Sandström 565 CC (2017–)– Kansankodin klassikko

Sandström 565 CC on suomalaisille varsin tuntematon, mutta erittäin kätevä ja pätevä perusvene.

Utternin mallistossa on ollut jo 70-luvulta saakka eräänlainen osittain katettu ”avohyttivene”, jossa on kiinteiden tuuli- ja sivulasien lisäksi kuomukankainen katto ja seinät. Vuosien varrelta mieleen muistuvia Uttern-malleja ovat ainakin 560 MR, 5600 MR ja viimeisimpänä C56. Mutta miten Utternin mallihistoria liittyy nyt koeajossa olevaan Sandströmiin?

Pohjois-Ruotsista Skellefteån kulmilta ponnistava Sandström on Suomessa varsin tuntematon venevalmistaja. Kokemusta sillä kuitenkin riittää, sillä veljekset Rolf ja Arne Sandström aloittivat veneiden valmistuksen jo 60-luvun alussa. Vuosien saatossa nykyisin jo kolmannen sukupolven käsissä oleva Sandström on kehittänyt noin 100 venemallia ja valmistanut kaikkiaan jo noin 80 000 venettä.

Omaa nimeään paremmin Sandström tunnetaan perustamastaan Uttern-venemerkistä. Vuonna 1996 Sandström myi Uttern-tuotemerkin ja valmistusoikeudet yhdysvaltalaiselle Brunswick-konsernille. Vielä kaupan jälkeenkin Sandström jatkoi perinteisten Uttern-mallien valmistusta Brunswickille alihankintana, kunnes Brunswick vuonna 2009 yhdisti Quicksilverin ja Utternin moottorivenemallistot ja keskitti niiden tuotannon Puolaan. Nykyiset Utternit ja Quicksilverit poikkeavat toisistaan lähinnä vain värityksiltään.

Sitä mukaa kun Brunswick luopui perinteisten Uttern-mallien tuotannosta, on Sandström jatkanut niiden kehitystyötä ja valmistusta. Nykymalleista esimerkiksi Sandström 560 MC on käytännössä Uttern C56:n päivitetty painos ja nyt koeajossa oleva 565 CC on puolestaan 560 MC:n edelleen kehitetty versio.

Mukava perinnerunko

Ehkä kaikkein perinteisin osa 565 CC:ssä on runko. Kylkien limisaumapuuveneiden näköä jäljittelevä ”laudoitus” jatkuu itseasiassa myös pohjassa, jonka muoto on perässä tasainen ja keulassa terävämpi. Keulasta runko on V-kirjaimen muotoinen, mutta muuttuu perää kohti nopeasti pikemminkin U:n muotoiseksi. Runkomuotoon kuuluvat kapeat palteet ja lyhyt, noin puolivälistä alkava ja ennen peräpeiliä loppuva köli. 

Lopputulosta voisi kuvailla puoliliukuvaksi, vaikka 565 CC nouseekin aivan puhtaaseen ja kevyeen liukuun. Sen ansiosta tehontarve on pieni: koeajoveneeseen asennetulla, tehoalueen ylärajan muodostavalla 60-hevosvoimaisella Tohatsulla yllettiin 28 solmun huippunopeuteen. Alarajan 30-hevosvoimainenkin riittää valmistajan mukaan tuottamaan yli 20 solmun huippunopeuden. Vertailun vuoksi: vastaavan kokoisille liukuvarunkoisille venemalleille paljon tyypillisempi tehoalue on 80–115 hevosvoimaa.

Kölin ansiosta 565 CC kulkee kautta koko nopeusalueen miellyttävän suoraan. Lyhyet liukuvarunkoiset veneet tuppaavat kiemurtelemaan uppoumanopeuksilla, puoliliukuvien köliveneiden suuntavakaus tapaa taas heiketä, jos nopeutta on ahnehdittu koneteholla liikaa. Sandströmiä ei vaivaa kumpikaan.

Kallistumiseen viittaavan vakauden suhteen 565 CC on kriittisempi. Kapeat palteet ja pyöreämuotoinen pohja tekevät siitä jossain tilanteissa, mutta ei usein häiritsevissä määrin, alttiin sekä sivutuulen nojaamiseen että jyrkissä kaarteissa kallistumiseen.

