Kylkien maalaus– Uutta väriä pintaan

Loistonsa menettäneen lujitemuoviveneen runkoraidan tai värirungon ehostamiseen on monia vaihtoehtoja. Ruiskumaalaus palauttaa pinnan sekä näöltään että kestoltaan uudenveroiseksi.

Veneen värirunko tai runkoraita näyttää monen mielestä hyvältä. Uusiin veneisiin värirunko voidaan toteuttaa kolmella tavalla. Teräsveneissä yleisin tapa on maalaus ja alumiiniveneissä kalvoteippaus. Lujitemuoviveneisiin voi tehdä kumman vaan, mutta yleisimmin lujitemuoviveneen värin määrittää rakenteen pintakerroksen eli gelcoatin väri.

Gelcoat on perusväriltään valkoista, mutta se voidaan sävyttää minkä väriseksi tahansa. Veneissä valkoisen jälkeen ylivoimaisesti suosituin runkoväri on tumman sininen. Tumma runko näyttää arvokkaalta ja kiiltää hienosti.

Värigelcoatit ovat kuitenkin valkoista alttiimpia kulumiselle. Auringon uv-säteily syö värin pigmenttiä, suolavesi haalistaa pintaa ja pienetkin naarmut ja kolhut erottuvat paremmin. Gelcoatin hyviin puoliin kuuluu kuitenkin se, että sitä on suhteellisen helppo korjata ja hoitaa. Pesu, paikkaus, kiillotus ja vahaus tekee vanhasta ja kulahtaneesta gelcoatpinnasta parhaimmillaan liki uuden veroisen.

Kaikella on kuitenkin rajansa, myös värigelcoatin kunnostettavuudella.

Esimerkkinä toimii vuosimallia 2000 oleva moottorivene, joka on uutena tilattu tehtaalta tumman sinisellä gelcoatilla. Vuosien saatossa alkuperäinen sinisen sävy oli kuitenkin siinä märin kadonnut, että luonnossa ja vähääkään kauempaa katsottuna runkoraita näytti pikemminkin mustalta. Lähitarkastelu puolestaan paljasti monia pienempiä naarmuja, muutaman paikkausjäljen ja haalistuneen, sinisestä pikemminkin violettiin taipuvan sävyn.

Runko myllytettiin eli kiillotettiin koneellisesti vuosi sitten, millä ulkonäkö saatiinkin hetkellisesti kohenemaan. Kiillosta ei muodostunut enää kuitenkaan syvää saati kestävää, koska pakoin tummasta väristä oli jäljellä enää rippeitä. Aukotonta huoltohistoriaa veneellä ei ole, joten sitä kuinka monta kertaa runko on koneellisesti kiillotettu ei tiedetä.

Vuoden takaisen myllytyksen jälkeen runko suojattiin vahalla, mutta jo kauden loppupuolella voitiin etenkin läheltä tarkasteltuna todeta, että mustan sinisen värirungon loiston vuodet olivat jo takana. Vaihtoehdoiksi jäi lähinnä työläs saattohoito eli pestä ja vahata kylkiä säännöllisesti ilman suuria saavutuksia. Silti väri pikkuhiljaa vain hiipuisi.

Näille kyljille haluttiin kuitenkin uusi elämä. Sellaisen tarjoaisi teippaus, mutta lähtökohtaiseksi vain muutamien vuosien ajaksi. Uuden veneen tasainen värigelcoatpinta syntyy muotissa, mutta vanhaa venettä ei muottiin voi uudelleen laittaa. Värigelcoatia pystyy kyllä maalaamaan käsin, mutta etenkään isoista pinnoista ei tule tasaisuudeltaan ja ulkonäöltään uuden veroisia, vaikka tekijänä olisi millainen mestari.

Pidempikestoiseen ja uuden veroiseen lopputulokseen pyrkiessä lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi jää kylkien eli lujitemuovipinnan ruiskumaalaus. Ja se on ammattilaisen hommaa.

Ruiskumaalaukseen tarvitaan osaamisen, välineiden ja tarvikkeiden lisäksi hallittu ja vakaa ympäristö eli käytännössä maalaustöihin soveltuva sisätila. Tekijä, kohdevene ja muut samassa tilassa olevat esineet vaativat suojauksen.

Periaatteessa veneen kylkien ruiskumaalaus vaikuttaa melko yksinkertaiselta työltä, onhan maalattavan kohteen muoto esimerkiksi auton korinosiin verrattuna helppo. Käytännössä tilanne on kuitenkin toinen. Suuressa ja yhtenäisessä pinnassa näkyy pienetkin sävy- ja kerrostumaerot sekä valumajäljet, joita pystysuorassa ja negatiivisessa kulmassa olevaan pintaan syntyy helposti.

Maalauksen ja sen lopputuloksen kannalta tärkein työvaihe on kuitenkin pohjatyöt, sillä hyväkään maali tai maalaus ei peitä huonosti tehtyjä tai epäonnistuneita pohjustustöitä. Pesu, rasva- ja silikonijäämien poisto, pohjahionta, pölynpoisto sekä sopivien maalien, seossuhteiden ja aikataulujen hallinta muodostavat kokonaisuuden, jossa ei saa olla heikkoa lenkkiä.

Suomessa ammattimaisia veneiden ruiskumaalauksia tekeekin lähinnä muutama isompi, täyden palvelun venetelakka. Tässä tapauksessa tekijäksi valikoitui telakointipalveluiden lisäksi kaiken kattavia veneiden huolto-, korjaus- ja saneerauspalveluita tarjoavan Hopeasalmen Telakka Oy:n Tolkkisten Telakka, jonka toimitiloissa on tarkoituksenmukainen maalaushalli.

Veneen kylkien ruiskumaalaukselle ei ole olemassa listahintaa, vaan hinta muodostuu tapauskohtaisesti tarjouksen perusteella. Hintahaitari on leveä, tuhannesta eurosta useisiin. Hintaa määrittää runkoraidan tai värirungon koon lisäksi lähtökohdan kunto ja mille tasolle lopputulos halutaan viimeistellä.

Tässä tapauksessa pohjatyöt olivat melko mittavat ja pintaan vedettiin pohjamaalin lisäksi kolme kerrosta väriä. Lopputuloksesta muodostui hieno ja hinnasta sen mukainen.

www.hopeasalmentelakka.fi

 

• Teksti ja kuvat: Jan Sjölund
• Video: Jan Sjölund ja Eeva Hjorth-Hois