Kylkien maalaus– Uutta väriä pintaan
Loistonsa menettäneen lujitemuoviveneen runkoraidan tai värirungon ehostamiseen on monia vaihtoehtoja. Ruiskumaalaus palauttaa pinnan sekä näöltään että kestoltaan uudenveroiseksi.
Veneen värirunko tai runkoraita näyttää monen mielestä hyvältä. Uusiin veneisiin värirunko voidaan toteuttaa kolmella tavalla. Teräsveneissä yleisin tapa on maalaus ja alumiiniveneissä kalvoteippaus. Lujitemuoviveneisiin voi tehdä kumman vaan, mutta yleisimmin lujitemuoviveneen värin määrittää rakenteen pintakerroksen eli gelcoatin väri.
Gelcoat on perusväriltään valkoista, mutta se voidaan sävyttää minkä väriseksi tahansa. Veneissä valkoisen jälkeen ylivoimaisesti suosituin runkoväri on tumman sininen. Tumma runko näyttää arvokkaalta ja kiiltää hienosti.
Värigelcoatit ovat kuitenkin valkoista alttiimpia kulumiselle. Auringon uv-säteily syö värin pigmenttiä, suolavesi haalistaa pintaa ja pienetkin naarmut ja kolhut erottuvat paremmin. Gelcoatin hyviin puoliin kuuluu kuitenkin se, että sitä on suhteellisen helppo korjata ja hoitaa. Pesu, paikkaus, kiillotus ja vahaus tekee vanhasta ja kulahtaneesta gelcoatpinnasta parhaimmillaan liki uuden veroisen.
Kaikella on kuitenkin rajansa, myös värigelcoatin kunnostettavuudella.
Esimerkkinä toimii vuosimallia 2000 oleva moottorivene, joka on uutena tilattu tehtaalta tumman sinisellä gelcoatilla. Vuosien saatossa alkuperäinen sinisen sävy oli kuitenkin siinä märin kadonnut, että luonnossa ja vähääkään kauempaa katsottuna runkoraita näytti pikemminkin mustalta. Lähitarkastelu puolestaan paljasti monia pienempiä naarmuja, muutaman paikkausjäljen ja haalistuneen, sinisestä pikemminkin violettiin taipuvan sävyn.
Runko myllytettiin eli kiillotettiin koneellisesti vuosi sitten, millä ulkonäkö saatiinkin hetkellisesti kohenemaan. Kiillosta ei muodostunut enää kuitenkaan syvää saati kestävää, koska pakoin tummasta väristä oli jäljellä enää rippeitä. Aukotonta huoltohistoriaa veneellä ei ole, joten sitä kuinka monta kertaa runko on koneellisesti kiillotettu ei tiedetä.
Vuoden takaisen myllytyksen jälkeen runko suojattiin vahalla, mutta jo kauden loppupuolella voitiin etenkin läheltä tarkasteltuna todeta, että mustan sinisen värirungon loiston vuodet olivat jo takana. Vaihtoehdoiksi jäi lähinnä työläs saattohoito eli pestä ja vahata kylkiä säännöllisesti ilman suuria saavutuksia. Silti väri pikkuhiljaa vain hiipuisi.
Näille kyljille haluttiin kuitenkin uusi elämä. Sellaisen tarjoaisi teippaus, mutta lähtökohtaiseksi vain muutamien vuosien ajaksi. Uuden veneen tasainen värigelcoatpinta syntyy muotissa, mutta vanhaa venettä ei muottiin voi uudelleen laittaa. Värigelcoatia pystyy kyllä maalaamaan käsin, mutta etenkään isoista pinnoista ei tule tasaisuudeltaan ja ulkonäöltään uuden veroisia, vaikka tekijänä olisi millainen mestari.
Pidempikestoiseen ja uuden veroiseen lopputulokseen pyrkiessä lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi jää kylkien eli lujitemuovipinnan ruiskumaalaus. Ja se on ammattilaisen hommaa.
Ruiskumaalaukseen tarvitaan osaamisen, välineiden ja tarvikkeiden lisäksi hallittu ja vakaa ympäristö eli käytännössä maalaustöihin soveltuva sisätila. Tekijä, kohdevene ja muut samassa tilassa olevat esineet vaativat suojauksen.
Periaatteessa veneen kylkien ruiskumaalaus vaikuttaa melko yksinkertaiselta työltä, onhan maalattavan kohteen muoto esimerkiksi auton korinosiin verrattuna helppo. Käytännössä tilanne on kuitenkin toinen. Suuressa ja yhtenäisessä pinnassa näkyy pienetkin sävy- ja kerrostumaerot sekä valumajäljet, joita pystysuorassa ja negatiivisessa kulmassa olevaan pintaan syntyy helposti.
Maalauksen ja sen lopputuloksen kannalta tärkein työvaihe on kuitenkin pohjatyöt, sillä hyväkään maali tai maalaus ei peitä huonosti tehtyjä tai epäonnistuneita pohjustustöitä. Pesu, rasva- ja silikonijäämien poisto, pohjahionta, pölynpoisto sekä sopivien maalien, seossuhteiden ja aikataulujen hallinta muodostavat kokonaisuuden, jossa ei saa olla heikkoa lenkkiä.
Suomessa ammattimaisia veneiden ruiskumaalauksia tekeekin lähinnä muutama isompi, täyden palvelun venetelakka. Tässä tapauksessa tekijäksi valikoitui telakointipalveluiden lisäksi kaiken kattavia veneiden huolto-, korjaus- ja saneerauspalveluita tarjoavan Hopeasalmen Telakka Oy:n Tolkkisten Telakka, jonka toimitiloissa on tarkoituksenmukainen maalaushalli.