Sivutuulesta tai toispuoleisesta kuormauksesta johtuvan ajonaikaisen kallistuman voi korjata vaivatta trimmitasoilla, jotka kuuluvatkin vakiovarusteisiin. Paikallaan ollessa ja uppoumanopeuksilla 565 CC on haavoittuvaisempi: jo yhden henkilön paino toisella laidalla saa veneen selvästi kallistumaan.

Normaaleissa suunnanmuutoksissa kallistuminen pysyy asiallisena, mutta tiukat kaarrokset saavat 565 CC:n kallistumaan syvään, käytännössä koko laidan varaan. Tilanne voi tuntua tottumattomalle tai tietämättömälle hurjalta, mutta sinänsä muuta vaaraa siitä ei ole, varsinkin kun kallistuminen tapahtuu kohtuullisen rauhallisesti ja ajolinja säilyy tasaisena, ilman poukkoilua sinne tänne. Hydraulista ohjausta kääntelee mielikseen.

Aallot 565 CC ottaa varsin mukavasti, sillä keula halkoo aaltoja tehokkaasti eivätkä kapeat palteet juurikaan pauku. Nopeusalue on sellainen, että runko ehtii tehdä työnsä hyvin. Lopputuloksena 565 CC liikehtii aallokkoajossakin erinomaisen luontevasti. Kääntöpuolena on alttius roiskeille, joita kantautuu aallokossa toisinaan tuulilasille saakka. Tuulilasin ja kuomun suojassa matkustaessa siitä ei sinänsä ole haittaa mukavuudelle.

Viihtyisäksi viimeistelty

Sandström tekee veneensä pääasiassa yksikuorirakenteella, joskin isompiin malleihin, kuten 565 CC:hen, kuuluu myös erillinen kansimuotti tai -muotteja. Käytännössä umpinaisen kaksikuorirakenteen puuttumisen huomaa 565 CC:ssä lähinnä vain etuavotilassa, jossa sisälaidat päättyvät hieman varalaidan puolivälin jälkeen. Sivuilla kansimuotin laidat on muotoiltu helmaksi, joka toimii kylkiparkkitilanteissa askelmana, ja keulassa erinomaiseksi, korkeiden kaiteiden avittamaksi portaikoksi.

Hyttiin astutaan paapuurin laidalla olevasta ovesta, joka on sen verran matala, että kulku vaatii syvää kumarrusta. Sen jälkeen siististi viimeisteltyyn ja kangasmatolla varustettuun hyttiin asettuu mukavasti. 

Tilaa on neljälle, joista kuski ja kartturi asettuvat hyvin tukeville erillisistuimille.  Niiden takana on molemmilla laidoilla pitkittäiset penkit, joiden selkänoja kiertyy laidoilta perään. Selkänojien ansiosta takapenkeille muodostuvat erityisen mukavat kulmapaikat. Näkyvyys ulos on hyvä.

Ohjaamon ergonomiassa on perusaisat kunnossa. Jalka- ja kyynärtilaa on riittävästi, kojelaudan alta löytyy kallistettu jalkatuki ja päähallintalaitteet ovat luontevilla paikoilla. Vasen käsi yltää sujuvasti ratille ja katkaisinrivistössä reunimmaiseksi sijoitetulle tuulilasinpyyhkimen kytkimelle, oikealla hoituu kaukohallintalaitteen ja trimmitasojen käyttö. 

Nykytottumusten mukaista paikkaa uppoasennettavalle karttaplotterille ei ole, mutta perinteiseen sanka-asennukseen on hyvin tilaa kojelaudan päällä.

Hytin sulkeva kaksiosainen kuomu on näppärä. Etuosa on oikeastaan kattoluukku, joka on erittäin helppo avata ja sulkea. Kuomuluukku avattuna ohjaamossa voi hyvin ajaa myös seisten. Peräkuomusta voi rullata takaseinän auki, tai niputtaa koko kuomun eteen hytin kiinteitä rakenteita vasten.

Perän pääanti on kaksi ankkurilaatikkoa. Nykyveneissä tyypillisesti korostuvia uima- tai perätasoja 565 CC:ssä ei ole. Varsinaista tarvetta perätasoille ei sinänsä ole, sillä ankkurilaatikoihin ja peräknaapeihin yltää hyvin takapenkeiltä käsinkin.

