Max 108 Pro (2025–) – Pääpahis

Max 108 Pro on poikkeuksellisen näköinen vene. Vielä poikkeuksellisemmaksi kokemus muuttuu, kun hytin ovet suljetaan ja keula käännetään kohti ulappaa.

Avoimella selällä kelit ovat kaikkea muuta kuin hellät. Navakka tuuli ja terävät, suuret aallot paiskovat veneitä puolelta toiselle, ja vettä roiskuu metrien korkeuteen. Pian etäällä erottuu alus, joka liikkuu selvästi eri tavoin kuin muut veneet: se ei juurikaan sukella eikä nouse aaltojen mukana, vaan kulkee tasaisesti kuin kiskoilla. Kauempaa katsottuna sen robottimainen liike herättää hämmennystä. Näkymässä on jotain samaa kuin Formula 1 -autojen liikkeissä lähtökiihdytyksessä, kun kuvakulma on suoraan edestä.

Vaikutelma on yhtä aikaa kiehtova ja jopa hieman pahaenteinen. Jostain aivopoimujen syvimmästä sopukasta nousee yllättävä assosiaatio: jos takavuosien hittipelin Super Mario Brosin loppuvastustaja, eli niin sanottu pääpahis, olisi ollut vene, se olisi todennäköisesti liikkunut juuri näin. Mutta jätetään videopelit sikseen ja keskitytään selvittämään, mikä tämä tummanpuhuva ja mekaanisen näköisesti liikkuva vesipeto oikeastaan on.

Vaikka vuonna 2019 perustettu Max-veneet luetaan tulokkaaksi maamme venevalmistajien joukossa, on veistämö ehtinyt tuuppaamaan roiman määrän malleja ulos. Koeajettukin on: avomalli Max 48 esiteltiin vuonna 2023, ja kevythytillä varustettu Max 68 vuotta myöhemmin. Jo niitä aiemmin kokeiltiin 78 Cabinia. Näiden lisäksi tiiviiseen mallistoon kuuluvat koot 55, 58, 88 ja 98, ja nyt esittelyvuorossa oleva uusi lippulaiva Max 108 Pro. Ja vieläkin suurempaa on tulossa.

Itse asiassa kahden alumiiniponttoonin varaan rakennetun malliston kirjo laajenee entisestään, kun huomioidaan, että lähes kaikkia pituuksia on saatavilla erilaisilla kansiratkaisuilla, ohjauspulpeteilla ja hyttirakenteilla, kevythyteistä aina lämpimiin ja ääneristettyihin kiinteisiin hytteihin.

Max 108 Pro on varustettu viimeksi mainitulla ratkaisulla. Hytistä löytyy käytännössä kaikki, mitä sekä työhön että lomaan tarvitaan: pieni makuusoppi ohjaushytin edessä, kunnollinen pentteri, ruokailuun ja kortinpeluuseen sopiva pöytä sekä toiletti ja makeavesijärjestelmä. Kausia pidentää lisäksi lämmityslaite. 

Ei Avotakkaan

Nopea vilkaisu sisälle kertoo, että kaikki on kunnossa. Interiööri ei suoranaisesti kilpaile kodikkuudella, mutta eipä tätä venettä olekaan tehty Avotakan sivuille. On hyvä muistaa, että Max-veneiden juuret ovat vahvasti työveneissä, kuten jo mallinimikin vihjaa. Siksi tätäkin yksilöä kannattaa tarkastella työ- ja vapaa-ajanveneen hybridinä.

Aamupäivällä veneellä voi kuljettaa vaikkapa lammaskatraan tai lipputangon saareen, ja iltapäivällä suunnata puolison tai kaverin kanssa loma- tai kalareissulle. Monipuolisuus onkin yksi 108:n ehdottomista valteista kuljetuskapasiteetin ja ajo-ominaisuuksien ohella. Lisää niistä tuonnempana.

Ohjaamo on komentosiltamainen. Kuljettaja ja apukuljettaja istuvat korkealla jousitetuissa istuimissaan, ja niitä varten on varustettu ylös käännettävät jalkatuet. Pentteri sijoittuu ohjaamon istuinten taakse, ja sen takana on L-muotoinen sohva, joka yhdessä pöydän kanssa muodostaa pienen dinetin. Pohjapiirros on suunniteltu siten, että kulku hyttiin ja sieltä ulos on luontevinta paapuurin puoleisesta liukuovesta. Toki toiseltakin puolelta pääsee tarvittaessa kulkemaan, mutta täällä on apukuskin istuimen takia ahtaampaa.