Veneen kylkien ruiskumaalaukselle ei ole olemassa listahintaa, vaan hinta muodostuu tapauskohtaisesti tarjouksen perusteella. Hintahaitari on leveä, tuhannesta eurosta useisiin. Hintaa määrittää runkoraidan tai värirungon koon lisäksi lähtökohdan kunto ja mille tasolle lopputulos halutaan viimeistellä.
Tässä tapauksessa pohjatyöt olivat melko mittavat ja pintaan vedettiin pohjamaalin lisäksi kolme kerrosta väriä. Lopputuloksesta muodostui hieno ja hinnasta sen mukainen.
Näin se tehdään Runkoraidan ruiskumaalaus
Epoksiprimerin ruiskumaalaus etenee rivakasti ja valmistuu nopeasti.
Pohjamaalikerroksen tulee olla tasaisen riittävä, jotta se muodostaa pintamaalille hyvän tarttuma-alustan.
Yläreunan muodostava törmäyslista suljetaan alareunasta taittamalla maalarinteippi listan alle kourun muotoon.
Pintamaalia tarvitaan riittävän vahva kalvo tulevien vuosien kulutusta ja kiillottamista varten. Käytännössä se tarkoittaa useamman pintamaalikerroksen maalausta maalivalmistajan ylimaalausohjeita noudattaen.
Välihionnat tehtiin karkeuksilla 240 ja 320.
Peräkulmat ovat arka paikka, jotka altistuvat helposti pienille osumille, naarmuille, hankaumille, pakokaasuille, suolavesiroiskeille ja auringon uv-säteille. Se näkyy.
Helmasuojat suljetan moninkertaisella teippisaumalla. Maalattavan ja ei maalattavan pinnan raja tehdään erityisellä (punaisella) rajausteipillä.
Kuivahdettua pinta on sileä ja matta.
Kohdat jotka vaativat erityistä tarkkuutta tai joihin koneella ei pääse, hiotaan käsin.
Maalin raja piiloutuu kyljen pienen taitteen alle.
Tältä kylki näytti puoli vuotta myllytyksen ja vahauksen jälkeen elokuussa 2019. Väristä ja kiillosta on jäljellä vain rippeet.
Ennen hiontaa pinnat puhdistetaan huolellisesti rasva- ja silikonijäämistä.
Lopuksi pinta suihkutetaan vedellä…
Hiontaa ja maalausta varten rungon logoteippaukset poistetaan
Naarmujen ja vauriokohteiden kunnostustarve arvioidaan tapauskohtaisesti. Pienet pintanaarmut tasoittuvat ja katoavat hionnassa ja pohjamaalauksessa. Isommat vaativat vauriokohdan avauksen, kittauksen ja hionnan.
Maalausta varten koko ylärakenne suljetaan suojamuoviin.
Teippaus on suojannut pintaa suolaveden ja uv-säteilyn vaikutuksilta. Sävyero on selvä.
Viimeinen pölynpyyhintäkierros tehdään juuri ennen pohjamaalausta.
Pintamaaliksi valittiin Internationalin kova ja kiiltävä Perfection Pro, joka sävytettiin Jet Black -mustaksi.
Hionta paljastaa joskus yllättäviä tietoja veneen historiasta, kuten vaikkapa veneen vanhan nimen.
…ja hiomapöly pyyhitään kosteana pois.
Helposti poistettavat ja vaikeasti suojattavat osat poistetaan.
Pohjamaali valmiina ruiskussa.
Maalausprojekti alkaa nostolla ja pesulla ennen maalaushalliin siirtoa. Pestynä ja sopivassa auringonpaisteessa ja sopivalta etäisyydeltä katsottaessa vuosi sitten myllytetty runkoraita näytti vielä kohtuullisen hyvältä. Läheltä katsottuna tilanne on toinen.
Ensimmäisen hiomakierroksen jälkeen näytti tältä. Rungon puolivälissä yläreunassa erottuu vaaleampana yksi kittausta vaatineista vauriokohdista.
Hionta aloitetaan karkeammalla hiomapaperilla, mistä siirrytään hienompiin papereihin.
Pintamaalaustyö aloitetaan jälleen huolellisella tahmaliinalla tehtävällä pölynpuhdistuksella.
Runkoon paikalleen jätetyt osat, kuten ikkunakehykset, teipataan huolellisesti piiloon.
Lähitarkastelussa on huomattavissa, että vastaavia kulumia on pitkin kylkiä. Pintaväri on haalean matta.
Mustaa pintaväriä ruiskutettiin kolme kerrosta. Kaikissa pintaväreissä on tärkeää käyttää maalivalmistajan ilmoittamaa ohenninta, jotta maali käyttäytyy maalattaessa oikein.
Lopputulos on kiiltävä ja lasisen peilaava.
Tässä kuvassa vasemmalla tummassa runkoraidassa erottuu pystysuuntainen vaaleaa alue, jossa väri on "puhki".
Läpivientien poistaminen helpottaa sekä hiontaa että maalausta. Reikä pitää sulkea sisäpuolelta.
Hiontakertoja vaaditaan useita, sillä karkean 120-aloituspaperin jälki ei peity sileän maalauspinnan tuottavalla 400-paperilla.
Kaksikomponenttinen pintamaali tarvitsee kovetteen ja yleensä myös ohenteen. Kovetetta lisätään tarkasti ohjeiden mukainen määrä. Ohenteen määrää yleensä kasvatetaan pintavärikerrosten myötä.
Työstettävä alue rajataan hiontaa varten ja lähipinnat suojataan.