Järkivalinta

Sandström 565 CC:ssä voi hyvin sanoa olevan kaksi venettä yhdessä. Tilanteen mukaan se on lähes avovene tai umpivene. Aika harvoin saman veneen voi yhtä hyvin kuvitella kesäpäivän vesihiihtoon tai syyssateiden kulkuvälineeksi. Sandströmin voi.

565 CC:n laatuvaikutelma on hyvä ja koeajon jälkeen alle 30 000 euron pakettihinta tuntuu jo suorastaan houkuttelevalta. Käyttökulutkaan eivät päätä huimaa, sillä luontevalla 16–21 solmun matkanopeudella 60-hevosvoimainen Tohatsu kiertää sopivat 4 000–4 500 r/min. Kulutusta ei mitattu, mutta kolmisylinterinen ja kompakti Tohatsu kuluttanee noilla käyntinopeuksilla kahdeksasta reiluun kymmeneen litraan tunnissa, joten meripeninkulma taittunee parhaimmillaan rahtusen reilulla puolella litralla.

Suomessa etenkin Suvi ja Rönnqvist ovat menestyneet perusveneperiaatteella hyvin. Tyyliltään ja olemukseltaan Sandströmin pulpettivenemallit asettuvat juurikin jonnekin Suvin ja Rönnqvistin vastaavan kokoisten mallien väliin, tosin Suvi ja Rönnqvist tekevät vain avoveneitä.

Sandström 565 CC:n suorin kilpailija on saman tyyppinen ja samassa hinta- ja teholuokassa oleva mutta vähemmän viimeistelty Sting 600 Pro HT. Kotimaisista umpihyttiveneistä oikeastaan ainoa vaihtoehto lienee TG 5.9, vaikka se nousee hinnaltaan jo 10 000 euroa arvokkaammaksi. Sandströmin voi odottaa ottavan paikkansa, jos ostava yleisö vain sen löytää.

Peräkuomusta voi avata takaseinän tai koko kuomun. Nykynormeista poiketen perää ei ole suunniteltu kuljettavaksi.

Kuomulla suljettava ohjaushytti tekee Sandström 565 CC:stä todellisen monikäyttöveneen. Ajo-ominaisuudet ovat aallokossakin mukavat, vene tuntuu luontevalta vedessä. 60-hevosvoimainen Tohatsu pitää huolen pakettihinnan pysymisestä kurissa, mutta riittää liikuttamaan venettä täysin tyydyttävästi.

Etukuomun avaaminen ja sulkeminen vaatii vain kahden kumikiristimen avaamisen tai kiinnittämisen.

Avotilassa on reilusti turkkitilaa, istuinlaatikko ja mainio keulan kulkuväylä.

Penkkien alla on avoimet säilytystilat.

Takapenkkien istumamukavuus on kulmaselkänojien ansiosta erinomainen.

Pohjassa ei ole nousulistoja, mutta limisaumajäljitelmää riittää koko rungon alalle. Palteet ovat kapeat, joten aallokkoajo sujuu pehmeästi mutta tiukoissa kaarroksissa kallistuminen on voimakasta. Köli jää vielä tässäkin kuvassa veden alle piiloon, mutta pitää huolen hyvästä suuntavakaudesta.

Hytin edustalla olevan istuinlaatikon sisällä on tavaratila, jonka turkkilevyjen alta löytyy veneen irtotankki. Toimintamatka jää yhdellä irtotankillisella polttomoottoriveneelle pieneksi.

Sivulle aukeava etuovi on tukeva ja aitoa lasia, mutta oviaukko on harmillisen matala.

Perän bokseihin mahtuu valikoima vakiovarusteisiin kuuluvia kiinnittymisvarusteita.

Etukuomu aukeaa kätevästi taakse taittamalla.

Hytissä on viihtyisät istumapaikat neljälle. Apukuskin istuin on lisävaruste.

Ohjaamon mitoitukset ja sitä myötä mukavuus on kunnossa. Karttaplotterille ei ole uppoasennuspaikkaa, vaan se asennetaan kojelaudan päälle sankaan.

• Teksti: Jan Sjölund
• Kuvat: Jussi Alanko ja Jan Sjölund