Ohjaamon ja istuinryhmän erottaa toisistaan diagonaalisesti kulkeva keskikäytävä, joka alkaa paapuurin puoleiselta ovelta ja päättyy hytin styyrpuurin puolen takakulmassa sijaitsevan wc-tilan ovelle. Toiletti on mallia puhelinkoppi, joka tarjoaa 180 asteen panoraaman kävijälleen. Ratkaisu selittyy kuskin näkymällä taaksepäin, jota ohjaa etenkin työveneissä tiukat säädökset. Kahdelle hengelle passeliin makuutilaan kuljetaan ohjaushytin paapuurin etukulmassa olevan aukon kautta. Soppi on aivan riittävän viihtyisä ja tilava esimerkiksi lomailevalle pariskunnalle. 

Ulkona sivukannet ovat kuin laivassa konsanaan. Liikkuminen on vaivatonta, eikä perinteistä sivukansimambaa tarvitse harjoittaa. Kansi on kauttaaltaan samassa tasossa ja kiertää hytin taakse asti, missä on kiva pieni tilaa hengailulle ja vaikkapa virvelöintiin.

Nostettavat, teleskooppimalliset uimatikkaat kertovat, että kahden moottorin väliin sijoittuvaa aluetta voi käyttää uimatasona. Uimarin kanssa tilasta kisaa tikkaiden viereen pultattu ankkuriteline sekä sähkövintturiin kulkeva ankkuriketju. Tiikin sijaan tämä taso on kyynellevyä, eikä ratkaisu muutenkaan aivan noudata Välimeren standardeja. Mutta hälläkö väliä, kunhan homma toimii.

Etukansi, tai tilanteen mukaan lastausalue, on hyvin tilava. Leveästä keularampista ajaa vaivatta yhden tai ehkä jopa kaksi mönkijää. Vapaa-ajan käytössä tilaan mahtuu reilun kokoinen ruokapöytä, jonka ympärille sijoittuvat säilytystilana ja istuimina toimivat monikäyttöiset boksit. Tarvittaessa tänne mahtuu pienen tai keskisuuren vierassataman väki etkoille, jatkoille ja brunssille.

Maisema vaihtuu

Sitten siirrytään itse asiaan eli ajamaan, ja viimeistään tässä vaiheessa kokonaisuus muuttuu todella mielenkiintoiseksi. Moni muistaa yhä ensimmäisen ajokokemuksensa sähköautolla, ja tässä on jotakin samaa. Moottoriäänet tuskin kantautuvat sisälle, eikä oikeastaan muitakaan ääniä kuulu. 

Katamaraanirakenteensa ansiosta veneessä ei ole lainkaan nousukynnystä, ja eteneminen on muutenkin täysin draamatonta. Hieman kärjistäen voisi todeta, että ainoa merkki vauhdin kiihtymisestä on maiseman nopeampi vaihtuminen ikkunoiden takana. Ennen kuin sitä huomaakaan, Max 108 liukuu pehmeästi aaltojen yli liki 30 solmun nopeudella. 

Koeajovene on varustettu kahdella Yamahan 450-hevosvoimaisella moottorilla, joten sillä voi halutessa ajaa kovempaakin. Kun kaasukahvat vie pohjaan, nopeusmittari heiluu noin 45 solmussa. Siihen nähden, etteivät runko- tai moottoriäänet vieläkään juuri häiritse korvaa, eteneminen tuntuu jo hieman epätodelliselta. Hytin sisällä melutaso jää selvästi alle 70 desibeliin. Taloudellisin matkanopeus asettuu 22–25 solmun alueelle, jolloin moottorit juovat yhteensä 3,8–4,0 litraa maililla

Kaarteissa katamaraanirakenteelle tyypillinen ulospäin nojaaminen toistuu, aivan kuten Maxin pienemmissäkin malleissa. Moottorit nostavat komean kukonpyrstön, joskin paljaalla silmällä katsottuna se ei ole, ainakaan suhteessa, yhtä korkea kuin esimerkiksi Max 68:ssa. Lyhyesti kuvattuna vesisuihku on seurausta veneen rungon rakenteen ja moottoreiden kaksoisasennuksen liittyvästä hydrodynaamisesta ilmiöstä.

Ohjaus pysyy hyvin hyppysissä. Vene ei ehkä reagoi ratin liikkeisiin salamannopeasti, mutta vaste on johdonmukainen ja helposti hallittava. Terävästi muotoillut ponttoonit leikkaavat suoraan edestä tulevat aallot vaivattomasti. Sivuaallot Max 108 Pro puolestaan selvittää keinuen niiden yli pehmeästi ja hallitusti, yksi ponttoni kerrallaan.

