin mihin avoveneissä pääsääntöisesti on totuttu. Penkit on asennettu korokepalan päälle ja istuma-asento on niin korkea ettei jalat yllä maahan, vaan niitä on soviteltava erillisille tuille.

Apukuskin paikalla on epävarma istua, ja myös ohjaamon ergonomiaan jää petrattavaa. Kojelauta on kapea ja ratin kehän alle tai taakse jää paljon tärkeitä hallintalaitteita. Jo kaasukahvaa joutuu kurottamaan, karttaplotterin kosketusnäytöstä puhumattakaan.

Vakiovene on avotilaltaan hyvin pelkistetty, sillä vakiopakettiin kuuluu ohjaamon penkkien lisäksi vain tyhjää tilaa ja takapenkki ilman pehmusteita. Mukavia matkustuspaikkoja ei siis tavallaan ole ohjaamon lisäksi lainkaan. Eräänlainen merten pick-up siis, mutta avo-ohjaamolla. Sellaista ei autopuolella ole vielä keksittykään.

Lisävarustelistalta löytyy pehmusteiden lisäksi ohjaamon ja peräpenkin väliin tuleva keskipenkki, jossa on taittuva selkänoja. Selkänoja taka-asennossa sohvalla voi matkustaa katse ajosuuntaan istuen ja selkänoja etuasennossa peräsohvaa kohti seurustellen. Väliin saa lisävarusteena myös pöydän ja lisäsohvan kannen alle pentterivarustuksen. Siihen kuuluu jääkaappi, liesi ja pesuallas muttei makeavesijärjestelmää, hanaa tai käsisuihkua.

Sportin saa kahtena versiona, Open-avomallina ja lujitemuovikatoksella varustettuna T-Top -versiona. Open on nimensä mukaisesti aina avomalli, eikä siihen saa edes ajokuomua. T-Topin ja matkustamon sulkevan kuomun yhteislisähinta on reilut 6 300 euroa.

Moottorina on aina perämoottori, mikä onkin päiväveneissä päivän muoti. Sport 25:n tehosuositus yltää peräti 400 hevosvoimaan, mikä on yltäkylläisen paljon. Moottoripartneriksi on valittu Mercury.

Pakettivaihtoehdoista pienin on 225 hevosvoimaa, mutta Mercuryn saman uuden V6-moottoriperheen pienitehoisinkin eli 175-hevosvoimainen riittäisi veneeseen mainiosti. 225:llä saavutettiin lähes 40 solmun huippunopeus.

Mukavimmillaan Sport 25 on 20–30 solmun nopeusalueella. Maisema vaihtuu silloin rivakasti mutta sopivan leppoisassa tunnelmassa. Runko on ominaisuuksiltaan pikemminkin mukavuus- kuin suorituskykypainotteinen, vaikka moottorien tehovaihtoehdot muuhun viittaavatkin.

Pääsääntöisesti isommatkin aallot ylittyvät mukavasti ja kuivasti. Trimmaustuntuma on Mercuryn kumituttimaisesta moottoritrimminappulasta huolimatta kohtuullisen hyvä ja veneen reagointi tarpeellisien trimmitasojen säätämiseen hyvinkin selkeää.

Vauhdikkaaseen ajoon painopiste tuntuu turhan korkealta ja ohjaukseen reagointi hitaalta. Ensin mainitun osalta kyse on ehkä osittain korkeasta istuma-asennosta johtuvasta aistiharhasta.

V6:lla varustettu kulutus pysyy matkanopeuksilla vielä kohtuullisissa lukemissa, vaikka Sport 25 on tehty kohtuullisen tukevan tuntuisesti. 25 solmun marssi saavutettiin alle 4 000 r/min käyntinopeudella, jolloin kulutus asettui 1,3 litraa meripeninkulmalla ja melutaso alle 80 desibeliin. Ei mitään haamulukuja mutta ihan hyviä kumminkin

Hinnaston lukemat sen sijaan huimaa. Ajetusta kaksikosta hyvinkin pelkistetyn oloisen, V6:lla varustetun Sport 25 Openin hintakin nousee nimittäin yli 100 000 euroon. Kattavammin lisävarusteltu ja 400-hevosvoimaisella mahtimoottorilla varustettu T-Top -yksilön hinta pomppaa jo liki 150 000 euroon.

Sport 25:n ongelma on siinä, että 20 vuotta vanhassa ajatuksessa ohjaushyttiveneen riisumisessa avoveneeksi on aika monta kompromissia, jotka etenkin hintaan nähden myös tuntuvat kompromisseilta. Esimerkiksi Axoparin (28 Open/T-Top/Cabin) ja Nimbuksen (T9/C9) tuoreet esimerkit näyttävät makeammilta ja tuntuvat harkitummilta kokonaisuuksilta.

• Teksti: Jan Sjölund
• Kuvat: Kari Wilén ja Jan Sjölund