"Pieni" on tässä tapauksessa tietysti vähän suhteellista. Joku saattaa vielä muistella 1990-lopulla tuotannosta poistuneita, kulttimaineeseen nousseita Yanmarin D27/D36-dieselperämoottoreita, mutta Dtorque on selvästi isompi ja tehokkaampi.
Mallinumeron ei kuitenkaan pidä antaa hämätä, sillä 111 tarkoittaa tässä tapauksessa newtonmetrejä eikä hevosvoimia. Tehoa on 50 hevosvoimaa.
111 newtonmetriä on 50-hevosvoimaiselle moottorille kelpo määrä vääntöä. Vastaavan tehoisissa bensaperämoottoreissa vääntökäyrä kipuaa tyypillisesti 80 newtonmetrin viivalle. Vääntöä tarvitaan etenkin liukuun nousuun ja raskaan kuorman liikuttamiseen.
Pientä ei ole myöskään koko eikä paino. Dtorque on ulkomitoiltaan selvästi vastaavan tehoista bensiiniperämoottoria suurempi ja painavampi. Toisaalta ei kiloja niin mahdottomasti ole kertynyt. Dtorque painaa 175 kiloa, vastaava bensakone tyypillisesti noin 110 kiloa.
Valmistaja vertaa Dtorqueta sen verran innokkaasti 50–70-hevosvoimaisiin bensaperämoottoreihin, että 50-hevosvoimaisen rinnalle piakkoin esiteltävän toisen version teho lienee aika helposti arvattavissa. Tehopainosuhde tulee siis vielä parantumaan.
Itse moottori on tilavuudeltaan kompakti, kahden sylinterin yhteenlaskettu iskutilavuus on 800 kuutiosenttimetriä. Polttoaineensyötöstä huolehtii Boschin common rail -yhteispaineruiskutus ja palotapahtumaa tehostaa turboahdin. Maksimikierrosluku on nykyisten tehodieselien tapaan korkea, 4 000 r/min.
Rakenteellisesti uniikki ratkaisu on kaksi vastakkaisiin suuntiin pyörivää kampiakselia, jotka tasapainottavat käyntiä. Lopputulos on vakuuttava. Dtorque ei ravista eikä tärise, vaan käy tasaisemmin kuin moni bensakone.
Äänestä dieselin kyllä tunnistaa. Raksutus on taajuudeltaan matalaa, eikä mitenkään erityisen häiritsevää. Desibelit ovat samalla tasolla bensakoneen kanssa. Dtorque ajettiin samanlaisessa Pioner Multi -veneessä, josta Totalveneellä on kokemusta myös 60-hevosvoimaisella Mercurylla varustettuna. Sekä noin 17 että 20 solmun nopeuksissa melun mittaustulokset olivat samat, 85 ja 88 desibeliä.
Huippunopeus Dtorquella jäi 20,5 solmuun, Mercurylla päästiin 4,5 solmua kovempaa. Eroa syntyi siis enemmän kuin 10 hevosvoiman tehoero antaisi odottaa. Yksi selittävä tekijä on Dtorquella varustetun veneen olematon trimmattavuus. Jo vähäinenkin koneen ylöstrimmaaminen johti veneen keulan laukkaamiseen ja menohalujen tyrehtymiseen.
Mutta eipä Dtorqueta ole huippunopeutta varten tehty. Se on ehta työkone, jota voi rääkätä huoletta. Sen kuormitussuositus sallii esimerkiksi 1 000 tuntia täydellä kaasulla operointia vuodessa, ja käyttöiäksi on kaavailtu 10 000 tuntia, minkä jälkeen tarvitaan peruskunnostus.
Dieselin etuihin kuuluu ammattiliikenteessä arvostetut taloudellisuus ja turvallisuus. Dtorque kuluttaa täydellä kaasulla noin 10–12 litraa tunnissa eli lähes puolet vähemmän kuin bensakone. Dieselin paloturvallisuus puolestaan avaa Dtorquelle käyttökohteita, joissa bensiinin räjähdysalttiutta ei kaivata: sota-aluksien, kaasukenttien ja öljynporauslauttojen apu- ja huoltoveneissä.
Silloin korkea hintakaan ei välttämättä nouse kynnyskysymykseksi. Dtorque ei ole kuluttajamyynnissä eikä sillä ole listahintaa, mutta jos olisi, luvussa olisi viisi numeroa ja ensimmäinen niistä olisi kolmonen.