Jotta arvio ei jäisi pelkäksi ylistykseksi, on syytä mainita myös muutama huomio. Koeajopäivän aallokossa rungoista kuului kumahtelevia runkoääniä 7–8 solmun nopeudessa, ja noin 20 solmun kohdalla eteneminen on hiukan nöykkivää. Molemmat ilmiöt katoavat, kun nopeutta hieman nostaa tai laskee.

Kenelle ja mihin hintaan?

Max 108 ei ole design-henkinen kelluva kesähuvila, vaan pikemminkin monitoimialus, joka palvelee niin työ- kuin vapaa-ajan käytössä. Ennen kaikkea se sopii veneilijälle, joka arvostaa merikelpoisuutta, vakautta ja suorituskykyä ja joka liikkuu vesillä säästä riippumatta.

Max palvelee hyvin aktiivista vapaa-ajan veneilijää, joka haluaa yhdistää kalastuksen, retkeilyn, kuljetukset ja ripeän siirtymäajon samaan pakettiin. Samalla se sopii myös ammattilaiskäyttöön: kuljetustehtäviin ja oikeastaan lähes kaikkiin saariston tehtäviin. Tilava etukansi, kuormattavuus ja tasainen kulku tekevät siitä käytännöllisen työkalun, ja äänieristetty hytti, lämmitys ja muut mukavuutta lisäävät varusteet mahdollistavat myös viikonloppuretket ja pidemmät reissut.

Mutta kaikella on hintansa. Pienemmällä moottoripaketilla, kahdella 350-hevosvoimaisella Suzukilla varustettuna, veneen lähtöhinta on 463 000 euroa. Jos haluaa koeajoveneessä olleet kahdet 450-hevosvoimaiset Yamahan koneet, lähtöhinta kipuaa 493 000 euroon. Eikä näihin hintoihin ole vielä lisätty ensimmäistäkään lisämaksusta lunastettavaa tilpehööriä. 

Jos tavoittelee mahdollisimman mukavaa ja vaivatonta veneilyä, kannatta lisävarustelistalta ruksia ainakin sähköinen ankkurivinssi (4 700 €) ja maasähköjärjestelmä 40 A akkulaturilla (2 800 €). Uimaan pääsee moottorien väliin sijoitetulta uimatasolta (1 050 €). Jos vene on tarkoitus ottaa myös ammattikäyttöön, suositeltavia lisävarusteita ovat esimerkiksi hakuvalo (930 €), Raymarinen tutka (3 320 €) ja sähkökäyttöinen keularamppi (2 080 €).

Fusionin poppivehkeet joko kahdella (820 €) tai neljällä kaiuttimella (1 360 €) tuovat tunnelmaa ohjaamoon ja kattoluukku (2 500 €) auki ajaessa saattaa ruskettua sisätiloissakin. Hifistelijät täydentävät veneensä Flirin lämpö- (13 500 €) tai pimeänäkökameroilla (2 990 €). Vakiovarusteisiin kuuluvat muun muassa jääkappi, lämmitin, kahdet Grammerin penkit ohjaamossa ja sähkö-wc septisäiliöllä. 

Leveä keulaportti tekee rantautumisesta ja kuorman lastaamisesta vaivatonta, olipa kyse mönkijästä, tavaroista tai matkustajista.

Kansi on kauttaaltaan samassa tasossa, mikä tekee liikkumisesta turvallista, sujuvaa ja vaivatonta koko veneen pituudelta.

Moottorien väliin sijoittuva uimataso toimii käytännöllisenä kulku- ja uintipaikkana, vaikka ankkurivintturi ja ketju jakavatkin tilan sen kanssa.

Ympärikuljettava kansi helpottaa liikkumista ja tekee rantautumisista hallittuja ja turvallisia myös ahtaissa paikoissa.

Ohjaamon edessä sijaitseva makuusoppi tarjoaa yllättävän toimivat yöpymistilat kahdelle.

Tilava dinette hallitsee näkymää, kun taas vasemmalle sijoitettu pentteri jää kuvassa piiloon.

Puhelinkoppimallinen toiletti sijaitsee ohjaamon styyrpuurin puoleisessa takakulmassa.

Selkeä ohjaamo, jossa kaikki hallintalaitteet ovat loogisesti sijoitettu ja helposti käden ulottuvilla.

• Teksti ja kuvat: Fredrik Eriksson